Near accidents and collisions between pedestrians and cyclists

Abstract Cities throughout the world have increasingly promoted walking and cycling as healthy and sustainable modes of travel. However, collisions between pedestrians and cyclists have remained largely unstudied, and existing accident statistics suffer from underreporting. This study aimed to explore near accidents and collisions between pedestrians and cyclists, assess the frequency of near accidents, and evaluate pedestrians’ and cyclists’ sense of safety in traffic. An online survey was directed to inhabitants of Finnish cities with populations greater than 100,000, and the resulting data included 1046 respondents who walk and/or cycle regularly. The main results show that near accidents between pedestrians and cyclists are around 50 times more frequent than collisions. Only 16 survey respondents had been involved in a collision during the 3-year period, whereas roughly a third had experienced at least one near accident. For both near accidents and collisions, the involved parties were usually travelling in the same direction. Most incidents occurred on pedestrian paths and shared pedestrian and bicycle paths. On shared pedestrian and bicycle paths separated by mode of transport, incidents were much rarer. Furthermore, sense of safety and willingness to walk and cycle were lower in environments where near accidents were more frequent. These findings tentatively suggest that spatially separating modes of transport could improve people’s sense of safety and prevent near accidents and collisions. Prevention of near accidents could increase the willingness to walk and cycle

Liukastumistapaturmat ja niiden ehkäisy toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää liukastumis- ja kaatumistapaturmien yleisyyttä, taustaa ja ehkäisytyötä toiminnallisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tavoitteina oli myös tarkastella talvikunnossapidon ja jalankulkusääpalveluiden merkitystä liukastumistapaturmien ehkäisytyössä ja kävelyn huomioonottamista kuntatason liikennejärjestelmäsuunnittelussa. Liukastumis- ja kaatumistapaturmien vuosittaista lukumäärää, kustannuksia ja riskiä selvitettiin eri aineistoja yhdistävällä tilastoanalyysillä. Liukastumistapaturmien piirteitä, kokemuksia talvikunnossapidosta sekä jalankulkusääpalveluista kerättiin kyselyllä. Kävelyn huomioonottamista kuntatason liikennejärjestelmäsuunnittelussa tarkasteltiin sisällön- ja paikkatietoanalyysillä. Tuloksia täydennettiin asiantuntijakyselyllä sekä -työpajalla. Tulokset osoittivat, että liukastumis- ja kaatumistapaturmat ovat hyvin yleisiä. Lisäksi tapaturmista kertyy vuosittain merkittäviä kustannuksia. Liukastumistapaturman taustalla vaikuttavat tyypillisesti liukkaat olosuhteet, talvikunnossapidon puutteet tai keliin sopimattomat kengät, ja niiden seuraukset jakautuvat väestöryhmille epätasaisesti. Tulokset osoittavat, että jalankulun turvallisuus talviolosuhteilla on edelleen huolestuttavalla tasolla. Ilmastonmuutoksen myötä yleistyvien liukkaiden kelien ja väestön ikääntymisen myötä liukastumistapaturmia on todennäköisesti jatkossa enemmän, ja niiden seuraukset voivat olla entistä vakavampia. Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista suositella, että liukastumis- ja kaatumistapaturmien tilastointia tulisi parantaa. Lisäksi liikenneturvallisuustyötä tulisi laajentaa sisältämään jalankulkijoiden yksittäisonnettomuudet. Myös Ilmatieteen laitoksen viranomaistoimintana toteutetun liukkaan jalankulkusään varoittamisen näkyvyyttä tulisi nostaa mediassa samalle tasolle muun säävaroittamisen kanssa

Tarkastelu nopeusrajoitusten vaikutuksista maantieverkolla

Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida viiden eri maanteiden nopeusrajoitusta muuttavan toimenpiteen vaikutuksia liikenteen turvallisuuteen, keskimääräiseen matkaaikaan, polttoaineenkulutukseen, energiankulutukseen, CO2-päästöihin ja liikennemeluun, ja vaikutusten yhteiskuntataloudellisia hyötyjä ja haittoja. Lisäksi arvioitiin, miten toimenpiteet tukevat valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman tavoitteita. Tutkimusmenetelmänä oli teoreettinen tarkastelu eri vaikutuksista perustuen nopeusrajoitusten muutosten aiheuttamiin keskinopeuden muutoksiin. Tarkasteltavat toimenpiteet olivat talviajan nopeusrajoitusten ympärivuotinen käyttö (TP1), yleisrajoitus 70 km/h taajaman ulkopuolella ja 40 km/h taajamissa (TP2), nopeusrajoitus ≥ 100 km/h vain rakenteellisesti erotetuilla tiejaksoilla (TP3), nopeusrajoitus enintään 100 km/h moottoriteillä (TP4) ja nopeusrajoitus 60–80 km/h kaupunkiseutujen sisääntuloväylillä (TP5). Kaikkien toimenpiteiden arvioitiin vähentävän vuosittaisia henkilövahinko-onnettomuuksia (-10...-77) sekä liikenteessä kuolleiden (-1...-14) ja vakavasti loukkaantuneiden (-1...-12) määrää. Suurimmat vaikutukset liikenneturvallisuuteen arvioitiin TP1:lle ja TP3:lle. Keskimääräisen matka-ajan arvioitiin kasvavan (3,7–9,6 %) kaikilla toimenpiteiden verkoilla. Sähköautojen vuosittaisen energiankulutuksen arvioitiin vähenevän kaikilla toimenpiteillä (-150...-1 280 MWh), ja polttoaineen vuosittaisen kulutuksen vähenevän lähes kaikilla toimenpiteillä (bensiini: 534...-6 274 kl ja diesel: -596...-7083 kl). Poikkeuksena on TP2, jonka arvioitiin johtavan kulutuksen maltilliseen kasvuun (bensiini: 228 kl ja diesel: 1 036 kl). Myös CO2-päästöjen arvioitiin vähenevän kaikilla toimenpiteillä (-2,3...-26,8 kt CO2) paitsi TP2:lla (2,5 kt CO2). Kaikkien toimenpiteiden arvioitiin vähentävän haitalliselle liikennemelulle altistuneiden määrää. Toimenpiteiden yhteiskuntataloudelliset vaikutukset laskettiin tieliikenteen hankearvioinnin yksikköarvojen avulla. Suurimmat arvioidut hyödyt syntyisivät henkilövahinkojen vähentymisestä (-3,7...-59,2 M€/v.) ja suurimmat haitat keskimääräisen matka-ajan kasvusta (8,3...59,2 M€/v.). Laskemalla yhteen kaikkien vaikutusalueiden arvioidut hyödyt ja haitat, TP3 ja TP5 olivat arvion mukaan yhteiskuntataloudellisesti hyödyllisiä (kustannussäästö noin -1,5 M€/v. molemmissa toimenpiteissä). Suurimmat arvioidut yhteiskuntataloudelliset haitat syntyisivät TP1:lle ja TP4:lle (kustannusten kasvu 4,9–6,7 M€/v). Kaikkien toimenpiteiden arvioitiin kasvattavan matka-aikoja hieman, minkä johdosta mikään toimenpide ei edistä saavutettavuustavoitetta. Kaikki toimenpiteet edistäisivät kestävyystavoitetta, koska ne vähentävät henkilövahinkoja, polttoaineen- ja sähkönkulutusta, hiilidioksidipäästöjä sekä haitalliselle liikennemelulle altistuneiden määrää. Kahdella toimenpiteen (TP3 ja TP5) arvioidut vaikutukset aikaan saavat yhteiskuntataloudellista hyötyä eli parantaisivat tehokkuustavoitetta

Near accidents and collisions between pedestrians and cyclists : present situation and related safety issues constraining walking and cycling in Finland

Collisions and near accidents between pedestrians and cyclists can result in serious injuries and death but have received limited academic attention. Using an online survey, this thesis aimed to increase knowledge of such events, assess the sense of safety of pedestrians and cyclists in traffic as well as identify safety-related constraints to the uptake of walking and cycling with practice theory. Practice theory considers human behaviour to be guided via participation in established social practices constituted by interconnected elements of meaning, material and competence. As such, this thesis contributes to debates concerning barriers to walking and cycling from a safety perspective. The survey was directed to Finnish cities with over 100,000 population and asked frequent pedestrians and cyclists to report details of collisions and near accidents between pedestrians and cyclists that they had experienced in the previous three years. Additionally, the survey asked questions concerning respondents’ sense of safety in traffic when walking or cycling. Survey data was analysed with chi-square tests of independence and ordinal logistic regression. Constraints to the uptake of cycling and walking and ways to overcome them were identified with a practice theory analysis. This involved examining the implications of survey results for the elements constituting the practices, their interrelations and how the practices influenced each other. According to the results, near accidents are roughly 50 times more frequent than collisions. Only 16 respondents had experienced a collision, whereas roughly a third had experienced at least one near accident. Additionally, shared paths were associated with more collisions and near accidents compared to separated spaces, and respondents felt less safe and less willing to travel on them compared to separated paths. The most common type of collision and near accident involved both road users travelling in the same direction. Constraints to cycling and walking were found to surface from meanings of danger associated particularly with shared infrastructure, a material element of the practices. These issues are evidenced by a high near accident frequency, low sense of safety and low willingness to travel on shared spaces. In addition, these issues were exacerbated by a lack of competences concerning space sharing, resulting in poor rapport and respect between pedestrians and cyclists. Significant effects regarding sense of safety were detected between pedestrians and cyclists and across age and genders with ordinal logistic regression, suggesting variance in how different groups experience meanings of danger. Intervening in the material element of the practices by preferring the provision of spatially separated infrastructure was considered to have potential to help overcome these constraints due to their associated safety benefits and respondents’ more favourable position toward them. In addition, working to develop a shared code of conduct for travel on shared environments could further mitigate constraints. Overcoming these constraints could assist the promotion of active travel and help improve the sustainability of transport while improving traffic safety and increasing physical activity

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden väliset onnettomuudet ja vaaratilanteet

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiä onnettomuuksia ja vaaratilanteita sekä arvioida vaaratilanteiden yleisyyttä. Lisäksi selvitettiin näiden tienkäyttäjien kokemaa turvallisuuden tunnettaliikenteessä. Kokemuksia jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisistä onnettomuuksista ja vaaratilanteista viimeisen kolmen vuoden ajalta selvitettiin nettikyselyllä. Kysely kohdistettiin kansalaisille, jotka asuvat sellaisissa Suomen kaupungeissa, joiden väkiluku on yli 100 000. Aineisto sisälsi 1 046 säännöllisesti kävelevää ja/tai pyöräilevää vastaajaa. Tulosten perusteella jalankulkijan ja pyöräilijän välisiä vaaratilanteita tapahtuu noin 50 kertaa enemmän kuinonnettomuuksia. Kyselyyn vastanneista vain 16 oli ollut osallisena jalankulkijan ja pyöräilijän välisessä onnettomuudessa viimeisen kolmen vuoden aikana. Sekä onnettomuuksissa että vaaratilanteissa osalliset liikkuivat useimmin samaansuuntaan. Eniten onnettomuuksia ja vaaratilanteita tapahtui jalkakäytävillä ja yhdistetyillä kevyen liikenteen väylillä. Kulkutavoittain erotetuilla kevyen liikenteen väylillä tapauksia sattui huomattavasti vähemmän. Vaaratilanteiden yleisyys heijastuu myös turvallisuuden tunteeseen, mikä näkyy mm. siinä, että ympäristöissä, joissa tapahtuu paljon vaaratilanteita, myös turvallisuuden tunne sekä halukkuus liikkua on heikompaa. Yleisimpinä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden syntyyn myötävaikuttaneina tekijöinä mainittiin havainto- ja arviointivirheet, jalankulkijan yllättävä toiminta, pyöräilijän liian kova vauhti, epäselvät tai monimutkaiset liikennejärjestelyt, näkyvyyttä haitannut kohde väylän läheisyydessä sekä esteet kulkuväylällä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiä vaaratilanteita tapahtuu paljon,mutta varsinaisia onnettomuuksia huomattavasti harvemmin – todennäköisesti vieläkin harvemmin kuin aineiston perusteella laskettu noin yksi onnettomuus 50 vaaratilannetta kohden, koska onnettomuudet muistettaneen paljon paremmin kuin vaaratilanteet. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välisiä onnettomuuksia voitaisiin ehkäistä erityisesti erottamalla kulkutavat nykyistä useammin toisistaan ja selkeyttämällä monimutkaisia liikennejärjestelyjä. Myönteisiä vaikutuksia olisi myös sillä, että molemmat tienkäyttäjäryhmät keskittyisivät paremmin liikenteeseen. Lisäksi pyöräilijöiden tulisi noudattaa paremmin liikennesääntöjä sekä riittävän alhaista ajonopeutta