Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö

Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen hyvinvointivaltion sosiaaliturvalupausta ja sen pettämistä kohtuuttomiksi koettujen tilanteiden valossa sekä sosiaalityön ammatillista paikkaa hyvinvointivaltion murroksessa. Tutkimuksen taustana on 1990-luvun muutos hyvinvointiammattilaisten toimintaympäristössä. Tutkimuksen lähtökohtana ovat pohjoismaisen ja suomalaisen hyvinvointivaltion lupaukset sosiaaliturvasta ja huolenpidosta, siten kuin ne on kirjattu lakeihin, asetuksiin ja poliittisiin ohjelmiin. Jokaisen ihmisen ihmisarvon kunnioittaminen sisältyy myös pohjoismaiseen perinteeseen ja sosiaalityön eettiseen lähtökohtaan ja se on enemmän kuin laki. Tutkimus voidaan paikantaa osaksi laajaa kansainvälistä tutkimuskeskustelua, jonka kiinnostuksen kohteena on asiakkaan ja palvelujärjestelmän suhde ja asiakkaan kohtelu palvelujärjestelmässä. Toisaalta sitä voidaan lukea myös terveyssosiaalityön sosiaaliraportointina tai ammatillisen sosiaalityön moraalin ja politiikan tarkasteluna. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, miten kohtuuttomat tilanteet syntyvät. Tarkastelu kohdennetaan asiakkaan ja hyvinvointivaltion suhteeseen, jota sosiaalityöntekijät ja muut hyvinvointivaltion ammatilliset työntekijät työssään hyvinvointivaltion instituutioissa välittävät. Tutkimuksessa analysoidaan sosiaaliturvapolitiikan toteutumista yksittäisten ihmisten tilanteissa. Tutkimuksen tiedon tuottajina eli informantteina ovat olleet terveydenhuollon sosiaalityöntekijät. He raportoivat omasta työstään viimeisimmän kohtuuttomaksi arvioimansa tapauksen vuosien 1998 ja 2000 valtakunnallisessa kyselyssä. Tutkimusaineisto sisältää 303 raportoitua tapausta. Kohtuuttomien tilanteiden syntyehdot analysoidaan tapausaineistoon perustuen viidessä tarkastelukehyksessä. Tutkimuksen tulokset tekevät näkyväksi sosiaaliturvapolitiikan toteuttamisen ja laajemmin koko hyvinvointipolitiikan ristiriitaisuuksia ja jännitteitä. Ne korostuivat 1990-luvulla muuttuneen talousajattelun määrittämässä hyvinvointipolitiikassa ja organisaatioiden ohjauksessa. Kohtuuttomaan tilanteeseen joutunut ihminen on jäänyt vaille sitä hyvinvointivaltion tukea ja apua, joka sosiaalityöntekijöiden ammatillisen arvion mukaan olisi hänelle kulunut. Kohtuuttomia tilanteita syntyy siitä, että säädökset eivät sovi asiakkaan tilanteeseen, kun säädöksiä ei noudateta, kun tukeen oikeutettu ei osaa tai halua hakea tukea, kun työntekijä ei toimi vaikka voisi tai kun viranomainen tulkitsee kohtuuttomasti. Kohtuuttomissa tilanteissa pohjoismaisen hyvinvointivaltion normatiivinen perinne on hylätty ja hyvinvointityön ammatillinen etiikka on kääntynyt nurinpäin. Asiakkaan ja työntekijän väliltä puuttuu persoonien välinen tunnustussuhde ja kansalaisen ja hyvinvointivaltion väliltä puuttuu sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien ja ihmisten erilaisuuden yhteiskunnallinen tunnustussuhde. Lopputuloksena on apua tarvitsevan ihmisen sosiaalinen hylkääminen. Tutkija tulee johtopäätökseen, että sosiaalityössä on yhdistettävä suhdeperustainen asiakastyö ja rakenteellinen työ, jotta on mahdollista ehkäistä sosiaalista hylkäämistä ja institutionaalista kaltoin kohtelua. Tutkimuksen lopussa esitetään johtopäätökset käytäntöön eli ehdotukset kunnille, valtiolle, Kelalle sekä sosiaalityöntekijöille.The subject matter of the study is the social welfare promise of the Finnish welfare state and the non-fulfilment of this promise in the unfair and unbearable situations as well as the professional position of social work in the transition of the welfare state. The 1990s brought a change in the working environment of the welfare service professionals. The study is based on the promises of a Nordic and the Finnish welfare state concerning social security and care as stipulated in laws, acts and political programmes. The dignity of every human person belongs also to the tradition of a Nordic welfare state and to the core values of social work, and it goes beyond the law. The study is part of an extensive international research debate on the relationship between a client and the service system as well as the treatment of a client in the service system. On the other hand it can also be seen as social report on health care social work or as an examination of the morality and politics of professional social work. The study seeks answers to questions concerning the rise of unfair and unbearable situations. The focus is on the relationship between the client and the welfare state, which is mediated by social workers and other professional welfare service workers in the institutions of the welfare state. The study analyses the implementation of social security policies in individual people s life situations. Social workers in the health care services have been the informants of the study. They reported on the latest unfair and unbearable case in their own work in the nationwide enquiry between 1998 and 2000. The research material comprises 303 case reports. Five frames of analysis are used to examine the conditions for the genesis of unfair and unbearable situations. The data is classified within each analysis frame in comparisons between the cases characteristics. The results are reported in case descriptions, tables, comments and summaries. The results of the study highlight the implementation of the social security policies and, more extensively, some contradictions and tensions of the whole welfare state policies. They came into forefront in the 1990s under the changed economic thinking that guided welfare state policies and the management of the organisations. In an unfair and unbearable situation an individual person has been left without the support and help of the welfare state that should have been provided according to the professional assessment of social workers. Unfair and unbearable situations arise when legislation does not fit in with the client s situation, when legislation is not followed, when a person who is entitled to benefits is not able or willing to seek the benefits, when the worker does not act when she or he could or when the decision-making authorities interpret the situations unfairly. In the unfair and unbearable situations, the normative tradition of a Nordic welfare state has been abandoned and the professional ethics of welfare services work has been turned upside down. The interpersonal relation of recognition between the client and the worker is missing. The recognition of difference and the recognition of social and economic rights between the citizen and the welfare state is missing. All this results in social abandonment of an individual in need of help. The researcher concludes that in the transformed welfare state, social workers have to combine relation-based case work with structural work to be able to maintain professional ethics and to combat social abandonment and institutional oppression of people. At the end of the study suggestions are presented to municipalities, the state of Finland, Social Insurance Institution as well as the social workers

Lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkuus potilaskertomusaineistossa

Systeemiteoreettisessa viitekehyksessä tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin, löydetäänkö nuorisopsykiatrisesta sairaalayksiköstä kerätyssä potilaskertomusaineistossa (n=325) lastensuojelun ja nuorisopsykiatrian yhteisasiakkaita ja mitä ominaispiirteitä yhteisasiakkuuteen näyttäisi liittyvän. Sukupuolen, iän, perherakenteen, sosioekonomisten tietojen, diagnoosin ja hoidon syyn analysointi tehtiin ristiintaulukoinneilla ja logistisella regressioanalyysilla. Laadullisesta aineistosta tutkittiin, mitä voi sanoa potilaskertomuksista tiedon lähteenä sekä yhteisasiakkuusilmiöstä, kun sitä tutkitaan potilaskertomusaineistossa esiintyvien lastensuojelumerkintöjen avulla. Tulosten mukaan yhteisasiakkuus eroaa luonteeltaan vain nuorisopsykiatrisessa sairaalayksikössä potilaana olevien nuorten potilaskuvasta. Erityisesti 12-13-vuotiaiden poikien kohdalla yhteisasiakkuus osoittautui yleiseksi. Yhteisasiakkaiden nuorisopsykiatrisen hoidon tarpeen kuvauksessa esiintyi käytökseen, perheeseen, kouluun tai sosiaaliseen ympäristöön laajemmin liittyviä ongelmia useammin kuin muilla nuorilla

Keskinäisriippuvuusilmiö nuorten viimesijaisissa palveluissa : Systeemiteoreettinen tutkimus nuorisopsykiatrisen sairaalayksikön suhteesta lastensuojeluun

publishedVersionPeer reviewe

TIEKARTTA 2030 : Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvityshenkilöryhmän kirkastamaan aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuuden vision sekä valmistelemaan tiekartan ja toimenpide-ehdotukset liittyen työn tehtävään yhteiskunnassa, yhteisöissä ja yksilöiden kohdalla. Sosiaalityöllä on avainrooli työikäisten ja työelämän ulkopuolella olevien ihmisten osallisuuden edistäjänä sekä arkipäivän sujuvuuden ja yhteiskunnan sosiaalisen eheyden turvaamisessa. Sosiaalityön toimivuudella osana palvelujärjestelmää on merkittävä vaikutus myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sosiaaliturvan uudistusten tavoitteiden saavuttamisessa. Tukeakseen asiakkaita käyttäjä- ja elämäntilannelähtöisesti sosiaalityön tulee kehittää edelleen systematisoituja ja vaikuttavia työmenetelmiä. Monialaisessa työssä tulee rakentaa asiakkaiden tavoitteista lähteviä tukemisen prosesseja, joissa tuen tarve kyetään tunnistamaan sekä tuottamaan akuutti apu tilanteissa, joissa asiakas kohdataan. Sosiaalityön palveluissa on lisättävä asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä. Sosiaalityön tulee olla luonteeltaan jalkautuvaa ja tarvittaessa etsivää lähipalvelua, jossa toteutuu myös yhteisöllinen ja alueperustainen lähestymistapa. Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että viranomaistyönäkin sosiaalityö on ihmistä kohtaavaa työtä, joka käyttää yhtenä työn välineenä hallintopäätöksiä eli julkista valtaa. Sosiaalityötä ei voi sitoa täysin hallinnollisiin rakenteisiin, sillä palvelukäsitykset sekä yksilöiden ja paikallisyhteisöjen tarpeet muuttuvat. Uudistuvat sosiaalityön palvelut toteuttavat samanaikaisesti osallisuuden, toimintakyvyn, osaamisen ja työllisyyden tavoitteita

Tiekartta 2030. Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuusselvitys.

Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvityshenkilöryhmän kirkastamaan aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön tulevaisuuden vision sekä valmistelemaan tiekartan ja toimenpide-ehdotukset liittyen työn tehtävään yhteiskunnassa, yhteisöissä ja yksilöiden kohdalla. Sosiaalityöllä on avainrooli työikäisten ja työelämän ulkopuolella olevien ihmisten osallisuuden edistäjänä sekä arkipäivän sujuvuuden ja yhteiskunnan sosiaalisen eheyden turvaamisessa. Sosiaalityön toimivuudella osana palvelujärjestelmää on merkittävä vaikutus myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sosiaaliturvan uudistusten tavoitteiden saavuttamisessa. Tukeakseen asiakkaita käyttäjä- ja elämäntilannelähtöisesti sosiaalityön tulee kehittää edelleen systematisoituja ja vaikuttavia työmenetelmiä. Monialaisessa työssä tulee rakentaa asiakkaiden tavoitteista lähteviä tukemisen prosesseja, joissa tuen tarve kyetään tunnistamaan sekä tuottamaan akuutti apu tilanteissa, joissa asiakas kohdataan. Sosiaalityön palveluissa on lisättävä asiakkaiden asiantuntemuksen hyödyntämistä. Sosiaalityön tulee olla luonteeltaan jalkautuvaa ja tarvittaessa etsivää lähipalvelua, jossa toteutuu myös yhteisöllinen ja alueperustainen lähestymistapa. Selvityksen keskeinen johtopäätös on, että viranomaistyönäkin sosiaalityö on ihmistä kohtaavaa työtä, joka käyttää yhtenä työn välineenä hallintopäätöksiä eli julkista valtaa. Sosiaalityötä ei voi sitoa täysin hallinnollisiin rakenteisiin, sillä palvelukäsitykset sekä yksilöiden ja paikallisyhteisöjen tarpeet muuttuvat. Uudistuvat sosiaalityön palvelut toteuttavat samanaikaisesti osallisuuden, toimintakyvyn, osaamisen ja työllisyyden tavoitteita.</p

Yliopiston eetosta etsimässä: Kokeiluja ja kokemuksia monitieteisestä altistumisesta aikakauden polttaville kysymyksille

Tampereen yliopistossa järjestettiin turvapaikanhakijoille avoin kurssi,&nbsp; jonka taustalla oli huoli nyky-yliopiston eetoksesta ja kysymys siitä,&nbsp; miten yliopisto toteuttaa kasvatusvastuutaan maapalloisten kriisien ja niiden paikallisten vaikutusten edessä. Tavoite oli pohtia kriittisesti maahanmuuton kysymyksiä monitieteisissä ryhmissä ja kyseenalaistaa monikulttuuristumista ja työelämän muutosta koskevia valtavirtadiskursseja

Implementing a Public Policy to Extend Social Security to Informal Economy Workers in Zambia

This article analyses the strengths and bottlenecks of institutional capacity between social security institutions implementing the reform in Zambia, which focuses to provide social security to small-scale dairy farmers, a group of informal economy workers. Zambia’s informal economy workers absorb over 80 per cent of the labour force. This is a qualitative study of institutional capacity in the extension of social security. Twenty-one interviews were conducted with participants from Farmers’ Cooperatives (MCC), National Pension Scheme Authority (NAPSA), and Dairy Association of Zambia (DAZ). We selected participants through a purposive sampling technique. We reflected on data using a Consolidated Framework for Implementation Research (CFIR) built on thematic analysis. Analysis suggests that the institutions of the partnership are committed towards extending social security to informal economy workers. There was low involvement of local NAPSA officers in the project design and their role during implementation of the pension extension was unclear. This contributed to a lack of trust by some non-NAPSA members towards social security institutions. Knowledge and beliefs about the capabilities of implementers were essential in the activities for implementing the public policy on the extension of social security. However, there are several implementation lacunas concerning the process, its overarching infrastructure, and adequate human resources. There is a critical need to address gaps in process and procedures, equipment and materials, infrastructure, human resource, trust, and knowledge of context for the extension of social security to informal economy workers in Zambia. This could make the new public policy scheme more attainable.Peer reviewe

Case study M : Extension of the contributory pension scheme to small-scale farmers in Zambia

Zambia embarked on an ambitious plan to extend pension schemes to informal economy workers, including small scale farmers, who are traditionally excluded from pension schemes. The extension of coverage is aided by enactment of statutory instrument that enables design of a scheme with peculiar financing such as reduced contribution rates, and benefit package including short-term benefits such as maternity benefits, family funeral grant, and access to credit. Administratively a mixed approach of public-private model has been embraced through partnerships between the National Pension Scheme Authority (NAPSA) and informal economy worker associations, and the private sector. This chapter presents considerations for the implementation of pension schemes to small scale farmers.publishedVersionPeer reviewe