Political culture and the domestic aspects of American leadership: Towards a new version of the Clash of Civilizations

Donald Trump assumed the American presidency in the aftermath of a bitterly fought presidential campaign. Instead of healing the political wounds of the nation in the time-honoured American tradition of pragmatic arbitration, the Trump administration has drawn upon polarizing politico-cultural trends to frame the tenets of its America First policy agenda both domestically and globally. Two such developments in American domestic political culture, the narratives of decline and the revival of religiosity, are particularly relevant when assessing the Trump administration’s leadership mode and its emphasis on securing Western civilization against its enemies. Tapping into these underlying politico-cultural trends allowed Trump to win an election in an era when the structural demographic trends in America should have favoured the democratic candidate. However, by utilizing them as a mode of legitimation for its rule, the administration risks further confrontation and polarization of the American body politic. Internationally, the result has been a Manichean message of a civilizational battle between good and evil, suspicion of globalist influences and alliances, along with the drive to erect stronger borders. When assessing the Trump phenomenon and its implications for America’s global role, it is therefore essential to acknowledge that the sense of American decline, the revival of nativism and religion in US politics, and the country’s changing demographics are intimately intertwined with broader debates over America’s national and, by implication, foreign policy identity.</p

An abrupt awakening to the realities of a pandemic: Learning lessons from the onset of Covid-19 in the EU and Finland

Covid-19-tautiin liittyvä julkinen keskustelu ja huoli ovat kasvaneet tasaisesti tammikuusta 2020 alkaen. Kun kuolemantapausten määrä Euroopassa alkoi kasvaa maaliskuun puolivälissä, tautiin liittyvä julkinen keskustelu saavutti keikahduspisteensä. Huomio yltyi niin voimakkaaksi, että se vauhditti poliittisia muutoksia ja käynnisti poikkeustilan EU:ssa sekä sen jäsenvaltioissa. Pandemiasta tuli nopeasti hallitseva politiikan ja päätöksenteon teema. Julkisen keskustelun valokeila siirtyi covid-19-pandemian myötä päättäjiin, joiden poliittista vastuuta ja legitimiteettiä huolestuneet äänestäjät mittasivat ja arvioivat. Missä vaiheessa tammikuun ja maaliskuun välillä poliitikot alkoivat reagoida, miten ja millä kiireellisyysasteella?Tämä tutkimus arvioi päätöksentekijöiden roolia EU:ssa ja erityisesti Suomessa covid-19-kriisin alkuaikana. Se analysoi valtioiden tapoja vastata pandemiaan ja vastausmallien nopeaa kehittymistä poliittisiksi linjavedoiksi. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomi-tapaustutkimuksen kautta Euroopan maiden verrattain hidasta heräämistä pandemiatilanteen edellyttämiin tiukempiin turvallisuus- ja terveysvaatimuksiin. Koska pandemiaturvallisuuden globaali hallinta ei ole edelleenkään tehokasta, on todennäköistä, että covid-19-pandemiassa esiin tulleet poliittiseen päätöksentekoon liittyvät epävarmuudet toistuvat myös tulevissa pandemioissa ja muissa kansainvälisissä haasteissa.</p

Between Change and Continuity: Making Sense of America’s Evolving

This report investigates the evolution of America’s global engagement. In particular, it examines both the longer-term trends and the more immediate dynamics that affect the global role of the United States. The report first considers domestic developments as well as strategic debates, to provide a context for understanding the potential changes and continuities in American foreign and security policy during and beyond the unfolding Trump era. The intention is to shed light on the evolution of US global engagement and national interests in terms of the future of international order, great-power relations and the strategic setting of Northern Europe. Within this global framework, the analysis also contributes to the understanding of Finland’s broad security environment. In their first year, President Donald J. Trump and his administration have stressed competition between states, shifted US focus to hard power, emphasised the conditionality of alliance commitments, shown a preference for bilateral transactions, and paid less attention to America’s core liberal values. Nevertheless, in practice the US has been less disruptionist than initially feared. In particular, it remains committed to NATO, continues its engagement in the Asia-Pacific and Afghanistan, combats transnational terrorism and views China and Russia as strategic competitors. Yet, the oscillation between change and continuity has alarmed America’s allies and partners. A transatlantic “waiting game” has emerged, defined by the need to pursue both strategic patience and selective sector-based proactivit

AVAUS : Avaruuden uuden toimintaympäristön turvallisuusulottuvuudet ja liiketoiminta

Avaruustoiminnalla on jo kauan ollut suuri strateginen merkitys yhteiskunnan toimivuudelle, kansalliselle turvallisuudelle ja eri hallinnonalojen päätöksenteolle. Yhteiskunnan toiminnot hyödyntävät satelliittien tuottamaa ja välittämää dataa, jonka määrä ja maantieteellinen kattavuus ovat laajentuneet radikaalisti viime vuosina. Aiemmin laajamittainen avaruustoiminta oli mahdollista vain suurilla taloudellisilla panostuksilla ja sitä harjoittivat vain muutamat maailman suurvallat. Nyt teknologinen kehitys ja avaruusteknologian halventuminen on mahdollistanut myös pienimuotoisemman avaruustoiminnan, jolla voidaan vastata tehokkaasti yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä mahdollistaa täysin uusia sovelluksia ja palveluita, jotka perustuvat avaruudesta ja Maan pinnalta tehtyjen havaintojen tehokkaaseen yhdistämiseen. Tämä on New Space -ilmiö, johon liittyvää liiketoimintaa kutsutaan nimellä New Space Economy – uusi avaruusliiketoiminta. Uuden avaruusteknologian ja sen tuomien sovellusmahdollisuuksien esiinmarssi ei ole korvaamassa perinteisellä avaruusteknologialla toteutettuja järjestelmiä. Tämä on oleellista. Uudet teknologiat sekä tuovat mukanaan uusia avaruuden hyödyntämismahdollisuuksia että täydentävät perinteisiä avaruusjärjestelmiä. Tämä tutkimus tarkastelee uutta avaruustoimintaympäristöä kansallisen hyödyntämisen kannalta: miten sen tarjoama yhteiskunnan turvallisuuteen vaikuttava teknologia sekä liiketoimintapotentiaali voitaisiin valjastaa parhaiten palvelemaan suomalaista yhteiskuntaa. Jos saamme luotua uutta teknistieteellistä kyvykkyyttä kansallisella perusrahoituksella, sillä on tärkeä vipuvaikutus sekä liiketoimintaan että suomalaisten turvallisuuteen. Osaaminen ja innovaatiot houkuttelevat kasvurahoitusta, mikä mahdollistaa liiketoiminnan nopean kasvun. Avaruuden turvallisuuskäyttö edellyttää korkealaatuista osaamista ja hyötyy menestyvästä liiketoiminnasta. Aktiivisilla toimilla Suomi pystyy hyödyntämään avaruusteknisen murroksen tarjoamat laajat liiketoiminnalliset mahdollisuudet sekä toisaalta varautumaan turvallisuuteen liittyviin uusiin haasteisiin. Toimenpidesuosituksemme ovat tämän mukaisia.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

The rhythm, exception, and rule in international relations: the case of mad cow disease

Työn keskeinen tavoite oli luoda viitekehys, josta käsin olisi mahdollista hahmottaa poikkeuksellisten tekijöiden vaikutuksia kansainväliseen politiikkaan ja näiden tekijöiden politisoitumista kansainvälisten suhteiden kentässä. Poikkeuksellisilla tekijöillä tarkoitan ilmiöitä, joita ei perinteisesti liitetä kansainvälisen politiikan teemaan kuten vaarallisia tartuntatauteja (esim. Ebola, AIDS ja BSE), luonnon mullistuksia (esim. hurrigaanit, maanjäristykset ja tulvat), onnettomuuksia (esim. ydinvoimala onnettomuudet, sotilaalliset vahingot ja erehdykset) tai innovaatioita (esim. tekniset keksinnöt). Työssäni tutkin historiallisesti vivahteikasta vaarallisten tartuntatautien ja kansainvälisen politiikan suhdetta. Erityisenä tapauksena tarkastelen, kuinka ns. hullun lehmän taudista (BSE) tuli osa kansainvälistä politiikkaa maaliskuussa 1996. Tapa, jolla hullun lehmän tauti tuli osaksi kansainvälistä politiikaa ilmensi poikkeuksellisten tekijöiden yleisempää kansainvälispoliittista luonnetta. Hullun lehmän taudin yhteydessä nousi aluksi korostuneesti esiin laajan epidemian puhkeamisen mahdollisuus, mikä alisti avoimesti poliittisen pelin kansainvälisen politiikan ulkopuolisille näkökulmille. Hetkellisesti näytti siltä, että sekä inhimillisesti että taloudellisesti tuhoisan epidemian mahdollisuus oli suuri. Tässä kontekstissa tavanomainen poliittinen peli näyttäytyi erittäin vastuuttomana ja aikaisemmin poliittisesti mahdottomat toimenpiteet tulivat mahdollisiksi ja jopa toivottaviksi. Taudin aiheuttama alkureaktio oli siinä määrin musertava, ettei Englannin hallitus torjunut Euroopan Union sille asettamaa poikkeuksellisen laajaa lihan vientikieltoa kansallisen intressinsä nimissä. Pian kuitenkin kansainvälisen politiikan ulkopuoliset näkökulmat, kuten kansanterveyden ja kuluttajan suojan korostaminen, ajautuivat taka-alalle avoimesti poliittisten toimintatapojen vallatessa alaa. Varsin pian kriisi kärjistyikin avoimen poliittisen yhteenoton asteelle, joka lamaannutti pahoin Euroopan Unionin toimintaa Englannin boikotoidessa Unionin päätöksentekoelimiä. Näin hullun lehmän taudille käsitteellisesti varsin vieraat prosessit, kuten silloinen hallitusten välinen konferenssi, etenivät samassa tahdissa tautiin liittyvien tapahtumien kanssa. Kesäkuuhun 1996 mennessä tauti vähitellen menetti kykynsä tahdittaa Euroopan Unionin sisäistä kansainvälistä politiikaa muiden perinteisempien kysymysten noustessa etualalle ja taudin tullessa niille enenevässä määrin alisteiseksi. Hullun lehmän taudin aiheuttama kriisi tarjoaa hyvän esimerkin tavasta, jolla poikkeukselliset ilmiöt ovat hetkellisyydestään huolimatta kansainvälisen politiikan olennaisia osia. Epidemioiden kaltaisilla tekijöillä on merkitystä, koska ne voivat hetkessä muuttaa kansainvälisen politiikan kontekstin avatessaan uudenlaisia politiikan 'pelitiloja' omine sääntöineen ja toimijoineen. Tutkimuksen perusteella voidaan esittää, että kansainvälisen politiikan dynamiikka hetkestä toiseen riippuu lukuisasta joukosta poikkeuksellisia tekijöitä. Näiden tekijöiden yllättävä ilmaantuminen ja vähittäinen katoaminen politiikan marginaaleihin rytmittää tärkeällä tavalla kansainvälisen politiikan arkea. Hetkellisyydestään ja monimuotoisuudestaan johtuen kansainvälisen politiikan arjen poikkeuksellisuus ei useinkaan päädy alan oppikirjoihin