Iäkkäämpien avoliitossa elävien naisten ja miesten sosioekonomisten ominaisuuksien tarkastelua

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa tarkastellaan 55 vuotta täyttäneitä avoliitossa eläviä pääkaupunkiseudulla asuvia naisia ja miehiä. Aluksi tarkastellaan avoliittojen yleisyyttä tutkimusväestön keskuudessa. Tämän jälkeen selvitetään avoliitossa elävien iäkkäämpien henkilöiden siviilisäätytaustaa ja avoliittojen kestoa. Ikävakioitujen prosenttilukujen avulla tarkastellaan avoliitossa ja avioliitossa elämisen sekä liittoon kuulumattomuuden yleisyyttä taustamuuttujien luokissa. Selittävissä analyyseissä pyritään logistisen regressioanalyysin avulla löytämään taustamuuttujien itsenäisiä, muista muuttujista riippumattomia yhteyksiä avoliittoisuuteen. Päävaikutusmallien tuloksia täsmennetään interaktiomalleja käyttäen. Päävaikutusmallit sekä interaktiotermin sisältämät mallit tehdään vertailemalla ensin keskenään avoliitossa eläviä ja liittoon kuulumattomia. Avoliitossa eläviä verrataan myös uudelleenavioituneisiin. Kaikki analyysit tehdään erikseen naisille ja miehille. Avoliitossa elämistä on selitetty aikaisemmissa tutkimuksissa muun muassa demografisilla, ideologisilla ja taloudellisilla seikoilla. Taloustieteellisissä teorioissa avoliittojen yleistymisen on katsottu johtuvan esimerkiksi naisten lisääntyneestä työssäkäynnistä tai taloudellisen laskusuhdanteen aiheuttamista paineista perheenmuodostamisessa. Perhettä koskevien muutosten taustalla on lisäksi tulkittu olevan individualististen arvojen esiinmarssi. Toisaalta on myös korostettu, että arvojen muuttumisen lisäksi vaikutusta on ollut avioliittolainsäädännön muuttumisella ja ehkäisyvälineiden kehittymisellä. Tutkimukseni aineistona käytetään Tilastokeskuksessa muodostettua yksilötasoista rekisteriaineistoa vuodelta 1995, joka on otos väestölaskentojen pitkittäistiedostosta. Tutkimuksen keskeinen tulos on se, että avoliitossa elävät 55 vuotta täyttäneet eroavat liittoon kuulumattomista ja uudelleen avioituneista iäkkäistä sosioekonomisilta ominaisuuksiltaan. Avoliitossa elävillä iäkkäämmillä on selvästi matalampi koulutusaste verrattuna liittoon kuulumattomiin ja uudelleen avioituneisiin sekä miesten että naisten keskuudessa. Lisäksi avoliiton valinneilla naisilla on suuremmat tulot verrattuna uudelleen avioituneisiin naisiin, mutta pienemmät kuin liittoon kuulumattomilla. Iäkkäämmät avoliitossa elävät naiset asuvat harvemmin omistusasunnossa kuin naimisissa olevat. Avoliitossa elävien vanhempien miesten taloudellinen asema sen sijaan on vuotta 1980 kuvaavan sosioekonomisen aseman ja tulojen suhteen uudelleen aviotuneita miehiä heikompi. Liittoon kuulumattomiin verrattuna avoliitossa elävät miehet asuvat useammin omistusasunnossa ja ovat parempi tuloisia. Lähdekirjallisuutena käytettiin perhe-elämässä tapahtuneita muutoksia käsitteleviä sosiologisia, väestötieteellisiä ja taloustieteellisiä tutkimuksia sekä avoliittojen yhteyttä sosiodemografisiin ja -ekonomisiin tekijöihin käsitteleviä artikkeleita

Nuoret eläkkeensaajat

Kuva nuorista eläkkeensaajista on usein yksipuolinen. Vaille huomiota on jäänyt mm. se, että 16–24-vuotiaista eläkkeensaajista useat ovat perhe-eläkkeen saajia. Nuorilla työkyvyttömyyseläkkeen syynä ovat usein synnynnäiset sairaudet, kehitysvammat tai kehityshäiriöt. Työpaperissa tarkastellaan myös nuorten eläkkeensaajien muiden etuuksien käyttöä ja keskimääräisiä eläkkeiden määriä

Väkirehun koostumus ja intensiteetti hereford-sonnien loppukasvatuksessa b)Veren koostumuksen muutokset kasvatuksen aikana

ei saatavill

Effect of crate height during short-term confinement on the welfare and behaviour of turkeys

During transport from the farm to the slaughter house birds are often confined in crates with limited space. In this study we investigated how the confinement of male turkeys in crates of 40, 55 or 90 cm height for 6 h, affected the turkeys welfare. We used both behavioural observations and physiological measures and the study was carried out under experimental conditions. Thirty-six turkeys were placed singly in stationary crates for 6 h and during this time their behaviour was observed. The confinement for each bird was carried out twice on two separate occasions with around 1 week between confinements. The mean (±SE) weight of the birds in the first confinement period was 15.9 ± 0.2 kg and on the second occasion 17.3 ± 0.2 kg. Blood-samples were taken after the behaviour observations were finished and analyses of activities of creatine kinase (CK), aspartate aminotransferase (ASAT) and lactate were carried out. The heterophil:lymphocyte ratio (H:L) was also determined. The behaviour observations revealed that birds in the 40 cm crates did not perform any standing (standing with straight legs), whereas birds in 55 and 90 cm crates spent 35.4 ± 4.3 and 42.2 ± 5.8% of the time, respectively, in this position. Conversely, birds in the 40 cm crates spent significantly more time in a low standing position (standing with the legs bent) than birds in the 55 and 90 cm crates. More stepping, turning and preening was performed in the 55 and 90 cm compared to the 40 cm crates, whereas more rising attempts were made in the 40 cm crates. Crate height had no effect on the activity of ASAT or CK activity or H:L ratio. There was a significant effect of crate height on the lactate with birds in the 55 cm crates having significantly lower lactate concentrations than birds in 40 cm crates, but there was no significant difference in lactate concentration between 55 and 90 cm or between the 40 and 90 cm crates. This may indicate that there was a difference between treatments on the anaerobic activity, although the effect of sampling procedure cannot be completely excluded. Thus the degree of confinement in the crates had little influence on the physiological measures taken, although there was a large effect on the birds’ behaviour. The 40 cm crates decreased the birds possibility to move and change their positions, whereas the 55 cm crates allowed the birds to stand up and move around almost as much as if kept in free height, even if they were not able to stretch their necks while standing.During transport from the farm to the slaughter house birds are often confined in crates with limited space. In this study we investigated how the confinement of male turkeys in crates of 40, 55 or 90 cm height for 6 h, affected the turkeys welfare. We used both behavioural observations and physiological measures and the study was carried out under experimental conditions. Thirty-six turkeys were placed singly in stationary crates for 6 h and during this time their behaviour was observed. The confinement for each bird was carried out twice on two separate occasions with around 1 week between confinements. The mean (±SE) weight of the birds in the first confinement period was 15.9 ± 0.2 kg and on the second occasion 17.3 ± 0.2 kg. Blood-samples were taken after the behaviour observations were finished and analyses of activities of creatine kinase (CK), aspartate aminotransferase (ASAT) and lactate were carried out. The heterophil:lymphocyte ratio (H:L) was also determined. The behaviour observations revealed that birds in the 40 cm crates did not perform any standing (standing with straight legs), whereas birds in 55 and 90 cm crates spent 35.4 ± 4.3 and 42.2 ± 5.8% of the time, respectively, in this position. Conversely, birds in the 40 cm crates spent significantly more time in a low standing position (standing with the legs bent) than birds in the 55 and 90 cm crates. More stepping, turning and preening was performed in the 55 and 90 cm compared to the 40 cm crates, whereas more rising attempts were made in the 40 cm crates. Crate height had no effect on the activity of ASAT or CK activity or H:L ratio. There was a significant effect of crate height on the lactate with birds in the 55 cm crates having significantly lower lactate concentrations than birds in 40 cm crates, but there was no significant difference in lactate concentration between 55 and 90 cm or between the 40 and 90 cm crates. This may indicate that there was a difference between treatments on the anaerobic activity, although the effect of sampling procedure cannot be completely excluded. Thus the degree of confinement in the crates had little influence on the physiological measures taken, although there was a large effect on the birds’ behaviour. The 40 cm crates decreased the birds possibility to move and change their positions, whereas the 55 cm crates allowed the birds to stand up and move around almost as much as if kept in free height, even if they were not able to stretch their necks while standing.Peer reviewe

Väkirehun koostumus ja intensiteetti hereford-sonnien loppukasvatuksessa d)Sorkkaterveys

ei saatavill

Väkirehun koostumus ja intensiteetti hereford-sonnien loppukasvatuksessa a)Tuotanto sekä ruhon ja lihan laatu

ei saatavill

Väkirehun koostumus ja intensiteetti hereford-sonnien loppukasvatuksessa c)Eläinten hyvinvointi

ei saatavill

Physiological indicators of stress and meat and carcass characteristics in tail bitten slaughter pigs

Peer reviewe

Seasonal changes in reindeer physiology

The seasonal changes in the photoperiod, temperature and availability of food need to be converted to hormonal signals in order to induce adaptations in the physiology of the reindeer. The most reliable of the seasonal changes in the environment is the photoperiod, which affects the reindeer physiology through pineal gland and its hormone, melatonin. Usually there are large diurnal changes in the concentration of melatonin, but in the reindeer the daily rhythm disappears during the arctic summer to return again in the autumn. Seasonal changes in melatonin secretion are involved in the regulation of reproduction, the growth of pelage, thermogenesis, body mass and immune function. Melatonin may exert its effects through gene activation, but the mechanisms are not completely understood. Other hormones that show seasonality are thyroid hormones, insulin and leptin. Thus the observed physiological changes are a result of actions of several hormones. Appetite, energy production and thermogenesis are all vital for survival. During winter, when energy balance is negative, the reindeer uses mainly body fat for energy production. The use of fat stores is economical as the rate of lipolysis is controlled and the use of fatty acids in tissues such as muscle decreases. Only in severe starvation the rate of lipolysis increases enough to give rise to accumulation of ketone bodies. The protein mass is maintained and only in starved individuals muscle protein is used for energy production. The winter feed of the reindeer, the lichens, is poor in nitrogen and the nitrogen balance during winter is strongly negative. Reindeer responds to limited availability of nitrogen by increasing the recycling of urea into rumen. In general the adaptation of reindeer physiology enables the reindeer to survive the winter and although several aspects are known many others require further studies. Abstract in Finnish / Tiivistelmä: Valaistus, lämpötila ja ravinnon saatavuus vaihtelevat vuodenajn mukaan. Jotta nämä muutokset voisivat saada aikaan adaptiivisia muutoksia porossa, ne täytyy muutta hormonisignaaleiksi. Luotettavin näistä edellä mainituista ympäristön vuodenaikaismuutoksista on valo, joka vaikuttaa poron elintoimintoihin käpylisäkkeen ja sen erittämän hormonin, melatoniinin, välityksellä. Melatoniinin plasmapitoisuuksissa on havaittavissa selkeä vuorokausirytmi, joka porolla häviää kesällä ja alkaa uudestaan syksyllä. Melatoniini-hormonin vuodenaikaisvaihtelut ovat mukana säätelemässä lisääntymistä, talvikarvan kasvua, lämmöntuottoa, elopainoa ja immuunitoimintoja. Melatoniini vaikuttaa geeniaktivaation kautta mekanismeilla, joita ei vielä tarkkaan tunneta. Muita hormoneja, joiden erityksessä on havaittu vuodenaikaisvaihtelua, ovat kilpirauhashormonit, insuliini ja leptiini. Havaitut muutokset ovat ilmeisesti usean hormonin yhteisvaikutuksen aiheuttamia. Ruokahalu sekä energian- että lämmöntuotto ovat keskeisiä hengissä säilymisen kannalta. Talvella poron energiatase on negatiivinen ja se käyttää lähinnä varastoimiaan rasvoja energian tuottoon. Rasvojen käyttö on ekonomista, sillä rasvojen hajoaminen, lipolyysi, on säädeltyä ja rasvahappojen käyttö lihaksissa vähenee talvella. Vasta vakavasti nälkiintyneissä poroissa lipolyysi aktivoituu siten, että myös ketoaineita alkaa kertyä vereen. Valkuaisaineiden määrä vähenee vähemmän kuin rasvojen ja ainoastaan nälkiintyneet porot käyttävät lihasten valkuaisaineita energiantuottoon. Poron talviravinnossa, jäkälässä, on vain vähän typpeä, joten talvisin typpitasapaino on voimakkaasti negatiivinen. Poro reagoi tähän vähäiseen typpimäärään lisäämällä urean kierrätystä pötsiin. Kokonaisuudessaan poron elintoimintojen sopeutuminen auttaa poroa selviytymään talven yli. Vaikka adaptaatiosta on joiltakin osin kertynyt runsaasti tietoa, on siinä myös paljon selvitettävää