Kokouksista kentälle! : kehittämiskeinoja superilaiseen ammattiosastotoimintaan

Suomalainen järjestötoiminta on muutosten edessä. Lukuisissa järjestöissä ja yhdistyksissä pohditaan keinoja selvitä toimintaympäristön muutoksista, joita muun muassa tekniikan kehittyminen, vapaa-ajan tarjonnan kasvaminen ja monipuolistuminen sekä ihmisten tarpeiden muuttuminen ovat tuoneet tulles-saan. Ammattiyhdistysliike ja paikallinen ammattiosastotoiminta ovat osa tätä muutosprosessia. Ammattiliitoil-la ja liittojen muodostamilla keskusjärjestöillä on ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisessa kehittämis-työssä ja tämä hyväksi havaittu kolmikantamalli halutaan säilyttää tulevaisuudessakin. Tästä syystä on tärkeää ryhtyä vahvistamaan paikallista ammattiosastotoimintaa päivittämällä toiminta-tapoja ja uudistamalla toiminnan sisältöä vastaamaan paremmin jäsenistön tarpeita sekä heidän työ-elämässä kohtaamiaan haasteita. Tämän Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin tilaaman opinnäytetyön tavoitteena on selvittää jä-senten mielipiteitä SuPerin ammattiosastotoiminnasta ja sekä ideoida uudenlaisia toimintamuotoja ja kehittämiskeinoja että löytää työkaluja paikallisen toiminnan piristämiseksi niin, että se houkuttelee mukaan uusia ihmisiä ja tärkeitä paikallisia toimijoita tulevaisuudessakin. Opinnäytetyöni tutkimuskysymykset ovat: Vastaako nykymuotoinen superilainen ammattiosastotoiminta jäsenten tarpeita? Kuinka toimintaa pitää kehittää, jotta se innostaa enemmän jäseniä mukaan? Selvittääkseni vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin käytin menetelminä ammattiosaston puheen-johtajien haastatteluja ja 5000:lle superilaiselle lähetettyä jäsenkyselyä sekä hyödynsin omakohtaisia kokemuksiani. Tätä taustatietoa vasten tein johtopäätöksiä ja esitän kehittämiskeinoja superilaiseen ammattiosastotoimintaan. Kehittämisideat ovat hyödynnettävissä myös muuhun järjestötoimintaan. Opinnäytetyöni tulokset osoittavat, että superilainen ammattiosastotoiminta koetaan jämähtäneeksi ja toiminnan sisällöltä liian suppeaksi, mutta rohkealla ja uudistusta tahtovalla asenteella on mahdollista saada mukaan toimintaan uusia toimijoita ja uusia jäseniä. Jäsenten yleinen asennoituminen ammatti-osastotoimintaan on hyvin positiivinen ja luottavainen. Kiinnostusta lähteä mukaan toimintaan on useal-la, mutta tietämättömyys omasta ammattiosastosta ja toiminnan sisällöstä koetaan suurimmaksi es-teeksi. Tiedottamista parantamalla moni epäkohta ja haaste korjaantuisivat.Traditional Finnish organizational activities are in flux. Many organizations and associations are cur-rently trying to identify ways to adjust to the changes in their operational environment arising from e.g. technological development, an increase in the supply of leisure time activities as well as the changes in people’s needs. The trade union movement as a whole as well as local union branch activities are a part of this proc-ess of change. Trade unions and the confederations they comprise have played a key role in societal development work. This well-functioning tripartite model should be maintained also in the future. Consequently, it is important to start strengthening local union branch activities by updating current practices and renewing the contents of action to better meet the needs of union members as well as the challenges they face in their working life. This thesis subscribed by the Finnish Union of Practical Nurses SuPer aims to clarify members’ views on the local union branch activities of SuPer. The aim is also to propose new modes of action and ways of developing activities as well as identify means of invigorating local activities so that they will attract new members and key local actors also in the future. The research questions of this thesis are: Does the current local union branch activity of SuPer meet the members’ needs? How should current activities be developed in order for them to attract more members to participate? The research methods utilized in finding answers to these questions were interviews with union local union branch chairpersons, a member questionnaire sent to a sample of 5000 SuPer members as well as reflecting on personal experience. These data served as the basis for conclusions and develop-ment proposals for SuPer’s local union branch activities. These development proposals are also appli-cable in organizational activity in general. The results of this thesis indicate that the local union branch activity of SuPer is perceived as inflexible and the scope of content of the activities is seen as somewhat limited. However, with a courageous and change-oriented attitude it is possible to attract new actors and members. Generally members report a very positive and confident stance towards local union branch activity. Many respondents expressed interest in active participation. Lack of familiarity with one’s own local union branch and the contents of its activities were identified as the biggest obstacles to such active participation. Many shortcomings and challenges could be successfully addressed with improved communication

"Uutta intoa toimintaan" : Järjestötoiminnan kehittäminen valmentamalla

Järjestötoiminnan yhteiskunnallinen merkitys on kiistaton, mutta toiminta näyttää valitettavasti osittaisia hiipumisen merkkejä; osallistujamäärät ja vaikuttavuus eivät ennusta kukoistavaa tulevaisuutta. Ihmiset haluavat vapaa-ajaltaan jotain muuta kuin mitä järjestöt tarjoavat. Järjestötoiminnan sisältö koetaan jämähtäneeksi ja vanhanaikaiseksi, vaikka se ei sitä olisikaan, mutta sellainen mielikuva ei houkuttele uusia toimijoita mukaan. Järjestöissä on havahduttu muutostarpeeseen ja erilaisia keinoja kehittämistyöhön ollaankin valmiita kokeilemaan. Tämä Humanistisen ammattikorkeakoulu, Humakin, tilaama opinnäytetyö tarjoaa yhden mahdollisuuden toiminnan kehittämiseksi. Kehitimme Suomen Mielenterveysseuran ja Keliakialiiton kanssa järjestötoimintaa valmentamisen menetelmin noin puolen vuoden ajan. Selvitin valmentamisen vaikuttavuutta ja totesin toimintatutkimuksen menetelmin valmentamisen soveltuvan järjestötoiminnan kehittämisen työkaluksi. Kuvaan opinnäytetyössäni valmentamisen menetelmiä ja erilaisia työkaluja. Pohdin myös valmentamisen edellytyksiä sekä kyvykkään valmentajan ominaisuuksia. Valmentaminen on vaikuttamista ja siksi myös etiikka ja moraali ovat tärkeässä roolissa. Valmennuksessa mukana olleet järjestöt ovat sosiaali- ja terveysjärjestöjä, mutta valmentaminen kehit-tämismenetelmänä soveltuu laajasti järjestökentälle. Saavutimme puolen vuoden aikana kummankin järjestön kehittämishankkeelle asetetut tavoitteet, mutta valmentaminen osoittautui pelkkää yhtä kehit-tämisprosessia ja sen tavoitteiden saavuttamista kestävämmäksi kehittämistavaksi. Valmennusproses-si sai aikaan toimintatapojen muutoksia esimerkiksi osallistujien ajattelutavassa sekä yhteistyössä muuttaen toimintaa avoimempaan ja luovempaan suuntaan tasavertaisen dialogin avulla.The social significance of civil society is indisputable but its activities show gradual signs of waning; declining participation and societal impact do not hold a bright future. What the civil society is offering does not correspond to what people want from their leisure time. Civil society activities are deemed as old fashioned and stagnated and such an image, albeit not always true, does not attract newcomers. Civil society itself has woken up to a need of transformation and there is a willingness to be exploring new ways of organisational development. This thesis, commissioned by University of Applied Sciences Humak, offers one approach to developing civil society activities. Together with The Finnish Associa-tion for Mental Health and Finnish Coeliac Society we developed civil society activities through coach-ing for a period of six months. I assessed the effectiveness of coaching, and through engaging in ac-tion research concluded that coaching can be used as a tool for organisational development. I also pondered what the prerequisites for coaching are, as well as the characteristics of an apt coach. To coach is to influence and thereby ethics and morals play a crucial role, too. Civil society organisations that took part in the coaching all came from the sectors of social work and health. However, coaching as a method for development applies to organisations across the board. Within the six months of study, we reached the objectives of development projects of both organisa-tions. Yet coaching proved to be more far more sustainable a method for organisational development, going beyond the scope and targets of a single project. Being involved in coaching brought about change in the participants’ ways of thinking and cooperating by creating a more open and creative space with the help of a more egalitarian dialogue