Early childhood education and care staff’s social support, stress and educational background and their associations to 3-6 years old children’s self-regulation challenges

Tämän artikkelimuotoisen pro gradu -tutkielman tarkoitus on lisätä tietoa varhaiskasvatuksen henkilöstön kokeman sosiaalisen tuen, stressin, koulutustaustan ja 3–6-vuotiaiden lasten itsesäätelyn haasteiden välisistä vuorovaikutusmekanismeista. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että henkilöstön korkea stressi voi olla yhteydessä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Sosiaalisen tuen puolestaan tiedetään puskuroivan stressiä työpaikalla. Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustaustalla on tutkimusten mukaan merkitystä vuorovaikutuksen laadulle lapsiryhmissä, erityisesti kuormittavissa tilanteissa. Tutkimuksen keskeinen hypoteesi oli, että varhaiskasvatustiimin saama sosiaalinen tuki ja koulutustausta vaikuttavat heidän kokemukseensa stressistä ja sitä kautta lasten itsesäätelyn haasteiden ilmenemiseen lapsiryhmissä. Tutkimuksen kvantitatiivinen aineisto koostui DAGIS-tutkimushankkeen aineistosta, joka kerättiin syksyllä 2017. Tutkimukseen osallistui kahden eteläsuomalaisen kunnan alueelta yhteensä 83 varhaiskasvatustiimiä (202 henkilökunnan jäsentä) ja 702 lasta. Tutkimushypoteesia testattiin mediaatioanalyysilla. Tutkimusasetelmassa varhaiskasvatustiimin kokema sosiaalinen tuki esimieheltä ja työtovereilta sekä tiimin koulutustausta toimivat selittävinä muuttujina ja tiimin koettu stressi määriteltiin mediaattoriksi, jonka oletettiin välittävän yhteyttä lasten itsesäätelyn haasteiden ja selittävien muuttujien välillä. Tulokset osoittivat, että varhaiskasvatustiimissä koettu stressi välitti esimiehen ja työtovereiden sosiaalisen tuen yhteyttä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Sen sijaan tiimin koulutustaustalla ei ollut suoraa eikä stressin välittämää epäsuoraa yhteyttä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Suurempi esimieheltä ja työtovereilta saatu sosiaalinen tuki oli yhteydessä henkilöstön vähäisempään stressiin. Henkilöstön voimakas stressi puolestaan oli yhteydessä lasten suurempiin itsesäätelyn haasteisiin. Tulosten pohjalta olisi perusteltua panostaa varhaiskasvatuksen henkilöstön työhyvinvointiin osana pedagogisen laadun arviointiprosessia sekä kiinnittää huomiota sensitiivisen henkilöstöjohtamisen edellytyksiin. Lisätutkimusta tarvitaan edelleen esimerkiksi päiväkotien johtajien kuormittuneisuuden vaikutuksista sensitiivisen vuorovaikutuksen toteutumiseen lapsiryhmissä. Artikkeli ” Varhaiskasvatuksen henkilöstön sosiaalisen tuen, stressin ja koulutustaustan yhteydet 3-6 -vuotiaiden lasten itsesäätelyn haasteisiin” on tarkoitus julkaista Journal of Early Education Research -lehdessä.The purpose of this article-based master's thesis is to provide more information on the interaction mechanisms between early childhood education and care staff’s experienced social support, stress, educational background and 3-6 years old children’s self-regulation challenges. Previous studies show that staff’s high stress can be associated with self-regulation challenges in children. Social support, on the other hand, is known to buffer stress at workplace. According to previous studies, the early childhood education and care staff’s educational background is also important for the quality of interaction in child groups, especially in stressful situations. A key hypothesis of the study was that the amount of social support received by the early education team members and team’s educational background affect their experience of stress and that has an effect to self-regulation challenges in child groups. The study’s quantitative data were collected in autumn 2017 by DAGIS research project. A total of 83 early childhood education and care teams (202 staff members) and 702 children from two municipalities in southern Finland participated in the study. Research hypothesis was tested with meditation analysis. In the research design, the social support from the su-pervisor and colleagues experienced by the early childhood education team, as well as the team's educational background, were defined as predictors, and the team’s perceived stress was defined as the mediator, which was expected to mediate the effect between children's self-regulation challenges and predictors. The results showed that the team’s experienced stress mediated associations from the social support predictors to the self-regulation challenges in children. On the other hand, the team's educational background had no direct or stress-related indirect association to the self-regulation challenges in children. Greater social support from the supervisor and colleagues was associated with less stress. Staff’s stronger stress, on the other hand, was associated with the greater self-regulation challenges among children. Based on the results, it would be justified to invest in the well-being of early childhood education and care staff as part of the pedagogical quality assessment and pay attention to the preconditions of sensitive human resource management. Further research is also needed, for example, how daycare units’ managers’ workload and stress affect to the interaction and pedagogical quality in child groups. The article " Early childhood education and care staff’s social support, stress and educational background and their associations to 3-6 years old children’s self-regulation challenges " is to be published in the Journal of Early Education Research

Varhaiskasvatuksen henkilöstön sosiaalisen tuen, stressin ja koulutustaustan yhteydet 3–6-vuotiaiden lasten itsesäätelyn haasteisiin

Previous studies show that staff’s high stress can be associated with self-regulation challenges in children. Social support, on the other hand, is known to buffer stress at workplace. According to studies, the early childhood education and care staff’s educational background is also important for the quality of interaction in child groups, especially in stressful situations. A key hypothesis of the study was that the amount of social support received by the early education team members and team’s educational background affects their experience of stress and that has an effect to self-regulation challenges in child groups. The study’s data were collected in autumn 2017 by DAGIS research project (N = 202 and N = 702). Meditation analysis based on linear regression was used as the analysis method. The results showed that the team’s experienced stress mediated associations from the social support predictors to the self-regulation challenges in children. On the other hand, the team's educational background had no direct or stress-related indirect association to the self-regulation challenges in children. The study confirmed the results of previous studies on the links between the stress experienced by early childhood education and care staff and children's self-regulation skills and brought new insights into the role of stress experienced by staff as a mediating factor between the social support received by the early childhood education team and children’s self-regulation challenges. Further research is also needed, for example, how daycare units’ managers’ workload and stress affect to the interaction and pedagogical quality in child groups.Varhaiskasvatuksen henkilöstön kokeman jatkuvan stressin on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Sosiaalisen tuen puolestaan on osoitettu puskuroivan stressiä työpaikalla. Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustaustalla on myös osoitettu olevan merkitystä vuorovaikutuksen laadulle lapsiryhmissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten varhaiskasvatustiimin saama sosiaalinen tuki esimieheltä ja työtovereilta sekä tiimin koulutustausta olivat yhteydessä lasten itsesäätelyn haasteisiin, kun näitä yhteyksiä välittäväksi tekijäksi oletettiin varhaiskasvatustiimissä koettu stressi. Aineisto koostui syksyllä 2017 DAGIS - tutkimushankkeessa kerätyistä kyselylomakeaineistoista (N = 202 ja N = 702). Analyysimenetelmänä käytettiin lineaariselle regressiolle perustuvaa mediaatioanalyysia. Varhaiskasvatustiimissä koettu stressi välitti esimiehen ja työtovereiden sosiaalisen tuen yhteyttä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Sen sijaan tiimin koulutustaustalla ei ollut suoraa eikä stressin välittämää epäsuoraa yhteyttä lasten itsesäätelyn haasteisiin. Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia varhaiskasvatuksen henkilöstön kokeman stressin ja lasten itsesäätelytaitojen välisistä yhteyksistä ja toi uutta tietoa henkilöstön kokeman stressin roolista välittävänä tekijänä varhaiskasvatustiimin saaman sosiaalisen tuen ja lasten itsesäätelyn haasteiden välillä. Lisätutkimusta tarvitaan edelleen esimerkiksi päiväkotien johtajien kuormittuneisuuden vaikutuksista sensitiivisen vuorovaikutuksen toteutumiseen lapsiryhmissä.

COVID-19 -kriisin yhteiskunnalliset vaikutukset Suomessa: Keskipitkän aikavälin arvioita

Tässä raportissa arvioidaan COVID-19 -kriisin yhteiskunnallisia vaikutuksia Suomessa. Raportin aikajänne ulottuu jo toteutuneista vaikutuksista lähivuosia koskeviin arvioihin. Tarkastelu nojaa lukuisiin selvityksiin ja tutkimuksiin, joita COVID-19 -kriisistä on jo laadittu. Tarkastelutaso on kokoava ja strateginen.Tavoitteena on luoda näkymää kriisistä palautumiseen ja siihen, millaisiin korjaaviin toimiin hallituksen tulisi varautua. Kriisit tarjoavat tilaisuuden uudistumiselle, joten raportissa pyritään myös tunnistamaan kriisiajan opetuksia ja avautuneita mahdollisuuksia.Raportin ensimmäisessä osassa esitellään yhteenveto arvioista ja toimenpidesuosituksista. Toisen osan epidemiologisissa skenaarioissa hahmotellaan epidemian vaihtoehtoisia kehityskulkuja lähikuukausina ja -vuosina. Toisessa osassa on myös tarkemmat kuvaukset kriisin taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista. Virkatyönä tehtyä kokonaisuutta täydentävät tutkijoiden ja Sitran puheenvuorot raportin kolmannessa osassa.Epidemiologisesti Suomi on kansainvälisesti verraten selvinnyt kriisistä varsin hyvin, mihin on osaltaan vaikuttanut luottamus viranomaisiin ja viranomaisviestintään. Myös talous vaikuttaisi toipuvan kriisistä yleisesti ottaen hyvin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa syntynyt hoitovelka sen sijaan antaa aiheita huoleen. Huolestuttavaa on erityisesti se, että kriisin haitat vaikuttavat kasautuneen ennestään haavoittuvassa asemassa oleville kasvattaen näin yhteiskunnan eriarvoisuutta. Kaiken kaikkiaan korona-ajan kielteiset vaikutukset ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti oli kyse sitten toimialoista, väestöryhmistä tai alueista. Kriisillä voi myös olla pitkäaikaisia vaikutuksia nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin.Vaikka tässä puhutaan COVID-19 -kriisin vaikutuksista, tosiasiassa kriisin vaikutuksia on vaikea erottaa muista samanaikaisesti vaikuttavista muutosvoimista. Pandemia-aika on vauhdittanut käynnissä olleita kehityskulkuja, kuten digitalisaatiota, tai tehnyt näkyvämmäksi piilossa olleita ilmiöitä. Raportin viimeistelyn aikana geopoliittinen tilanne on muuttunut merkittävästi, mikä tuo uutta epävarmuutta kriisistä palautumista koskeviin arvioihin.Selvitys on jatkoa vuosina 2020 ja 2021 julkaistuille COVID-19:n kehitystä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia koskeville skenaarioraporteille.</p

COVID-19 -kriisin yhteiskunnalliset vaikutukset Suomessa : Keskipitkän aikavälin arvioita

Tässä raportissa arvioidaan COVID-19 -kriisin yhteiskunnallisia vaikutuksia Suomessa. Raportin aikajänne ulottuu jo toteutuneista vaikutuksista lähivuosia koskeviin arvioihin. Tarkastelu nojaa lukuisiin selvityksiin ja tutkimuksiin, joita COVID-19 -kriisistä on jo laadittu. Tarkastelutaso on kokoava ja strateginen. Tavoitteena on luoda näkymää kriisistä palautumiseen ja siihen, millaisiin korjaaviin toimiin hallituksen tulisi varautua. Kriisit tarjoavat tilaisuuden uudistumiselle, joten raportissa pyritään myös tunnistamaan kriisiajan opetuksia ja avautuneita mahdollisuuksia. Raportin ensimmäisessä osassa esitellään yhteenveto arvioista ja toimenpidesuosituksista. Toisen osan epidemiologisissa skenaarioissa hahmotellaan epidemian vaihtoehtoisia kehityskulkuja lähikuukausina ja -vuosina. Toisessa osassa on myös tarkemmat kuvaukset kriisin taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista. Virkatyönä tehtyä kokonaisuutta täydentävät tutkijoiden ja Sitran puheenvuorot raportin kolmannessa osassa. Epidemiologisesti Suomi on kansainvälisesti verraten selvinnyt kriisistä varsin hyvin, mihin on osaltaan vaikuttanut luottamus viranomaisiin ja viranomaisviestintään. Myös talous vaikuttaisi toipuvan kriisistä yleisesti ottaen hyvin. Sosiaali- ja terveyspalveluissa syntynyt hoitovelka sen sijaan antaa aiheita huoleen. Huolestuttavaa on erityisesti se, että kriisin haitat vaikuttavat kasautuneen ennestään haavoittuvassa asemassa oleville kasvattaen näin yhteiskunnan eriarvoisuutta. Kaiken kaikkiaan korona-ajan kielteiset vaikutukset ovat jakautuneet hyvin epätasaisesti oli kyse sitten toimialoista, väestöryhmistä tai alueista. Kriisillä voi myös olla pitkäaikaisia vaikutuksia nuorten oppimiseen ja hyvinvointiin. Vaikka tässä puhutaan COVID-19 -kriisin vaikutuksista, tosiasiassa kriisin vaikutuksia on vaikea erottaa muista samanaikaisesti vaikuttavista muutosvoimista. Pandemia-aika on vauhdittanut käynnissä olleita kehityskulkuja, kuten digitalisaatiota, tai tehnyt näkyvämmäksi piilossa olleita ilmiöitä. Raportin viimeistelyn aikana geopoliittinen tilanne on muuttunut merkittävästi, mikä tuo uutta epävarmuutta kriisistä palautumista koskeviin arvioihin. Selvitys on jatkoa vuosina 2020 ja 2021 julkaistuille COVID-19:n kehitystä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia koskeville skenaarioraporteille

COVID-19-epidemia ja sen vaikutukset Suomessa : Keskipitkän aikavälin skenaarioita

Tässä muistiossa on kuvattu kolme mahdollista korona-epidemian kehityskulkua taloudellisine ja sosiaalisine vaikutuksineen. Skenaariot alkavat kuluvan vuoden kesästä ja jatkuvat vuoden 2023 loppuun. Tässä esiteltävä analyysi on jatkoa joulukuussa 2020 julkistetuille lyhyemmän (n. 6 kk) aikavälin skenaarioille, joissa tarkastelun kohteena oli yhtäläisesti epidemian, talouden ja sosiaalisten seurausten yhteis- ja keskinäisvaikutukset . Toistaiseksi Suomi on selvinnyt COVID-19 -epidemiasta sangen vähäisin vaurioin, jos tarkastellaan asiaa terveyden suojelun tai talouden näkökulmasta ja verrataan muihin maihin. Esimerkiksi helmikuun alkuun mennessä Suomessa oli todettu väestöön suhteutettuna vähiten COVID-19 tapauksia koko EU/ETA alueella. Kehitys on alkuvuonna pääpiirteissään noudattanut joulukuussa julkistettujen skenaarioiden perusvaihtoehtoa. Helmikuun jälkipuoliskolta alkaen tartunnat ovat lisääntyneet nopeasti, virusmuunnokset ovat yleistyneet nopeasti ja sairaalapaikkojen tarve on alkanut kasvaa. Suomen epidemiologinen tilanne on helmi-maaliskuun vaihteessa erittäin haastava. On kuitenkin mahdollista, että epidemiatilanteen merkittävä huonontuminen voidaan vielä pysäyttää helmi-maaliskuun vaihteessa käyttöön otetuilla tiukoilla rajoitustoimilla. Tällöin joulukuussa hahmoteltujen kielteisempien skenaarioiden taloudelliset ja sosiaaliset vauriot olisivat vältettävissä. Pitkittyvät rajoitustoimet voivat aiheuttaa erittäin merkittäviä hyvinvoinnin ongelmia ja negatiivisia taloudellisia seurauksia etenkin suoraan rajoitusten kohteeksi joutuvilla toimialoilla. Joulukuun skenaariotarkastelussa oli kuitenkin päädytty empiirisen tutkimuksen nojalla arvioimaan, että epidemian hallinnassa pitämisen yhteiskunnalliset ja taloudelliset hyödyt ylittävät rajoitustoimista koituvat haitat. Näin olisi erityisesti tilanteessa, jossa voimakkaat rajoitustoimet ajoitettaisiin siten, että pystytään estämään epidemian kiihtyminen hallitsemattomaksi ennen rokotusten ja vuodenaikavaihtelun odotettua vaikutusta

The COVID-19 epidemic and its effects on Finland : Medium-term scenarios

This memorandum describes three potential evolution trends that the corona epidemic might follow in Finland, together with their economic and social impacts. The scenarios start from the coming summer and extend until the end of 2023. The analysis presented here is a follow- up to the short-term scenarios (covering approx. 6 months) published in December 2020 that examined the combined and mutual effects of the epidemic and its economic and social consequences. Compared with many other countries, Finland has so far survived the COVID-19 epidemic with relatively little damage in terms of health protection and the economy. By the beginning of February 2021, the lowest number of COVID-19 cases relative to the population than anywhere else in the EU/EEA area was recorded in Finland. In the early part of this year, the evolution has essentially followed the base case scenario of the models published last December. Since the second half of February, infections have increased rapidly, virus variants are spreading fast, and there is a growing demand for hospital beds. At present, at the turn of February and March 2021, Finland faces a very challenging epidemiological situation

Covid-19-epidemin och dess konsekvenser i Finland : Scenarier på medellång sikt

I denna promemoria redogörs för tre möjliga scenarier för hur covid-19-pandemin kommer att utvecklas och vilka ekonomiska och sociala konsekvenser den får. Scenarierna omspänner tiden från den inkommande sommaren till slutet av år 2023. Analysen som presenteras här är en fortsättning på de scenarier på kortare sikt (ca 6 mån.) som gavs ut i december 2020 och som på samma sätt gällde de sammanlagda och inbördes effekterna av pandemin och de ekonomiska och sociala konsekvenserna . Tills vidare har Finland klarat av covid-19-pandemin med relativt små skador i jämförelse med andra länder med hänseende till hälsoskyddet eller ekonomin. Fram till början av februari hade det till exempel i Finland i förhållande till befolkningen konstaterats minst covid-19-fall inom hela EU/EES-området. Utvecklingen har i början av året huvudsakligen följt scenariot för basnivån av de alternativ som offentliggjordes i december. Från mitten av februari har antalet smittfall börjat öka, och olika virusmutationer har snabbt börjat sprida sig. Samtidigt har behovet av vårdplatser på sjukhus börjat öka. I skrivande stund i början av mars är den epidemiologiska situationen i Finland mycket utmanande