Effectiveness of a workplace intervention to reduce workplace bullying and violence at work : study protocol for a two-wave quasi-experimental intervention study

Introduction Bullying and violence at work are relatively common in Finnish public sector workplaces. Previous research has demonstrated their association with increased risk of poor health and well-being, but only few intervention studies exist. The aim of this protocol paper is to describe the development and assessment of the effectiveness of a workplace intervention aimed at reducing these harmful phenomena. Methods and analysis This protocol describes a two-wave quasi-experimental intervention. Each of the three participating Finnish public sector organisations (cities) will select four work units (a total of 450-500 employees) to participate in an intervention including 2-3 workshops for the work unit, 2-3 consultative meetings with the supervisor of the work unit, a follow-up meeting for the entire work unit (a maximum of 6-month time lag) and online meetings with the supervisor to monitor achievements and discuss about difficult cases, if any. Three age-matched, sex-matched and occupation-matched controls for each participants of the intervention group will be randomly selected, a total 1350-1500 individuals in the control group. For intervention and control groups, premeasurement is based on responses to a survey that was conducted in 2020. Postintervention measurement will be based on survey responses in 2022. Data will be analysed using latent change score modelling or difference-in-difference analysis. Ethics and dissemination Ethics approvals are from the Ethics committees of the Helsinki and Uusimaa hospital district and the Finnish institute of Occupational Health. Results will be made available to participating organisations and their employees, the funder and other researchers via open access article in a peer-reviewed journal and subsequent reporting of the results via social media channels and press release to the public.Peer reviewe

Askeleet kohti sopuisaa työyhteisöä -työkirja

Tämä työkirja on tarkoitettu työyhteisöille, jotka haluavat kehittää työyhteisönsä vuorovaikutusta. Työkirja tukee työyhteisöä ja esimiehiä tarkastelemaan ja työstämään yhdessä kielteistä, epäasiallista tai muuta häiritsevää käyttäytymistä ja toisaalta kehittämään myönteistä, vastuullista työkäyttäytymistä. Työkirja on laadittu osana Kohti sopuisaa työyhteisöä (Sopuisa) – epäasiallisen kohtelun nollatoleranssin vahvistaminen työpaikalla -hanketta. Hankkeessa toteutettiin kehittämistoimia organisaatioiden eri tasoilla. Työkirja sisältää osan työyhteisövalmennusten harjoituksista

Katkaise kiusaamisen kierre : Epäasiallisen kohtelun nollatoleranssin vahvistaminen työpaikalla

Epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen ovat kielteinen työelämän ilmiö, joka parin vuosikymmenen tutkimus-, työsuojelu- ja kehittämistyöstä huolimatta yhä piinaa suomalaisia työpaikkoja. Esimiehet kysyvät toistuvasti, miten työpaikan keinoin vähennettäisiin kiusaamisen riskejä ja koettua kiusaamista.Sopuisa työyhteisö -hankkeen tavoitteena oli työpaikka, jossa kukaan ei hyväksy epäasiallista ja kiusaavaa käyttäytymistä. Hankkeessa työsken-neltiin organisaatioiden, esimiesten ja työyksiköiden kanssa kiusaa- misen nollatoleranssin, uudenlaisten toiminta- ja ajattelutavan ja ja myönteisen käyttäytymisen edistämiseksi työpaikalla.Tämä raportti kuvaa kuusi askelta matkalla kohti epäasiallisen käyttäytymisen ja työpaikkakiusaamisen nollatoleranssia. Niiden avulla jokaisen työpaikan on mahdollista edetä kiusaamisen ehkäisemisen ja vähentämisen polulla

Työnantajan vaikutusmahdollisuudet epäasialliseen kohteluun ja asiakasväkivallan uhkaan

Tutkimusnäyttö epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivaltatilanteiden vahingollisista vaikutuksista hyvinvointiin, terveyteen ja työkykyyn on vankkaa. Työnantajat tarvitsevat kuitenkin lisää keinoja näihin konfliktitilanteisiin puuttumiseen ja niiden ehkäisyyn. Tämän tutkimus- ja kehittämishankkeen tavoitteena oli löytää keinoja, joiden avulla työyhteisöt voivat kehittää omaa toimintaansa kohti epäasiallisen kohtelun ja asiakasväkivallan nollatoleranssia. Tutkimusaineisto oli Kunta- ja hyvinvointialan henkilöstön seurantatutkimuksesta vuosilta 2017–2022. Testasimme työpajatyöskentelynä toteutettua kehittämistoimintaa (=interventiota), jonka vaikutuksia arvioitiin pitkittäisaineiston avulla kvasikokeellisella asetelmalla. Vaikka interventiolla ei voitu osoittaa suoria eikä epäsuoria vaikutuksia epäasialliseen kohteluun tai asiakasväkivaltaan, mallinnus kuitenkin osoitti, että interventio vaikutti osassa työyksiköitä myönteisesti psykososiaalisiin työoloihin. Interventiosta riippumatta myönteiset muutokset psykososiaalisissa työoloissa (lähiesihenkilön ja työyhteisön toiminta) vähensivät sekä epäasiallista kohtelua että asiakasväkivalta- tai sen uhkatilanteita. Interventiotutkimuksen lisäksi teimme riskiennustemallinnusta. Ensiksi mallinsimme tekijöitä, jotka lisäävät epäasiallisen kohtelun riskiä. Epäasiallisen kohtelun alkamiseen olivat yhteydessä syrjintäkokemukset, liiallinen työmäärä, työtehtävien lakkauttamisen uhka sekä lyhempi aika tehtävässä. Epäasiallisen kohtelun alkamiselta puolestaan suojasi kokemus siitä, että tulee hyväksytyksi ja ymmärretyksi työyksikössään ja luottamus lähiesihenkilöön. Tämän kuuden muuttujan mallin ennustetarkkuus (66 %) ei riitä epäasiallisen kohtelun riskin ennustamiseen yksilötasolla, mutta sitä voidaan hyödyntää tunnistettaessa työyhteisöjä, joissa on kohonnut riski epäasiallisen kohtelun alkamiseen tai lisääntymiseen. Toiseksi mallinsimme, mitkä työyhteisöpiirteet ovat yhteydessä asiakasväkivaltatilanteiden lisääntymisen riskiin korkean väkivaltariskin ammateissa: sairaanhoitajilla ja terveydenhoitajilla; lähihoitajilla; sosiaali- ja nuorisotyöntekijöillä; ja opettajilla. Hoitajilla vuorotyö, suuret työn vaatimukset ja työyksikön psykologinen turvattomuus olivat yhteydessä lisääntyneen väkivallan riskiin. Muut lisääntyneeseen väkivaltariskiin yhteydessä olleet tekijät vaihtelivat ammateittain. Myös mallien ennustetarkkuus vaihteli ammateittain (63–72 %). Lopuksi tutkimme, miten ympäristötekijät, eli koulualueen huono-osaisuus, heijastuvat opetushenkilöstön väkivaltariskiin ja miten siihen mahdollisesti voidaan vaikuttaa. Kaikkein huono-osaisimpien alueiden kouluissa opetushenkilöstöllä oli suurempi väkivaltatilanteiden riski kuin hyväosaisimpien alueiden koulujen opetushenkilöstöllä. Tärkeä havainto oli kuitenkin, että koulujen psykososiaaliset voimavarat, eli kollegojen tuki, yhteistyön kulttuuri, laadukas johtaminen ja päätöksenteon oikeudenmukaisuus vähensivät väkivallan riskiä. Kun nämä tekijät olivat kunnossa, hyvä- ja huono-osaisten koulualueiden välillä ei ollut enää eroa opetushenkilöstön väkivaltariskissä. Hankkeemme tulokset osoittavat, että sekä epäasialliseen kohteluun että asiakasväkivaltatilanteiden yleisyyteen voidaan vaikuttaa kehittämällä psykososiaalisia voimavaratekijöitä, kuten esihenkilötyötä ja työyhteisöjen yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Nollatoleranssi kannattaa panostaa sekä interventiotutkimuksen että riskiennustemallinnusten perusteella, sillä myönteisiä psykososiaalisia muutoksia tapahtui useammin, jos epäasiallista kohtelua ja/tai asiakasväkivaltaa oli vähemmän. Riskiennustemallinnuksessa havaittiin, että epäasiallisen kohtelun alkamiseen yhteydessä olevia tekijöitä oli löydettävissä, kun taas sen loppumiseen yhteydessä olevia tekijöitä ei pystytty ennustamaan edes kohtuullisella tarkkuudella

Merimetson ja harmaahaikaran suorat kalatalousvahingot : määrän ja laadun arviointi Suomen merialueilla

Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lintujen aiheuttamat taloudelliset vahingot ovat kasvaneet viimeisten 20 vuoden aikana suojeltujen lintukantojen vahvistumisen myötä. Vahinkojen kasvu on luonut tarpeen uudistaa lakia, jotta rauhoitettujen eläinten aiheuttamia vahinkoja voidaan ennaltaehkäistä ja korvata. Lain tavoitteena on kehittää ja selkeyttää rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamisperusteita sekä luoda järjestelmä, joka kohtelee eri toimialoja ja vahingonkärsijöitä oikeudenmukaisesti. Uuden korvausjärjestelmän kehittämisen tueksi tarvitaan tutkimustietoa merimetsojen ja harmaahaikaroiden aiheuttamien vahinkojen määrästä ja laadusta koko Suomen rannikkoalueelta. Luonnonvarakeskus (Luke) toteutti ympäristöministeriön toimeksiantona vuosina 2022–2023 yhdessä Turun yliopiston ja ammattikorkeakoulu Novian kanssa hankkeen, jossa tutkittiin merimetson kaupalliselle kalastukselle ja vesiviljelylle aiheuttamien vahinkojen määrää ja laajuutta. Vesiviljelylaitoksilla tutkittiin myös harmaahaikaran vaikutuksia. Hankkeen toteuttamiseen osallistui joukko kaupallisia kalastajia ja vesiviljely-yrittäjiä. Hankkeessa selvitettiin lintujen aiheuttamia suoria vaikutuksia. Suorilla vaikutuksilla tarkoitetaan todennettuja vahinkoja pyydyksissä ja viljelylaitoksissa oleviin kaloihin. Hankkeen päätavoitteet olivat: 1) dokumentoida lintujen käyntimääriä pyydyksillä ja vesiviljelylaitoksilla sekä mahdollisuuksien mukaan tehdä arvio vahingoittuneiden tai poistettujen kalojen lukumääristä, 2) selvittää suojeltujen lintujen aiheuttamia esinevahinkoja ja lintujen torjumisesta aiheutuvia kustannuksia sekä 3) tutkia merimetsojen ravinnonhakumatkojen jakautumista eri puolille Suomen rannikkoa. Hankkeelle myönnettiin vajaan 1 M€ rahoitus, minkä lisäksi Luonnonvarakeskus osallistui hankkeen rahoittamiseen 0,25 M€ omarahoitusosuudella. Luonnonvarakeskus vastasi hankkeen taloushallinnosta ja -raportoinnista, viestinnästä sekä hankkeen toteuttamisesta. Tutkimuksen toteutukseen kytkeytyi useita epävarmuuksia. Merkittävimmät haasteet liittyivät tiukkaan aikatauluun, tekniikan toimivuuteen ja luotettavuuteen meriympäristössä, pirstoutuneet ja järjestäytymättömät maa- ja vesiomistussuhteet, merimetsojen käyttäytymiseen ja sen ennakoitavuuteen, tärkeimpien sidosryhmien sitoutumiseen hankkeeseen sekä tulosten yleiseen hyväksyttävyyteen. Merimetso on hyvin sopeutuva lintu, jonka käyttäytymistä on vaikea ennustaa. Sen käytös vaihtelee ajallisesti ja alueellisesti monen tekijän vaikutuksesta. Vahinkoa ei siis synny kaikkialla ja kaiken aikaa, vaan vahingon laatu ja määrä vaihtelevat alueittain, pyydystyypeittäin ja kalastettavan kohdelajin mukaan. Tutkimusta merimetsojen ja harmaahaikaroiden vaikutuksista vesiviljelylaitoksissa ja pyydyksissä oleviin kaloihin ei ollut Suomessa aikaisemmin tehty systemaattisesti ja maantieteellisesti kattavasti. Lukuisista haasteista huolimatta hanke onnistui saavuttamaan sille asetetut päätavoitteet. Merimetson osalta tutkimustulokset eivät viittaa merkittävään suoraan haittaan. Merimetsojen vaikutukset olivat vähäiset tai korkeintaan maltilliset lukuun ottamatta suojaamattomia vesiviljelyaltaita tai altaita, joissa suojaus oli pettänyt. Tutkimus osoitti myös, että avorysät ovat merimetsolle alttiita ja niissä merimetsot saattavat vähentää kalasaaliita tuntuvasti. Sen sijaan harmaahaikara saattaa tutkimuksen perusteella aiheuttaa merkittävää haittaa vesiviljelylaitoksilla ja maltilliset haitat ovat varsin yleisiä. Tulosten tulkinnassa on huomioitava tutkimuksen kehykset sekä otantaan liittyvät ajalliset ja alueelliset epävarmuudet. Toisin sanoen tässä hankkeessa keskityttiin suoriin vaikutuksiin, mutta erityisesti merimetsojen epäsuorat vaikutukset kaupalliseen kalastukseen ja vesiviljelyyn saattavat olla suoria vaikutuksia suuremmat. Koska epäsuorat vaikutukset jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, tämän hankkeen aineistojen pohjalta ei voida arvioida merimetsojen aiheuttamia taloudellisia kokonaisvaikutuksia ammattikalastukselle tai vesiviljelylle. Erityisesti merimetson käyttäytyminen on hyvin epäsäännöllistä ja jatkuvasti muuttuvaa. Täten merimetson paikkaan tai aikaan sidotut kokonaisvaikutukset saattavat vaihdella tavoilla, jotka voivat olla vaikeasti todennettavissa. Hankkeen toteutuksen kannalta tärkeä tavoite oli toteuttaa hanke kalastajien ja vesiviljely-yrittäjien kanssa yhteistyössä siten, että paikallisosaaminen ja aluetieto tulivat parhaalla tavalla hyödynnetyksi ja siten, että merimetson vaikutukset eri alueilla saatiin dokumentoitua. Kiitämme kaikkia hankkeessa olevia viljelylaitoksia ja kaupallisia kalastajia ensiluokkaisesta yhteistyöstä. Toivomme yhteistyön jatkuvan myös tulevissa merimetsoa ja harmaahaikaraa koskevissa hankkeissa. Kiitämme lukuisia yksityisiä ja julkisia maa- ja vesialueiden omistajia tutkimusluvista. Haluamme kiittää myös hankkeen valvojia Hanne Lohilahtea ja Laura Monosta tuesta ja erinomaisesta ohjauksesta sekä hankkeen ohjausryhmää

O9-2 Participants' and leaders' experiences of a family-based health promotion programme : A Healthy Generation

BACKGROUND: Family-based interventions may be a promising solution to increase children's physical activity, but there is a lack of knowledge on how to facilitate such interventions, specifically in socioeconomically disadvantaged areas. The aim of this study was to explore participants' and leader's experiences of the content and delivery of the family-based programme A Healthy Generation. METHOD: A Healthy Generation is a health-promoting programme, for families with children in grade 2 (8-9 years) including siblings. Intervention components are: activity sessions, parental support groups, healthy meals and health information. The programme is delivered twice a week for one school year in collaboration with local municipalities, health coordinators and a variation of invited sport organisations in socioeconomically disadvantaged areas. Data was collected through participant observations during activity sessions, interviews with leaders (n = 11), and four focus groups with parents (n = 27) who had participated in the programme. Data was transcribed verbatim and analysed using content analysis. RESULTS: Leaders' and participants' experienced the programme to have an appealing ?Family-concept for joy, activity and integration?. The variation of activities provided opportunities and challenges to new interests, and the family approach were perceived as valuable for parental engagement and integration. To be ?A suitable programme for all participants?, activities directed to whole families needed to be simple and fun to keep all participants engaged, but also provide a progression for learning. Free and locally situated activities, meals and equipment for whole families facilitated participation, whereas lack of time and socio-cultural differences were barriers. The programme delivery consisted of ?A fruitful leadership collaboration? where health coordinators played an important role as coordinators of a heterogeneous group, so the invited leaders could focus on the content of their sport. They also provided participants with continuity and important reminders for participation during and in-between activity sessions. CONCLUSIONS: Participants' and leaders' experiences of a family-based health promoting programme give insight to the importance of local involvement, collaborative leadership and a well-adjusted family programme for health promotion. The study also draws attention to opportunities and barriers for increased integration through health promotion aimed at families in socioeconomically disadvantaged areas

Effectiveness of a workshop-based intervention to reduce bullying and violence at work : A 2-year quasi-experimental intervention study

Introduction: Bullying and violence at work are associated with reduced wellbeing of the victims, but few evidence-based interventions are available to prevent these offensive behaviours. We developed and examined the effectiveness of an intervention aimed at prevention of bullying and violence at work through modifications in psychosocial work environment.Methods: In accordance with pre-published protocol, employees and supervisors of 12 work units in 3 cities (intervention group A: n = 315; intervention group B: n = 271) received a workshop-based intervention on organizational practices to prevent bullying and violence, including supervisor support, supervisor justice, workplace social capital, and psychological safety and were compared to a reference group (n = 2310) which did not receive the intervention. Latent change score modelling (LCSM) was used to estimate between-and within individual differences in changes of organizational practices and prevalence of bullying and violence from baseline (2020) to follow-up (2022).Results: No direct or indirect effects of intervention were observed. Of the potential mediator variables, supervisor support (B = 0.04; 95% confidence interval 0.006, 0.07) and supervisor justice (0.04; 0.01, 0.08) improved in the intervention group B between the measurements and compared to control group, but the result was not replicated in intervention group A. No changes were observed between the measurement points in bullying or violence at work.Conclusions: No intervention effects on bullying and violence at work were observed. It may be worthwhile to develop the intervention further to focus more on supervisor and co-worker relationships and on psychosocial resources of work team.Peer reviewe

Personal exposure levels to O3, NO x and PM10 and the association to ambient levels in two Swedish cities

Exposure to air pollution is of great concern for public health although studies on the associations between exposure estimates and personal exposure are limited and somewhat inconsistent. The aim of this study was to quantify the associations between personal nitrogen oxides (NOx), ozone (O3) and particulate matter (PM10) exposure levels and ambient levels, and the impact of climate and time spent outdoors in two cities in Sweden. Subjects (n = 65) from two Swedish cities participated in the study. The study protocol included personal exposure measurements at three occasions, or waves. Personal exposure measurements were performed for NOx and O3 for 24 h and PM10 for 24 h, and the participants kept an activity diary. Stationary monitoring stations provided hourly data of NOx, O3 and PM, as well as data on air temperature and relative humidity. Data were analysed using mixed linear models with the subject-id as a random effect and stationary exposure and covariates as fixed effects. Personal exposure levels of NOx, O3 and PM10 were significantly associated with levels measured at air pollution monitoring stations. The associations persisted after adjusting for temperature, relative humidity, city and wave, but the modelled estimates were slightly attenuated from 2.4% (95% CI 1.8–2.9) to 2.0% (0.97–2.94%) for NOx, from 3.7% (95% CI 3.1–4.4) to 2.1% (95% CI 1.1–2.9%) for O3 and from 2.6% (95% 0.9–4.2%) to 1.3% (95% CI − 1.5–4.0) for PM10. After adding covariates, the degree of explanation offered by the model (coefficient of determination, or R2) did not change for NOx (0.64 to 0.63) but increased from 0.46 to 0.63 for O3, and from 0.38 to 0.43 for PM10. Personal exposure to NOx, O3 and PM has moderate to good association with levels measured at urban background sites. The results indicate that stationary measurements are valid as measure of exposure in environmental health risk assessments, especially if they can be refined using activity diaries and meteorological data. Approximately 50–70% of the variation of the personal exposure was explained by the stationary measurement, implying occurrence of misclassification in studies using more crude exposure metrics, potentially leading to underestimates of the effects of exposure to ambient air pollution

Birch pollen, air pollution and their interactive effects on airway symptoms and peak expiratory flow in allergic asthma during pollen season : a panel study in Northern and Southern Sweden

Background: Evidence of the role of interactions between air pollution and pollen exposure in subjects with allergic asthma is limited and need further exploration to promote adequate preventive measures. The objective of this study was to assess effects of exposure to ambient air pollution and birch pollen on exacerbation of respiratory symptoms in subjects with asthma and allergy to birch. Methods: Thirty-seven subjects from two Swedish cities (Gothenburg and Umeå) with large variation in exposure to both birch-pollen and air pollutants, participated in the study. All subjects had confirmed allergy to birch and self-reported physician-diagnosed asthma. The subjects recorded respiratory symptoms such as rhinitis or eye irritation, dry cough, dyspnoea, the use of any asthma or allergy medication and peak respiratory flow (PEF), daily for five consecutive weeks during two separate pollen seasons and a control season without pollen. Nitrogen oxides (NOx), ozone (O3), particulate matter (PM2.5), birch pollen counts, and meteorological data were obtained from an urban background monitoring stations in the study city centres. The data were analysed using linear mixed effects models. Results: During pollen seasons all symptoms and medication use were higher, and PEF was reduced in the subjects. In regression analysis, exposure to pollen at lags 0 to 2 days, and lags 0 to 6 days was associated with increased ORs of symptoms and decreased RRs for PEF. Pollen and air pollution interacted in some cases; during low pollen exposure, there were no associations between air pollution and symptoms, but during high pollen exposure, O3 concentrations were associated with increased OR of rhinitis or eye irritation, and PM2.5 concentrations were associated with increased ORs of rhinitis or eye irritation, dyspnea and increased use of allergy medication. Conclusions: Pollen and air pollutants interacted to increase the effect of air pollution on respiratory symptoms in allergic asthma. Implementing the results from this study, advisories for individuals with allergic asthma could be improved, minimizing the morbidities associated with the condition