Proficiency Test on soil improver maturity tests

Evira and Proftest SYKE carried out this proficiency test in November-December 2012 for sample phytotoxicity and aerobic biological activity by determining the effect of soil improver samples on germination and root growth of cress, sample CO2-production or oxygen uptake and sample dry weight and organic matter content. In total 11 laboratories took part in this test. Sample material was soil improver (S1) and soil improver and peat based growing medium (S2). Standard methods were used to determinate the properties from the samples, except for CO2 evolution rate analysis for which no standard exist. The robust means of the reported results by the participants were used as the assigned values for measurements. The evaluation of performance was based on the z scores which were calculated using the standard deviation for proficiency assessment. z scores were not calculated for CO2 (S2), CO2 production per bottle, and root length index (RI; S1), oxygen consumption (Oc) and oxygen uptake rate (OUR). In total, 91 % of the results were satisfactory when the deviations of 4-80 % from the as-signed values were accepted. It seems further guidance in some of the methods is needed. According to the results many laboratories have good practices and manage these analyses well. Other laboratories still need more experience. In future rounds of proficiency tests also pretreatment practices will be taken into account

Fusarium toxins in oats in Finland since 1999

vo

Fusarium-toksiinit : saanti viljasta ja viljatuotteista

Yleisiä suomalaisissa viljoissa esiintyviä homeiden tuottamia Fusarium-toksiineja ovat deoksinivalenoli, zearalenoni, nivalenoli sekä T-2- ja HT-2-toksiinit. Fusarium-toksiineja esiintyy erityisesti kaurassa. EU:ssa on asetettu enimmäispitoisuusrajat deoksinivalenolille ja zearalenonille. T-2- ja HT-2- toksiinien lainsäädäntö on EU:ssa työn alla. Pitkäaikainen altistuminen Fusarium-toksiineille voi aiheuttaa terveydellisiä haittavaikutuksia, kuten immuunijärjestelmän heikkenemistä. Kaikkia pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksia ei kuitenkaan toistaiseksi tunneta. Akuuteissa myrkytystapauksissa oireita ovat esimerkiksi pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut. Suomalaisten altistuminen Fusarium-toksiineille arvioitiin Evirassa yhteistyössä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Kansanterveyslaitoksen kanssa. Saannit ovat alle siedettävän päivittäisen enimmäissaantimäärän lukuun ottamatta T-2- ja HT-2-toksiineja, joita kauran suurkuluttajat voivat teoriassa saada raakaviljasta liikaa. Toksiinipitoisuudet vaihtelevat vuosittain erityisesti satokauden sään perusteella. Lisäksi viljan lajittelulla ja kuorinnalla voidaan vähentää toksiinien määrää merkittävästi. Viljoille asetettuja Fusarium-toksiinien enimmäispitoisuuksia on syytä valvoa jatkuvasti. Valvonnan kohdentamista suositellaan erityisesti kauralle ja kauravalmisteille, joissa esiintyy suurimmat pitoisuudet toksiineja

Hyötyä taseista : Ravinnetaseiden tulkinta ympäristön ja viljelyn hyödyksi

Hyötyä taseista -hankkeessa tuotettiin typen peltotaseiden jakaumat Suomen yleisimmille viljelykasveille yhdistämällä kaikki saatavilla oleva ja systemaattisesti kerätty ravinnetasetieto peltoviljelystä. Jakaumien perusteella viljelykasvit luokiteltiin neljään eri ryhmään: (I) säilörehunurmi, (II) kaura, ohra ja tärkkelysperuna, (III) kevätvehnä ja sokerijuurikas ja (IV) kevätrypsi, syysvehnä ja ruis. Kahden ensimmäisen ryhmän mediaanitaseet olivat samansuuruiset (kivennäismailla 13–14 kg/ha käytettäessä vain väkilannoitetyppeä), mutta säilörehunurmella typpitaseet olivat huomattavasti suuremmat jakauman yläpäässä. Kasviryhmässä III mediaanitase oli vastaavasti 32 kg/ha ja ryhmässä IV kaikkein korkein, 56 kg/ha. Typpitaseet olivat lisäksi em. kasviryhmissä eloperäisillä mailla pienempiä kuin kivennäismailla. Kotieläinlantaa käytettäessä typpitaseet laskettuna liukoisen typen mukaan olivat hieman suurempia kasviryhmässä II kun taas ryhmissä III ja IV eroa ei ollut tai tase oli pienempi (säilörehunurmi). Kasviryhmien sisällä typpitaseen suuruuteen vaikutti eniten typpilannoituksen määrä. Matalimmat taseet saavutettiin, kun satotaso oli korkea ilman että oli käytetty ympäristökorvauksen enimmäislannoitusmääriä. Korkeita typpitaseita sen sijaan esiintyi, kun satotaso oli jäänyt odotettua pienemmäksi huolimatta typpilannoituksesta. Tasejakaumiin liitettiin ympäristöinformaatio potentiaalisesta vesistökuormituksesta, jota arvioitiin koeaineistojen ja mallintamisen avulla. Kasviryhmissä I ja II noin neljännes liukoisen typen taseista oli niin korkeita (ylittävät tason 60 ja 25 kg/ha), että niistä voi aiheutua keskimääräistä selvästi korkeampi typen huuhtoutumisriski. Kasviryhmässä III puolet typpitaseista ylitti riskirajan ja ryhmässä IV yli puolet. Typpitaseita tarkasteltiin myös laskemalla op-timaalisen typpilannoituksen määrää erilaisilla hintasuhteilla. Tulosten perusteella nitraattiasetus ei rajoita taloudellisesti optimaalista typpilannoitusta kevätviljoilla, mutta rajoittaa typpilannoitusta säilörehunurmen kohdalla. Ympäristökorvauksen enimmäislannoitusmäärät johtavat kevätviljoilla typpitaseisiin (16–45 kg/ha kivennäismailla), jotka ovat keskimääräistä korkeampia verrattuna em. peltolohkojen jakaumiin, mutta eivät johda peltolohkoilla havaittuihin suurimpiin typpitaseisiin. Verrattuna rajoittamattomaan taloudelliseen optimointiin, ympäristökorvaukseen sitoutuneilla maatiloilla kasvintuotannosta saatava vuotuinen katetuotto vähenee usein vain alle 10 €/ha vil-jeltäessä viljaa kivennäismailla, kun taas säilörehun tuotannossa vastaava vähenemä on lähes 50 €/ha. Tuloksia havainnollistettiin esittämällä alustavia kriteerejä typpitaseiden arviointiin ja joillekin kasveille ehdotettiin myös liukoisen typen taseiden viitearvoja mahdollista ravinnetaseohjausta varten. Ravinnetaseisiin perustuvan ohjauksen vahvuudeksi tunnistettiin satotason huomiointi, mikä voisi kannustaa peltojen perusparannuksiin.201

Kevätvehnälajikkeiden laatu alueilla käytännön viljelyksillä

Kevätvehnää viljellään pääosin elintarvikkeiden raaka-aineeksi. Vehnän onnistunut markkinointi edellyttää ostajan asettamien laatuvaatimusten täyttämistä, jotka elintarvikepuolella koskevat hygieenisen laadun lisäksi teknistä laatua, muun muassa hehtolitrapainoa, jyväkokoa, valkuaispitoisuutta ja sakolukua. Kevätvehnän viljelyn laajentuminen pohjoisemmaksi asettaa haasteita laadun tuottamiselle. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten kevätvehnän laatu vaihtelee maan eri osissa ja mikä vaikutus kevätvehnälajikkeilla on laatuun. Lisäksi haluttiin tarkastella, onko viljelijän ilmoittamalla kevätvehnän aiotulla käyttötarkoituksella vaikutusta laatuun. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on tehnyt vuodesta 1966 viljasadon laatuseurantaa viljelijöiden tilaltaan lähettämien lohkokohtaisten näytteiden perusteella. Laatuseurannan näyteaineistosta valittiin viljanäytteiden tulokset vuosilta 2006 - 2010 sekä viljelijöiden ilmoittamat näytteisiin liittyvät viljelytoimenpide- ja olosuhdetiedot sekä sadon määrätiedot. Viljelijöiden ilmoittaman käyttötarkoituksen perusteella noin 70 prosenttia kevätvehnän kokonaisnäytemäärästä oli viljelty leipävehnäksi. Kelpoisuus ei poikennut muuhun käyttötarkoitukseen viljellystä kevätvehnästä. Yleisin rajoittava tekijä leipävehnätarkoitukseen viljellyissä erissä oli matala valkuaispitoisuus, seuraavaksi yleisin matala hehtolitrapaino. Sakolukuvaatimus täyttyi parhaiten. Leipävehnän laatuvaatimuksen täytti Satakunnassa, Hämeessä, Päijät-Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla ja sen rannikkoalueilla sekä Varsinais-Suomessa lähes puolet näytteistä. Heikoiten kelpoisuusvaatimukset täyttyivät Uudellamaalla ja sen rannikkoalueilla sekä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Etelä-Pohjanmaalla ja sen rannikkoalueilla kevätvehnälajikkeiden suhteellinen osuus poikkesi muista alueista. Anniinan osuus alueen lajikkeista oli huomattavan suuri, mikä vaikutti hyvään laatutasoon huolimatta pohjoisemmasta sijainnista muihin alueisiin verrattuna. Uudellamaalla ja sen rannikkoalueilla sekä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa keskimääräinen leipävehnäkelpoisuus oli muita alueita pienempi. Uudellamaalla leipävehnäkelpoisuutta heikensi muun muassa Kruunun keskimääräistä matalampi valkuaispitoisuus sekä muiden lajikkeiden, kuten Vinjett ja Tjalve, keskimääräistä huonompi laatu. Lajikkeiden esiintymisen yleisyys eri alueilla selitti vain osaksi leipävehnän laatuvaatimusten täyttymisen. Viiden vuoden keskiarvojen tarkastelu tasoitti vuosivaihtelujen vaikutuksen ja saattoi antaa joidenkin lajikkeiden alueellisesta laaduntuottokyvystä ja toisaalta pohjoisimpien alueiden soveltuvuudesta nykyisten kevätvehnälajikkeiden viljelyyn liian positiivisen kuvan. Tulosten tarkentamista tulisi jatkaa tarkastelemalla keskiarvotulosten lisäksi vuosikohtaisia alueellisia tuloksia

Viljasadon laadun muutokset KTTK:n Viljaotannassa

vokmkfmp

Baking quality of wheat cultivars, results of official variety trials in Finland 1988-1994

Syys- ja kevätvehnälajikkeiden leivontalaatua tutkittiin Maatalouden tutkimuskeskuksen järjestämien virallisten lajikekokeiden sadoista Valtion Viljavaraston, nykyisen Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen viljalaboratoriossa vuosien 1988-1994 sadoista. Vuosittain tehtiin leivontalaadun määritykset kolmen koepaikan sadoista. Määritykset tehtiin mittarilajikkeista, neuvonnallisista lajikkeista ja uusista linjoista. Tässä julkaisussa kuvataan käytetyt analyysimenetelmät ja analyysien tunnusluvut. Lisäksi esitetään tulosten yhteenveto ja kuvataan eri syys- ja kevätvehnälajikkeiden leivontalaatua. Kenttäkokeista korjattujen vehnien satonäytteistä määritettiin jauhosaanto, jauhon sakoluku ja valkuaispitoisuus, sitko, Zeleny, jauhojen vedensidonta, farinogrammi ja ekstensogrammi. Lisäksi tehtiin koeleivonta ja koeleivonnassa leivottu vuokaleipä arvosteltiin. Syysvehnälajikkeista paras jauhosaanto oli Mironowskajalla, Hankkijan Ilveksellä ja Tjelvarilla. Pitkon jauhosaalis oli huonoin, mutta valkuaispitoisuus suurin. Sitkon määrä oli suurin Vakalla, Pitkolla ja Otsolla. Auralla oli paras Zeleny-luku. Vedensidonta oli paras Hankkijan Ilveksellä, Otsolla ja Vakalla. Ekstensogrammi oli pitkä ja korkea Auralla. Suurimmat leipätilavuudet ja arvoluvut olivat Auralla ja Pitkolla. Kevätvehnälajikkeista paras jauhosaanto oli Renolla, heikoin Sportilla ja Matadorilla. Valkuaispitoisuus oli suurin Sportilla, Hetalla, Hankkijan Ullalla, Manulla ja Polkalla. Zeleny-luvun mukaan parhaita olivat Sport, Manu, Luja, Bastian, Hankkijan Ulla, Satu ja Heta. Huonoimpia Zeleny-luvun mukaan olivat Matador, Hankkijan Tapio, Dragon ja Ruso. Vedensidonnaltaan parhaita olivat Ruso, Sport ja Laari. Heikoimpia vedensidonnaltaan olivat Dragon ja Matador. Paras valorimetri oli Sport-, Manu-, Bastian- ja Heta-lajikkeilla. Ekstensogrammi oli pitkä Polkka-, Sport-, Laari- ja Manu-lajikkeilla. Korkea ekstensogrammi oli Bastianilla, Tjalvella, Lujalla ja Hankkijan Ullalla. Suurimmat leivät saatiin Sport- ja Dragon-lajikkeilla sekä pienimmät Mahti- ja Kadett-lajikkeilla.The baking qualities of winter and spring wheat varieties and new lines were investigated on yield samples from the official variety trials of the Agricultural Research Centre of Finland conducted in the Grain Laboratory of the Finnish Grain Board, now the Plant Production Inspection Centre, in 1988-1994. The baking quality tests were made annually on yield samples from three field experiment sites in southern Finland. This paper describes the baking quality test methods and evaluates and discusses the results of the tests. The baking test data were flour yield, falling number, protein, gluten, Zeleny, water absorption, farinogram and extensigram values. The test baking was evaluated for loaf volume, porosity, and elasticity, and the bread was assigned a score point value. Flour yield was best with the winter wheat varieties Miranowskaja, Hankkijan Ilves and Tjelvar, and poorest with Pitko, although this variety had the highest protein content. The gluten content was highest in Vakka, Pitko and Otso, and the Zeleny value highest in Aura. Water absorption was best in Hankkijan Ilves, Otso and Vakka. The extensigram was long and high in Aura. The loaf volume was biggest with Aura and Pitko, which also gave the best score point value of bread. The best flour yield was obtained with the spring wheat variety Reno, and the poorest with Sport and Matador varieties. The protein content was highest in Sport, Heta, Hankkijan Ulla, Manu and Polkka. Zeleny values were highest in Sport, Manu, Luja, Bastian, Hankkijan Ulla and Satu; they were low in Matador, Hankkijan Tapio, Dragon and Ruso. Water absorption was best in Ruso, Sport and Laari, and poor in Dragon and Matador. The valorimeter value was highest in Sport, Manu, Bastian and Heta. The extensigram was long in Polkka, Sport, Laari and Manu, and high in Bastian, Tjalve, Luja and Hankkijan Ulla. The loaf volume was biggest with Sport and Dragon and smallest with Mahti and Kadett varieties.vokMyynti MTT tietopalveluyksikkö. Yksikön huom.: Kirjasto Aj-k, KVAKV

Viljasadon määrä ja laatu ympäristöohjelmakausien aikana

vokMyynti: MTT, Tietopalvelut 31600 Jokioinen. Yksikön huom.: MAA, MYKMY

Interlaboratory comparison 15/2018 - Soil improver maturity test

Evira and Proftest SYKE carried out this interlaboratory comparison in May 2018 for assessing phytotoxicity, chemical composition and maturity of green waste and sewage sludge compost samples. In total 11 participants took part. Participants measured altogether 14 measurands, which are used for determining composition, phytotoxicity, stability and maturity of soil improvers, caused for instance by ammonia, ethylene oxide or short chain fatty acids. The mean of the results reported by the participants was chosen to be the assigned value for the measurands. The performance of the participants was evaluated by using z scores. In this interlaboratory comparison, 96 % of the results were satisfactory when deviation of 1 pH units and 25–80 % (for other measurands) from the assigned value was accepted. According to the results, many participants have good practices and manage these analyses well. Some participants still need more experience. More detailed guidance on procedures that may affect the results is needed. Warm thanks to all the participants of this interlaboratory comparison

Sadon laadun seuranta

Tutkimuksessa selvitetään kirjallisuustutkimuksen ja Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen Viljalaboratorion Viljaotanta-aineiston avulla ympäristötuen mukaisten typpi- ja fosforilannoitustasojen vaikutusta viljakasvien tärkeimpiin laatutekijöihin. Typpilannoitustasot ovat alentuneet Viljaotanta-aineiston mukaan eri viljoilla 6-25 kg/ha ja fosforilannoitustasot vastaavasti 5-10 kg/ha. Kaikkien viljakasviemme hehtolitran- ja tuhannen siemenen painot ovat olleet alhaisemmat vuosina 1995-2001 kuin 1990-1994. Alentuneet typpi- ja fosforilannoitus selittävät kuitenkin näiden laatutekijöiden heikkenemisestä vain pienen osan. Kirjallisuustutkimuksen mukaan typpilannoitustason aleneminen on havaittu selvimmin valkuaispitoisuuksissa ja fosforilannoituksen aleneminen ohran hehtolitran- ja tuhannen siemenen painossa.The effects of environmental programme and reduced fertilizer rates on the quality of cereals are monitored and estimated. The methods used are literature study and analysis of the results from annual survey of the Plant Production Inspection Centre. According to the annual surveys, nitrogen rate has decreased 6-25 kg/ha and phosphorus rate 5-10 kg/ha between the period of 1990-1994 and the period of the first environmental programme 1995- 2001. In 1995-2001, hectolitre and 1000 kernels weight have been lower with all cereals compared to 1990-1994. This decrease is only very slightly explained by the decreased nitrogen and phosphorus rates. According to the literature study, the reduction of nitrogen rate is most easily observed in protein content and the reduction of phosphorus rate in hectolitre and 1000 kernels weight of barley.vokMyynti MTT tietopalvelu