Extending The Finnish Flood Information System To Include Flood Risk Mapping

The sound flood risk management needs more and more effective information systems. In addition to flood risk management planning, the past floods in Finland have proved that up-to-date risk information is essential in emergencies. Therefore in addition to the water system forecasts and flood warnings, the information on potential exposed elements and flood damages are playing a significant role in maintaining an overview of the national flood situation. The national flood information system of Finland, established in 2006 and extended since 2010, brings together the essential information on floods under a single user interface. At the Finnish Environment Institute SYKE, environmental information systems are developed according to a common internal framework HERTTA. The framework is web based and relies on the Microsoft .NET framework, the C# programming language and SQL Server databases. The map service is based on ESRI’s ArcGIS Server technology. The extensions include flood information that serves the EU Floods Directive (2007/60/EC), as well as, national requirements. It includes three steps: preliminary flood risk assessment, flood mapping and flood risk management planning. The EU reporting should be made after each step every six years. The new flood information types of the system are also used for reporting flood damage information about the past floods, potential future floods and areas of potential significant flood risk. In this paper we introduce the new parts and information types of the Finnish flood information system. It is written both from a substance and a technical point of view. The main focus is on flood risk mapping: how to manage different kinds of risk information in the system taking into account the INSPIRE directive (2007/2/EC) and how the information can be used in different kinds of applications. The Ministry of Agriculture and Forestry has funded the development of the flood information system

Health Information-Seeking Patterns of the General Public and Indications for Disease Surveillance : Register-Based Study Using Lyme Disease

Peer reviewe

Tulvariskien kartoittaminen

Tulvariskien kartoittamisen ohjeessa kuvataan tulvariskikartoituksen keskeisimmät menetelmät sekä kartoituksen toteuttamisen pääperiaatteet ympäristöhallinnossa ja annetaan esimerkkejä tulvariskikarttojen visualisoinnista. Tavoitteena on ollut laatia kustannustehokas järjestelmä tulvariskin esittämiseen visuaalisessa muodossa. Ohje luo myös yleiskatsauksen Suomen tulvakartoituksen tilaan EU:n direktiivin tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta astuttua voimaan vuoden 2007 lopulla. Riskillä tarkoitetaan yleisesti vahingon tai vaaran uhkaa. Korkea riski syntyy silloin, kun tulvan todennäköisyys on suuri ja alueella on haavoittuvia kohteita, esim. tiheää asutusta, julkisia rakennuksia tai teollisuuslaitoksia. Ohje on laadittu maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön rahoituksella Turun yliopiston maantieteen laitoksen koordinoimassa EXTRE-FLOOD II -hankkeessa yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Ohjeen mukaiset tulvariskikartat esittävät tulvadirektiivin mukaisesti jokaisen tarkastellun toistuvuuden tulva-alueen asukkaiden viitteellisen määrän, alueella harjoitettavan taloudellisen toiminnan tyypin, laitokset, jotka voivat aiheuttaa äkillistä pilaantumista tulvatilanteessa, sekä seurauksista mahdollisesti kärsivät suojelualueet. Tarvittavat tiedot sisältyvät pääosin valtakunnallisiin paikkatietoaineistoihin kuten rakennus- ja huoneistorekisteriin (RHR), SLICES-maankäyttöaineistoon, valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) ja erilaisiin ympäristötietokantoihin. Tarpeen ja saatavuuden mukaan riskikarttoihin voidaan liittää myös paikallista aineistoa. Osaa aineistoista joudutaan muokkaamaan erityisesti tulvariskikarttoja varten. Tulvatietojärjestelmän avulla käyttäjä voi koota aineistoista tarpeisiinsa parhaiten sopivat tulvariskikartat karttakerroksina GIS-ympäristössä

A comparative study of two various models of organising diabetes follow-up in public primary health care – the model influences the use of services, their quality and costs

Background In Finland diabetologists have long been concerned about the level of diabetes care as the incidence of type 1 diabetes and complicated type 2 diabetes is exceeding the capacity of specialist clinics. We compared the outcome of diabetes care in two middle-sized Finnish municipalities with different models of diabetes care organisation in public primary health care. In Kouvola the primary health care of all diabetic patients is based on general practitioners, whereas in Nurmijärvi the follow-up of type 1 and most complicated type 2 diabetic patients is assigned to a general practitioner specialised in diabetes care. Methods Our study population consisted of all adult diabetic patients living in the municipalities under review. We compared the use and costs of public diabetes care, glycemic control, blood pressure, LDL-cholesterol level, the application of the national guidelines and patient satisfaction. The main outcome measures were the costs and use of health care services due to diabetes and its complications. Results In Nurmijärvi, where diabetes care was centralised, more type 1 diabetic patients were followed up in primary health care than in Kouvola, where general practitioners need more specialist consultations. The centralisation resulted in cost savings in the diabetes care of type 1 diabetic patients. Although the quality of care was similar, type 1 diabetic patients were more satisfied with their follow-up in the centralised system. In the care of type 2 diabetic patients the centralised system required fewer specialist consultations, but the quality and costs were similar in both models. Conclusions The follow-up of most diabetic patients – including type 1 diabetes – can be organised in primary health care with the same quality as in secondary care units. The centralised primary care of type 1 diabetes is less costly and requires fewer specialist consultations.Peer reviewe

Imeytystä, suodatusta ja linnunlaulua: Luontopohjaisen vesienhallinnan moninaishyödyt Porissa

Erilaiset luontopohjaiset ratkaisut ovat viime vuosina herättäneet kasvavaa kiinnostusta kansainvälisissä ja kansallisissa toimijoissa. Luontopohjaiset ratkaisut täydentävät teknistä lähestymistapaa painottavia maankäytön ja suunnittelun ratkaisumalleja, sillä niiden avulla voidaan ratkoa samanaikaisesti useita yhteiskunnallisia ongelmia. Luontopohjaisten ratkaisujen kysyntää ja ajankohtaisuutta lisäävät myös muut yhteiskuntien kohtaamat haasteet, kuten kaupungistumisen hallinta, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä kestävän kehityksen tavoitteisiin vastaaminen. Kaupunkisuunnittelussa luontopohjaisten ratkaisujen monihyötyisyyden tunnistaminen voi edistää toimialojen rajat ylittävää toimintaa. Hyötyjen ja kustannusten laaja-alainen tunnistaminen ja arviointi ovat edellytys myös valittaessa kokonaisuuden kannalta parhaita vaihtoehtoja sekä arvioitaessa maankäytön ristiriitatilanteita. Laaja-alainen hyötyjen tunnistaminen ja intressien yhteensovittaminen edellyttävät monitieteistä tutkimustietoa sekä uudenlaisia suunnittelun ja päätöksenteon toiminta- ja yhteistyömalleja. Luontopohjaisilla ratkaisuilla on mahdollista vastata myös moniin kuntien velvoitteisiin, kuten vesienhallinnan, virkistyspalveluiden, viherrakenteen ja biodiversiteetin kehittämiseen. Luontopohjaisten ratkaisuiden mahdollisuuksia vastata ilmastonmuutoksen aiheuttamiin yhteiskunnallisiin haasteisiin on tutkittu ”Tehokkaat ja vaikuttavat luontopohjaiset ratkaisut ilmastonmuutoksen sopeutumisen välineinä” -hankkeessa (TASAPELI). Vuonna 2018 käynnistynyttä tutkimushanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja rahoittaa valtioneuvosto. Turun yliopiston maisemantutkimuksen toteuttamassa tapaustutkimuksessa selvitettiin luontopohjaisten vesienhallintaratkaisujen sosiaalista ja kulttuurista vaikuttavuutta. Tapaustutkimusta varten tehtiin haastatteluja ja järjestettiin sidosryhmätyöpaja.  Haastatteluilla pyrittiin selvittämään eri toimijoiden sekä kirjattuja että muita tavoitteita ja näiden toteutumista heidän näkökulmastaan. <br /

Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)

KUITTI-projektissa arvioitiin ilmastonmuutosriskien suoria ja välillisiä kustannuksia Suomelle, ennakoivan ja reaktiivisen sopeutumisen väliset erot huomioiden. Lisäksi tarkasteltiin ilmastonmuutoksen ja sopeutumisen taloudellisten vaikutusten arvioimiseen tarvittavan tiedon saatavuutta Suomessa sekä tuotettiin katsaus innovaatiotarpeista ja vaihtoehdoista, jotka palvelevat ilmastonmuutokseen sopeutumista. Merkittävimpien ilmastonmuutosvaikutusten tarkastelun perusteella valittiin jatkoanalyysejä varten toimialayhdistelmät, jotka olivat: rakennettu ympäristö erityisesti tulvariskien osalta, sähkönjakeluverkkojen häiriöt sekä erilaiset vaikutukset maa- ja metsätalouden tuotoksiin. Yhdistettyjen ilmasto- ja sosioekonomisten skenaarioiden SSP1-RCP2.6 ja SSP3-RCP4.5 perusteella arvioitiin tulevaisuuden taloudellisia riskitasoja valituille toimialoille sektorimalleilla vuodesta 2020 vuoteen 2070. Mallilaskelmien tulokset syötettiin kansalliseen makrotaloudelliseen malliin, jossa on alueellisia laajennuksia makrotaloudellisten vaikutusten arvioimiseksi. Lisäksi tehtiin kevyt tarkastelu matkailun, tieliikenteen, vesihuollosta sekä terveydenhuollon osalta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen kansainväliseen kilpailuasemaan analysoitiin globaalilla makrotaloudellisella mallilla. Lopuksi käytiin läpi mahdollisia merkittäviä vaihtoehtoja taloudellisesti kannattaville sopeutumisratkaisuille.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Kustannusarviointi ilmastonmuutokseen liittyvästä toimimattomuudesta (KUITTI)

KUITTI-projektissa arvioitiin ilmastonmuutosriskien suoria ja välillisiä kustannuksia Suomelle, ennakoivan ja reaktiivisen sopeutumisen väliset erot huomioiden. Lisäksi tarkasteltiin ilmastonmuutoksen ja sopeutumisen taloudellisten vaikutusten arvioimiseen tarvittavan tiedon saatavuutta Suomessa sekä tuotettiin katsaus innovaatiotarpeista ja vaihtoehdoista, jotka palvelevat ilmastonmuutokseen sopeutumista. Merkittävimpien ilmastonmuutosvaikutusten tarkastelun perusteella valittiin jatkoanalyysejä varten toimialayhdistelmät, jotka olivat: rakennettu ympäristö erityisesti tulvariskien osalta, sähkönjakeluverkkojen häiriöt sekä erilaiset vaikutukset maa- ja metsätalouden tuotoksiin. Yhdistettyjen ilmasto- ja sosioekonomisten skenaarioiden SSP1-RCP2.6 ja SSP3-RCP4.5 perusteella arvioitiin tulevaisuuden taloudellisia riskitasoja valituille toimialoille sektorimalleilla vuodesta 2020 vuoteen 2070. Mallilaskelmien tulokset syötettiin kansalliseen makrotaloudelliseen malliin, jossa on alueellisia laajennuksia makrotaloudellisten vaikutusten arvioimiseksi. Lisäksi tehtiin kevyt tarkastelu matkailun, tieliikenteen, vesihuollosta sekä terveydenhuollon osalta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia Suomen kansainväliseen kilpailuasemaan analysoitiin globaalilla makrotaloudellisella mallilla. Lopuksi käytiin läpi mahdollisia merkittäviä vaihtoehtoja taloudellisesti kannattaville sopeutumisratkaisuille.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.(tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Paikkatietomenetelmä tulvariskien alustavaan arviointiin

The Floods Directive (2007/60/EC) and the national legislation (HE 30/2010 vp) proposed for its implementation include preliminary flood risk assessment, flood mapping and flood risk management planning. Areas of potential significant flood risk (APSFRs) are identified from the whole member state on the grounds of preliminary flood risk assessment (PFRA). This first step of the directive is handled in this study. The assessment is based on existing information, or data that can be derived from it, such as experiential flood information, hydrological records and different kinds of geographic data (GI-data). Flood hazard maps and flood risk maps are prepared for the areas of potential significant flood risk. The flood hazard map illustrates inundation and water depth with certain likelihood. The flood risk map presents the potential adverse consequences associated with floods with certain likelihood e.g. in terms of the indicative number of inhabitants potentially affected and the installations which might cause accidental pollution in the case of flooding. The flood risk management plan (FRMP) shall include measures for the prevention and mitigation of floods. The FRMP of fluvial floods should be established for those river basins that include at least one APSFR. Thus, preliminary flood risk assessment forms an important basis for flood risk management. The GIS-Method for PFRA presented in this study is used as a tool for PFRA in Finland. Low-lying, potential flood prone areas are defined with the help of a digital elevation model. Calculations are carried out for each watershed. They are based on upper drainage area, lake percentage and river gradient. The model is calibrated using the estimated discharges and water levels of the major flood. The defined flood prone areas can be overlaid with GI-data of the land use. Based on the number of people living in the apartment and building floor area, as recorded in the building and apartment database, so-called flood risk squares and flood risk areas can be calculated. The GI-data produced and the key figures calculated provide a tool for identifying both APSFRs and, on the other hand, those areas with no flood risk.Tulvadirektiivi (2007/60/EY) ja sen täytäntöönpanoa varten ehdotettu lainsäädäntö (HE 30/2010 vp) pitää sisällään tulvariskien alustavan arvioinnin, tulvakartoituksen ja tulvariskien hallinnan suunnittelun. Tulvariskien alustavan arvioinnin (TURINA) perusteella tunnistetaan mahdolliset merkittävät tulvariskialueet koko jäsenvaltion alueelta. Tämä tulvadirektiivin ensimmäinen vaihe on opastettu tässä työssä. Arviointi perustuu olemassa olevaan tai suoraan johdettavissa olevaan tietoon, kuten kokemusperäisen tulvatiedon, hydrologisten havaintojen ja erilaisten paikkatietoaineistojen hyödyntämiseen. Tunnistetuille mahdollisille merkittäville tulvariskialueille laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat. Tulvavaarakartalla esitetään tulvan laajuus ja vesisyvyys karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Tulvariskikartalla kuvataan puolestaan tietyn suuruisen tulvan aiheuttama vahinkopotentiaali, mm. seurauksista kärsivien asukkaiden määrä ja ympäristölle haitalliset kohteet. Tulvariskien hallintasuunnitelmissa esitetään toimenpiteet tulvariskien vähentämiseksi. Vesistötulvien osalta hallintasuunnitelmat laaditaan vesistöalueille, joilla on yksi tai useampi mahdollinen merkittävä tulvariskialue. Tulvariskien alustava arviointi luo näin ollen tärkeän pohjan tulvariskien hallintaan. Tulvariskien alustavan arvioinnin apuna käytetään Suomessa tässä työssä kehitettyä TURINA-paikkatietoanalyysiä. Analyysissä määritetään korkeusmallin avulla alavat, mahdollisesti tulville alttiit alueet. Vesistöalueittain suoritettava laskenta perustuu yläpuoliseen valuma-alueeseen, järvisyyteen ja uoman kaltevuuteen. Malli kalibroidaan arvioitujen suurtulvavirtaamien ja -vedenkorkeuksien avulla. Määritetty alava alue voidaan yhdistää maankäyttöä kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Rakennus- ja huoneistorekisterin asukasmäärän ja kerrosalan perusteella lasketaan ns. tulvariskiruudut ja tulvariskialueet. Tuotettu paikkatietoaineisto ja lasketut tunnusluvut tarjoavat apuvälineen mahdollisten merkittävien tulvatiskialueiden tai toisaalta tulvariskien kannalta merkityksettömien alueiden tunnistamiseen

Opas yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimiseen

Oppaassa käydään läpi yleispiirteisen tulvavaarakartoituksen laatimisprosessi yleisellä, ohjelmariippumattomalla tasolla. Oppaassa esitellään myös aiheeseen liittyvää terminologiaa ja taustoja. Suomen ympäristökeskuksesta on saatavilla erillinen tekninen osio työn teknisen puolen toteuttamista varten. Tulvavaarakartta kuvaa tulvan peittävyyden ja vaaran asteen karttapohjalla tietyllä todennäköisyydellä. Vaaran asteena käytetään yleensä vesisyvyyttä. Tulvavaarakartat laaditaan ainakin keskimäärin kerran 100 vuodessa ja kerran 250 vuodessa toistuville suurtulville. Oppaassa on vertailtu tilastollisten menetelmien, vesistömallien ja virtausmallien käyttöä virtaamien ja vedenkorkeuksien määrittämisessä sekä kerrottu myös muista määritysmenetelmistä. Oppaan laatimistyössä arvioitiin erityyppisten tietoaineistojen käyttökelpoisuutta ja kustannuksia, vertailtiin erilaisia mallinnustekniikoita sekä laadittiin havainnollisia kuvia ja kaavioita tulvavaarakartoituksen työvaiheista. Oppaassa on myös esitetty määritelmiä ja suosituksia eri tulvavaarakartoitusmenetelmistä ja niiden tarkkuuksista. Yleispiirteinen tulvavaarakartta määritettiin työssä kustannustehokkaasti edullisesti saatavilla olevista lähtötiedoista tulvariskiin suhteutetulla tarkkuudella tuotetuksi tulvavaarakartaksi. Sitä käytetään yleiskaava- ja maakuntakaavatasolla. Maanpinnan topografian kuvaava korkeusmalli tehdään edullisesti saatavilla olevasta korkeusaineistosta, kuten Maanmittauslaitoksen ja kuntien korkeusaineistoista tai näiden yhdistelmästä. Korkeusmallin tarkkuus huomioidaan esitysmittakaavassa ja kartan yleistysasteessa