Lävistävä ja tylppä vammautuminen - ensihoidon toimintataktiikat simulaatioharjoituksina: simulaatioharjoitukset ja teoriapaketti Oulun Seudun ammattikorkeakoululle

TIVISTELMÄ Oulun seudun ammattikorkeakoulu Ensihoidon koulutusohjelma Tekijä(t):Antti Mattila & Matti Ahokas Opinnäytetyön nimi: LÄVISTÄVÄ JA TYLPPÄ VAMMAUTUMINEN - ENSIHOIDON TOIMINTATAKTIIKAT SIMULAATIOHARJOITUKSINA Työn ohjaaja(t): Petri Roivainen & Raija Rajala Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2012 Sivumäärä: esim. 49 + 1 liitesivua Työn tavoitteena oli laatia sellainen opetusmateriaali, jota voidaan käyttää suoraan hoitotason simulaatio opetuksessa ja soveltaa opettajien toimesta vastaamaan muuttuvia haasteita opetuksessa. Tarkoituksenamme oli siis tehdä kaksi erilaista simulaatiokoulutus pakettia mekaanisesti vammautuneen potilaan hoidosta, jotka tarkastelisivat hoidon taktiikan valintaa eri näkökulmista. Oulun seudun ammattikorkeakoulu oli osana innopi- 2008-2011 hanketta, jonka tuloksena on kehitetty uusia innovatiivisia simulaatio-oppimisympäristöjä mm. ensihoidon koulutusohjelman käyttöön, mutta simulaatioympäristön tehokas käyttö vaatii oikeanlaista opetusmateriaalia, jota ei ole vielä saatu kerättyä kaikkia opetustilanteita varten. Oulun seudun ammattikorkeakoulu asetti toi-meksiannon opetusmateriaalin luomiseksi mekaanisesti vammautuneen potilaan hoitoon. Tiedonkeruuvaiheessa keräsimme laajan teoriatietopaketin mekaanisesti vammautuneen potilaan vammamekanismeista ja tyyppivammoista, joista valitsimme kaksi vammamekanismia ja tyyppi-vammaa, jotka parhaiten sopivat työn viitekehykseen. Ne olivat lävistävä vammamekanismi ja lävistävästi vammautuneen potilaan hoito, sekä tylppä vammamekanismi ja aivovammapotilaan hoito. Näiden aihealueiden oli tarkoitus kuvata mekaanisesti vammautuneen potilaan hoidollisten tekniikoiden erilaisuutta riippuen vammamekanismeista ja tyyppivammoista. Simulaatioharjoitukset kuvaavat kaksi ääripäätä mekaanisesti vammautuneen potilaan hoidosta. Toisessa tapauksessa potilas kuljetetaan mahdollisimman nopeasti sairaalaan ja toisessa potilaan elintoiminnot vakautetaan hoitotason lääkitystä ja osaamista vaativalla toimenpiteellä ennen jatkohoitoon kuljetusta. Se antaa myös mahdollisuuksia kehittää uutta opetusmateriaalia mekaanisesti vammautuneen potilaan hoitoon muilta aihealueilta, joita on käsitelty teoriaosuudessa, sekä hyödyntää opinnäytetyön tekijöitä aiheiden etsinnässä. Työ on hyödynnettävissä ensihoidon simulaatio-opetukseen suoraan ja välillisesti. Työ hyödyttää opiskelijoiden ja täydennyskoulutettavien toiminnallista oppimista, opettajien opettamista ja lopullisia pitkän aikavälin hyödynsaajia ovat parempaa ja turvallisempaa hoitoa saavat potilaat. Asiasanat: mekaaninen-vammautuminen, taktiikka, load and go, stay and play, ensihoito, simulaatiokoulutu

Genome mining for new ribosomal antimicrobial peptides

Antibiotic resistance is a worldwide problem and it threatens the prevention and treatment of infections caused by different pathogens. All living organisms produce natural products including ribosomal peptides with great variety. They are widely distributed in nature and they are playing more significant role in the search of new antimicrobial compounds used as therapeutical agents. Bacteria are a prolific source of peptides many of which are antimicrobial and microbial genomes are widely believed to encode new antimicrobial peptides. Genome mining has expanded the number of families of ribosomally synthesized natural products in recent years. These In silico approaches together with molecular biology and chemical analysis aim to identify novel compounds. In this study an unknown cyanobactin-like gene cluster was discovered by genome mining from genomes of cyanobacteria and also other bacteria. The aim of this work was to study the occurrence of the gene clusters in various bacterial genomes and the structures of novel peptides. The active biosynthesis of these peptides was tested by LCMS- and Q-TOF -analyses based on bioinformatic predictions. The production of the predicted peptides was also tested with stable sulphur isotope labelling. The aim was also to clone the genes needed for peptide biosynthesis into E. coli and to study antimicrobial activities of these peptides. Bioinformatic analyses suggested that the gene clusters encoded 1–8 precursor peptides together with protease. The precursor peptides had conserved leader sequence (LPxQxxPVxR) and a highly variable core sequences, often encoding an even number of cysteines. The mature peptide is eventually formed from core sequence through post-translational changes in the precursor peptide. The gene cluster was present in 38 bacterial genomes representing a diverse selection of bacterial phyla including cyanobacteria, proteobacteria, actinobacteria, bacteroidetes, firmicutes and planctomycetes. Analyses of the precursor peptide core regions suggested that the products are 8–131 amino acids in length. These peptides could be divided into two groups based on their structures: They form a selection of disulphide-bridge stabilized peptides with 2–5 disulphide-bridges as well as short cationic peptides with an ?-helical structure. Surprisingly, these types of peptides are common in eukaryotes and part of the innate immune system displaying potent antimicrobial properties but very rarely reported for bacteria. The peptides predicted from bioinformatic analysis were detected from Pseudanabaena sp. PCC 6802 using a combination of molecular biology and structural chemistry. Heterologous expression of the gene cluster from Pseudanabaena sp. PCC 6802 in E. coli confirmed that the gene cluster is active. A set of short cationic synthetic peptides with ?-helical structure predicted from Oscillatoria sp. PCC 10802, Dickeya zeae Ech1591, Vibrio nigripulchritudo SOn1, Agarivorans albus MKT 106, Roseibium sp. TrichSKD4 and Yersinia frederiksenii ATCC 33641 were shown to have potent antimicrobial activity between 0.8–100 ?g/ml. These findings prove that predicted cysteine containing peptides are produced by bacteria and some peptides from this novel family have antimicrobial activity, which might pave the way for new possible drugs derived from natural products.Antibioottiresistenssi on maailmanlaajuinen ongelma, joka uhkaa eri patogeenien aiheuttamien tautien hoitoa. Kaikki eliöt tuottavat ribosomaalisesti erilaisia pieniä peptidejä. Ne ovat laajalle levinneitä luonnossa ja niitä voidaan hyödyntää antimikrobisinä yhdisteinä lääkeaineina tai bioteknisissä sovelluksissa. Bakteerit tuottavat paljon erilaisia bioaktiivisia peptidejä, joista monet ovat antimikrobisia ja mikrobigenomien arvellaan koodaavan monia tuntemattomia antimikrobisia peptidejä. Genomilouhinta on laajentanut ribosomaalisesti tuotettujen peptidien kirjoa viime vuosina. Bioinformatiiviset menetelmät yhdessä molekyylibiologian ja kemiallisen analyysin avulla pyrkivät tunnistamaan uusia bioaktiivisia peptidejä. Tietokannoissa julkaistuja bakteerigenomeita tutkittiin ja löydettiin uudenlainen geenijoukko, joka muistuttaa syanobaktiinien tuottogeenejä. Tuntematonta peptidiä koodaava geenijoukko löytyi syanobakteereista ja myös muista bakteereista. Työn tavoitteena oli tutkia geenijoukon esiintymistä eri bakteerien genomeissa ja niiden tuottamien peptidien mahdollisia rakenteita bioinformatiikan menetelmillä. Geenijoukon toiminta pyrittiin osoittamaan LCMS- ja Q-TOF -menetelmien avulla bioinformatiivisiin analyyseihin perustuen. Tavoitteena oli todistaa ennustettujen peptidien olemassaolo käyttämällä eri rikin isotooppeja kandidaattikannan kasvatusalustassa, jolla pyrittiin havaitsemaan kysteiiniä sisältävät peptidit. Lisäksi geenijoukon toiminta pyrittiin osoittamaan kloonaamalla peptidien tuottogeenit E. coli -bakteeriin ja tutkia peptidien antimikrobisia ominaisuuksia. Bioinformatiivisen analyysin mukaan tämä geenijoukko koodaa 1–8 esipeptidiä ja proteaasia. Esipeptidi koostuu konservoituneesta johtosekvenssistä (LPxQxxPVxR) sekä hyvin vaihtelevasta ydinpeptidistä, jossa on usein parillinen määrä kysteiiniä. Lopullinen peptidi muodostuu ydinpeptidistä esipeptidin translaation jälkeisten muokkausreaktioiden kautta. Uuden peptidiryhmän tuottogeenit löytyivät 38 eri bakteerigenomista ja ne olivat levinneet laajalle bakteerien pääjaksojen välillä edustaen kuutta eri pääjaksoa; syanobakteerit, proteobakteerit, aktinobakteerit, bakteroidetekset, firmikuutit sekä planktomykeetit. Ydinpeptidejä tarkastelemalla havaittiin, että ne olisivat 8–131 aminohappoa pitkiä. Lisäksi peptidit voitiin jakaa kahteen eri ryhmään oletetun rakenteensa mukaan: Toisissa on 2–5 rikkisiltaa kysteiinien välillä ja osa vaikuttaisi muodostavan alfa-kierre-rakenteita. Tämän tyyppiset peptidit ovat yleisiä eukaryooteilla, mutta niitä on erittäin harvoin raportoitu bakteereista. Eukaryooteilla vastaavilla peptideillä on usein antimikrobisia ominaisuuksia ja ne ovat osana luontaista immuniteettia. Tässä työssä osoitettiin, että bioinformatiikan avulla ennustetut peptidit löytyivät syanobakteerikannasta Pseudanabaena sp. PCC 6802 käyttäen apuna molekyylibiologiaa sekä kemiallista analytiikkaa. Ilmentämällä geenijoukkoa heterologisesti todistettiin, että työssä tutkitut uudenlaiset geenijoukot tuottavat ennustettuja peptidejä. Lisäksi havaittiin, että lyhyet alfa-kierteiset kationiset peptidit, jotka ennustettiin Oscillatoria sp. PCC 10802-, Dickeya zeae Ech1591-, Vibrio nigripulchritudo SOn1-, Agarivorans albus MKT 106-, Roseibium sp. TrichSKD4- ja Yersinia frederiksenii ATCC 33641 -kannoista, olivat antimikrobisia pitoisuuksissa 0.8–100 ?g/ml. Tämän tutkimuksen tulokset todistavat, että bakteerit tuottavat kysteiiniä sisältäviä peptidejä ja jotkut peptidit tästä uudesta peptidiryhmästä ovat antimikrobisia, joita voidaan mahdollisesti hyödyntää lähtökohtana uutta lääkettä kehiteltäessä

Best practices for network infrastructure management : a case study of Information Technology Infrastructure Library (ITIL)

Verkkoinfrastruktuurin hallinta on tärkeä osa IT-palvelujen tarjoamista loppukäyttäjille. Tietoverkot näyttelevät välttämätöntä osaa palvelujen toimittamisessa ja koska verkkoinfrastruktuureista on tullut yhä monimutkaisempia on elintärkeää, että verkkoinfrastruktuurin hallinta on olemassa selkeät prosessit, jotka toimivat tehokkaasti. Tässä diplomityössä luon ja esittelen prosessit verkkoinfrastruktuurin hallintaan yrityksellä, jolla on tuhansia käyttäjiä levittäytyneenä ympäri maailmaa. Ratkaisu perustuu IT Infrastructure Library:n (ITIL) hyödyntämiseen, varsinkin Muutos- ja Konfiguraationhallinnan parhaiden käytäntöjen osalta. Olennainen osa ratkaisua on myös esitellä sopiva Configuration Management Database:n (CMDB) rakenne, jota käytetään verkkoinfrastruktuurin tietojen ja suhteiden varastointiin. Painopiste on verkkoinfrastruktuurin tukiprosesseissa, ei sitä toteuttavassa teknologiassa. ITIL ja erityisesti Muutoksen- ja Konfiguraationhallinta esitellään tässä työssä taustainformaation saamiseksi ratkaisua varten. Monet muut ITIL prosessi-alueet liittyvät vahvasti aiheeseen, mutta ne esitellään vain lyhyesti. ITIL muodostaa pohjan tapaustutkimusyrityksen verkkoinfrastruktuurin hallinnan prosessien luomiselle, mutta se antaa vain suuntaviivoja siihen. Tarkempi toteutus täytyy räätälöidä kohdeyrityksen mukaan. Kun tukiprosessit ovat käytössä voi verkkotuen henkilöstöstä muodostaa sisäinen toimittaja verkkotuelle ja kehitykselle. Prosessien dokumentoinnin jälkeen on helpompaa kouluttaa uusia verkkotukihenkilöitä ja verkkospesialistit voivat keskittyä enemmän verkkoinfrastruktuurin kehittämiseen ja ennakoivaan verkonhallintaan, aiemmin tapahtuneen pelkän ongelmiin reagoinnin sijaan. Diplomityö käsittelee myös uusien prosessien käyttöönoton vaikeuksia. Prosessit määrittelevät vaaditus työtavat ihmisille, jotka toteuttavat verkkoinfrastruktuurin hallintaa. Muutosvastarinta muutokselle paikallisesta yksilöllisestä tavasta pitää yllä verkkoinfrastruktuuria globaaleihin yhtenäisiin verkkoinfrastruktuurin hallinnan prosesseihin tulee olemaan iso. Muutosvastarinta tulee olemaan suurin ongelma prosesseja käyttöönotettaessa. Capability Maturity Model Integration (CMMI) prosessikehitys ohjeistoa käytetään määrittelemään verkkoinfrastruktuurin hallinnan alun kypsyystaso ja myös määrittämään lopullisten tulosten kypsyystasoa. CMMI esittelee yleisiä alueita joihin tulee keskittyä tukiprosesseja luodessa. Verkkoinfrastruktuurin hallinnan jatkokehitysmahdollisuuksia pohditaan myös lopussa.Managing network infrastructure is an important part of delivering IT services to the end-users. Networks play an essential part in the service delivery and while network infrastructures are becoming more complex it is vital that the processes for the Network Infrastructure exist and function effectively. In this thesis I will construct and present processes for Network Infrastructure Management for company with thousands of users scattered globally. The solution is based on IT Infrastructure Library (ITIL) Change and Configuration Management best practice guidance. Integral part of this solution is also to introduce a structure to Configuration Management Database (CMDB), which holds the information and relationships of the network infrastructure. Focus is in the network management support processes, not in the technology to implementing it. ITIL and specifically Change and Configuration Management are presented in the thesis for background information. Several other ITIL process areas overlap the subject but they are only discussed briefly. ITIL forms the basis for creating Network Infrastructure Management processes for the case study corporation, but it only gives some guidelines for the implementation. More specific approach had to be tailored for the company's use. When processes are in use the network staff can become an internal provider for network support and development for the end users. After processes are documented it is easier to train IT staff for network support and network specialists can focus more on the development side of network management and proactive management rather than just solely reacting on incidents. Thesis also discusses the difficulties of implementing the new support processes. Processes define the required procedures of people executing Network Infrastructure Management. Resistance to change from local individual ways of managing the network infrastructure to global common ways of executing Network Infrastructure Management is the key problem implementing new processes. Capability Maturity Model Integration (CMMI) process maturity set is used to define the initial level of maturity for Network Infrastructure Management and also to assess the results of final level of maturity. CMMI presents general areas to focus on when creating support processes. Further development possibilities in the area of Network Infrastructure Management are also assessed

Expanding the genetic and chemical biosynthetic diversity of cyanobactin family of natural products

Natural products are small metabolites produced by living organisms with versatile chemical structures and diverse bioactivities. Bacteria are a rich but yet underexplored source of natural products. Natural product biosynthetic pathways encode a huge array of biosynthetic enzymes which can catalyze stereospecific and regiospecific modification of intermediates to produce complex natural products from simple precursors. The biosynthetic mechanisms underlying the production of natural products vary substantially. Cyanobactins are synthesized through the post-translational modification of precursor peptides and represent one of the most abundant natural product classes produced by cyanobacteria. Cyanobactins have a macrocyclic or linear structure with antimicrobial and cytotoxic bioactivities, although their ecological function is unclear. In this study, genome mining was used to catalog the genetic diversity of cyanobactin biosynthetic pathways from bacterial and archaeal genomes. Bioinformatic analysis of microbial genomes was used to identify cyanobactin biosynthetic pathways. New cyanobactin biosynthetic pathways were studied using a combination of bioinformatics, molecular biology, microbiology, biochemistry and structural chemistry. Bioinformatic predictions of cyanobactin biosynthetic gene clusters were performed based on DNA sequence data. Subsequently, candidate strains identified based on the predictions were grown in the laboratory and subjected to mass spectrometric analysis and heterologous expression. Novel cyanobactin natural products were discovered and the enzymes underpinning their biosynthesis were characterized. In the first part of the study, the muscoride biosynthetic gene cluster was described and a new muscoride variant was discovered. Two specific prenyltransferases from the muscoride biosynthetic gene cluster, which were biochemically characterized, catalyzed the regiospesific prenylation of the N- and C-termini of the linear polyoxazole muscorides. In the second part of the study, genome mining revealed a truncated cyanobactin biosynthetic gene cluster across the bacterial and archaeal domains for the production of structurally unusual cyanobactins. In the third part of the study, a regiospecific prenyltransferase was discovered, belonging to the anacyclamide cyanobactin pathway and catalyzing the N-prenylation of the tryptophan residue of the substrate peptide. The main aim of this work was to uncover novel cyanobactin biosynthetic gene clusters from bacteria and expand knowledge regarding the biosynthetic potential of cyanobactin pathways. The results from this thesis broaden the chemical diversity of the cyanobactin family and expand upon the biosynthetic logic underlying cyanobactin biosynthesis.Luonnonyhdisteet ovat molekyylejä, joita tuottavat kaikki elävät organismit. Näillä yhdisteillä on hyvin monipuolisia rakenteita ja bioaktiivisuuksia. Bakteerit ovat runsas, mutta silti suurelta osin kartoittamaton, lähde luonnonyhdisteille. Luonnonyhdisteiden biosynteesireitit koodaavat valtavan määrän biosynteettisiä entsyymejä, jotka katalysoivat erilaisia muokkausreaktioita tuottaakseen monimutkaisia rakenteita omaavia lopputuotteita. Syanobaktiinit ovat luonnonyhdistepeptidejä, jotka syntetisoidaan translaation jälkeisillä muokkausreaktioilla ja ne ovat yksi suurimmista syanobakteerien tuottamista luonnonyhdisteluokista. Syanobaktiinit ovat kemiallisilta rakenteiltaan syklisiä tai lineaarisia ja niillä on antimikrobisia sekä sytotoksisia bioaktiivisuuksia, vaikkakin niiden ekologinen rooli on vielä epäselvä. Tässä väitöskirjatutkimuksessa tutkittiin bioinformatiivisella genomilouhinnalla syanobaktiinien biosynteesireittien esiintyvyyttä bakteerien ja arkeonien genomeissa. Uusia syanobaktiinien biosynteesireittejä tutkittiin käyttämällä hyödyksi bioinformatiikkaa, molekulaarista biologiaa, mikrobiologiaa, biokemiaa sekä rakenteellista kemiaa. Syanobaktiineja tuottavat geenit ovat yleensä toistensa lähellä genomissa muodostaen geeniklusterin ja näiden geenien ennustukset tehtiin bakteerien DNA:n sekvensointitietoon perustuen. Kandidaattibakteerikantoja kasvatettiin laboratoriossa ja kasvatuksen jälkeen niitä tutkittiin massaspektrometrialla sekä heterologisella ekspressiolla, jotta saataisiin selville tuottavatko kyseiset bakteerikannat bioinformatiikalla ennustettuja luonnoyhdisteitä. Tässä työssä löydettiin uusia syanobaktiineja, sekä tunnistettiin näiden biosynteesissä tarvittavia entsyymejä. Työn ensimmäisessä osassa tunnistettiin kaksi biosynteettistä geeniklusteria luonnonyhdiste muskoridin tuottamiseen, sekä pystyttiin rakenteellisesti kuvaamaan uusi muskoridi variantti. Muskoridin biosynteettisessä geeniklusterissa on kaksi biokemiallisesti karakterisoitua spesifistä prenyylitransferaasientsyymiä, jotka katalysoivat lineaarisen muskoridin amino- ja karboksiterminaalien prenylaatiota. Työn toisessa osassa bioinformatiivisella genomilouhinnalla löydettiin bakteerien ja arkeonien genomeista tunnustettua lyhyempiä syanobaktiinien biosynteettisiä geeniklustereita, joiden ennustetut lopputuotteet ovat rakenteellisesti uudenlaisia syanobaktiineja. Työn kolmannessa osassa anasyklamidin biosynteettisesta geeniklusterista löydettiin spesifinen prenyylitransferaasientsyymi, joka liittää prenyyliryhmän substraattipeptidin tryptofaanin indolin typpiatomiin. Tämän väitöskirjatutkimuksen päätarkoituksena oli löytää ja karakterisoida uusia syanobaktiinien biosynteettisia geeniklustereita bakteereista sekä laajentaa tietämystä niiden biosynteettisesta potentiaalista. Tämän väitöskirjan tulokset ovat laajentaneet syanobaktiinien kemiallista monimuotoisuutta sekä monipuolistanut tietämystä niiden entsymaattisesta biosynteesistä

Jälkiositus

Survey-tutkimuksilla kerätään tietoa ympäröivästä maailmasta. Ne perustuvat usein otantaan eli siihen, että tietoa poimitaan valituilta tutkimuskohteilta. Vastaajia ja muita tietolähteitä poimitaan satunnaisesti tai jollain muulla tavalla valitsemalla. Otanta säästää tutkimuksen tekijältä aikaa ja kustannuksia, mutta tuottaa tutkimukselle epävarmuustekijöitä. Epävarmuus johtuu siitä, että poimittu otos ei vastaa tutkittavaa perusjoukkoa. Osa tutkimuskohteista jää tavoittamatta, tutkimuskohteet eivät vastaa tai vastaukset jäävät joiltain osin puutteellisiksi. Näin ollen otantatutkimus tuottaa aineistoja, joiden edustavuus ei ole täydellistä. Edustavuutta pyritään korjaamaan tilastollisilla menetelmillä, kuten painottamalla saatuja vastauksia sekä imputoimalla (paikkaamalla) tyhjiksi jääneitä vastauksia. Tässä opinnäytteessä keskitytään otannan korjaamiseen painottamalla. Opinnäytteessä luodaan katsaus katokorjausmenetelmään nimeltään jälkiositus. Menetelmä esitellään ja siihen liittyvä konkreettinen esimerkki käydään lävitse. Konkreettinen esimerkki liittyy Risto Lehtosen ja Erkki Pahkisen oppikirjaan [Lehtonen ja Pahkinen, 2004]. Siinä ennustetaan työttömien lukumääriä ja työttömien suhteellista osuutta entisen Keski-Suomen läänin alueella. Oppikirjan esimerkki toistettiin pääpiirteissään käyttäen eri otosta kuin oppikirjassa oli käytetty. Otokseen valikoituneiden kuntien takia tulokset poikkesivat jonkin verran oppikirjassa esitetyistä tuloksista. Jälkiosittaminen on loogista aineiston painottamista, joka tapahtuu aineiston keräämisen jälkeen. Siinä käytetään apuna lisätietoa esimerkiksi rekistereistä tai aiemmista tutkimuksista. Jälkiosittamisen historia ulottuu saman nimisenä 1970-luvulle ja eri nimisenä vähintäänkin 1940-luvulle. Jälkiosittaminen perustuu aineiston jakamiseen homogeenisiin soluihin sen jälkeen, kun aineisto on kerätty. Homogeenisten solujen käsittely vähentää epävarmuutta, jota tutkimuksen tekemiseen sisältyy. Epävarmuuden vähentyminen näkyy estimaattorien varianssien pienentymisenä

Maaseudun maahanmuuttajat : kokemuksia työperäisestä maahanmuutosta Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen maaseudulla

Suomen maahanmuuttajaväestö on keskittynyt kaupunkeihin, ja erityisesti pääkaupunkiseudulle ja muihin suurimpiin kaupunkikeskuksiin. Samaten kansallinen maahanmuuttopolitiikka kohdistuu ensisijaisesti suurimmille kaupunkiseuduille. Väestön ikääntymisen ja työvoimatarpeen tyydyttämisen kysymykset koskettavat kuitenkin mitä suurimmassa määrin myös maaseutua. Uusimmissa maaseutupoliittisissa ohjelmissa maahanmuutto ja maaseudun kansainvälistymisen tematiikka on jo jossakin määrin näkyvissä. Politiikka ei kuitenkaan ole voinut tukeutua maahanmuuttoa koskevaan tutkimukseen, koska aikaisemmassa tutkimuksessa ei juuri ole käsitelty maaseutuympäristöstä aiheutuvia erityiskysymyksiä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella työperäisen maahanmuuton nykytilaa ja kehitysnäkymiä maaseudulla. Käytännöllisenä tarkoituksena oli tarjota tietoa ja toimenpidesuosituksia siitä, miten maahanmuuttopolitiikkaa voitaisiin maaseutumaisilla alueilla parhaiten toteuttaa. Tutkimuksen kohdealueiksi valittiin kaksi maahanmuuton ääripään maakuntaa: Varsinais-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa. Tutkimus koostui neljästä osasta: tilastotarkastelusta, kyläyhdistyksille ja -toimikunnille kohdistetusta kyselystä, kuntatyönantajille kohdistetusta kyselystä sekä maahanmuuttajien haastatteluista. Tulosten perusteella tutkimusalueet eroavat maakuntina toisistaan sekä maahanmuuttajien määrässä että rakenteessa. Varsinais-Suomessa maahanmuuttajia on suhteessa väestöön Manner-Suomen maakunnista toiseksi eniten. Etelä-Pohjanmaalla sen sijaan ulkomaalaisten osuus väestöstä on maan alhaisin. Kummankin alueen kaksi suurinta vieraskielisen väestön kieliryhmää (poislukien ruotsi) ovat venäjä ja viro. Varsinais-Suomen vieraskielisten ryhmässä korostuu kuitenkin pakolaisten osuus. Etelä-Pohjanmaan vieraskieliset sen sijaan ovat pääosin naapurivaltioista kotoisin olevia työperäisiä maahanmuuttajia. Varsinais-Suomessa maahanmuuttajat ovat asettuneet asumaan kaupunkeihin, Turkuun ja sen lähikuntiin sekä Saloon. Maaseutumaisissa kunnissa maahanmuuttajista asui vain kuusi prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla vieraskieliset jakaantuivat tasaisemmin. Noin kolmasosa heistä asui kaupungissa (Seinäjoki), reilu kolmasosa taajaan asutuissa kunnissa ja niukka kolmasosa maaseutumaisissa kunnissa. Vieraskielisten suhteellinen osuus kuntien väestöstä on kuitenkin suurempi Etelä-Pohjanmaan maaseutumaisissa kunnissa kuin Varsinais-Suomen vastaavilla alueilla. Tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että vieraskielisten asema – esimerkiksi palveluiden, näkyvyyden, tarpeiden ja niiden tyydyttämisen suhteen – on Etelä-Pohjanmaan maaseudulla vahvempi kuin Varsinais-Suomen vastaavalla alueella. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajien alueellinen keskittyminen kaupunkeihin tukee huonosti maaseudun työvoiman tarjonnan kehitystä. Työperäisen maahanmuuton lisääminen maaseudulle siten, että näköpiirissä oleva työvoiman tarve tulisi katettua, tarvitsee erityisiä toimia. Maahanmuuttajien työllistymisen osalta tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen kokoamia tilastoaineistoja, joihin on koottu maassa vähintään vuoden oleskelleiden ulkomaan kansalaisten tietoja. Tulosten mukaan kolme neljästä ulkomaalaisesta sijoittui palveluammatteihin. Painopiste oli kaupan alalla, joka oli palveluammateissa työskentelevien naisten että miesten pääasiallinen toimiala. Maahanmuuttajien ryhmässä työvoiman osuus on kasvanut tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien niin, että vuonna 2005 se oli jo miltei sama kuin kantaväestön keskuudessa. Samaan aikaan maahanmuuttajien työttömyysaste on laskenut, pysytellen kuitenkin yli kaksinkertaisena kantaväestöön verrattuna. Tosin eri kansallisuusryhmien väliset erot ovat suuret: Työministeriön vuotta 2006 koskevan arvion mukaan työttömyysaste vaihteli irakilaisten 66 prosentista kiinalaisten 8 prosenttiin. Maahanmuuttajaväestön asemaan työmarkkinoilla vaikuttaa voimakkaasti Suomeen saapumisen syy. Pakolaistaustaisten työllistyminen on vaikeampaa johtuen heidän yleisestä heikommasta koulutustaustastaan, kielitaidostaan sekä kulttuurisesta ja maantieteellisestä etäisyydestään. Työperäisesti maahan tulleet ovat puolestaan usein jo tullessaan koulutettuja ja työhönsä nähden kielitaitoisia. Kantaväestön ja ulkomaalaisten suurimmat erot työllistymisessä olivat siinä, että ulkomaalaisista reilu neljännes oli hakiessaan toimenpidetyöllistettyjä (kantaväestössä vain noin 14 prosenttia) ja toisaalta ulkomaalaisissa ei juuri ollut työttömyyseläkeläisiä, joita kantaväestön työnhakijoissa oli keskimäärin lähes viidennes. Maahanmuuttajat työllistyivät Etelä-Pohjanmaan maaseudulla paremmin ja keskenään tasaisemmin kuin Varsinais-Suomen maaseudulla. Etelä-Pohjanmaalla oli tutkimusajankohtana tarjolla pääasiassa venäläistä ja virolaista työvoimaa: miltei puolet (46,6 %) työttömistä työnhakijoista kuului näihin kahteen kansallisuuteen. Varsinais-Suomessa työvoiman tarjonta jakaantui tasaisemmin eri kansallisuuksien kesken. Varsinais-Suomen maahanmuuttajien pakolaistausta näkyy heikosti koulutetun väestön suhteellisessa suuruudessa. Samaan viittaisi sekin, että ammattitaidottomaksi luokitellun työvoiman osuus oli Varsinais-Suomessa korkeampi kuin Etelä-Pohjanmaalla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajat eivät tällä hetkellä muodosta maaseudulla mitään erityistä työvoimareserviä. Tarvittaessa työvoimaa on hankittava joko kaupungeista tai suoraan maahanmuuton lähtöalueilta, mikä lisää paineita järjestää maaseutukuntiin toimivat maahanmuuttajien kotouttamispalvelut. Kansallisuuksista olisi luontevaa keskittyä venäläisiin ja virolaisiin, koska ne muodostavat jo tällä hetkellä vähäisen maahanmuuttajajoukon pääryhmät. Tällöin kotoutumispalvelujen järjestäminen olisi kaikkein helpointa. Lisäksi maahanmuuttajien työllistymisessä tulee erityisesti huomioida se, ovatko he pakolaisia vai muusta syystä maahan tulleita. Myös Etelä-Pohjanmaalla tulee varautua pakolaistaustaisten maahanmuuttajien määrän lisääntymiseen. Maaseutukuntien tilanne maahanmuuttajien työnantajina ja kotouttajina osoittautui tutkimuksessa varsin haasteelliseksi. Ensinnäkin tutkimuksen aikana tapahtui lukuisia kuntaliitoksia, jotka aiheuttivat sekaannusta kuntakentässä. Toiseksi kuntien työvoimatarve ei ilmeisesti ollut tutkimuksen tekohetkellä vielä niin akuutti kysymys kuin monilla muilla aloilla. Kunnat olivat kuitenkin työllistäneet ulkomaalaisia monipuolisesti eri tehtäviin ja monet vastaajat näkivät työvoimatarvetta erityisesti hoito- ja hoiva-aloilla. Kotouttamispalvelujen osalta yhteiseksi piirteeksi nousi palvelujen järjestäminen tarpeen ja tilanteen mukaan, koska maahanmuuttajamäärät ovat olleet varsin pieniä. Kokonaisuutena kuva maaseutukunnista työllistäjinä ja kotouttajina jäi suhteellisen epäselväksi. Taustalla saattaa olla edelleen maahanmuuton kytkeminen pakolaispolitiikkaan, jossa maaseutukunnat eivät juurikaan ole olleet aktiivisia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maaseutukuntien tulee laatia tai päivittää toimivat ja riittävän konkreettiset maahanmuuttopoliittiset ohjelmat, ja tiedottaa niistä tehokkaasti sekä omissa organisaatioissaan että sidosryhmien suuntaan. Ohjelmissa tulee selkeästi ottaa kantaa sekä pakolaisten vastaanoton että työperäisen maahanmuuton kysymyksiin. Ohjelmissa tulisi kotouttamispalvelujen järjestämisen lisäksi linjata myös kunnan rooli maahanmuuttajien työnantajina. Kolmanneksi ohjelmissa tulisi huomioida kolmannen sektorin toimijoiden merkitys maaseudun maahanmuuttajien lähimpänä kontaktipintana suomalaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Virolaistaustaisten maahanmuuttajien erityistä kielitaitoa – viro, venäjä, suomi – voitaisiin nykyistä paremmin hyödyntää erityisesti venäläisten kotouttamisessa. Julkisen sektorin ohuus nostaa maaseutukunnissa esiin myös kolmannen sektorin merkityksen maahanmuuttajien kotoutumisen edistäjänä. Yhdistykset ovat melko hyvin tietoisia alueellaan asuvista ulkomaalaisista, mitä voidaan pitää hyvänä lähtökohtana. Yhdistykset ovat kuitenkin voimakkaasti jakautuneet kahteen eri ryhmään sen suhteen koskeeko maahanmuuttajakysymys niiden toimintaa. Maahanmuuttajia ei myöskään ole erityisesti tavoiteltu kyliin asumaan eivätkä yhdistykset ole järjestäneet erityistä kotoutumista edistävää toimintaa. Yhdistysten mielestä maahanmuuttajia voidaan sen sijaan kutsua mukaan normaaliin toimintaan aivan kuten muitakin kyläläisiä, mikä onkin maahanmuuttajien vähäisen määrän vuoksi varsin luonteva tapa toimia. Maaseudulle asettuneet maahanmuuttajat ovat haastattelujen mukaan suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä. Elämä rakentuu työn, ystävien ja perheen varaan, kuten kantaväestölläkin. Maaseudulla asumisessa on koettu myös haasteita, kuten nurkkakuntaisuus ja sosiaalisen elämän vähäisyys. Moni tunsi kuitenkin olleensa onnekas löydettyään hiljaisen, rauhallisen ja turvallisen asuinpaikan maasta, jossa on korkea elintaso ja toimivat hyvinvointipalvelut. Suomalainen maaseutu näyttäytyy silti tietynlaisena rajaseutuna, jonne ovat ehtineet ensimmäiset rohkeat tienraivaajat. Haastateltuja leimasi tietynlainen rohkeus ja pilottihenkisyys. Maahanmuuttajiin oli myös suhtauduttu yksilöinä ja heistä on oltu kiinnostuneita toisin kuin kaupungeissa. Keskeinen kysymys on, onko maaseutuyhteisöissä olemassa maahanmuuttajien suhteen jokin raja-arvo, minkä ylittäminen aiheuttaa vastareaktioiden käynnistymisen. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että joko tätä raja-arvoa ei ole tai sitten siitä ollaan vielä hyvin kaukana. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että maahanmuuttajat ovat halukkaita ja valmiita toimimaan yhteisöjen hyväksi, ehkä jopa aktiivisemmin kuin kantaväestö. Kyläyhteisöjen kannattaisikin pyrkiä ottamaan maahanmuuttajat aktiivisesti mukaan osaksi kylän normaalia toimintaa. Maahanmuuttajat tarvitsevat kuitenkin kantaväestöä enemmän yhdistystoiminnan periaatteista tiedottamista. Lisäksi kyläyhteisöt voisivat olla aktiivisempia ulkomaalaistaustaisten asukkaiden hankinnassa. Yhdistysten tulisi myös olla tietoisia oman kunnan tai alueen maahanmuuttajille tarkoitetuista erityispalveluista, jotta he voivat ohjata maaseudulla usein yksittäin asuvat maahanmuuttajat niiden piiriin

Paradox and market renewal Knockoffs and counterfeits as doppelganger brand images of luxury

Purpose - The purpose of this paper is to continue the emerging stream of literature that has found knockoffs and counterfeits to be unobtrusive or even beneficial to luxury companies by analyzing how they produce paradoxes of meaning and contribute to the renewal of luxury markets. This is done by exploring them as doppelganger brand images that reappropriate brand imagery for their own purposes. Design/methodology/approach - This is a conceptual paper that focuses on the role of knockoffs and counterfeits in the renewal of luxury markets. Findings - The findings highlight how knockoffs and counterfeits can contribute to the emergence and cyclical diffusion of luxury. As luxury offerings are introduced to the market, knockoffs and counterfeits accelerate the snob effect, aid in anchoring trends and contribute to induced obsolescence. During diffusion, knockoffs and counterfeits can strengthen aspiration, bandwagon and herding effects. In doing so, knockoffs and counterfeits create a paradox as they simultaneously legitimize the idea of the authenticity of genuine offerings through their presence in the market and create cyclical demand for novel offerings by undermining the authenticity claims of existing luxury offerings. Thus, knockoffs and counterfeits can be understood as a paradox of luxury markets that contributes to the market cyclicality not despite but because of this paradoxical interplay. Originality/value - While research on knockoffs and counterfeiting is plentiful in the field of marketing, this is among the few studies that analyze how these offerings contribute to luxury markets and their renewal.Peer reviewe

Characterization of the main transition of dinervonoylphosphocholine liposomes by fluorescence spectroscopy

AbstractThe structural dynamics of the main phase transition of large unilamellar dinervonoylphosphocholine (DNPC) vesicles was investigated by steady state and time-resolved fluorescence spectroscopy of the membrane incorporated fluorescent lipid analog, 1-palmitoyl-2[10-(pyren-1-yl)]decanoyl-sn-glycero-3-phosphocholine (PPDPC). These data were supplemented by differential scanning calorimetry (DSC) and fluorescence anisotropy measured for 1-palmitoyl-2-(3-(diphenylhexatrienyl) propanoyl)-sn-glycero-3-phosphocholine (DPHPC). The collected data displayed several discontinuities in the course of the main transition and the pretransition. The discontinuities seen in the fluorescence properties may require modification of the existing models for phospholipid main transition as a first order process. From our previous study on dipalmitoylphosphocholine (DPPC), we concluded the transition to involve a first-order process resulting in the formation of an intermediate phase, which then converts into the liquid crystalline state by a second order process. Changes in the physical properties of the DNPC matrix influencing probe behavior were similar to those reported previously for PPDPC in DPPC. In gel state DNPC [(T−Tm)<−10] the high values for excimer/monomer emission ratio (Ie/Im) suggest enrichment of the probe in clusters. In this temperature range, excimer fluorescence for PPDPC (mole fraction XPPDPC=0.02) is described by two formation times up to (T−Tm)≈−10, with a gradual disappearance of the fractional intensity (IR1) of the shorter formation time (τR1) with increasing temperature up to (T–Tm)≈−10. This would be consistent with the initiation of the bilayer melting at the PPDPC clusters and the subsequent dispersion of the one population of PPDPC domains. A pronounced decrement in Ie starts at (T–Tm)=−10, continuing until Tm is reached. No decrease was observed in fluorescence quantum yield in contrast to our previous study on DPPC/PPDPC large unilamellar vesicles (LUVs) [J. Phys. Chem., B 107 (2003) 1251], suggesting that a lack of proper hydrophobic mismatch may prevent the formation of the previously reported PPDPC superlattice. With further increase in temperature and starting at (T−Tm)≈−1, Ie, τR2, and excimer decay times (τD) reach plateaus while increment in trans→gauche isomerization continues. This behavior is in keeping with an intermediate phase existing in the temperature range −1<(T−Tm)<4 and transforming into the liquid disordered phase as a second order process, the latter being completed when (T−Tm)→4 and corresponding to ≈50% of the total transition enthalpy

Onboard Napa for tankers version D

Opinnäytetyön aiheena oli lastinkäsittely- ja vakavuusohjelma Onboard Napa for tankers versio D. Tarkoituksena oli tehdä selkeä ja käytännönläheinen manuaali ohjelmaa varten. Tämä uusin versio ohjelmasta on hankittu koulullemme, joten tällaiselle suomenkieliselle manuaalille on näin tarvetta. Lisäksi suunnittelimme ohjelman käyttöharjoituksia käytettäväksi säiliöalusten lastinkäsittelyopinnoissa. Suomalaisista varustamoista Neste Shipping on yksi suurimmista ja näin myös merkittävä merenkulun koulutuksesta valmistuneiden työnantaja. Nesteen säiliöaluksissa sekä myös suurimmassa osassa koko maailman säiliöaluslaivastoa on käytössä On-board Napan lastinkäsittelyohjelmat, joten uuden kansipäällystön on erittäin hyödyllistä osata perusteet ohjelman käytöstä. Pohjana tälle työlle käytimme Onboard Napa Ltd:ltä saatua englanninkielistä manuaalia sekä omaa käytännön kokemustamme, jonka olemme hankkineet työskennellessämme Neste Shippingin aluksilla perämiehinä. Kävimme myös molemmat Onboard Napa Ltd:n järjestämän versio D:tä käsittelevän kurssin keväällä 2010. Uskomme, että tämän ohjekirjan ja harjoitusten avulla uusien opiskelijoiden on helpompaa perehtyä ohjelman käyttämiseen. Samalla myös mahdollisesti perehtyminen työhön säiliöaluksilla on nopeampaa.This thesis presents The Onboard Napa for tankers version D - a program for ship's cargo handling and stability. The aim was to write a clear and user friendly manual for the program. This latest version of the program has been acquired to our school, so this type of a Finnish manual is therefore needed. In addition, a number of exercises, which can be used in cargo handling courses in our school, were drawn up and included in the study. Neste Shipping is one of the biggest shipping companies and therefore also a major employer for the graduates. Tankers in Neste Shipping's fleet as well as most of the world tanker fleet use cargo handling programs made by the Onboard Napa, so it is very useful for the new deck officers to know the basics of how to use the program. The English manual provided by the Onboard Napa Ltd was used as the source material for this thesis. Also practical experience, acquired while working as deck officers onboard Neste Shipping's tankers and the course that covered the version D of the program helped with the process. The course was organized by the Onboard Napa Ltd in collaboration with the Neste Shipping Oy. With this manual and exercises it is easier for the new students to familiarize themselves with the use of the program and, thus, familiarization with the work onboard tankers becomes considerably faster