Special educational paths? : A study on the practices of special needs education after basic education

The study focuses on special needs education after basic education, particularly in the context of pre-vocational and vocational education and training. It analyses the positions of young people and the formation of their educational paths and choice-making. The starting point of the study is to consider the definitions given to the concepts of special and special educational needs . I ask, 1) how are special educational needs and students positions defined in pre-vocational and vocational education and training; 2) how are young people s educational paths, choices and subjectivities constructed in the practices of special needs education; and 3) how do different pedagogical practices restrict or enable participation in learning and studies of students regarded as having special educational needs? The study is positioned in the fields of sociology of education, disability studies, youth studies and gender studies. It includes five articles and a summary chapter. Methodologically, the study is multi-sited ethnographic research, contextualised in current education policy. The research data derives from two institutes of vocational education and training, while observing Metalwork and Machinery classes and Preparatory Training classes for disabled students over a six-month period. The data consist of interviews, field notes and education policy documents. In addition, the data also include life-historical interviews with 27 young adults as part of the Equality is Priority research project. My analytical approach is ethnographic and discursive. The practices of vocational education were found to be balanced between an inclusive education discourse and an individual, medical orientation that focuses on the identification of (special) needs. Visible both in the everyday life of vocational education and in education policy documents were, on the one hand, support for inclusive education, and on the other, a tendency to seek assurance from special needs statements and diagnoses. Many of the young people and professionals interviewed in the study interpreted the segregated arrangements of special needs education and the definition of special needs itself as stigmatizing. Combining the support needed by each student with general teaching was suggested as a pedagogic practice to combat stigmatization. Structural factors associated with the education system such as study field-specific entrance requirements, educational content, pedagogical practices and available support in each field influence how students regarded as having special educational needs are admitted and become attached to vocational education. For many young people applying and being accepted into upper secondary education seems to be complex and challenging. When addressing their own educational hopes and negotiating the options offered in study counselling, many did so in various roundabout ways. I propose that educational choices be seen as processes where young people shape their subjectivities and create spaces for their agency while negotiating the guidance offered by professional adults. The study suggests that in order to develop education in line with the objectives of an inclusive education policy, stereotypical definitions and meanings of special needs and disability should be constantly re-considered and questioned.Anna-Maija Niemi on tutkinut Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan peruskoulunjälkeistä erityisopetusta ja opiskelijoiden asemaa ammatillisessa ja valmentavassa koulutuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten koulutuspolkujen ja koulutusvalintojen rakentumista. Tutkimuksessa kysytään, miten erityisen tuen tarvetta ja opiskelijan asemaa määritellään koulutuksen käytännöissä sekä miten pedagogiset käytännöt mahdollistavat ja rajoittavat osallisuutta oppimiseen ja opiskeluun. Tutkimuksessa todettiin, että koulutuksen ammattilaiset puntaroivat erityisen tuen tarpeen määrityksestä seuraavia hyötyjä ja haittoja. Päätöksenteossa tasapainoiltiin opiskelijoiden yhdessä opiskelemisen ja erillisissä ryhmissä järjestettävän tuen välillä. Erityisen tuen päätöksen ja diagnoosien nähtiin yhtäältä mahdollistavan resursseja, toisaalta voivan leimata opiskelijaa. Useat ammattilaiset katsoivat tuen tarvetta tilanteittain vaihtelevana eikä nuorta kokonaisuutena määrittävänä ominaisuutena tai poikkeavuutena. Sekä tutkimuksessa haastatellut nuoret että ammattilaiset näkivät yleisestä opetuksesta erillään järjestetyn erityisopetuksen mahdollisesti opiskelijaa leimaavana, ja yleisen opetuksen yhteyteen tuotavan tuen osallisuutta edistävänä. Tutkimuksessa todetaan, että koulutusjärjestelmän rakenteelliset tekijät, kuten kunkin koulutusalan sisäänpääsyvaatimukset ja opiskelusisällöt sekä pedagogiset käytännöt ja tarjottu tuki vaikuttavat erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden ammatilliseen koulutukseen pääsyyn ja sinne kiinnittymiseen. Erityisopetuksen yhteydessä toteutetussa opinto-ohjauksessa tasapainoillaan nuorten koulutustoiveiden ja ohjauksessa tarjottujen vaihtoehtojen välillä. Koulutukseen hakeutuminen ja pääsy oli usean kohdalla haastavaa ja valintaprosessit monimutkaisia. Nuorten omat toiveet ja näkemykset näyttivät monesti jääneen sivummalle ohjauksessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erityistä tukea tarvitsevien nuorten koulutusvalintojen kohdalla korostettiin varmoina ja turvallisina pidettyjä vaihtoehtoja. Tällöin alakohtaiset sisäänpääsyvaatimukset ja koulutussisällöt näyttivät nousevan esteeksi monen toivealalle hakemiselle. Useat nuoret pitivät kuitenkin kiinni haaveistaan ja suuntasivat kohti toivealaansa, mutta mutkikkaampaa kiertoreittiä pitkin. Tämä tarkoitti esimerkiksi erilaisissa valmentavissa koulutuksissa kiertämistä tai kahden ammatillisen tutkinnon suorittamista peräkkäin. Erityisen ja yleisen tuen raja ei tässä tutkimuksessa näyttäytynyt suoraviivaisena. Opiskelijat eivät asetu itsestään selvästi erityistä tukea tai yleistä tukea tarvitseviksi, vaan tuen tarve on kontekstisidonnaista ja tilanteittain liikkuvaa. Niemen tutkimus haastaakin näkemyksen, jossa erityistä tukea tarvitseville nuorille sopivina pidetään vain tiettyjä koulutusaloja, kun samalla osa aloista nähdään lähtökohtaisesti poissuljettuina. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ammatillisen koulutuksen kentällä ja koulutuksen nivelvaiheissa tarvitaan uudenlaisia käytäntöjä, joiden avulla alavaihtoehtoja voitaisiin monipuolistaa ja tarvittavaa tukea tuoda osaksi yleistä ammatillista opetusta. Niemi esittää, että koulutuksen kehittäminen inkluusiopolitiikan edellyttämään suuntaan vaatisi erityisen tuen tarpeeseen ja vammaisuuteen kiinnittyvien stereotyyppisten käsitysten uudelleen määrittelyä. Tällöin tuen tarvetta ajatellaan laajemmin ihmisyyteen kuuluvana asiana, jolloin myös tuen tarpeen saamat kielteiset ja leimaavat merkitykset tulevat kyseenalaistetuiksi. Tutkimusaineisto on tuotettu osana monipaikkaista etnografista tutkimusta vuosina 2008 2009. Niemi havainnoi ammatillisten oppilaitosten arkea, haastatteli opiskelijoita, opettajia ja muita koulutuksen ammattilaisia sekä analysoi koulutuspoliittisia dokumentteja. Lisäksi tutkimusaineistoon kuuluu erityisluokalla peruskoulussa opiskelleiden nuorten aikuisten elämänhistoriallinen haastatteluaineisto

Discourses on educational support in the context of general upper secondary education

After basic education, the Finnish educational system divides into separate types of upper secondary schools – general and vocational. Vocational schools have long traditions of educating young people with support needs and arranging special education. General upper secondary schools are instead considered to serve ‘academically orientated’ students, and these schools do not necessarily have established support practices. In this article, we examine how the needs of support are discussed in general upper secondary education, and what kinds of meanings they get in a school’s everyday practices. The article is based on an ethnographic study of educational support, study counselling and societal inclusion. Our analysis highlights the school’s study culture as strongly academic, where diverse support practices are not part of the picture. The current resources shape support as an individual and separate addition to general teaching, even though, according to education policy aims, support should be communal and inclusive.Peer reviewe

‘It hasn’t Been the Best Year, but here I am’: Young Adults Interpreting their Agency in Relation to the Self-Governing Discourse, Social Relations and Life Contexts

The aim of this article is to explore with a longitudinal research approach how young adults narrate their life course and build their agency in relation to societal expectations with the support of their social relations and societal awareness. The article leans on the ethnography-based life historical interview data produced in 2017–2020 with a small group of Finnish young adults who are regarded as having a migrant or special education background. The discursive–narrative analysis shows that the interviewees make sense of themselves and their agency within the individualised self-governing discourse, especially when narrating the future. They also, however, distance themselves from that discourse by attaching themselves to social and religious relations and societal inequalities, especially when narrating the present and the past. Based on the analysis, I claim that recognising their own position in the school system and in wider society helped the interviewees understand obstacles along the way and be understanding towards themselves and others.</p

Erityisen tuen tarpeen merkitys nuorten aikuisten koulutuselämänkulun kerronnassa

Tässä artikkelissa tarkastellaan erityisen tuen tarpeen ja erityisopetuksen käytäntöjen saamia merkityksiä elämänkulullisessa haastattelukerronnassa. Tutkimuskysymykset ovat, minkälaisia merkityksiä erityisen tuen tarve ja erityisopetus ovat saaneet haastateltujen nuorten aikuisten koulutuspoluilla, minkälaisista diskursseista käsin koulutusjärjestelmä lähestyy opiskelijoiden moninaisuutta ja tuen tarpeita, sekä miten nuoret aikuiset määrittelevät itseään suhteessa koulutusjärjestelmän tuottamiin määrityksiin. Tutkimusotteeltaan artikkeli on elämänkulullinen ja kerronnallinen ja analyysissa hyödynnetään kriittisen vammais- ja inkluusiotutkimuksen näkökulmia. Pääasiallisena tutkimusaineistona analysoidaan käynnissä olevan pitkittäistutkimuksen puitteissa tehtyjä nuorten aikuisten elämänkulullisia etnografialle rakentuvia haastatteluita (yhteensä 21 haastattelua). Analyysin tulokset osoittavat, että tuen tarpeisiin liitetään samoja negatiiviseksi koettuja merkityksiä kuin aiempina vuosikymmeninä kouluaan käyneiden haastateltavien kerronnassa. Joidenkin haastateltavien kohdalla ymmärrys heille annetusta diagnoosista ei ole koko koulu-uran aikana selkiytynyt. Erityisen tuen päätös ja siihen kiinnittyvät diagnoosit näyttävät myös kaventavan koulutusvalintoja. Esimerkiksi lukioon tähtääminen erityisryhmästä käsin ja tarvitsemansa tuen saaminen opinnoissa on edellyttänyt joiltakin haastateltavilta itsehallinnan diskurssin mukaista aktiivisuutta ja omatoimisuutta edistää asiaansa. Artikkelin johtopäätöksinä todetaan, että onnistuessaan tuen käytännöt voivat olla tavallinen osa oppilaitoksen toimintakulttuuria, jossa yhteenkään opiskelijaan, opettajaan tai opetustilaan ei kiinnitetä poikkeavuuden leimaa. Erityisen tuen käytännöt näyttävät silti edelleen ylläpitävän ja uusintavan käsitystä opiskelijoiden välisistä muuttumattomista eroista ja näin ne myös voivat vahvistaa opiskelijakulttuurisia ennakkoluuloja, joita erityisen tuen tarpeeseen liitetään. </p

Inclusion and Marginalization of Learners in Secondary Education (Finland)

Peer reviewe

Economic perspectives on blanket and selective dry cow therapy

Peer reviewe

Diversified transitions and educational equality? : Negotiating the transitions of young people with immigrant backgrounds and/or special educational needs

The focus of this contribution is on the targeted transition practices of career guidance and on the opportunity structures they frame for young people with immigrant backgrounds and/or special educational needs. By analysing curricular documents and interviews with representatives from the local education authorities, such as administrators, principals, guidance counsellors and special education teachers (n = 16), we aim to examine critically the options provided for these groups of young people. We conclude that targeted transition practices do not recognise enough the heterogeneity of young people, and can therefore be limitative and exclusive.Peer reviewe

Koulutususkon rajoilla: koulutuksen julma lupaus kehitys- ja vaikeavammaisille opiskelijoille

Peer reviewe

Governmentality of disability in the context of lifelong learning in European Union policy

The possibility to participate in education and lifelong learning has been introduced in EU disability policy in recent decades as one of the key means to improve the socioeconomic position of disabled persons. Simultaneously, lifelong learning has been developed as the defining concept of EU education policy to increase social cohesion and economic competitiveness. However, the education, employment rate and socioeconomic status of disabled persons have remained far below the EU average. In this article, we theorize governmentality to explore (1) how EU lifelong learning and disability policy discourses constitute and govern disabled persons and (2) how disabled persons are positioned in the policy discourses. The data consist of the most relevant EU policy documents concerning lifelong learning and disability policy in the twenty-first century. We argue that the policies constitute and govern disabled persons as a group who do not fulfil the premises set for the lifelong learner, and that consequently, policy discourses marginalize disabled persons instead.</p