Ympäristön vaikutus hirvikolaririskiin

Hirvieläinonnettomuudet ovat merkittävä riskitekijä Suomen tieliikenteessä. Hirvieläinonnettomuuksissa on 2000-luvulla kuollut vuosittain kesimäärin 6 ja loukkaantunut 218 ihmistä. Merkittävistä taloudellista ja yhteiskunnallisista kustannuksista huolimatta Suomessa on tehty vain vähän tutkimusta hirvikolareihin vaikuttavista tekijöistä. Maisematekijöiden vaikutusta hirvikolariskiin ei ole toistaiseksi tutkittu lainkaan. Jotta hirvikolareita pystyttäisiin ennaltaehkäisemään nykyistä tehokkaammin, tarvitaan aiempaa parempia ja tarkempia keinoja tunnistaa riskialteimmat tieosuudet ja jopa yksittäiset paikat, joissa kolarit ovat todennäköisimpiä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää miten eri ympäristömuuttujat vaikuttavat hirvikolareiden tapahtumisen todennäköisyyteen. Lisäksi pohdittiin, voidaanko ympäristömuuttujien tunnistamisen perusteella kehittää kolareiden ennaltaehkäisymenetelmiä. Tutkimusta varten kerättiin suurriistavirka-apu -henkilöiltä 218 kolaripaikkaa Keski-Suomen, Pohjois- ja Etelä-Savon Riistakeskuksen aluetoimistojen alueilta. SRVA-henkilöt käyvät jokaisella kolaripaikalla. He ovat paikallisia metsästäjiä, joten heidän paikallistuntemuksensa on erinomainen ja kolaripaikat ovat tarkasti tiedossa. Tutkielmassa tarkasteltiin kolari- ja kontrollipaikkojen (ei kolaria) eroja kahdessa eri mittakaavassa, makro- ja mikrotasolla. Makrotason tarkastelussa ympäristöä tutkittiin 1 000 metriä halkaisijaltaan olevan ympyrän sisältä, mikrotasolla ympyrän halkaisija oli 200 metriä. Ympäristömuuttujien vaikutusta hirvikolarin tapahtumisen todennäköisyyteen selvitettiin logistisella regressioanalyysillä. Logistisesta regressiosta käytettiin muunnosta ”matched logistic regression -analysis”, jossa jokaiselle kolaripaikalle valitaan yksilöllinen kontrollipaikka. Hirvikolaririskiin vaikuttavien muuttujien merkitystä tutkittiin menetelmällä, jossa muuttujajoukosta valittiin kerrallaan yksi muuttuja, jonka vetosuhteen (OR) muutosta tulkittiin vakioimalla muita muuttujia. Makrotason tarkastelussa kolarit keskittyivät tien metsäisille osuuksille ja puulaji oli useimmiten kuusi tai koivu kuin mänty. Kolaripaikoilla oli enemmän varttunutta ja nuorta metsää kuin kontrollipaikoilla. Kolaripaikkojen maisema sisälsi vähemmän maataloutta, vesistöjä ja rakennettua aluetta kuin kontrollipaikkojen. Mikrotasolla tutkittiin metsänrakenteen lisäksi kolari- ja kontrollipaikkojen sijaintien välisiä eroja ja maastonmuotoja. Kolaripaikat sijaitsivat lähempänä metsänreunaa ja kauempana asutusta kuin kontrollipaikat. Kolaritpaikat olivat hieman keskimääräistä maastoa korkeammalla kuin kontrollipaikat. Kolaripaikoilla oli enemmän varttunutta tai nuorta kasvatusmetsää ja puulaji oli useammin kuusi tai koivu kuin mänty. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että kolaririski vaihtelee suuresti tien eri osuuksilla. Erityisesti metsän reunalla oli muista muuttujista riippumaton vaikutus kolaririskiin, joten ne ovat potentiaalisia ns. ”hot spotteja”. Jos riskialttiit paikat voitaisiin tunnistaa nykyistä tarkemmin, jopa 100–200 metrin tarkkuudella, hirvivaarasta varoittavia liikennemerkkejä voitaisiin kehittää, esimerkiksi lyhentämällä varoitusaluetta ja lisäämällä nopeusrajoituksia kohdennetusti. Tehokkain ja halvin keino vähentää hirvikolareita on alentaa kulkuneuvon nopeutta riskialteimmissa paikoissa

Verisuonten kasvutekijät ja kantasolut sydänsiirteen sepelvaltimotaudissa

Heart transplantation is the only therapeutic modality for many end-stage heart diseases but poor long-term survival remains a challenging problem. This is mainly due to the development of cardiac allograft arteriosclerosis (TxCAD) that is an accelerated form of coronary artery disease. Both traditional cardiovascular and transplantation-related risk factors for TxCAD have been identified but options for therapy are limited. TxCAD involves dysfunction of cardiac allograft vascular cells. Activated endothelial cells (EC) regulate allograft inflammation and secrete smooth muscle cell (SMC) growth factors. In turn, SMC and their progenitors invade the intima of the injured vessels and occlude the affected coronary arteries. Different vascular growth factors have to be delicately regulated in normal vascular development. In the present study, experimental heterotopic transplantation models were used to study the role of angiogenic and pro-inflammatory vascular endothelial growth factor (VEGF), EC growth factor angiopoietin (Ang), and SMC mitogen platelet-derived growth factor (PDGF) in the development of TxCAD. Pharmacological and gene transfer approaches were used to target these growth factors and to assess their therapeutic potential. This study shows that alloimmune response in heart transplants upregulates VEGF expression, and induces allograft angiogenesis that involves donor-derived primitive EC. Intracoronary adenoviral VEGF gene transfer increased macrophage infiltration, intimal angiogenesis and TxCAD. VEGF inhibition with PTK787 decreased allograft inflammation and TxCAD, and simultaneous PDGF inhibition with imatinib further decreased TxCAD. Specific inhibition of two VEGF-receptors (VEGFR) decreased allograft inflammation and TxCAD, and VEGFR-2 inhibition normalized the density of primitive and mature capillaries in the allografts. Adenovirus-mediated transient Ang1 expression in the allograft had anti-inflammatory and anti-arteriosclerotic effects. Adeno-associated virus (AAV)-mediated prolonged Ang1 or Ang2 expression had similar anti-inflammatory effects. However, AAV-Ang1 activated allograft SMC whereas AAV-Ang2 had no effects on SMC activation and decreased the development of TxCAD. These studies indicate an interplay of inflammation, angiogenesis and arteriosclerosis in cardiac allografts, and show that vascular growth factors are important regulators in the process. Also, VEGF inhibition, PDGF inhibition and angiopoietin therapy with clinically-relevant pharmacological agents or novel gene therapy approaches may counteract vascular dysfunction in cardiac allografts, and have beneficial effects on the survival of heart transplant patients in the future.Sydämensiirto on monesti ainoa mahdollinen hoitomuoto loppuvaiheen sydäntautia sairastavalle potilaalle, mutta ongelmana on usein huono pitkäaikaisselviytyminen. Pääsyynä tähän on sydänsiirteeseen nopeasti kehittyvä valtimokovettumatauti, jonka hoitomahdollisuudet ovat rajalliset. Tämä sydänsiirteen sepelvaltimotauti johtuu siirteen verisuonten huonosti säädellystä korjausreaktiosta, mihin kuuluu oleellisesti verisuonen seinämän sisäkalvon eli endoteelin sekä sitä ympäröivien sileälihassolujen epänormaali toiminta. Aktivoituneet endoteelisolut lisäävät sydänsiirteen tulehdusta. Sileälihassolut ja niiden kantamuodot puolestaan kerääntyvät vaurioituneen sepelvaltimon endoteelinalaiseen kerrokseen ja tukkivat lopulta kyseisen valtimon. Verisuonten kasvutekijät säätelevät normaalia verisuonen kehitystä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin verisuonten kasvutekijöiden vaikutuksia sydänsiirteen sepelvaltimotaudissa käyttämällä kokeellisia elinsiirtomalleja. Erityisesti tutkittiin endoteelikasvutekijän (VEGF), angiopoietiinin (Ang) sekä verihiutalekasvutekijän (PDGF) roolia mahdollisina terapeuttisina kohteina käyttämällä lääkeaineita sekä geenisiirtoja. Tutkimuksessa osoitettiin, että sydänsiirteen hyljintäreaktio lisää endoteelikasvutekijän tuotantoa ja aiheuttaa verisuonten uudismuodostusta siirteessä. VEGF geenisiirto lisäsi sydänsiirteen tulehdussolujen määrää, uudissuonimuodostusta ja sepelvaltimotautia. Lääkkeellisellä VEGF estolla oli päinvastainen vaikutus ja lisäksi samanaikainen PDGF esto edelleen vähensi sepelvaltimotautia. Tutkimuksessa havaittiin myös, että Ang1 geenisiirto vähensi sydänsiirteen tulehdusta ja sepelvaltimotautia. Adeno-associated virus (AAV)-välitteisellä pitkäaikaisella Ang1 tai Ang2 geenituotannolla oli kummallakin samanlainen tulehdusta ehkäisevä vaikutus. Pitkittynyt Ang1 geenituotanto kuitenkin lisäsi siirteen sileälihassolujen aktivoitumista, kun taas Ang2 geenituotanto ei aktivoinut sileälihassoluja ja vähensi sydänsiirteen sepelvaltimotautia. Tutkimuksen tulokset tukevat tulehduksen, verisuonten uudismuodostuksen ja sepelvaltimotaudin yhteyttä sydänsiirteissä ja verisuonten kasvutekijöiden roolia näissä tapahtumissa. Tutkimuksen perusteella endoteeli- tai verihiutelekasvutekijän esto ja angiopoietiiniterapia lääkeaineita tai geenisiirtoja käyttämällä voi vähentää sydänsiirteen verisuonten solujen epänormaalia toimintaa ja parantaa sydänsiirtopotilaiden pitkäaikaisselviytymistä tulevaisuudessa. Väittelijä on syntynyt Espoossa vuonna 1974, valmistui ylioppilaaksi Pohjois-Tapiolan lukiosta vuonna 1994 ja lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 2001

Economic Degrowth and the Collapse of Institutional Order: Theory and Propositions

Integrating insights from new institutional  economics and studies on the collapse of past empires, we sketch a process model that links economic degrowth to the collapse of institutional orders. Our thought experiment starts from emphasizing the importance of institutions and enforcement mechanisms in maintaining a sufficient level of economic activity to sustain public costs. We flip this established logic and elucidate the negative role of economic degrowth in the weakening of the public sector’s ability to enforce institutional rules. Internal and external shocks further shake the stability of the institutional order and, at some point, individuals’ belief in institutional rules and norms weakens, resulting in system-wide collapse of the institutional order. We use historical literature on the collapse of Roman Empire as an “experimental prototype” (Meyer, Gaba, & Colwell, 2005: 471) to inspire and illustrate our thought experiment

Keuhkosiirteen kehonulkoinen perfuusio

Teema : elinsiirrot. English summar

Transition from BOS to RAS impairs prognosis after lung transplantation-CLAD subtype analysis by CT volumetry

Peer reviewe

Monogenic gene variants in lung transplant recipients with usual interstitial pneumonia

Aim The prevalence of monogenic disease-causing gene variants in lung transplant recipients with idiopathic pulmonary fibrosis is not fully known. Their impact on clinical outcomes before and after transplantation requires more evidence. Patients and methods We retrospectively performed sequence analysis of genes associated with pulmonary fibrosis in a cohort of 23 patients with histologically confirmed usual interstitial pneumonia that had previously undergone double lung transplantation. We evaluated the impact of confirmed molecular diagnoses on disease progression, clinical outcomes and incidence of acute rejection or chronic lung allograft dysfunction after transplantation. Results 15 patients out of 23 (65%) had a variant in a gene associated with interstitial lung disease. 11 patients (48%) received a molecular diagnosis, of which nine involved genes for telomerase function. Five diagnostic variants were found in the gene for Telomerase reverse transcriptase. Two of these variants, p.(Asp684Gly) and p.(Arg774*), seemed to be enriched in Finnish lung transplant recipients. Disease progression and the incidence of acute rejection and chronic lung allograft dysfunction was similar between patients with telomere-related disease and the rest of the study population. The incidence of renal or bone marrow insufficiency or skin malignancies did not differ between the groups. Conclusion Genetic variants are common in lung transplant recipients with pulmonary fibrosis and are most often related to telomerase function. A molecular diagnosis for telomeropathy does not seem to impact disease progression or the risk of complications or allograft dysfunction after transplantation.Peer reviewe

Increased myeloid cell hypoxia-inducible factor-1 delays obliterative airway disease in the mouse

BACKGROUND: Obliterative bronchiolitis after lung transplantation is characterized by chronic airway inflammation leading to the obliteration of small airways. Hypoxia-inducible factor-1 (HIF-1) is a master regulator of cellular responses to hypoxia and inflammation. The Von Hippel-Lindau protein (pVHL) drives the degradation of oxygen-sensitive subunit HIF-1 alpha that controls the activity of HIF-1. We investigated the effect of myeloid cell targeted gene deletion of HIF-1 alpha or its negative regulator pVHL on the development of obliterative airway disease (OAD) in the recipients of tracheal allografts, a mouse model for obliterative bronchiolitis after lung transplantation. METHODS: Tracheal allografts were heterotopically transplanted from BALB/c donor mice to fully major histocompatibility complex mismatched recipient mice with HIF-1 alpha or VHL gene deletion in myeloid cells. The recipients were left non-immunosuppressed or received tacrolimus daily. Histologic, immunohistochemical, and real-time reverse transcription polymerase chain reaction analyses were performed at 3, 10, and 30 days. RESULTS: In the absence of immunosuppression, myeloid cell-specific VHL deficiency of the recipient mice improved epithelial recovery, decreased inflammatory cell infiltration and expression of pro-inflammatory cytokines, increased regulatory forkhead box P3 messenger RNA expression, and reduced OAD development in tracheal allografts. In the presence of tacrolimus immunosuppression, loss of HIF-1 alpha activity in myeloid cells of the recipient by HIF-1 alpha gene deletion accelerated OAD development in mouse tracheal allografts. CONCLUSIONS: Activity of the HIF-pathway affects the development of allograft rejection, and our results suggest that myeloid cell-specific VHL-deficiency that potentially increases HIF-activity decreases allograft inflammation and the subsequent development of OAD in mouse tracheal allografts. (C) 2016 International Society for Heart and Lung Transplantation. All rights reserved.Peer reviewe

Vasemman kammion mekaaninen tukihoito : siltahoito tai vaihtoehto sydämensiirrolle

Sydämen vajaatoiminnan osuus ihmisten sairastuvuudessa ja kuolleisuudessa on edelleen merkittävä lääke- ja muun hoidon kehityksestä huolimatta. Sydämensiirto on paras loppuvaiheen vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavan potilaan hoitomuoto, kun mikään muu hoito ei auta. Sydämensiirtojen määrää rajoittaa kuitenkin pula siirrännäisistä. Aikaisemmin verenkierron mekaanista tukihoitoa käytettiin lyhytaikaisena siltahoitona vajaatoiminnan ­loppuvaiheesta sydämensiirtoon. Viime vuosina tapahtunut kehitys on moninkertaistunut verenkierron mekaanisen tukihoidon käytön vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa siltahoitona tai vaihtoehtona sydämensiirrolle. Mekaanisesti sydämen vasenta kammiota ja systeemiverenkiertoa tukevasta hoidosta saattaa tulla merkittävä vaihtoehto sydämensiirrolle, sillä tarkasti valikoiduilla potilailla kahden vuoden elinajan ennuste lähentelee sydämensiirtopotilaiden ennustetta.Peer reviewe

The spatial leave-pair-out cross-validation method for reliable AUC estimation of spatial classifiers

Machine learning based classification methods are widely used in geoscience applications, including mineral prospectivity mapping. Typical characteristics of the data, such as small number of positive instances, imbalanced class distributions and lack of verified negative instances make ROC analysis and cross-validation natural choices for classifier evaluation. However, recent literature has identified two sources of bias, that can affect reliability of area under ROC curve estimation via cross-validation on spatial data. The pooling procedure performed by methods such as leave-one-out can introduce a substantial negative bias to results. At the same time, spatial dependencies leading to spatial autocorrelation can result in overoptimistic results, if not corrected for. In this work, we introduce the spatial leave-pair-out cross-validation method, that corrects for both of these biases simultaneously. The methodology is used to benchmark a number of classification methods on mineral prospectivity mapping data from the Central Lapland greenstone belt. The evaluation highlights the dangers of obtaining misleading results on spatial data and demonstrates how these problems can be avoided. Further, the results show the advantages of simple linear models for this classification task.</p