Syöpäkirurgian järjestämistä koskevat periaatteet 2020-luvulla. Selvityshenkilöiden raportti

Lääketieteellisen teknologian ja tietotaidon kehittyessä erityisesti syöpätautien diagnostiikka- ja hoitomenetelmät ovat muuttuneet nopeasti. Yhä useampi potilas parantuu taudista kokonaan tai elää sen kanssa pidempään. Kymmenestä yleisimmästä syöpämuodosta kahdeksan on kiinteiden kasvainten aiheuttamia syöpiä. Niiden ensisijainen parantava hoito on kirurginen. Potilaan ennusteen kannalta määräävin tekijä on onnistunut leikkaus ja sen suoritustapa. Syövän leikkaushoidossa korostuu erityisesti kirurgi- ja sairaalakohtaisten volyymien merkitys syöpäkirurgian laadun, potilasturvallisuuden ja syövän hoidon tulosten näkökulmasta. Leikkaushoitojen keskittäminen harvempiin sairaaloihin merkitsee potilaan matkojen pitenemistä, mutta samalla se tarjoaa kaikille yhdenvertaisen mahdollisuuden saada hyvää, laadukasta ja vaikuttavaa syövän hoitoa. Työryhmä ehdottaa, että syöpäkirurgian valtakunnallinen ja alueellinen järjestely Suomessa 2020-luvun tarpeita ajatellen edellyttää selkeää seuranta- ja ohjausmekanismia. Ehdotuksen mukaan yliopistosairaaloiden yhteyteen perustettavat alueelliset syöpäkeskukset ottaisivat merkittävän kliinisen vastuun syöpäkirurgian kokonaisuudesta omilla ERVA- alueillaan. Lääketieteellisesti olisi perusteltua keskittää sellaiset syöpäleikkaukset, joiden vuotuiset leikka-usmäärät Suomessa jäävät alle sadan vähempään kuin viiteen yliopistosairaalaan. Yliopistosairaaloiden tulisi sopia keskenään tästä työnjaosta. Valtakunnallisesti viiteen sairaalaan tulisi keskittää muun muassa keuhko- ruokatorvi-, maha- ja peräsuolen syövän leikkaushoito. Useiden tavallisten syöpien kuten rintasyövän ja paksusuolensyövän hyväkin leikkausosaami-nen perustuu monessa keskussairaalassa yksittäisten tai enintään muutaman kirurgin kokemukseen ja leikkausmäärät voivat jäädä pieniksi. Kullakin yliopistosairaaloiden johtamalla ERVA- alueella tulee jatkossa kyetä entistä tarkemmin sopimaan, mitä syöpäleikkauksia kussakin sairaalassa on tarkoituksenmukaista tehdä

Impact of sphincter lesions and delayed sphincter repair on sacral neuromodulation treatment outcomes for faecal incontinence : results from a Finnish national cohort study

PurposeThe aim of this multicentre study was to analyse the effects of patent sphincter lesions and previous sphincter repair on the results of sacral neuromodulation (SNM) treatment on patients with faecal incontinence (FI).MethodsPatients examined by endoanal ultrasound (EAUS) with FI as the indication for SNM treatment were included in the study. Data was collected from all the centres providing SNM treatment in Finland and analysed for differences in treatment outcomes.ResultsA total of 237 patients treated for incontinence with SNM had been examined by EAUS. Of these patients, 33 had a history of previous delayed sphincter repair. A patent sphincter lesion was detected by EAUS in 128 patients. The EAUS finding did not influence the SNM test phase outcome (p=0.129) or the final treatment outcome (p=0.233). Patient's history of prior sphincter repair did not have a significant effect on the SNM test (p=0.425) or final treatment outcome (p=0.442).ConclusionsResults of our study indicate that a sphincter lesion or previous sphincter repair has no significant effect on the outcome of SNM treatment. Our data suggests that delayed sphincter repair prior to SNM treatment initiation for FI is not necessary.Peer reviewe

Laparoscopic versus open adhesiolysis for small bowel obstruction - a multicenter, prospective, randomized, controlled trial

Peer reviewe

Low negative appendectomy rate in a Finnish district hospital during a five-year period (2010-2014)

Abstract Background and aims: Diagnosis based solely on symptoms may lead to a high negative appendectomy rate and unnecessary surgery. We investigated the outcomes of appendectomies and determined if changes in the diagnostic work-up routines of acute appendicitis are necessary. Material and methods: We conducted a retrospective analysis of all emergency appendectomies performed in our hospital during a five-year period (2010–2014). We included a total of 805 consecutive patients undergoing open or laparoscopic appendectomy. Elective appendectomies (n=13) were excluded. Outcomes were compared by the chi-square and Mann-Whitney U tests. Results: Out of 805 patients, 345 (42.9%) were operated on by a laparoscopic approach; the laparoscopic technique was increasingly used during the study years. Women underwent laparoscopic appendectomy (58.6%) more often than men (29.8%; p<0.001). The mean operating time was marginally shorter with the open approach (55 versus 58 min; p=0.027). Postoperative hospital stay was shorter for the laparoscopic group (1.8 versus 2.3 days; p=0.014). The negative appendectomy rate was 7.8%. Conclusion: The negative appendectomy rate in this cohort of consecutive emergency appendectomies without systematic diagnostic imaging was low. Keywords: Appendicitis, appendectomy, appendectomy rate, laparoscopic approach, open approach, observational studyAbstrakt Bakgrund och mål: Diagnos som baseras enbart på symptom kan leda till en hög andel av negativa appendektomier och onödiga operationer. Vi undersökte utfallen av appendektomier och begrundade ifall det är behövligt med ändringar i de diagnostiska rutinerna för akut appendicit. Material och metoder: Vi genomförde en retrospektiv analys av alla akuta appendektomier utförda i vårt sjukhus under en fem års period (2010-2014). Vi inkluderade sammanlagt 805 patienter, vilka hade genomgått öppen eller laparoskopisk appendektomi. Elektiva appendektomier (n=13) exkluderades. Utfallen jämfördes via chi-square och Mann-Whitney U tester. Resultat: Av 805 patienter opererades 345 (42.9%) med laparoskopisk metod; den laparoskopiska tekniken användes mer frekvent under studieåren. Kvinnor opererades oftare via laparoskopisk appendektomi (58.6%) än män (29.8%; p<0.001). I medeltal var operationstiden marginellt kortare med öppen metod (55 versus 58 min; p=0.027). Postoperativ sjukhusvistelse var kortare för laparoskopiska gruppen (1.8 versus 2.3 dagar; p=0.014). Andelen negativa appendektomier var 7.8%. Slutsats: Andelen negativa appendektomier var låg i denna kohort av akuta appendektomier, vilka hade utförts utan systematisk diagnostisk bildtagning. Nyckelord: Appendicit, appendektomi, negativ appendektomi, laparoskopisk metod, öppen metod, observationell studi