Effects of turbidity on prey choice of three-spined stickleback Gasterosteus aculeatus

Fishes largely depend on visual cues to collect information from their surroundings. In many aquatic habitats, algal turbidity has become an imminent environmental concern. Algal turbidity reduces visibility and may therefore interact with prey preference by altering prey detection and foraging behaviour of predators. We investigated the effects of algal turbidity on prey choice decisions of 3-spined sticklebacks Gasterosteus aculeatus in 2 experiments manipulating turbidity levels (clear <1, 5, 10, 15 and 20 nephelometric turbidity units [NTU] in Expt 1; clear <1 and 15 NTU in Expt 2) and the proportion of prey items-large (1.8-2.0 mm) and small (0.8-1.0 mm) water fleas Daphnia magna. We found an overall negative effect of turbidity on prey consumption by stickleback. Prey selectivity was most pronounced in clear and 5 NTU water, whereas at higher turbidity levels, selectivity decreased. As the ratio of large to small prey increased, the fish became less selective. In addition, we found an interaction effect between turbidity and fish size on the total number of prey consumed. These results indicate that algal turbidity affects the prey choice decisions of sticklebacks, probably because turbidity limits their visual field. Consequently, as fish feed more randomly in turbid water, the structuring effect of fish predators on zooplankton communities will be reduced in turbid environments.Peer reviewe

Työnantajabrandin eheys : Case: PricewaterhouseCoopers

Siirretty Doriast

Nautojen käsittely : Karjanhoitajien näkemys hyvän käsittelyn merkityksestä, periaatteista ja tekniikoista lypsykarjapihatoissa : haastattelututkimus

Viime vuosien aikana suomalaisessa lypsykarjanpidossa on tapahtunut suuria muutoksia. Karjakoot ovat kasvaneet, pihattonavetat yleistyneet ja tuotanto-olosuhteiden lisääntyvä koneellistuminen on vähentänyt ihmisen ja naudan välisiä kontakteja päivittäisissä työrutiineissa. Ihmiskontaktin väheneminen voi tehdä naudoista pelokkaita ja hankalia käsitellä. Pihattonavetoiden yleistymisen myötä nautoja käsitellään entistä enemmän vapaana, minkä vuoksi hyvä eläinten käsittelytaito on edellytys sekä karjanhoitajan että tilalla vierailevien ammattilaisten sujuvalle ja turvalliselle työskentelylle. Lisäksi eläinten käsittely vaikuttaa naudan ja hoitajan välisen suhteeseen, ja on siten merkittävä eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Suomalaisissa olosuhteissa tapahtuvasta karjankäsittelystä ja eri ammattilaisten käsittelytaidosta on olemassa vähän julkaistua tietoa. Samoin ihmisen ja naudan välisen hierarkian merkitys ja käytännön menetelmät valta-aseman osoittamiseen ovat erittäin vähän tutkittuja nautojen käsittelyn osa-alueita. Tämä tutkielma pyrkii osaltaan korjaamaan näitä puutteita kokoamalla yhteen karjanhoitajien kokemukseen perustuvaa tietoa nautojen käsittelystä sekä ihmisen ja naudan välisen valtasuhteen muodostumisesta. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään karjanhoitajien mielipiteitä tilalla vierailevien ammattilaisten karjankäsittelytaidosta sekä käsittelyn oppimisesta. Tutkimuksessa haastateltiin hyvästä eläinten käsittelystä ja hoidosta tunnettuja karjanhoitajia 20 lypsykarjatilalla eri puolilla Suomea. Haastattelutilat olivat eläinmäärältään suurehkoja (noin 30 - yli 200 lehmää), kaikissa oli pihattonavetta, ja haastatelluilla karjanhoitajilla oli vähintään 10 vuoden kokemus karjanhoidosta. Karjanhoitajat pitivät eläinten hyvää kohtelua tärkeänä sekä eläimen että ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Nautoja pyrittiin käsittelemään rauhallisesti ja lempeästi, omasta työturvallisuudesta huolehtien. Haastateltujen mukaan naudat tunnistavat hoitajansa ja erottavat eri ihmiset toisistaan. Ihmisen vallitsevaa asemaa nautaan nähden pidettiin tärkeänä työn sujuvuuden ja turvallisuuden kannalta. Karjanhoitajat osoittivat valta-asemansa eläimille olemuksellaan, äänellään ja kättä pidempää työkalua apuna käyttäen. Tutkimuksessa tuli lisäksi esille arkojen eläinten ja hiehojen kohdalla toimiviksi havaittuja käsittelykäytäntöjä. Nautojen käsittelyn oppimisen kannalta haastatellut pitivät tärkeänä eläinten käyttäytymisen tuntemista, käytännön harjoittelua sekä omaa motivaatiota. Eri ammattilaisten käsittelytaidosta esitetyissä mielipiteissä oli vaihtelua. Tutkimus osoittaa, että suomalaisilta lypsykarjatiloilta löytyy positiivista karjanhoitokulttuuria, ja käytössä on hyviä karjankäsittelymenetelmiä. Haastatteluissa esiin tulleita mielipiteitä ja käsittelykäytäntöjä ei voida kuitenkaan yleistää koko suomalaista karjanhoitotapaa koskevaksi, eikä eri ammattilaisten käsittelytaidosta voida tehdä tämän tutkimuksen perusteella yksityiskohtaisia johtopäätöksiä. Tutkimusaineisto antaa kuitenkin selkeän kuvan niistä periaatteista ja käytännön käsittelytekniikoista, jotka on havaittu käyttökelpoisiksi lypsykarjan käsittelyssä kotimaisissa tuotanto-oloissa. Tutkimuksessa esiin tullutta tietoa voidaan mahdollisesti jatkossa hyödyntää suomalaisen nautojen käsittelykulttuurin ja siihen liittyvän koulutuksen kehittämisessä

"Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana mulle tuli sellainen olo, täällä on ihmisiä, jotka näkee tämän" : perhekuntoutus vanhempien kokemana

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin perhekuntoutuksessa olleiden perheiden kokemuksia kuntoutusjaksosta vanhempien kertomana. Tutkielmassa tarkistellaan heidän esiin nostamiaan myönteisiä ja kehittämistä vaativia osa-alueita sekä työskentelytapoja. Tutkielma haki vastauksia perheen ja sosiaalialan ammattilaisten välisen vuorovaikutteisen asiantuntijuuden toimivuuteen, vanhempien voimavarojen paranemiseen arjessa ja perheen sisäisen vuorovaikutuksen paranemiseen. Tutkielman teoreettisessa osuudessa käsitellään sosiaalityön työskentelymenetelmiä, jotka ovat olennaisia perhekuntoutuksessa. Sosiaalityön yhteydessä tarkastellaan vuorovaikutteista asiantuntijuutta, asiakkaan itsearvioinnin merkitystä, asiakkaan ja työntekijän välistä dialogisuutta ja perheen sisäistä vuorovaikutusta. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkielman aineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta. Haastatteluun osallistui tutkimuskohteena olleen organisaation asiakkaita, jotka olivat kaikki osallistuneet perhekuntoutusjaksolle. Aineiston analyysissä on menetelmänä käytetty teemoittelua ja sisällönanalyysiä. Tämän tutkielman mukaan perhekuntoutus oli asiakkaille entuudestaan tuntematon työskentelymuoto. Suhtautuminen tarjottuun työskentelymuotoon oli aluksi kielteistä, mutta asenteet muuttuivat myönteisemmiksi lisätiedon myötä. Työskentely koettiin pääsääntöisesti perhettä auttavaksi, tukevaksi, arvostavaksi ja kuuntelevaksi. Haasteellisina asioina koettiin kodin ulkopuolella asuminen ja sen mukanaan tuomat käytännön järjestelyt, etäisyydet ja fyysiset tilat

Pienimuotoinen ja vähäriskinen elintarvikkeiden valmistus ja myynti

Esitteessä kerrotaan keskeisimmät askelmerkit sellaiselle pienimuotoiselle ja vähäriskiselle toiminnalle, josta ei tarvitse tehdä elintarvikehuoneistoilmoitusta (elintarvikelaki (13.1.2006/23) 13 § momentti 6). Tämän esitteen tulkintojen avulla tuetaan uuden yrittäjyyden ja kokeilukulttuurin syntymistä lähiruokasektorille ilman liiallista byrokratiaa. </p

Lapsen sosiokognitiiviset taidot esiopetusiässä : Vaikuttaako varhaiskasvatus?

Sosiokognitiiviset taidot ovat tärkeitä toisten kanssa toimimisen ja sujuvan oppimisen kannalta. Ne sisältävät tietoa kognitiivisista prosesseista sekä ymmärryksen omasta ja toisen mielestä sekä perspektiivistä. Sosiaalisen kognition perustana on varhaislapsuudessa kehittyvä mielen teoria, jolla on suuri merkitys kommunikaation onnistumiselle ja kognitiiviselle osaamiselle. Varhaiskasvatuksessa ollessaan lapsi saa yleensä paljon vuorovaikutuskokemuksia toisten lasten ja kasvattajien kanssa toimiessaan. Tutkimustietoa varhaiskasvatuksen lapsen kehitystä tukevista vaikutuksista on nykyään olemassa, mutta sen yhteyksiä lapsen sosiokognitiivisten taitojen kehittymiseen ei kuitenkaan aiemmin ole tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustaako varhaiskasvatukseen osallistumisen määrä 7-vuotiaan lapsen metakognitiivista tietämystä ymmärtämisen ja muistamisen prosesseista sekä tietoisuutta kuuntelijan ja puhujan näkökulmista kommunikaatiotilanteissa. Suomalaislasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on lisääntynyt, mutta edelleen esiopetusta lukuun ottamatta osallistuminen on vähäisempää kun muissa Pohjoismaissa ja OECD-maissa. Tutkittu aineisto oli osa laajaa Vuorovaikutus ja kehitys varhaislapsuudessa (VUOKKO) -seurantatutkimusta, jonka aineisto on kerätty vuosina 1993-2000. Tämä tutkimus perustuu 62 lapsen otokseen. Lasten sosiokognitiivisia taitoja arvioitiin esiopetuksen loppuvaiheessa ennen koulun aloitusta strukturoidulla sosiaalisen kognition haastattelulla. Tulokset osoittivat, että suurempi varhaiskasvatuksen määrä 4-7 -vuotiaana ei ennustanut parempaa sosiokognitiivista tietämystä esiopetuksen loppuvaiheessa. Päinvastoin vähemmän varhaiskasvatukseen osallistuneet suoriutuivat paremmin tehtävissä, joissa arvioitiin ymmärtämiseen, aiempaan kokemukseen ja kuuntelijan rooliin liittyvää tietoa. Lisäksi vähemmän varhaiskasvatukseen 6-7 -vuotiaina osallistuneet tiesivät enemmän muistamisprosessista ja motivaation vaikutuksista. Aiemmissa tutkimuksissa sosiokognitiivisilla taidoilla on havaittu olevan merkittävä yhteys mm. lapsen koulumenestykseen, joten taitoerojen kaventamiseen ja lasten sosiaalisen kognition tukemiseen olisi syytä kiinnittää jo varhaiskasvatuksessa aiempaa enemmän huomiota

Henkilöstön sitoutuneisuus uudelleensijoittumisen jälkeen - Case konserni X

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia konserni X:n toimipisteestä A uudelleensijoitetun henkilöstön työtyytyväisyyttä sijoituskohteessa ja tämänhetkistä sitoutumista konserni X:n palvelukseen. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa uudelleensijoittumisen yhteydessä tapahtuneiden motivaatio- ja hygieniatekijöiden muutosten vaikutuksista yksilön käsitykseen omasta työtyytyväisyydestään ja sitoutuneisuudestaan. Tutkimuksella pyritään tuottamaan arvokasta ja hyödyllistä tietoa, jonka avulla konserni X työnantajana voisi vaikuttaa henkilöstönsä sitouttamiseen ja saavuttaa taloudellista hyötyä. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat työmotivaatio, työtyytyväisyys, ja henkilöstön sitoutuminen. Tutkimuksessa tarkastellaan henkilöstön sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä keskittyen Herzbergin kaksifaktoriteoriaan. Myös tutkimuksen taustalla vaikuttanutta organisaatiomuutosta ja henkilöstön uudelleensijoittamista avataan työn tueksi. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena Survey-tutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto hankittiin käyttämällä tiedonkeruumenetelmänä sähköistä kyselylomaketta, joka lähetettiin konserni X:n toimipiste A:ssa vakituisesti työskennelleelle, uudelleensijoitetulle henkilöstölle. Huomattava osa tutkimukseen osallistuneista vastaajista ei enää työskennellyt konserni X:n palveluksessa. Edelleen konsernin palveluksessa olevista vastaajista enemmistö kuitenkin osoitti olevansa sitoutunut sekä työtehtäviinsä että konserni X:ään työnantajana. Enemmistöllä edelleen konserni X:n palveluksessa työskentelevistä vastaajista sitoutuneisuus oli myös tunneperäistä, joka on sitoutumisen syvin ja vaikeimmin rikottava taso. Konserni X:n tulisi keskittyä uudelleensijoitetun henkilöstön työmotivaatiopohjaisten asioiden kehittämiseen, sillä tutkimustulosten perusteella henkilöstö on yleisesti ottaen tyytyväisempää työn ulkoisiin ominaisuuksiin (hygieniatekijöihin) kuin itse työn sisältöön liittyviin tekijöihin (motivaatiotekijöihin). Työn itsenäisyyttä ja työstä annettavaa tunnustusta pitäisi lisätä. Myös henkilöstön osaamista suhteessa heidän nykyisiin työtehtäviinsä tulisi kehittää. Lisäksi työn vaihtelevuutta olisi suotavaa edistää. Myöskään palkkauksen ei koettu olevan linjassa tehtävien vaativuuden kanssa. Konsernin olisi myös hyvä kehittää erityistoimenpiteitä organisaation ja työntekijän välisen suhteen parantamiselle niiden työntekijöiden osalta, joilla on jo useampia organisaatiomuutoskokemuksia konserni X:n palveluksessa