Yläkoulun oppilaiden opettajiin kohdistama väkivalta opettajien kokemana

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yläkoulun oppilaiden opettajiin kohdistamaa väkivaltaa opettajien kokemana. Aihe on tullut ajankohtaiseksi mediassa esille nousseiden tapauksien myötä. Ajankohtaisuutta lisää myös alkuvuodesta 2014 voimaan astunut koulurauhan lakiuudistus, jonka mukaan opettajille on lisätty uusia keinoja puuttua häiriökäyttäytymiseen. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille opettajien käsityksiä ja kokemuksia kohtaamistaan väkivaltatilanteista heidän työssään. Pyrkimyksenä on tarkastella oppilaiden taholta tulleen väkivallan vaikutuksia opettajien työhön sekä hyvinvointiin. Tutkimuksessa nostetaan esille opettajien keinoja ennaltaehkäistä oppilaiden opettajiin kohdistamaa väkivaltaa yläkoulussa. Näiden tavoitteiden pohjalta muodostuvat seuraavat tutkimuskysymykset: 1. Millaisia väkivaltakokemuksia opettajat ovat kohdanneet oppilaiden taholta? 2. Miten väkivalta vaikuttaa opettajien hyvinvointiin? 3. Miten oppilaiden opettajiin kohdistamaa väkivaltaa voidaan ennaltaehkäistä yläkoulussa? Pro gradu -tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää väkivallan määritelmän ja sen käsitteiden sekä muotojen avaamisen. Oppilaiden taholta tulevan väkivallan vaikutuksia opettajan työntekoon ja hyvinvointiin sekä sen ennaltaehkäisyä käsitellään myös viitekehyksessä. Teoriaosuudessa nostetaan esille myös muutaman aiemman tutkimuksen tuloksia. Tutkimus on laadullinen ja tutkimusotteeltaan fenomenografinen. Tutkimustulokset on analysoitu käyttämällä fenomenografista analyysimenetelmää. Tutkimuksen aineisto kerättiin tutkimushaastatteluilla, joita kertyi yhdeksän kappaletta. Lopulliseen tutkimukseen päätyi yhdeksästä haastattelusta kuusi, koska osa aineistosta alkoi toistamaan itseään. Kuudesta haastateltavasta kolme on naisia ja kolme miehiä. Tutkimustuloksista selviää, että oppilaiden opettajiin kohdistama väkivalta on ollut pääosin henkistä. Väkivaltatapaukset ovat olleet satunnaisia. Pääasiassa oppilaiden ohjeistaminen on laukaissut väkivaltatilanteet. Näillä tilanteilla on ollut hetkellinen vaikutus opettajien työpäivään. Naisopettajille väkivaltatapauksilla oli hieman vaikutusta oppilaan kohtaamiseen. Opettajat pitivät konfliktitilanteiden purkamisessa työyhteisöä avoimena ympäristönä. Suurin osa korosti rehtorin roolia tilanteiden selvittämisessä. Väkivallan ennaltaehkäisyssä pidettiin tärkeänä koulun johdon jämäkkyyttä sekä johdonmukaisuutta. Moni opettaja nosti esille myös ryhmäkokojen suuruuden väkivaltatilanteiden ennaltaehkäisyssä. Tuloksia verrataan aiempiin tutkimuksiin ja niistä on löydettävissä samankaltaisuutta. Tulokset eivät kuitenkaan ole yleistettävissä pienen otannan vuoksi. Tutkimuksen luotettavuutta tukee avoimuus ja tutkimuksen toteuttamisen tarkka selostus. Suurin osa aiemmista tutkimuksista on määrällisiä, joten laadullinen tutkimus aiheesta tuo tieteenkentälle uutta näkökulmaa

Valmistavan luokan opettajien käsityksiä ja kokemuksia trauman kokeneen maahanmuuttajaoppilaan tukemisesta

Tiivistelmä. Suomalaisissa kouluissa on yhä enemmän maahanmuuttajataustaisia oppilaita, mihin on osaltaan vaikuttanut Euroopan pakolaiskriisi syksyllä 2015 sekä turvapaikanhakijoiden määrän huomattava kasvu Suomessa. Levottomista olosuhteista tulleilla maahanmuuttajaoppilailla on usein taustallaan traumaattisia kokemuksia. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on kuvata valmistavan luokan opettajien (valo-opettajien) käsityksiä ja kokemuksia trauman kokeneesta maahanmuuttajaoppilaasta sekä heidän keinojaan oppilaan selviytymisen tukemisessa. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä kuvataan traumaa ja kriisiä ilmiönä sekä traumaattisen kokemuksen vaikutuksia lapsen ja nuoren elämään. Lisäksi siinä käsitellään maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen liittyviä käsitteitä, koulun roolia monikulttuurisena toimijana sekä perusopetukseen valmistavan luokan opetusta. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja siinä on käytetty sekä fenomenografista että fenomenologista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto on kerätty syksyn 2016 ja kevään 2017 välisenä aikana haastattelemalla viittä Pohjois-Pohjanmaan alueella työskentelevää valo-opettajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia soveltaen. Vaikka tutkimustulosten mukaan valo-opettajilla on valmiuksia kohdata trauman kokenut maahanmuuttajaoppilas, näkevät he tarvetta lisäkoulutukselle. Erityisesti luokanopettajakoulutusta tulisi kehittää psyykkisten ongelmien tunnistamiseen ja auttamiseen liittyvissä asioissa. Valo-opettajien käyttämät keinot oppilaan selviytymisen tukemisessa olivat monipuolisia. Erityisenä voimavarana pidettiin valo-opettajien keskinäistä yhteisöä. Valo-opettajat tiedostivat varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen merkityksen, mutta he kokivat vaikeaksi erottaa, onko oppilaan oireilun syynä trauma vai kotoutumiseen tai normaaliin ikäkauteen ja kasvuun kuuluva kipuilu. Vaikka laadullisen tutkimuksen tapaan tutkimustulokset eivät ole yleistettävissä, ne antavat ajankohtaista ja monipuolista tietoa opettajan työn arjesta sekä työnkuvan laajenemiseen ja oppilaan selviytymisen tukemiseen liittyvistä haasteista. Jatkossa olisi mielenkiintoista toteuttaa tutkimus yleisopetuksen luokan- ja aineenopettajille. Lisäksi voitaisiin tarkastella, miten traumareaktiot ja trauman käsittelytavat eroavat ylä- ja alakoulun valo-oppilailla

Does Emotional Intelligence at medical school admission predict future licensing examination performance?

Background: Medical school admissions committees are seeking alternatives to traditional academic measures when selecting students; one potential measure being emotional intelligence (EI). If EI is to be used as an admissions criterion, it should predict future performance. The purpose of this study is to determine if EI scores at admissions predicts performance on a medical licensure examination Methods: All medical school applicants to the University of Ottawa in 2006 and 2007 were invited to complete the Mayer-Salovey-Caruso Emotional Intelligence Test (MSCEIT v2.0) after their interview. Students were tracked through medical school into licensure and EI scores were correlated to their scores on the Medical Council of Canada Qualifying Examination (MCCQE) attempted between 2010 and 2014. Results: The correlation between the MSCEIT and the MCCQE Part I was r (200) = .01 p =. 90 The covariates of age and gender accounted for a significant amount of variance in MCCQE Part I scores (R2 = .10, p <.001, n=202) but the addition of the MSCEIT scores was not statistically significant (R2 change = .002, p=.56). The correlation between the MSCEIT and the MCCQE Part II was r(197) = .06, p = .41. The covariates of age and gender accounted for some variance in MCCQE Part II scores (R2 = .05, p = .007, n=199) but the addition of the MSCEIT did not (R2 change = .002 p =.55). Conclusion: The low correlations between EI and licensure scores replicates other studies that have found weak correlations between EI scores and tests administered at admissions and during medical school.  These results suggest caution if one were to use EI as part of their admissions process

The Characteristics of Postoperative Mediastinitis During the Changing Phases of Cardiac Surgery

Background. Mediastinitis is a serious complication of open heart surgery associated with high mortality, considerable health care costs, and prolonged hospital stay. We examined characteristics and incidence of mediastinitis during 29 years when indications and patient material have been in a process of change. Methods. This was a retrospective population-based study comprising all mediastinitis patients more than 16 years of age after open heart surgery between 1990 and 2018 from a population of 1.7 million. Patient records of 50 mediastinitis patients from 2004 to 2014 were reviewed and compared with 120 patients from 1990 to 1999. Results. Annual mediastinitis rate varied 0% to 1.5% with a decreasing trend-from a level exceeding 1.2% to approximately 0.3%-over the study period. In 2004 to 2014 patients with mediastinitis were older, more often smokers, and more often had diabetes mellitus and renal insufficiency than in 1990 to 1999. No difference in length of hospital treatment, antibiotic prophylaxis or treatment, intensive care unit treatment, or mortality was observed between 1990 to 1999 and 2004 to 2014. Coronary artery bypass graft surgery became less common and valve replacement and hybrid operations more common among operations leading to mediastinitis. Staphylococcus aureus increased (from 25% to 56%, p = .005) whereas coagulase-negative staphylococci (46% to 23%, P < .001) and gramnegative bacteria (18% to 12%, P = .033) decreased as causative agents. Surgery for mediastinitis remained similar except introduction of vacuum-assisted closure treatment. Conclusions. The rate of mediastinitis decreased during these 29 years. No difference in 30-day mortality in mediastinitis was seen: 0.9% in 1990 to 1999 and 2% in 2004 to 2014. (C) 2021 by The Society of Thoracic SurgeonsPeer reviewe

Exploring the institutional logics of health professions education scholarship units

Peer Reviewedhttps://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/137533/1/medu13334.pdfhttps://deepblue.lib.umich.edu/bitstream/2027.42/137533/2/medu13334_am.pd

Seeking a practical definition of stable glaucoma: a Delphi consensus survey of UK glaucoma consultants

© 2019, The Author(s), under exclusive licence to The Royal College of Ophthalmologists. Background: To generate a practical and clinically useful consensus definition of ‘stable glaucoma’ to aid provision of glaucoma services in the UK and to provide guidance for the criteria that should be used for monitoring of glaucoma patients in primary care services. Methods: A Delphi exercise was undertaken to derive consensus through an online questionnaire. Participants were asked to score their strength of agreement for a series of clinical parameters. Results and comments from each round were used to inform subsequent rounds. A total of 3 rounds were undertaken. Results: Thirty-two glaucoma experts participated in the study with over 90% completion rate achieved over three rounds. The consensus was reached for the following parameters: IOP levels to be used for defining stability, visual field-testing techniques to define stability, the number of medication changes acceptable to define stability and the number of treatment medications allowed to define stability. No consensus was reached on the period of time over which stability was defined, however, there was considerable agreement that longer durations of follow up (36–48 months) were required. A combination of optic disc photos and ocular coherence topography (OCT) retinal nerve fibre layer (RNFL) assessment/ OCT disc structural evaluation are the preferred imaging methods for the assessment of structural stability. Oversight by a glaucoma consultant was considered important for glaucoma monitoring schemes. Conclusion: The consensus definition of glaucoma stability generated through this Delphi exercise provides guidance for allocation of patients suitable for monitoring in primary care glaucoma monitoring schemes

Standard setting: Comparison of two methods

BACKGROUND: The outcome of assessments is determined by the standard-setting method used. There is a wide range of standard – setting methods and the two used most extensively in undergraduate medical education in the UK are the norm-reference and the criterion-reference methods. The aims of the study were to compare these two standard-setting methods for a multiple-choice question examination and to estimate the test-retest and inter-rater reliability of the modified Angoff method. METHODS: The norm – reference method of standard -setting (mean minus 1 SD) was applied to the 'raw' scores of 78 4th-year medical students on a multiple-choice examination (MCQ). Two panels of raters also set the standard using the modified Angoff method for the same multiple-choice question paper on two occasions (6 months apart). We compared the pass/fail rates derived from the norm reference and the Angoff methods and also assessed the test-retest and inter-rater reliability of the modified Angoff method. RESULTS: The pass rate with the norm-reference method was 85% (66/78) and that by the Angoff method was 100% (78 out of 78). The percentage agreement between Angoff method and norm-reference was 78% (95% CI 69% – 87%). The modified Angoff method had an inter-rater reliability of 0.81 – 0.82 and a test-retest reliability of 0.59–0.74. CONCLUSION: There were significant differences in the outcomes of these two standard-setting methods, as shown by the difference in the proportion of candidates that passed and failed the assessment. The modified Angoff method was found to have good inter-rater reliability and moderate test-retest reliability