A comparison of measured versus self-reported anthropometrics for assessing obesity in adults : a literature review

Aims: Up-to-date information on the accuracy between different anthropometric data collection methods is vital for the reliability of anthropometric data. A previous review on this matter was conducted a decade ago. Our aim was to conduct a literature review on the accuracy of self-reported height, weight, and body mass index (BMI) against measured values for assessing obesity in adults. To obtain an overview of the present situation, we included studies published after the previous review. Differences according to sex, BMI groups, and continents were also assessed. Methods: Studies published between January 2006 and April 2017 were identified from a literature search on PubMed. Results: Our search retrieved 62 publications on adult populations that showed a tendency for self-reported height to be overestimated and weight to be underestimated when compared with measured values. The findings were similar for both sexes. BMI derived from self-reported height and weight was underestimated; there was a clear tendency for underestimation of overweight (from 1.8%-points to 9.8%-points) and obesity (from 0.7%-points to 13.4%-points) prevalence by self-report. The bias was greater in overweight and obese participants than those of normal weight. Studies conducted in North America showed a greater bias, whereas the bias in Asian studies seemed to be lower than those from other continents. Conclusions: With globally rising obesity rates, accurate estimation of obesity is essential for effective public health policies to support obesity prevention. As self-report bias tends to be higher among overweight and obese individuals, measured anthropometrics provide a more reliable tool for assessing the prevalence of obesity.Peer reviewe

Adherence to the healthy Nordic diet is associated with weight change during 7 years of follow-up

Studies indicate that the healthy Nordic diet may improve heart health, but its relation to weight change is less clear. We studied the association between the adherence to the healthy Nordic diet and long-term changes in weight, BMI and waist circumference. Furthermore, the agreement between self-reported and measured body anthropometrics was examined. The population-based DIetary, Lifestyle and Genetic Determinants of Obesity and Metabolic syndrome Study in 2007 included 5024 Finns aged 25-75 years. The follow-up was conducted in 2014 (n 3735). One-third of the participants were invited to a health examination. The rest were sent measuring tape and written instructions along with questionnaires. The Baltic Sea Diet Score (BSDS) was used to measure adherence to the healthy Nordic diet. Association of the baseline BSDS and changes in BSDS during the follow-up with changes in body anthropometrics were examined using linear regression analysis. The agreement between self-reported and nurse-measured anthropometrics was determined with Bland-Altman analysis. Intra-class correlation coefficients between self-reported and nurse-measured anthropometrics exceeded 0.95. The baseline BSDS associated with lower weight (beta = -0.056, P = 0.043) and BMI (beta = -0.021, P=0.031) over the follow-up. This association was especially evident among those who had increased their BSDS. In conclusion, both high initial and improved adherence to the healthy Nordic diet may promote long-term weight maintenance. The self-reported/measured anthropometrics were shown to have high agreement with nurse-measured values which adds the credibility of our results.Peer reviewe

Partial replacement of red and processed meat with legumes: a modelling study of the impact on nutrient intakes and nutrient adequacy on the population level

Peer reviewe

Ruokavaliot ovat osa terveys- ja ympäristöhaasteiden ratkaisua : uudet ravitsemussuositukset tukevat kestävyyssiirtymää

Ruokavalioita tulee muuttaa väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä maapallon kantokyvyn turvaamiseksi. Uudistuneet pohjoismaiset ravitsemussuositukset huomioivat kestävyyden aiempaa laajemmin. Niiden pohjalta päivitettävät kansalliset ravitsemussuositukset tukevat kestävää ruoka- ja ravitsemuspolitiikkaa, joka nojaa kattavaan ravitsemusseurantaan ja monipuolisiin ruokaympäristön ohjauskeinoihin. Tavoitteena on kestävyyssiirtymä, joka on oikeudenmukainen kaikille väestöryhmille

Association between overall diet quality and postmenopausal breast cancer risk in five Finnish cohort studies

There is limited evidence for any dietary factor, except alcohol, in breast cancer (BC) risk. Therefore, studies on a whole diet, using diet quality indices, can broaden our insight. We examined associations of the Nordic Diet (mNDI), Mediterranean diet (mMEDI) and Alternative Healthy Eating Index (mAHEI) with postmenopausal BC risk. Five Finnish cohorts were combined including 6374 postmenopausal women with dietary information. In all, 8-9 dietary components were aggregated in each index, higher total score indicating higher adherence to a healthy diet. Cox proportional hazards regression was used to estimate the combined hazard ratio (HR) and 95% confidence interval (CI) for BC risk. During an average 10-year follow-up period, 274 incident postmenopausal BC cases were diagnosed. In multivariable models, the HR for highest vs. lowest quintile of index was 0.67 (95 %CI 0.48-1.01) for mNDI, 0.88 (0.59-1.30) for mMEDI and 0.89 (0.60-1.32) for mAHEI. In this combined dataset, a borderline preventive finding of high adherence to mNDI on postmenopausal BC risk was found. Of the indices, mNDI was more based on the local food culture than the others. Although a healthy diet has beneficially been related to several chronic diseases, the link with the etiology of postmenopausal BC does not seem to be that obvious.Peer reviewe

Associations of chronotype with dietary habits, obesity and genetics : a population-based study in finnish adults

Chronotype refers to preferences in timing the daily activities; accordingly, individuals can be divided from extreme morning to extreme evening types. The evening type has been associated with unhealthier behavior and higher morbidity and mortality risk than the morning type. Furthermore, twin studies have suggested genetic underpinnings behind chronotype trait. However, chronotype associations of dietary habits, obesity and genetics have not been thoroughly examined. The aim of this thesis was to study the associations between chronotype, dietary habits (overall diet quality, energy and macronutrient intake timing) and obesity (weight, body mass index [BMI], waist circumference, body fat percentage) and the interrelationships between these factors. This thesis additionally aimed to clarify the genetic basis of chronotype (clock gene analysis, genome-wide association study [GWAS] of chronotype, developing a genetic risk score [GRS] for chronotype). The study population included participants from the population-based National FINRISK 2007 (n=9958) and 2012 (n=9905) studies and the following sub-studies of FINRISK 2007: DIetary Lifestyle and Genetic determinants of Obesity and Metabolic syndrome (DILGOM) 2007 (n=5024), DILGOM 2014 (n=3735, follow-up) and National FINDIET 2007 (n=2054) conducted at the Finnish Institute for Health and Welfare. Chronotype was assessed with a shortened morningness–eveningness questionnaire. Overall diet was assessed with a validated food frequency questionnaire and measured with the Baltic Sea Diet Score (BSDS), which illustrates adherence to the healthy Nordic diet. Energy and macronutrient intake timing was assessed with 48-hour dietary recalls and 3-day food records. Anthropometric measures were based on measured and self-reported values. Statistical analyses were conducted with analysis of covariance and with linear and logistic regression. The evening type was associated with lower adherence to the healthy diet and with lower energy and macronutrient intake (except for sucrose [E%]) in the morning (by 10:00 a.m.) and higher energy, sucrose (E%), fat (E%) and saturated fat (E%) intakes in the evening (after 8:00 p.m.). Differences between morning and evening types in energy and macronutrient intake timing were even more pronounced at the weekend. Those with a higher tendency towards eveningness more likely had a lower baseline BMI in men but not in women. A higher percentage of evening-typed women had at least a 5% increase in weight and BMI than did morning-typed women during a seven-year follow-up period. These associations, however, attenuated after excluding participants with depression. When interrelationships between chronotype, dietary habits and obesity were examined, no evidence was found that the BSDS would mediate the association between chronotype and obesity or that chronotype would modify the association between the BSDS and obesity. Instead, higher evening energy intake was associated with a higher obesity risk independent of chronotype. Clock gene analysis revealed a novel association between chronotype and the NR1D2 gene. No genome-wide significant associations were found, but the genetic risk score based on 313 single nucleotide polymorphisms (SNPs) that have previously been associated with chronotype predicted the chronotypes in the present study population. In conclusion, despite unhealthier dietary habits (lower adherence to the BSDS, later energy intake timing) of evening chronotypes, evening types were not significantly more prone to obesity nor did chronotype play a role in the association between healthy diet/energy intake timing and obesity. Furthermore, a novel clock gene association was found with the NR1D2 clock gene, which has previously been demonstrated to have a role in carbohydrate and lipid metabolism. A GRS based on GWAS studies of chronotype may be a useful tool for capturing the genetic aspect of chronotype in different populations.Kronotyypillä viitataan yksilöiden välisiin eroihin päivittäisten toimien ajoittumisessa. Kronotyypin mukaan yksilöt voidaan luokitella jatkumolla aamutyypeistä iltatyyppeihin. Kronotyyppiin vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Iltatyyppisyys on yhdistetty aamutyyppejä epäterveellisempiin elämäntapoihin sekä suurempaan riskiin sairastua tai kuolla ennenaikaisesti. Kronotyypin geneettisistä yhteyksistä sekä kokonaisruokavalion laadusta ja energiansaannin ajoittumisesta tiedetään kuitenkin vasta vähän. Lisäksi kronotyypin yhteydet lihavuuteen ovat epäselviä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kronotyypin yhteyttä kokonaisruokavalion laatuun sekä energian ja energiaravintoaineiden saannin ajoittumiseen ja lihavuuteen sekä näiden tekijöiden keskinäisiä yhteyksiä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kronotyypin geneettistä taustaa (yhteydet vuorokausirytmiä sääteleviin kellogeeneihin, genomin laajuinen assosiaatiotutkimus [GWAS] sekä geneettisen indeksin kehittäminen kronotyypille). Tutkimuksissa käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimia väestötutkimuksia: Kansallinen FINRISKI 2007 (n=9958) ja 2012 (n=9905). Näiden lisäksi käytettiin kahta FINRISKI 2007 -tutkimuksen alaotosta: DIetary Lifestyle and Genetic determinants of Obesity and Metabolic syndrome (DILGOM) 2007 (n=5024, alkutilanne), DILGOM 2014 (n=3735, seuranta) sekä kansallista FinRavinto 2007 -tutkimusta (n=2054). Tutkimuksissa käytettiin validoituja menetelmiä; kronotyyppi arvioitiin lyhennetyllä aamu- ja iltatyyppisyyskyselyllä, kokonaisruokavalion mittaamiseen käytettiin frekvenssityyppistä ruoankäyttökyselyä (FFQ) ja ruokavalion laadun mittarina käytettiin Itämeren ruokavalioindeksiä. Energian ja energiaravintoaineiden ajoittuminen mitattiin 48-tunnin ruoankäyttöhaastatteluilla sekä 3-päivän ruokapäiväkirjalla. Käytetyt lihavuusmittarit perustuivat mitattuihin sekä raportoituihin arvoihin. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin kovarianssianalyysia sekä lineaarista ja logistista regressiota. Iltatyyppisyys oli yhteydessä huonompaan kokonaisruokavalion laatuun sekä pienempään energian ja energianravintoaineiden (lukuun ottamatta sakkaroosi [E%]) saantiin aamulla (klo 10 mennessä) ja suurempaan energian, sakkaroosin (E%), rasvan (E%) sekä tyydyttyneen rasvan (E%) saantiin illalla (klo 20 jälkeen) verrattuna aamutyyppeihin. Viikonloppuna erot energian ja energiaravintoaineiden saannin ajoittumisessa korostuivat. Miehillä iltatyyppisyys oli yhteydessä pienempään painoindeksiin, mutta naisilla ei tätä yhteyttä löytynyt. Sen sijaan seitsemän vuoden seurannan aikana niiden naisten osuus, jotka lihoivat vähintään 5% oli iltatyypeissä suurempi kuin aamutyypeissä. Nämä yhteydet kuitenkin heikkenivät, kun ne tutkittavat, joilla oli diagnosoitu masennus, poistettiin analyyseistä. Tutkittaessa kronotyypin, ruokavalion ja lihavuuden keskinäisiä yhteyksiä havaittiin, että ruokavalion laatu ei selittänyt kronotyypin ja lihavuuden välistä yhteyttä. Kronotyyppi ei myöskään modifioinut ruokavalion laadun ja lihavuuden välistä yhteyttä. Sen sijaan energiansaannin painottuminen iltaan oli yhteydessä lihavuuteen kronotyypistä riippumatta. Tutkittaessa kronotyypin geneettistä taustaa löydettiin uusi yhteys NR1D2 kellogeenin ja kronotyypin välillä. GWAS-tutkimuksessa ei merkitseviä yhteyksiä löytynyt. Sen sijaan aiemmin kronotyyppiin yhdistettyihin geneettisiin variaatioihin perustuva geneettinen indeksi oli yhteydessä kronotyyppiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että iltatyyppien epäterveellisemmistä ruokatottumuksista huolimatta lihavuuden riski ei heillä ollut merkittävästi muita suurempi. Iltapainotteinen energiansaanti sen sijaan oli yhteydessä lihavuuteen kronotyypistä riippumatta. Kronotyyppi oli yhteydessä NR1D2 kellogeeniin, joka on aikaisemmin yhdistetty hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan. Kronotyypin geneettistä indeksiä voisi hyödyntää kronotyypin tunnistamisessa eri väestöissä

Energian ja energiaravintoaineiden saannin ajoittuminen ja ajoittumisen yhteys lihavuuteen aamu- ja iltatyypeillä

Introduction: Individuals differ by their circadian rhythms from extreme morning types to extreme evening types, referred to as chronotypes. Evening types tend to consume unhealthier foods and nutrients which may predispose them at higher risk of obesity as compared to the morning types. Recently it has been suggested that food timing may play a role in weight regulation. However, the association between chronotype, food timing and obesity is not well known. Study aims: The aim of this study was to describe energy and macronutrient intake timing by chronotypes, especially the intakes by 10 a.m. and after 8 p.m. and the differences between weekdays and weekends. In addition the association between energy intake timing and obesity was investigated. Materials and methods: The study population included 847 subjects aged 25-74 years from the National FINRISK 2007 and FINDIET 2007 studies. Of the participants 293 were evening, 308 intermediate and 248 morning types, based on validated Morningness-Eveningness Questionnaire. Diet was assessed using 48-hour recalls and 3-day food logs. Statistical analyses were conducted using general linear model, logistic regression and Mann-Whitney’s U-test. Analyses were adjusted for age, sex, education, smoking, leisure-time physical activity and sleep duration. Results: Evening types had later energy and macronutrient intake timing than the morning types. Evening types had 400 kJ lower total energy intake by 10 a.m. and 500 kJ higher total energy intake after 8 p.m. as compared to the morning types (p<0.001). Significant differences in macronutrient intake timing was found at the weekend. By 10 a.m. evening types had less sugar, fiber, fat, saturated fat and protein than the morning types (p<0.05). After 8 p.m evening types had more carbohydrates, sugar and fiber than the morning types (p<0.05). Higher energy intake after 8 p.m. was associated with obesity in the evening types but not in the morning types. The evening types who had more than 16% of their daily energy intake after 8 p.m. were twice as likely to be obese as compared to those evening types who had less than 16% of their daily energy intake after 8 p.m. (odds ratio 2.13, 95% CI 1.09 to 4.17). Conclusions: Chronotype was associated with food timing. Evening types had later energy and macronutrient intake timing than the morning types. By 10 a.m. and after 8 p.m. most significant differences were found in energy intake. Macronutrient intake timing differed at the weekend. Higher energy intake after 8 p.m. was associated with obesity in the evening types. Higher energy intake after 8 p.m. may put especially the evening types at higher risk of obesity. However, the cross-sectional design cannot reveal causality and therefore this hypothesis require further studying.Johdanto: Aamu-iltatyyppisyys eli kronotyyppi luokittelee ihmiset jatkumolla aamutyypeistä iltatyypeiksi vuorokausirytmin ajoittumisen mukaan. Iltatyypeillä on havaittu aamutyyppejä epäterveellisempiä syömistottumuksia, jotka voivat lisätä heidän lihavuuden riskiään. Viime aikoina energiansaannin ajoittuminen on yhdistetty painonhallintaan. Kronotyypin yhteydestä energiansaannin ajoittumiseen ja lihavuuteen tiedetään kuitenkin vasta vähän. Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata energian ja energiaravintoaineiden saannin ajoittumista kronotyypeittäin. Erityisesti mielenkiinnon kohteena oli tutkia kello 10 mennessä ja kello 20 jälkeen ilmeneviä eroja sekä arjen ja viikonlopun eroja. Lisäksi tutkittiin energiansaannin ajoittumisen yhteyttä lihavuuteen (BMI? 30 kg/m²). Aineisto ja menetelmät: Aineistona käytettiin kansallisia FINRISKI 2007 - ja Finravinto 2007 - tutkimuksia. Lopullinen osa-aineisto sisälsi 847 25–74-vuotiasta miestä ja naista. Validoituun aamu-iltatyyppisyys -kyselyyn perustuen aineistossa oli 293 ilta-, 308 väli- ja 248 aamutyyppiä. Tutkittavien ruoankäyttöä arvioitiin viiden päivän ruoankäyttötiedoilla (48 h ruoankäyttöhaastattelu ja kolmen päivän ruokapäiväkirja). Tilastollisiin analyyseihin käytettiin yleistä lineaarista mallia, logistista regressiota ja Mann-Whitneyn U-testiä. Sekoittavina tekijöinä huomioitiin ikä, sukupuoli, koulutus, tupakointi, vapaa-ajan liikunta ja unen pituus. Tulokset: Iltatyyppien energian ja energiaravintoaineiden saanti ajoittui aamutyyppejä myöhäisemmille tunneille. Iltatyyppien kokonaisenergiansaanti oli aamulla kello 10 mennessä noin 400 kJ (n.100 kcal) iltatyyppejä pienempää ja illalla kello 20 jälkeen noin 500 kJ aamutyyppejä suurempaa (p<0,001). Energiaravintoaineista eroja havaittiin viikonloppuna. Iltatyypit saivat kello 10 mennessä sokeria, kuitua, rasvaa, tyydyttynyttä rasvaa ja proteiinia aamutyyppejä vähemmän (p<0,05). Kello 20 jälkeen iltatyypit saivat hiilihydraatteja, sokeria ja kuitua aamutyyppejä enemmän (p<0,05). Suurempi energiansaanti kello 20 jälkeen oli yhteydessä suurempaan lihavuuden todennäköisyyteen iltatyypeillä, mutta ei aamutyypeillä. Ne iltatyypit, jotka saivat päivittäisestä energiastaan yli 16 % kello 20 jälkeen, olivat kaksi kertaa todennäköisemmin lihavia verrattuna enintään 16 % saaviin (vetosuhde 2,13 ja 95 % lv 1,09–4,17). Johtopäätökset: Kronotyyppi oli yhteydessä energian ja energiaravintoaineiden saannin ajoittumiseen. Iltatyyppien ruokailurytmi oli myöhäisempi verrattuna aamutyyppeihin. Kello 10 mennessä ja kello 20 jälkeen merkittävimmät erot olivat energiansaannissa. Energiaravintoaineiden ajoittumisessa eroja oli viikonloppuna. Energiansaanti kello 20 jälkeen oli yhteydessä lihavuuteen iltatyypeillä. Energiansaannin ajoittuminen klo 20 jälkeen saattaa olla yksi lihavuudelle altistava tekijä erityisesti iltatyypeillä. Syy-seuraussuhteet ja havaittujen yhteyksien takana olevat mekanismit vaativat kuitenkin lisätutkimuksia