Koulukäsityö vuosina 1866–2003. Kodin hyvinvointiin kasvattavista tavoitteista kohti elämänhallinnan taitoja

Suomalaisessa koulussa on erotettu tyttöjen ja poikien koulukäsityö erillisiksi oppiaineiksi ennen peruskoulun tuloa. Kansakouluasetuksessa (1866) oppiaineesta käytettiin nimityksiä nais- ja mieskäsityöt. Käsityökomitean mietinnön jälkeen (1912) oppiaineen virallisina niminä olivat tyttöjen käsityöt ja poikain käsityöt. Peruskouluun siirtymisen jälkeen oppiaineesta on käytetty nimityksiä tekstiilityö ja tekninen työ. Tämän tutkimuksen keskeinen tehtävä oli selittää, miten ja miksi tytöille suunnattu koulukäsityö on muuttunut vuosien 1866–2003 välisenä aikana. Tutkimuksessa pyrittiin selittämään myös, millaisia naiseksi kasvattamiseen liittyviä tehtäviä koulukäsityöllä on ollut. Tutkimuksen keskeisiä lähdeaineistoja ovat olleet komiteamietinnöt, oppikirjat, opettajan oppaat sekä ammattilehti, jota julkaistiin ensin nimellä Käsityönopettaja, sittemmin nimellä Tekstiiliopettaja. Muutoksen selittämisessä on perehdytty koulukäsityön tavoitteisiin. Näkökulma tavoitteiden tarkasteluun oli koulukäsityön kaksinainen kasvatuksellinen ja käytännöllinen tehtävä, joihin jo Cygnaeus viittasi 1800-luvulla kansakoulua perustettaessa. Koulukäsityön tavoitteiden lisäksi muutoksen selittämisessä on tarkasteltu koulukäsityön oppisisältöjä. Tutkimuksessa perehdyttiin oppikirjoissa ja opettajanoppaissa valmistettavaksi ehdotettuihin tuotteisiin sekä niiden valmistamisessa käytettyihin käsityötekniikoihin, työvälineisiin ja materiaaleihin. Tutkimusaineistosta nousi viisi historiallista jaksoa, jotka osoittavat koulukäsityössä tapahtuneet keskeiset muutokset. Alkavan kansakoulun käsityönopetus (1866–1911) valjastettiin kodin hyvinvointia palveleviin tehtäviin, vaikka tavoitteissa koulukäsityön kasvatuksellinen arvo nostettiin esille. Valmistetut tuotteet, niiden valmistamisessa käytetyt käsityötekniikat, materiaalit ja työvälineet osoittivat, että koulukäsityössä keskityttiin naisten arjessa tarvittavien taitojen ja tarve-esineiden valmistamiseen. Käsityökomitean mietinnön (1912) myötä tavoitteiden painopistettä pyrittiin siirtämään kansalaisyhteiskuntaan kasvattavien tavoitteiden suuntaan. Opetuksen tavoitteita uudistettiin kasvatuksellisempaan suuntaan, vaikka tehdyt tuotteet olivat edelleen pääasiassa kodissa tarvittavia tarve-esineitä. Nukke ja sen vaatteet osoittivat kuitenkin uutta kasvatuksellista ajattelua, joka viittasi tyttöjen lapsuuden ja leikin korostamiseen. Varsinaisen kansakoulun (1946–1969) tavoitteista oli taas havaittavissa selvemmin tarve tehdä hyödyllisiä tuotteita. Olihan kyse sotien jälkeisestä kansakoulusta, jossa käsityönopetuksen keskeinen tavoite oli opettaa tuleville kansannaisille arkielämän kätevyyttä. Peruskoulun opetussuunnitelmien myötä (1970–1993) arkielämän taitojen harjoittaminen menetti merkitystään. Tavoitteena ei ollut enää jäljentävä vaan luovaa ajattelua kehittävä koulukäsityö, jolloin produktin merkitys muuttui prosessia korostavaksi. Peruskoulun myötä myös oppiaineen vahvaa sukupuolittuneisuutta pyrittiin kadottamaan muun muassa muuttamalla oppiaineen nimi tytöille suunnatusta oppiaineesta tekstiilityöksi, joka viittaa oppiaineessa käytettyihin materiaaleihin. Vuoden 1994 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen tekstiilityön tehtävän hahmottaminen oli huomattavasti vaikeampaa, koska valtakunnallisesta opetussuunnitelmien normiohjauksesta sekä koulujen ja oppikirjojen tarkastustoiminnasta luovuttiin. Opetussuunnitelma tarjosi näin ollen ainoastaan raamit koulutyön suunnittelua varten. Paluuta käsityöteknistä osaamista ja tuotekeskeisyyttä kohti oli kuitenkin havaittavissa 1990-luvun oppikirjojen perusteella, vaikkakin peruskoulun tasa-arvotavoitteita tarkennettiin ja korostettiin edelleen 1990-luvulla. Tutkimus osoittaa, että koulukäsityön kasvatuksellinen arvo on myönnetty koko sen historian ajan. Kouluopetuksen avulla hankittu tekemisen taito ja koulussa valmistettujen tuotteiden käytännöllinen arvo nousivat kuitenkin ajoittain merkittävämmiksi muun muassa käsitöiden taloudellisen hyödyn vuoksi. Kasvatukselliset tavoitteet korostivat usein käsityöprosessia, kun taas käytännölliset tavoitteet korostivat koulukäsityön avulla saatujen tuotteiden merkitystä. Koulukäsityön merkitys muuttui tutkimuksen ajanjaksona prosessipainotteiseen suuntaan. Koulukäsityön tavoitteista ja sisällöistä oli löydettävissä myös kunkin tutkimusaikakauden naiseuden ihanteita ja niiden muuttumista. Naisen elämänpiirin laajenemisen myötä naisen rooli kodin tekstiilien valmistajasta laajeni globaaliksi naiskansalaiseksi. Samaan aikaan tarvittava osaaminen muuttui tekstiilituotteiden valmistamisesta teknologian käyttötaitoja ja tekstiilitietoutta korostaviksi.Siirretty Doriast

Koulukäsityö naiseksi kasvattamassa

Before comprehensive school handicraft was taught separately for girls and boys in the Finnish school system. It is known that school handicraft is under pressure for change in the future. This is partly due to the fact that the subject is still very gendered. The aim of this article is to explain what kind of womanhood has been constructed through school handicraft during the years 1866–2003. According to my research results school handicraft has been used to answer to the changing ideas of womanhood (Marjanen 2012). As women's sphere expanded in society, a woman’s role changed from that of a home-focused caretaker to an active member of civil society and furthermore towards global citizenship. At the same time when a woman’s role was remodeled, the need for women's handicraft skills changed from home textile products expertise to economic consumerism, textile and information technology. The main sources used in the article are committee reports and school books.Kansan sivistämistyön yksi keskeinen tehtävä on ollut käden taitojen opettaminen koulukäsityön avulla. Suomalaisessa koulussa koulukäsityö on jaettu ennen 1970-lukua erillisiksi oppiaineiksi sukupuolen mukaan, mutta yhä edelleen oppiaineella on vahvasti sukupuoleen sitoutunut leima. Pohdin artikkelissani, millaista naiseutta koulukäsityön avulla on pyritty rakentamaan vuosien 18662003 välillä. Esitän koulukäsityössä tapahtuneet muutokset viitenä ajanjaksona

Digitaalisen alustan kautta toivottua tukea erityislapsen, perheen ja sidosryhmien väliseen vuorovaikutukseen

Artikkeli pohjautuu kehittämistyöhön (Nikki & Saarvo), jossa tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia mahdollisuuksia ja tarpeita erityislapsen, perheen ja sidosryhmien välisen vuorovaikutuksen kehittämiselle on ja miten vuorovaikutusta tuettaisiin digitaalisen alustan avulla

Perspectives of early childhood education in India and Finland

The article introduces experiments based on the project called FINDIgATE (2016-2017) which aim was to view how children’s educational systems work in India and Finland. The aim of this article is to present early childhood education and its influence on child´s wellbeing in Indian and Finnish perspectives. One important approach in Finnish ECEC is child-centred approach which takes into account on child´s wellbeing and we argue that child centric approach would be needed in India as well. In this article child-centred approach is defined as pedagogic choice and delimitation which emphasizes children's ideas and children's enthusiasm, learning and perception, and supporting all of it with the right methods and choices. Child-centred approach strongly belief in the children's abilities and potential. This approach is included as a key element on children's voluntary and planning activities, which regulates goals, content as well as self-realization (Kinos 2001 30,38). Respect and equality of the child's individuality are in the background of the child centric thinking. Every child is accepted such as they are and every child is as valuable and important. (Hytönen 2002 14). Early childhood education in India is a complex one whereas in Finland it is considered as a basis of public services, which is organized with national core curriculum. Finnish early childhood education´s aim is to promote child's holistic growth, development and learning. Local curriculum is based on national core curriculum, which provide a common basis as references to the legislation governing early childhood education and care as well as instructions for preparing and developing local curricula. In the Indian context, the existing market is determined by socio-economic factors, regions and size of population since Early Childhood Education and Care (ECEC) is unregulated in India. Finnish educational success story and its positive impact on child´s wellbeing provides possibility to implement Finnish educational models. But when compared to India with huge population, regional variety and the number of children in school age, would it be possible to compare and understand the difference between India and Finland? Could Finland success in educating children and taking care of child´s wellbeing be taken as a model to adopt? Can a child be seen as a holistic human being, whose well-being and development as a whole person taken into account are some of the questions addressed in this article. Though challenging, it discusses on how Child-Centred approach is both beneficial and rewarding. References: [1] Hytönen, J.1992. Lapsikeskeinen kasvatus. Helsinki: WSOY. [2] Kinos, J. 2001. Lapsilähtöinen varhaiskasvatus. Teoksessa: E. Hujala (toim.) Puheenvuoroja lapsista ja varhaiskasvatuksesta: Varhaiskasvatus 90 Oy. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy, 30-38

Peer Collaboration of Six-year olds when Undertaking a Design Task

The purpose of this study was to explore six-year-old Finnish preschoolers’ collaboration during a designing session, where they received a task to collaboratively design and sketch forest animals’ nests. Peer interaction is a natural part of craft, design and technology education because the learning situation itself provides various possibilities for collaboration.Craft making is traditionally seen as an individual execution, where makers are producing their own craft products instead of collaboration and shared outcomes. During this intervention, an experience of a shared designing and making situation was provided for children. The article focuses particularly on children’s verbal and embodied interactions, as well as children’s social roles in their groups, depending on their ability to use language during the designing process. Children’s activities were examined within Vygotsky’s sociocultural framework for learning and classified using a micro-level analysis methodology for tracking children’s collaboration and meaning making in designing. The results showed that six-yearold pre-schoolers succeeded in working collaboratively and they managed to solve the designing task with their peers, but embodied expressions also played a notable role in designing. Four types of roles, which children had in their peer groups, were found

Kaavoituksen opettaminen osana koulun käsityön opetuksen muutosta 1900-luvulla

School craft has been part of the Finnish school curriculum throughout the 150-year existence of the Finnish school system. This article focuses on twentieth-century craft books and their pattern-making processes for garments. A total of 67 school books, teachers’ books and student work books were analysed. The analysis showed that pattern-making processes were not considered as part of the pedagogical process of garment making. Pattern making was seen only as a tool, not as a learning process for creative work. Most likely, pattern making gained its instrumental value because of its difficulty and time-consuming nature. Pattern-making methods in twentieth-century school craft books as well as copying and transferring are still used today. Since school craft aims towards a holistic craft process, which includes the design, manufacture and evaluation of a product, one should also re-examine the role of pattern making in that process.Artikkelin tutkimusaineistona ovat vuosina 18901990 julkaistut käsityön oppikirjat, opettajan oppaat ja oppilaiden työkirjat. Analyysin perusteella voidaan todeta, että kaavoitusprosessia ei ole pidetty osana vaatteen valmistuksen pedagogista prosessia, vaan kaavoitus on 1900-luvun alun edistyksellisten työtapojen jälkeen nähty osaprosessiksi, jonka nopeuttamiseen on pyritty monin tavoin.]]

The development of Craft Education in Finnish Schools

The purpose of this article is to examine the major changes Finnish school craft has undergone and explain these changes by using societal, pedagogical and subject-driven determinants. The main sources of this research include committee reports and national curricula. Research data was classified into five periods: craft for home well-being (1866–1911), craft for civic society (1912–1945), craft for independent hard-working citizens (1946–1969), toward equality craft (1970–1993), and unlimited craft (1994–2014). The analysis show that school craft has steadily followed students’, society’s and the subject’s different needs during these periods.</p

Osaamisperusteisuus ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien kehittämisen lähtökohtana: - Näkökulmia osaamisperusteisuudesta käydyn keskustelun arvolähtökohtiin

Suomalaista ammattikorkeakoulutusta on koko 2000-luvun ajan kehitetty osaamisperusteiseen suuntaan. Käytännössä tämä on näkynyt muun muassa opetussuunnitelmien kielessä ja rakenteessa, arvioinnissa sekä koulutuksen ja työelämän suhteessa. Vaikka osaaminen on käsitteenä moniulotteinen ja haasteellinen, ammattikorkeakoulut ovat omaksuneet varsin kritiikittömästi osaamispohjaisen ajattelun opetuksen suunnittelun lähtökohdaksi. Tässä artikkelissa pohditaan, millaisiin olettamuksiin ja yhteiskunnallisiin arvolähtökohtiin ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmien osaamisperusteinen kehittäminen perustuu. Tarkastelu pohjautuu ammattikorkeakouluopetuksen suunnittelun kehittämistä koskeviin raportteihin. Analyysi osoittaa, että siirtyminen osaamispohjaisiin opetussuunnitelmiin ei ole neutraali valinta, vaan se on sidoksissa yhteiskunnallisiin tavoitteisiin ja vallitseviin arvoihin. Kansalaisten liikkuvuuden edistämisen ja elinikäisen oppimisen helpottamisen lisäksi kilpailukyvyn parantaminen on läsnä asiakirjoissa, joskin se näyttäytyy eri yhteyksissä olennaisesti eri tavoin. Laajemmassa kehityskulussa on nähtävissä uusliberalistista painotusta. Toisaalta osaamisperusteisuuden taustalla on myös pyrkimys vastata työelämän kvalifikaatiovaatimuksiin tavalla, joka samalla vahvistaa ammattikorkeakoulutuksen duaalimallin mukaista profiilia ja ammattikorkeakoulukentän yhtenäisyyttä

School Craft in Memories of Three Generations

Throughout Finnish elementary school 150-year-history, school craft has served the teaching needs of societal, educational, new craft techniques, tools and materials in every school. This article studies memories associated with school craft throughout three consecutive generations. The focus is particularly on what kind of memories associated with school craft the representatives of different generations have, and how they are related. Five families, with representatives from three different generations (15 persons in total), were interviewed in group-interviews in 2014. The interviews took place as an encountering act of recollection between different generations where the circumstances of teaching handicraft, pupils and teachers as well as handicraft products and the process behind them were evaluated and interpreted in a group. The persons interviewed for this research mainly represent the industrialized era when the focus of craft teaching at school shifted into untraditional skills needed in the industry and hobbies. Two themes stood especially out from the data analysis: products manufactured in school craft and positive and negative memories associated with handicraft. There were not that much conversation regarding the materials or techniques used in manufacturing handicraft products. Although the oldest memories were associated with the lack of materials.</p

Game for children to support social skills

Children learn social and emotional skills from their peers, parents and people with whom they are in contact. According to Vygotsky sociocultural peer group learning is a result of children’s co-operation and interpretative reproduction. Good peer group learning session gives the children possibility for the social comparison. It builds also self-perception and includes action and many times some artifacts. Children can also learn by playing games. Nowadays, digitalization is a vital part of our daily living and learning environments are dramatically changing. Under these arguments rouse an idea to develop a game that will meet the match. A new game where children can learn in groups. Other demands were that it should be easily grasped, it is cheap and it would work globally not depending on the cultural backgrounds of the players. New elements could be added to the game depending on the amount of digital technology it is possible to use, but it should also work without any technology as a board game. The starting point of the game was Lego Therapy, game for autistic children to ease their antisocial behavior. Developing and testing of the game happened in international and interdisciplinary Indian-Finnish team. The designing process based on the user-based development, and the main users have been the children themselves. In this article is presented a new game which main aim is to support children social skills. The game has been developed in a part of CIMO funded FINDIgATE project. FINDIgATE is a project that does India – Finland co-operation with Laurea University of Applied Science and Turku University in Finland and two universities in India KIIT in Bhubaneswar and IIT in Kanpur and Loyola College in Chennai