Suomalaisessa koulussa on erotettu tyttöjen ja poikien koulukäsityö erillisiksi oppiaineiksi
ennen peruskoulun tuloa. Kansakouluasetuksessa (1866) oppiaineesta käytettiin
nimityksiä nais- ja mieskäsityöt. Käsityökomitean mietinnön jälkeen (1912) oppiaineen
virallisina niminä olivat tyttöjen käsityöt ja poikain käsityöt. Peruskouluun siirtymisen
jälkeen oppiaineesta on käytetty nimityksiä tekstiilityö ja tekninen työ.
Tämän tutkimuksen keskeinen tehtävä oli selittää, miten ja miksi tytöille suunnattu
koulukäsityö on muuttunut vuosien 1866–2003 välisenä aikana. Tutkimuksessa pyrittiin
selittämään myös, millaisia naiseksi kasvattamiseen liittyviä tehtäviä koulukäsityöllä
on ollut. Tutkimuksen keskeisiä lähdeaineistoja ovat olleet komiteamietinnöt,
oppikirjat, opettajan oppaat sekä ammattilehti, jota julkaistiin ensin nimellä Käsityönopettaja,
sittemmin nimellä Tekstiiliopettaja. Muutoksen selittämisessä on perehdytty
koulukäsityön tavoitteisiin. Näkökulma tavoitteiden tarkasteluun oli koulukäsityön
kaksinainen kasvatuksellinen ja käytännöllinen tehtävä, joihin jo Cygnaeus viittasi
1800-luvulla kansakoulua perustettaessa. Koulukäsityön tavoitteiden lisäksi muutoksen
selittämisessä on tarkasteltu koulukäsityön oppisisältöjä. Tutkimuksessa perehdyttiin
oppikirjoissa ja opettajanoppaissa valmistettavaksi ehdotettuihin tuotteisiin sekä
niiden valmistamisessa käytettyihin käsityötekniikoihin, työvälineisiin ja materiaaleihin.
Tutkimusaineistosta nousi viisi historiallista jaksoa, jotka osoittavat koulukäsityössä
tapahtuneet keskeiset muutokset. Alkavan kansakoulun käsityönopetus (1866–1911)
valjastettiin kodin hyvinvointia palveleviin tehtäviin, vaikka tavoitteissa koulukäsityön
kasvatuksellinen arvo nostettiin esille. Valmistetut tuotteet, niiden valmistamisessa
käytetyt käsityötekniikat, materiaalit ja työvälineet osoittivat, että koulukäsityössä
keskityttiin naisten arjessa tarvittavien taitojen ja tarve-esineiden valmistamiseen. Käsityökomitean
mietinnön (1912) myötä tavoitteiden painopistettä pyrittiin siirtämään
kansalaisyhteiskuntaan kasvattavien tavoitteiden suuntaan. Opetuksen tavoitteita uudistettiin
kasvatuksellisempaan suuntaan, vaikka tehdyt tuotteet olivat edelleen pääasiassa
kodissa tarvittavia tarve-esineitä. Nukke ja sen vaatteet osoittivat kuitenkin
uutta kasvatuksellista ajattelua, joka viittasi tyttöjen lapsuuden ja leikin korostamiseen.
Varsinaisen kansakoulun (1946–1969) tavoitteista oli taas havaittavissa selvemmin tarve
tehdä hyödyllisiä tuotteita. Olihan kyse sotien jälkeisestä kansakoulusta, jossa käsityönopetuksen
keskeinen tavoite oli opettaa tuleville kansannaisille arkielämän kätevyyttä.
Peruskoulun opetussuunnitelmien myötä (1970–1993) arkielämän taitojen harjoittaminen
menetti merkitystään. Tavoitteena ei ollut enää jäljentävä vaan luovaa ajattelua
kehittävä koulukäsityö, jolloin produktin merkitys muuttui prosessia korostavaksi.
Peruskoulun myötä myös oppiaineen vahvaa sukupuolittuneisuutta pyrittiin
kadottamaan muun muassa muuttamalla oppiaineen nimi tytöille suunnatusta oppiaineesta
tekstiilityöksi, joka viittaa oppiaineessa käytettyihin materiaaleihin. Vuoden
1994 opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen tekstiilityön tehtävän hahmottaminen oli
huomattavasti vaikeampaa, koska valtakunnallisesta opetussuunnitelmien normiohjauksesta
sekä koulujen ja oppikirjojen tarkastustoiminnasta luovuttiin. Opetussuunnitelma
tarjosi näin ollen ainoastaan raamit koulutyön suunnittelua varten. Paluuta käsityöteknistä
osaamista ja tuotekeskeisyyttä kohti oli kuitenkin havaittavissa 1990-luvun
oppikirjojen perusteella, vaikkakin peruskoulun tasa-arvotavoitteita tarkennettiin ja
korostettiin edelleen 1990-luvulla.
Tutkimus osoittaa, että koulukäsityön kasvatuksellinen arvo on myönnetty koko sen
historian ajan. Kouluopetuksen avulla hankittu tekemisen taito ja koulussa valmistettujen
tuotteiden käytännöllinen arvo nousivat kuitenkin ajoittain merkittävämmiksi
muun muassa käsitöiden taloudellisen hyödyn vuoksi. Kasvatukselliset tavoitteet korostivat
usein käsityöprosessia, kun taas käytännölliset tavoitteet korostivat koulukäsityön
avulla saatujen tuotteiden merkitystä. Koulukäsityön merkitys muuttui tutkimuksen
ajanjaksona prosessipainotteiseen suuntaan. Koulukäsityön tavoitteista ja sisällöistä
oli löydettävissä myös kunkin tutkimusaikakauden naiseuden ihanteita ja niiden
muuttumista. Naisen elämänpiirin laajenemisen myötä naisen rooli kodin tekstiilien
valmistajasta laajeni globaaliksi naiskansalaiseksi. Samaan aikaan tarvittava osaaminen
muuttui tekstiilituotteiden valmistamisesta teknologian käyttötaitoja ja tekstiilitietoutta
korostaviksi.Siirretty Doriast
