Classification method for mixed waste composition studies

Tämän diplomityön tavoitteena oli vertailla Euroopassa ja erityisesti Suomessa tehtyjä sekajätteen koostumustutkimuksia ja antaa suositus Suomessa käytettävälle jätejakeiden luokittelulle sekajätteen koostumustutkimuksissa. Työssä vertailtiin 19 suomalaista sekä 5 eurooppalaista sekajätteen koostumustutkimusta tai koostumustutkimusohjetta. Tämän lisäksi selvitettiin sekajätteen koostumukseen kohdistuvia tietotarpeita eri jätealan toimijoilta. Tutkimusmenetelminä olivat kyselytutkimus jätelaitoksille, kyselytutkimus tuottajavastuuyhteisöille ja kierrätysyrityksiin sekä Tilastokeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Ympäristöministeriön edustajien haastattelut. Vertailun perusteella Suomessa tehtyjen sekajätteen koostumustutkimusten jätejakeiden luokittelut eroavat merkittävästi keskenään, minkä takia tutkimusten tulokset eivät ole vertailukelpoisia keskenään. 2000-luvulla Suomessa tehdyissä sekajätteen koostumustutkimuksissa jätejakeet on jaettu 10-33 luokkaan. Vertailuun sisällytetyissä ulkomaisissa luokittelumetodeissa jätejakeet on jaettu 16-35 luokkaan. Jätelaitoksille suunnatussa kyselyssä tärkeimmiksi eroteltaviksi jätejakeiksi sekajätteen koostumustutkimuksissa arvioitiin eri materiaalien pakkaukset, vaaralliset jätteet, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, metallit, ruokajäte, puun keräykseen kelpaamaton puu, keräyspaperi sekä PVC- ja fluoripitoinen muovi. Tuottajavastuuyhteisöille ja kierrätysyrityksille suunnatussa kyselyssä osoitettiin eniten kiinnostusta metallien, muovien, lasin ja puun kierrättämiseen ja näiden materiaalien osuuksiin sekajätteessä. Haastattelujen perusteella myös jätetilastointi, tutkimukselliset tarpeet sekä jätelainsäädännön ja valtakunnallisen jätesuunnitelman tuomat velvoitteet ovat sekajätteeseen kohdistuvien tietotarpeiden taustalla. Työssä rakennettu kolmitasoinen jätejakeiden luokitteluohje mahdollistaa sekajätteen koostumustutkimusten tekemisen eri tarkkuustasoilla. Ensimmäinen taso sisältää 11, toinen taso 26 ja kolmas taso 41 jäteluokkaa. Tasot ovat hierarkkisia, minkä vuoksi kaikilla kolmella tasolla tehdyt tutkimukset ovat vertailukelpoisia keskenään.The aim of this study was to compare mixed waste composition studies both in Europe and in Finland and create a recommendation for the classification of waste components in Finnish mixed waste composition studies. Altogether 19 Finnish and 5 European waste composition studies were studied. On top of that, three professionals from waste management field were interviewed (Statistics Finland, Finnish Environment Institute and Ministry of the Environment). Also, two questionnaire studies were sent to employees of waste treatment plants and recycling business. Based on the research, the classifications of waste components are highly different in different mixed waste composition studies, which make the comparison of the results very difficult. In 19 Finnish studies, waste components were divided from 10 to 33 cate-gories whereas in five European studies the waste categories ranged from 16 to 35. In the questionnaire to the personnel of Finnish waste treatment plants, the following waste components were estimated to be the most important ones in waste composition studies: packages of different materials, hazardous waste, WEEE, metals, food waste, non-recyclable wood, recyclable paper and PVC plastic. Recycling companies and pro-ducer responsibility organizations were most interested in percentages of metals, plastics, glass and wood in mixed waste. Based on the interviews, also waste statistics, research on the waste management and requirements of waste legislation influence the informa-tion needs of mixed waste composition. In this thesis, three-level waste classification system for the mixed waste composition studies was developed. First level consists of 11, second level of 26 and third level of 41 waste categories. The categories are hierarchic, which makes the comparison of the results of the different studies possible

Weight-based pay-as-you-throw pricing model : Encouraging sorting in households through waste fees

Highlights • A new pricing model for weight-based pay-as-you-throw systems is defined. • Waste fees are formulated by a linear function dependent of the service level. • The pricing model can support sorting and reduce residual waste generation. • The pricing model is an actionable tool for waste management operators.Municipal solid waste is associated with different systemic challenges, such as climate change, resource scarcity, and ocean plastic pollution. European countries are striving towards more circular material use and the European Commission has advocated the use of economic incentives to boost recycling. The pay-as-you-throw (PAYT) scheme is an economic instrument that applies the ‘polluter pays’ principle by charging for waste according to the actual amount of generated waste. Volume-based PAYT fees have shown to be potentially less effective in waste prevention and recycling than weight-based fees. This paper illustrates how waste management operators can price residual waste with weight-based fees that encourage recycling, are fair with respect to service levels, and cover the current income for municipal waste operators. The result, obtained by forming equations satisfying the above conditions, is a model with a linear, discrete price function, where the price of the residual waste generated by the citizen is a function of the service level. This model encourages efficient source separation through internal subsidies, wherein a citizen can decrease the price of household waste by 32% if they increase the sorting efficiency from a default of 40% to 80% efficiency. The application of the model was illustrated in a case example. The model developed in this study can be used to implement weight-based PAYT schemes locally, thereby supporting the formulation of waste management systems that facilitate waste reduction and recycling

Kierrätyksen keinot, taloudelliset vaikutukset sekä toteutettavuus

Euroopan unionin jätedirektiivi edellyttää jäsenmailta yhdyskuntajätteen 50 %:n kierrätystavoitteen saavuttamista vuoteen 2020. Tavoitteet tiukentuvat kesällä 2018 voimaantulevan jätedirektiivin myötä. Tavoitteena on, että yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin 55 prosenttia vuonna 2025, 60 prosenttia vuonna 2030 ja 65 prosenttia vuonna 2035. Tässä selvityksessä arvioitiin yhdyskuntajätteen kierrätystä lisäävien ohjauskeinojen taloudellisia vaikutuksia sekä niiden toteutettavuutta. Valitut ohjauskeinot olivat kunnallisten jätehuoltomääräysten kiristäminen, lajitteluneuvonnan tehostaminen ja neuvontavelvoite jäteyrityksille, painoperusteinen jätemaksujärjestelmä sekä jätteiden erilliskeräysvelvoitteiden tiukentaminen lainsäädäntötasolla. Lisäksi selvitettiin Ruotsin, Itävallan ja Walesin korkean yhdyskuntajätteen kierrätysasteen taustalla olevia tekijöitä; käytössä olevia politiikkakeinoja, toimintaympäristöä sekä muita kierrätysasteeseen keskeisesti vaikuttajia muuttujia. Hankkeen tulosten mukaan kierrätyksen lisääminen kasvattaa jätehuollon kokonaiskustannuksia ja muuttaa kustannusten kohdistumista eri toimijoille. Kierrätyksen kasvun myötä syntyy myös uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja ympäristöhyötyjä. Näkemykset erilliskeräystä lisäävien lajitteluvelvoitteiden toteutettavuudesta vaihtelevat. Velvoitteiden määrittelyä pitää jatkaa. Elinkaari (LCA)-tutkimuksiin perehtymällä tulisi selvittää, millaisin keinoin erilliskeräyksen kustannus- ja ympäristötehokkuutta on mahdollista lisätä ja saattaako tehostamisen esteenä olla esimerkiksi käytäntöjä tai kansallista lainsäädäntöä. Punnituksiin perustuvan PAYT (maksa siitä minkä heität pois) –järjestelmän käyttöönotto on yksi keino lisätä lajittelutehokkuutta. Väärinkäytösten torjumiseksi tulee löytää juuri oikea maksujen taso. Järjestelmän kattava käyttöönotto kunnissa, joissa vallitsee kiinteistön haltijan järjestämä jätteen kuljetus, on haaste. Lajitteluneuvonta ja asenteisiin vaikuttaminen on tärkeää. Yhtenäisen viestin ja neuvontaresurssien yhdistäminen toisi voimaa laajalle yleisöviestinnälle ja maaesimerkkien valossa yhteistä kampanjaa voi pitää tavoiteltavana asiana myös Suomessa

Från återvinning till cirkulär ekonomi Riksomfattande avfallsplan fram till 2023

Den riksomfattande avfallsplanen är en av statsrådet godkänd strategisk plan om målen och åtgärderna för Finlands avfallshantering och förebyggande av uppkomsten av avfall. I avfallsplanen ingår en målbild för 2030: 1. Avfallshantering av hög standard är en del av den cirkulära ekonomin. 2. En materialeffektiv produktion och konsumtion sparar naturresurser och bromsar klimatförändringen. 3. Avfallsmängden har minskat jämfört med nuläget. Återanvändningen och återvinningen har nått en ny nivå. 4. Marknaden för återvinning fungerar väl. Återanvändningen och återvinningen skapar nya arbetstillfällen. 5. Från återvinningsmaterial kan tillvaratas också små mängder av värdefulla råvaror som förekommer imaterialen. 6. Materialkretsloppen är ofarliga och i produktionen används allt mindre farliga ämnen. 7. Den forskning och försöksverksamhet som bedrivs inom avfallsbranschen är högklassig samtidigt somkunnandet i avfallsfrågor är på en hög nivå. I den riksomfattande avfallsplanen ingår fyra prioriterade områden: byggavfall, biologiskt nedbrytbart avfall, kommunalt avfall samt elektriskt och elektroniskt avfall. Planen innehåller detaljerade mål för dessa prioriterade områden samt åtgärder för att nå måle

Kierrätyksestä kiertotalouteen. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023

Valtakunnallinen jätesuunnitelma on valtioneuvoston hyväksymä strateginen suunnitelma Suomen jätehuollon sekä jätteen synnyn ehkäisyn tavoitteista ja toimenpiteistä vuoteen 2023. Jätesuunnitelman tavoitetila vuoteen 2030 on: 1. Laadukas jätehuolto on osa kestävää kiertotaloutta. 2. Materiaalitehokas tuotanto ja kulutus säästävät luonnonvaroja sekä hillitsevät ilmastonmuutosta. 3. Jätteen määrä on vähentynyt nykyisestä. Uudelleenkäyttö ja kierrätys ovat nousseet uudelle tasolle. 4. Kierrätysmarkkinat toimivat hyvin. Uudelleenkäytön ja kierrätyksen myötä syntyy uusia työpaikkoja. 5. Kierrätysmateriaaleista saadaan talteen myös pieninä pitoisuuksina esiintyviä arvokkaita raaka-aineita. 6. Materiaalikierrot ovat haitattomia ja tuotannossa käytetään yhä vähemmän vaarallisia aineita. 7. Jätealalla on laadukasta tutkimusta ja kokeilutoimintaa ja jäteosaaminen on korkealla tasolla. Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on neljä painopistealuetta: rakentamisen jäte, biohajoava jäte, yhdyskuntajäte sekä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu. Näille painopisteille on asetettu suunnitelmassa yksityiskohtaiset tavoitteet ja esitetty toimenpiteet näihin tavoitteisiin pääsemiseks

Uudelleenkäyttö ja sen edistäminen - Selvitys uudelleenkäyttömääristä ja uudelleenkäyttöön liittyvistä liiketoimintamahdollisuuksista Suomessa

Uudelleenkäytön edistäminen on niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti vasta alkutaipaleellaan. Kirpputorit ja kierrätyskeskukset tekevät tällä sektorilla hyvää työtä, mutta niiden toiminnan laajentamismahdollisuudet ovat usein rajallisia muun muassa vähäisistä resursseista johtuen. Tämän selvityksen tavoitteena oli arvioida valittujen tuotteiden osalta niiden uudelleenkäyttöön ohjautuvia määriä Suomen kuuden suurimman kaupungin alueella ja valtakunnallisesti. Lisäksi tavoitteena oli havaita potentiaalisia uudelleenkäytön kehittämiskohteita ja tunnistaa liiketoimintamahdollisuuksia muun muassa mahdollisia seudullisia eroavaisuuksia analysoimalla. Tuoteryhmiksi päätettiin valita neljä sellaista tuoteryhmää, joita menee uudelleenkäyttöön suuria määriä tai jotka ovat mahdollisesti arvoltaan merkittäviä. Tarkasteluun valittiin seuraavat tuoteryhmät: vaatteet ja kengät, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, huonekalut ja urheiluvälineet (mm. luistimet, sukset, polkupyörät). Selvityksessä havaittiin, että kuutoskaupungeissa uudelleenkäytön määrät ja toimijoiden mahdollisuudet vaihtelevat. Esimerkiksi valtakunnallisten kirpputoritoimijoiden osuus uudelleenkäytettävien tuotteiden painosta on pääkaupunkiseudulla noin neljännes, kun se muissa kaupungeissa on suuruusluokkaa 4–7 prosenttia. Palvelutarjonnan osalta voidaan sanoa, että pääkaupunkiseudulla erilaisia uudelleenkäyttövaihtoehtoja on tarjolla kattavammin kuin muualla. Pääkaupunkiseudulla on aktiivista vertaisverkkokauppaa, valtakunnallisten ketjujen kirpputoritoimintaa ja paikallisia kirpputoritoimijoita. Turussa, Tampereella ja Oulussa uudelleenkäyttö on suurelta osin paikallisten toimijoiden hallussa. Tarkastelun perusteella pääkaupunkiseudulla ostetaan ja myydään muita innokkaammin käytettyjä vaatteita ja kenkiä, Tampereella huonekaluja ja Turussa sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Painolla mitattuna suurin volyymi on huonekaluissa, kappalemäärillä mitaten vaatteissa ja kengissä. Arvion mukaan Suomessa netti- ja kirpputorien volyymi tarkastelluissa neljässä tuoteryhmässä on runsaat 56 000 tonnia. Tätä voi verrata esimerkiksi yhdyskuntajätteen määrään, josta 56 000 tonnia on noin 2 prosenttia. Uudelleenkäyttömäärien lisäksi selvityksessä tarkasteltiin uudelleenkäytettävien tuotteiden arvoa ja sen säilymistä. Selvitykseen valittujen tuotteiden hinta laski vähimmillään noin neljäsosan, mutta enimmillään jopa yli 80 prosenttia alkuperäishinnasta. Vähäisintä arvonlasku vaikuttaa olevan korkean brändin tuotteilla, mutta toisaalta hinta vaihteli suuresti yksittäisten myyntitapahtumien välillä. Syitä tavallista suurempaan hinnanlaskuun ovat esimerkiksi vaatteiden heikko laatu, urheiluvälineiden kuluminen tai trendien vaihtelu. Uudelleenkäytön lisääminen kohtaa nykyisessä toimintaympäristössä sekä haasteita että mahdollisuuksia. Haasteena ovat etenkin käytettyihin tavaroihin liittyvät asenteet, logistiikka, toiminnan kannattavuus ja korkeat työvoimakustannukset. Toisaalta uudet liiketoimintamallit voivat tehdä käytettyjen tuotteiden ostamisesta entistä helpompaa, edullisempaa tai muodikkaampaa. Lisäksi ympäristötietoisuuden ja kulutuskriittisyyden kasvu voivat lisätä uudelleenkäytön suosiota. Uudelleenkäyttötietojen kokoaminen edellyttää jatkossakin monien toimijoiden yhteistyötä. Tämä selvitys pyrkii muodostamaan yhden lähtökohdan uudelleenkäytön kattavammalle ja luotettavammalle arvioinnille sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien tarkasteluille ja kehittämiselle

Kiertotalous Suomessa - toimintaympäristö, ohjauskeinot ja mallinnetut vaikutukset vuoteen 2030

Kiertotalous on viime vuosina saanut paljon huomiota osakseen, ja sen on nähty olevan nykyistä kestävämmän talousjärjestelmän edellytys tulevaisuudessa. Tässä raportissa selvitetään kiertotalouden käsitettä, toimintaympäristöä, liiketoimintamahdollisuuksia ja kiertotaloutta edistäviä politiikkatoimia Suomessa. Tämän lisäksi laadittiin seitsemälle eri kiertotalouden osa-alueelle kiertotalousskenaariot, joiden talous-, työllisyys-, luonnonvarojen käyttö- ja kasvihuonekaasupäästövaikutukset arvioitiin kansatalouden tasolla vuoteen 2030. Skenaariokokonaisuus kattoi vain rajatun kokonaisuuden kiertotalouden mahdollisuuksista. Tehty tarkastelu tukee näkemystä, että kiertotalous on kokonaisuudessaan taloutta vahvistava samalla, kun sen avulla voidaan vähentää luonnonvarojen käyttöä ja niistä aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Kiertotalous pystyisi vastaamaan globaaleihin ympäristöhaasteisiin lyhyellä aikavälillä parhaiten kiinnittämällä huomio haitallisten materiaalikiertojen korvaamiseen haitattomimmilla materiaalikierroilla. Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää uudenlaista toimintaympäristöä sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta. Muutoksen vauhdittamiseen tarvitaan oikein kohdennettuja politiikkatoimia, arvomaailman muutosta koko yhteiskunnassa sekä menestyksellistä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa

Yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisääminen Suomessa – toimenpiteet ja niiden vaikutukset

Hankkeen päätavoitteena oli selvittää, miten Euroopan komission Suomelle vuonna 2018 antamia suosituksia yhdyskuntajätteen kierrätystä lisäävistä toimista voitaisiin toteuttaa Suomen olosuhteisiin sopivalla tavalla. Hankkeen ensimmäisessä osassa mallinnettiin erilliskeräyksen lisäämisen tarvetta laajentamalla kiinteistökohtaista keräystä sekä kasvattamalla lajittelutehokkuutta. Mallinnus tuotti arvion erilliskeräystä koskevista hyötyjätejakeiden velvoiterajoista. Kustannusanalyysi tuotti tietoa valikoitujen kierrätystä lisäävien toimien kustannusvaikutuksista. Analyysin avulla testattiin komission suosituksia nykyistä selkeämmistä yhdyskuntajätehuollon vastuunjaosta. Lisäksi selvitettiin, miten biojätteen erilliskeräyksen lisääminen voidaan toteuttaa Suomessa mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja taloudellisesti. Hankkeen toisessa osassa selvitettiin tuottajavastuun alaisten pakkausjätteiden keräyksen tehostamisen mahdollisuuksia. Hankkeessa arvioitiin nykyisen pakkausjätteen keräysverkoston toimivuutta sekä pakkausten tuottajavastuujärjestelmän erilaisia vastuu- ja sääntelymalleja muun muassa kierrätyksen lisäämisen näkökulmasta. Lisäksi tarkasteltiin eri vastuunjaon mallien, lakisääteisten hyötyjätejakeiden velvoiterajojen sekä pakkausjätekeräystä koskevan lakisääteisen yhteistyösopimuksen lainsäädännöllistä toteutettavuutta