Varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia oman persoonallisuuden vaikuttamisesta työhön

Tiivistelmä. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksia oman persoonallisuutensa vaikuttavuudesta varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Tutkielma toteutettiin vuosina 2021–2023. Tutkielman tutkimuskysymys oli: Miten varhaiskasvatuksen opettajat kertovat persoonallisuuden vaikuttavan työhön? Tutkielman aihetta lähestyttiin persoonallisuuden ja varhaiskasvatuksen opettajan työnkuvan näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää, miten persoonallisuus vaikuttaa varhaiskasvatuksen opettajan työhön. Kokivatko haastatteluun osallistuneet varhaiskasvatuksen opettajat persoonallisuutensa vaikuttavan siihen, kuinka he tekevät työtänsä ja tulkitsevat esimerkiksi varhaiskasvatuksensuunnitelman perusteita ja varhaiskasvatuslakia? Lisäksi tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien kertomuksista, kuinka he kuvailivat itseänsä varhaiskasvatuksen opettajana ja mitä he ajattelivat siitä, saako persoonallisuus näkyä heidän työssään. Tutkielman aineisto kerättiin haastattelemalla neljää varhaiskasvatuksen opettajaa keväällä 2022. Laadullinen narratiivinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin perusteella löydettiin, että varhaiskasvatuksen opettajat kokivat persoonallisuutensa vaikuttavan vääjäämättä jollain tapaa siihen, miten he toteuttivat työtään. Persoonallisuuden koettiin vaikuttavan esimerkiksi varhaiskasvatusta ohjaavien lakien ja asiakirjojen muodossa, joiden tulkitsemiseen vaikuttivat omat persoonalliset lähtökohdat, ajatukset ja vahvuudet. Persoonallisuudesta koettiin olevan hyötyä varhaiskasvatuksen opettajan työssä ja työnteko koettiin melko vaikeaksi, jos omaa persoonallisuuttaan ei saisi näyttää. Ajatus persoonallisuuden liiallisesta piilottamisesta nähtiin työhyvinvointikysymyksenä. Kertomuksista selviää kunnioitus varhaiskasvatusta ohjaavia lakeja ja asiakirjoja kohtaan. Kunnioitus näyttäytyi esimerkiksi sillä, että mitään varhaiskasvatuksen osa-aluetta ei kerrottu jätetyn täysin pois varhaiskasvatuksen opettajien suunnittelemasta ja toteuttamasta toiminnasta. Katsomuskasvatus koettiin kertomusten perusteella yhteisesti haastavaksi toteuttaa varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkielman luotettavuutta edistettiin kuvaamalla läpinäkyvästi tutkielman eri vaiheita

Musiikki autismikirjon lapsen tukena varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Niin varhaiskasvatuksen kentällä kuin mediassa saattaa kohdata autismikirjon henkilöitä, joille musiikki on yksi ilmaisun keino tai suuri mielenkiinnon kohde. Kandidaatintutkielmamme käsittelee autismikirjon lasta ja musiikin tukikeinoja varhaiskasvatuksessa. Tutkielman avulla tuomme esille autismikirjon lapsen vahvuuksia sekä haasteita käyttäytymisen, vuorovaikutuksen ja kommunikaation näkökulmista. Näiden samojen osa-alueiden valossa kartoitamme musiikillisia tukikeinoja varhaiskasvatuksen piirissä. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa oppimisen alueisiin kuuluva musiikki on osa monipuolista pedagogista toimintaa, johon jokaisella lapsella on oikeus. Autismikirjo on neurobiologinen kehityshäiriö ja se vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen älylliseen, sosiaaliseen sekä toiminnalliseen kehitykseen. Autismikirjo toimii yläkäsitteenä monille oireyhtymille. Tuella pyritään helpottamaan autismikirjon henkilön kehityspolkua. Tärkeää on nähdä jokainen henkilö omana yksilönä vahvuuksineen ja haasteineen. Tutkielmassamme näemme tärkeänä opettajan roolin tuen tarjoajana. Tutkimusmenetelmämme on kuvaileva, integroiva kirjallisuuskatsaus, joka mahdollistaa lähdekirjallisuuden monipuolisen tarkastelun. Olemme käyttäneet tutkielmassamme kotimaista sekä kansainvälistä lähdekirjallisuutta. Kirjallisuuden ja tutkimusten perusteella merkittävinä tekijöinä nähdään varhaiskasvatuksen opettajan mahdollistamat musiikilliset elämykset sekä vuorovaikutukselliset tilanteet autismikirjon lapsille. Erilaisilla musiikillisilla keinoilla voidaan tukea vuorovaikutustaitoja ja kommunikointikykyä

The Older Finnish Twin Cohort-45 Years of Follow-up

The older Finnish Twin Cohort (FTC) was established in 1974. The baseline survey was in 1975, with two follow-up health surveys in 1981 and 1990. The fourth wave of assessments was done in three parts, with a questionnaire study of twins born during 1945-1957 in 2011-2012, while older twins were interviewed and screened for dementia in two time periods, between 1999 and 2007 for twins born before 1938 and between 2013 and 2017 for twins born in 1938-1944. The content of these wave 4 assessments is described and some initial results are described. In addition, we have invited twin-pairs, based on response to the cohortwide surveys, to participate in detailed in-person studies; these are described briefly together with key results. We also review other projects based on the older FTC and provide information on the biobanking of biosamples and related phenotypes.Peer reviewe

"Aamulla on kaikki innot mennä sinne touhuun" : Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia työtoiminnan vaikutuksesta heidän hyvinvointiinsa

Mielenterveysongelmien määrä kasvaa suomalaisilla vuosittain ja ne aiheuttavat paljon työkyvyttömyyttä. Varsinkin nuorille aikuisille mielenterveysongelmat merkitsevät yhä useammin eläkkeelle siirtymistä. Kansantaloudelliset vaikutukset ovat näin ollen mittavat, henkisistä kärsimyksistä puhumattakaan. Mielenterveyshäiriöitä sairastavien laitoshoitoa on karsittu ja tilalle tarvitaan kuntouttavia avohoitomuotoja. Kuntouttava työtoiminta sitoo syrjäytyneitä mielenterveyskuntoutujia uudestaan yhteiskuntaan. Kuntouttava työtoiminta pyritään muokkaamaan asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Se voi olla kuntoutuskodin sisäistä ohjattua päivätoimintaa, kuten askartelua tai eri työyksiköiden vastuullisia työtehtäviä. Työtoimintaa järjestäviä palvelun tarjoajia ovat esimerkiksi kuntien ja valtion virastot tai säätiöt. Työtoiminta ei ole työsuhteessa työskentelyä eikä kuntoutuja saa korvata tai sijaistaa palkallista työntekijää. Työtoiminta on keino edistää ihmisten hyvinvointia. Hyvinvointia voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Hyvinvointi on tunnetila ja siksi myös subjektiivinen kokemus. Objektiivisen näkökulman hyvinvointiin saa tutkimalla todellista tilaa jossa elämme. Hyvinvoinnin käsite ei ole yksioikoinen, siitä on kuitenkin löydettävissä kolme perustekijää: terveys, materiaalinen hyvä ja koettu hyvinvointi. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli yksityinen kuntoutuskoti Lapinlahden Virkku Oy. Opinnäytetyön laadullisella tutkimuksella saatiin teemahaastatteluiden avulla kokemusperäistä tietoa siitä, miten työtoiminta vaikuttaa Virkun mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin. Lisäksi toivottiin kuntoutujien omia ideoita työtoiminnan kehittämistä varten. Aineisto analysoitiin deduktiivisesti ja induktiivisesti. Kohderyhmänä oli viisi kuntoutuskodin asiakasta. Työtoiminnalla oli positiivisia vaikutuksia mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin. Työtoiminta oli muun muassa muuttanut kuntoutujien elämää sosiaalisemmaksi, luonut elämälle sisältöä ja piristänyt mieltä. Tämä näkyi kuntoutujien itsenäisyyden kasvuna. Positiivisilla vaikutuksilla oli usein suurempi merkitys kuin työtoiminnasta saadulla ahkeruusrahalla. Haastateltavat kertoivat työtoiminnasta luopumisen aiheuttavan heille sairaudessa taantumista ja yhteiskunnasta uudelleen syrjäytymisenä. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista selvittää omaisten ja hoitohenkilökunnan mielipiteitä työtoiminnasta. Lisäksi voisi tutkia ulkopuolisen työtoiminnan kehittämistä sekä kuntoutujien että työtoiminnan palvelujentuottajien näkökulmasta.Mental disorders in Finland have increased annually and they are responsible for high rates of unemployment. Especially young adults more often retire for this reason. This has a high influence on national economy. Deinstitutionalization generates a need for rehabilitating open care. Rehabilitating employment rebinds people with mental disorders back to society. Rehabilitating employment is planned individually and it can be daytime activities at the rehabilitation unit or a responsible job. Rehabilitating employment is organized by a municipal or government office or a foundation. Rehabilitating employment is not working in employment and rehabilitee cannot be substituted an employee. Rehabilitating employment is a way to improve wellbeing of people. Wellbeing can be seen from multiple points of view. Wellbeing is an emotional state and also a subjective experience. Wellbeing can be observed objectively by studying the state of reality where we live. A concept of wellbeing is not simple but there can be found three basic elements: health, material good and experienced wellbeing. The client organization for this thesis was a private rehabilitation unit called Lapinlahden Virkku Oy. The thesis was a qualitative research. Empirical knowledge on rehabilitating employment was gathered from rehabilitees by thematic interviews. The research data was analysed deductively and inductively. Five rehabilitees were interviewed. The experiences of all interviewed rehabilitees were similar. Rehabilitating employment had positive influences on their wellbeing. Rehabilitees’ lives had become more social, created more content to the lives and revitalized their minds. This was seen in the growing independence of the rehabilitees. Positive influences had a greater significance than money received from the rehabilitating employment. The rehabilitees saw that their sickness would regress and they would become excluded from society if they had to give up this rehabilitating employment. A further study could research how relatives and the nursing staff experience the studied theme. Another theme could be to develop rehabilitating employment outside the rehabilitation unit

Toimintaterapeutti hyvinvoinnin edistäjänä : Vanhempien kokemuksia lapsiperheiden hyvinvointiin vaikuttavista ympäristötekijöistä

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa vanhempien kokemuksia lapsiperheiden hyvinvointia tukevista ja rajoittavista tekijöistä arjen eri toimintaympäristöissä. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Suomen Vanhempainliiton Karuselli-hankkeen kanssa. Hankkeen tarkoituksena on vaikuttaa lasten hyvinvointiin liittyviin haasteisiin yhdessä vanhempien ja päiväkodin henkilökunnan kanssa. Hankkeessa pyritään löytämään keinoja haasteiden ratkaisemiseen vanhempien osallisuuden kokemusta ja vertaisuutta vahvistamalla. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Karuselli-hankkeelle tietoa, jota voi hyödyntää hankkeessa yhteisöllisten ja osallisuutta tukevien toimintatapojen kehittämisessä. Opinnäytetyön teoreettisena lähtökohtana toimi kanadalainen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli. Opinnäytetyöprosessia ohjasi lisäksi hyvinvoinnin määritelmä sekä toimintaterapian näkökulma yhteisöstä asiakkaana. Kanadalaisen toiminnallisuuden ja sitoutumisen mallin (CMOP-E) avulla on mahdollista tarkastella hyvinvointiin liittyviä tekijöitä toiminnallisuuden ja toimintaan sitoutumisen kautta. Opinnäytetyö toteutettiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Aineiston keruussa ja analysoinnissa yhdistettiin laadullisen ja määrällisen tutkimuksen menetelmiä. Vanhempien kokemukset kerättiin paperisella kyselylomakkeella. Tuloksia tarkasteltiin CMOP-E-mallin mukaisten ympäristöjen avulla. Aineistosta analysoitiin myös ympäristöjä yhdistäviä tekijöitä. Tuloksista kävi ilmi sosiaalisen kontekstin sekä luonnon merkitys koettua hyvinvointia tukevana tekijänä. Vanhemmat kokivat myös lasten vuorovaikutustaitojen kehittymisen tärkeäksi. Koronaviruksen aiheuttaman Covid19-pandemian rajoitusten vaikutus näkyi vanhempien vastauksissa osallistumisen mahdollisuuksien vähentymisenä sekä koettua hyvinvointia rajoittavana tekijänä. Kyselyssä nousi yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja, Karuselli-hankkeen teettämän laajemman kyselyn kanssa. Koska kohdejoukko muodostui kahden hankkeeseen osallistuneen pilottipäiväkodin vanhemmista, ei tuloksia voida yleistää koskemaan kaikkia kahdeksaa hankkeeseen osallistunutta päiväkotia. Opinnäyteyön tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää osallistuneiden päiväkotien yhteisöllisen toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Opinnäytetyössä tarkasteltujen perheiden hyvinvointiin vaikuttavien ympäristötekijöiden kautta hankkeella on mahdollisuus tarkastella aihetta laajemmasta näkökulmasta. Opinnäytetyössä keskityttiin tarkastelemaan perheiden kokemuksia vanhempien näkökulmasta. Jatkossa olisi tärkeää kartoittaa myös lasten kokemuksia hyvinvointiin liittyen. Koska toimintaterapeutin ydinosaamiseen kuuluu oleellisesti toiminnan analysointi ja muokkaaminen, olisi toimintaterapian näkökulma hankkeessa hyödyllinen myös yhteisöllisten ja vanhempia osallistavien toimintamenetelmien suunnittelussa ja toteutuksessa