Pohjalaistalot – yhteistä kulttuuriperintöämme

Tähän kirjaan on koottu Pohjalaistaloverkoston rakentaminen -hankkeen aikana 2013–2014 kertyneet ideat. Hankkeessa muodostettiin pohjalaistaloverkosto, johon oli tätä kirjoitettaessa liittynyt 13 pohjalaistalon omistajaa ja 21 pohjalaistalokulttuurin kehittämisestä kiinnostunutta yritystä. Pohjalaistalojen kulttuurinen suuralue leviää kauas Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rannikkoalueen ulkopuolelle pohjoiseen ja länteen. Sillä on historialliset yhteydet Ruotsin puoleiselle Pohjanlahden rannikkoalueelle Helsinglannista Norbotteniin. Alueellisella tasolla pohjalaistalokulttuuri jakautuu pienemmiksi jokivarsien alakulttuureiksi, joilla on omat, niille tyypilliset piirteensä ja alueelliset variaationsa. Pohjalaistalo on enemmän kuin rakennus interiööreineen. Se on kokonaisvaltainen kulttuuri-ilmiö: elämäntapa, johon liitetään monentyyppisiä ekologisia, sosiaalisia, esteettisiä, taloudellisia ja henkisiä arvoja. Rikkaan arvoperustansa vuoksi pohjalaistalot kiinnostavat monentyyppisiä toimijoita. Ne voidaan luokitella kolmeen ryhmään: pureutujiin, ammentajiin ja jäljittelijöihin. Kullakin ryhmällä on omanlaisensa kiinnostuksen kohteet ja kehittämistarpeet, joihin voidaan vastata räätälöidyillä tutkimus- ja kehittämishankkeilla. Esimerkkeinä esiteltävät tutkimus- ja kehittämishankeaihiot on työstetty talonomistajien ja yrittäjien tapaamisissa käytyjen keskustelujen, ensimmäisessä verkostotapaamisessa järjestetyn ryhmätyöskentelyn ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta

Pohjalaiset siunauskappelit ja hautaushuoneet

Tämän maisteritutkielman tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä siunauskappelirakennuksista osana kirkollista rakentamista. Tutkielmassa on keskitytty Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan nykyisten maakuntien alueiden siunauskappelirakennuksiin, mutta tutkimustulokset antavat lisätietoa yleisellä tasolla siunauskappeleista rakennustyyppinä sekä kirkollisen rakentamisen ilmiönä. Empiirisen tutkimuksen piiriin kuuluva tutkielman aineistoa on analysoitu laadullisin ja määrällisin menetelmin. Tutkimus on toteutettu kokonaistutkimuksena ja tutkimusaineistona on käytetty alueella sijaitsevia tai sijainneita siunauskäytössä olleita rakennusta sekä niiden rakennushistorioita. Aineistossa on huomioitu myös jo hävinneet kappelirakennukset. Tutkimuksessa on selvitetty millainen on pohjalainen siunauskappeli ja esitetty alueella käytetyt rakennustyypit sekä niiden ominaisuuksia. Lisäksi pohditaan siunauskappeleiden asemaa kirkollisena rakennuksena ja rakennustyypin säilymisen kysymyksiä. Tutkimuksen tuloksena löydettyjen rakennustyyppien lisäksi todettiin, että vanhimmat pohjalaiset siunauskappelit on rakennettu 1800-luvun alussa ja ensimmäinen erityisesti siunauskäyttöön suunniteltu rakennus on toteutettu Vaasan Pyhän Marian kirkon viereen Intendentinkonttorin suunnitelmien mukaisesti. Tutkimuksessa on todettu myös, että alueella on rakennettu siunauskappeleita enemmän kirkkojen läheisyyteen kirkkomaille kuin erillisille hautausmaille. Tutkimuksen tulokset kumoavat siten yleisesti vallalla olevan käsityksen, että siunauskappeli rakennustyyppinä on syntynyt, kun 1800-luvun loppupuolella alettiin perustaa erillisiä hautausmaita kauemmas keskusta-alueista