Variable Effects of Changing Climate on Life-History Traits of Two Passerine Birds

Siirretty Doriast

Tracing Passenger Safety Perception for Cruise Ship Design

This study explores how passengers perceive safety on board a cruise ship during normal operating conditions. The research aims to deepen understanding of how the different environmental characteristics of a cruise ship impact safety perceptions and determine whether it is possible to enhance perceived safety by means of design and how the interaction of different environmental characteristics can be visualized to support the ship design process. Passengers can only feel comfortable in conditions that they perceive as safe. Safety and comfort constitute key criteria for cruise operators when they order new cruise ships. Comprehension of passengers’ safety perception can guide the design process towards improved safety and a more enjoyable cruise experience. Understanding of passengers’ safety perception provides valuable information for ship societies developing cruise ship comfort classifications. The study followed the user-centred research approach. User data were collected through 19 situated interviews and 38 days of observation in an authentic cruise ship environment during five cruises. Passenger insights were analysed by visualizing the interconnectivity of the identified human (openness, sounds) andnon-human (handrails, uniforms) environmental characteristics. This revealed how individual environmental characteristics are interrelated in terms of passengers’ perceived safety. The findings were verified with a survey, which applied conjoint analysis. The research highlights the importance of passengers’ perceptions for designing a safe and comfortable ship. It argues that safety perception in a cruise ship environment is responsive to passenger perceptions of certain connected human and nonhuman environmental characteristics that are typical of this environment. These same environmental characteristics appear in ship safety regulations and in passengers’ perceptions, but their perspectives differ. Designers are able to influence passenger safety perceptions through the openness and transparency of the space, thereby enhancing visibility and navigation as well as providing egress options. Design can also communicate trust in the ship’s emergency handling capacity through the visibility and appearance of the lifesaving appliances, competent crew and well-maintained equipment. Furthermore, situational awareness should be supported through the design of the environmental characteristics, such as sounds, signageand architectural elements. Mastering positive translations from interconnected human and non-human environmental characteristics to safety perceptions helps to enhance passengers’ comfort and avoid misperceptions that lead to discomfort and even incorrect behaviour in accident situations.Tracing Passenger Safety Perception for Cruise Ship Design tutkii, kuinka matkustajat kokevat turvallisuuden risteilylaivoilla normaalin toiminnan aikana. Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään, kuinka risteilylaivaympäristön ominaisuudet vaikuttavat turvallisuuden kokemiseen, onko turvallisuuden kokemusta mahdollista parantaa muotoilun keinoin ja miten erilaisten ympäristön ominaisuuksien vuorovaikutus voidaanvisualisoida tukemaan laivan muotoiluprosessia. Matkustajat voivat tuntea olonsa mukavaksi vain tilanteessa, jonka he kokevat myös turvalliseksi. Koettu turvallisuus ja mukavuus ovat tärkeitä kriteereitä, kun risteilyvarustamot tilaavat uutta risteilylaivaa. Turvallisuuden kokemisen ymmärtämisellä voidaan ohjata muotoiluprosessia suuntaan, joka entisestäänparantaa matkustajien turvallisuutta ja risteilyelämystä. Tämä tieto on myös arvokasta laivojen luokituslaitoksille risteilylaivojen mukavuusluokituksia kehitettäessä. Käyttäjälähtöisen tutkimuksen aineisto kerättiin viidellä eri risteilyllä autenttisessa risteilylaivaympäristössä. Aineisto muodostuu 19 tilannesidonnaisesta haastattelusta ja 38 risteilypäivänhavainnoinnista. Aineistosta esiin nousseiden inhimillisten (avoimuus, äänet) ja ei-inhimillisten (kaide, univormu) ympäristön ominaisuuksien yhteys toisiinsa analysointiin visualisoimalla. Tästä selvisi, kuinka yksittäiset ympäristön ominaisuudet ovat kytköksissä matkustajan turvallisuuden kokemiseen. Löydöksettodennettiin kyselytutkimuksella ja conjoint-analyysilla. Tutkimus korostaa matkustajien turvallisuuden kokemisen merkitystä laivojen turvallisuuden ja mukavuuden suunnittelussa. Tutkimuksessa väitetään, että turvallisuuden kokeminen risteilylaivaympäristössä on yhteydessä matkustajien tulkintoihin tietyistä risteilylaivaympäristölle tyypillisistä inhimillisten jaei-inhimillisten ominaisuuksien yhdistelmistä. Näitä samoja ominaisuuksia esiintyy laivojen turvallisuuden suunnittelua koskevissa määräyksissä mutta eri näkökulmasta. Muotoilija pystyy vaikuttamaan turvallisuuden kokemiseen muokkaamalla tilan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, joka parantaa näkyvyyttä, tilassa suunnistamista sekä luo pelastautumisreittejä. Lisäksi muotoilun keinoin voidaan parantaa luottamusta laivan kykyyn turvata matkustajien turvallisuus hätätilanteessa ja keskeisimpiä tekijöitä ovat hyväkuntoisten turvavarusteiden näkyvyys sekä miehistön pätevä ulkoasu ja olemus. Matkustajien tilannetietoisuutta voidaan tukea myös ympäristön ominaisuuksien kautta, kuten äänin, viitoin ja tilasuunnittelulla. Hyödyntämällä tutkimuksen tuloksena saatua ymmärrystä voidaan välttää suunnitellun ympäristön väärinkäsittäminen ja jopa virheellinen käyttäytyminen onnettomuustilanteessa sekä kehittää matkustajien mukavuutta

A Novel Tool to Mitigate By-Catch Mortality of Baltic Seals in Coastal Fyke Net Fishery

Developing methods to reduce the incidental catch of non-target species is important, as by-catch mortality poses threats especially to large aquatic predators. We examined the effectiveness of a novel device, a "seal sock", in mitigating the by-catch mortality of seals in coastal fyke net fisheries in the Baltic Sea. The seal sock developed and tested in this study was a cylindrical net attached to the fyke net, allowing the seals access to the surface to breathe while trapped inside fishing gear. The number of dead and live seals caught in fyke nets without a seal sock (years 2008-2010) and with a sock (years 2011-2013) was recorded. The seals caught in fyke nets were mainly juveniles. Of ringed seals (Phoca hispida botnica) both sexes were equally represented, while of grey seals (Halichoerus grypus) the ratio was biased (71%) towards males. All the by-caught seals were dead in the fyke nets without a seal sock, whereas 70% of ringed seals and 11% of grey seals survived when the seal sock was used. The seal sock proved to be effective in reducing the by-catch mortality of ringed seals, but did not perform as well with grey seals.201

Norppien GPS-seuranta Perämerellä: Liikkumistietoa kannanhoidon tueksi

Ammattikalastajat ovat arvioineet norpan aiheuttamien saalisvahinkojen nousseen merkittävästi Perämerellä. Norppa-kalastus-ongelman laajuuden ja mahdollisten lieventämiskeinojen arviointia vaikeuttaa tiedonpuute, koska aiempi tuntemus hyljevahingoista ja niiltä suojautumisesta koskee pääosin hallia ja ponttonirysiä. Norppien liikkumisesta ja elinympäristönkäytöstä on myös hyvin vähän tietoa Itämereltä. Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa norppien ja kalastuksen välisestä vuorovaikutuksesta tutkimalla norppien liikkumista ja elinympäristön valintaa satelliittiseurannalla. Lisäksi kehitettiin norppien elävänäpyyntiä rysistä ns. hyljesukan avulla. Sukka asennettiin kalapesään ja sen tarkoituksena oli mahdollistaa rysään jääneen hylkeen hengissä säilyminen. Hyljesukan toimivuutta testattiin vertaamalla vannerysistä saatujen hylkeiden selviytymistä rysissä ilman sukkaa (vuosina 2008–2010, 77 hyljettä) ja kun sukka oli käytössä (2011–2013, 58 hyljettä). Satelliittiseurantaa varten norppia pyydystettiin hyljesukalla varustettujen rysien (elo-marraskuussa) lisäksi kelluvilla hyljeverkoilla (loka-marraskuussa) vuosina 2011–2014. Samalla selvitettiin rysiin jääneiden hylkeiden ikä- ja sukupuolirakennetta. Tarpeeksi suurikokoisille norpille (≥ 40 kg) kiinnitettiin GPS/GSM-laite, joka kerää tietoa liikkumisesta, makuullaolosta ja sukelluksista. Saadun aineiston perusteella määritettiin yksilöiden elinpiirien ja ydinalueiden laajuudet. Ydinalue kuvaa elinpiirin aktiivisimmin käytettyä aluetta. Hyljesukka paransi norppien selviytymistä, mutta ei hallien. Valtaosa (70 %) norpista säilyi hengissä hyljesukallisissa rysissä, halleista vain runsaat 10 %. Norpat, jotka eivät löytäneet sukkaan, olivat pääasiassa kuutteja. Rysistä saadut norpat olivat pääasiassa nuoria (94 %), ja uroksia sekä naaraita oli lähes yhtä paljon. Rysista saaduista halleista sen sijaan kolmannes oli aikuisia ja valtaosa (73 %) oli uroksia. Rysillä satelliittiseurantaan saadut norpat (N=10) olivat kaikki nuoria, mutta verkoilla pyydetyistä (N=20) valtaosa (75 %) oli aikuisia. Seuratut norpat liikkuivat laajoilla alueilla; niiden keskimääräiset (± keskihajonta) elinpiirit olivat 8 292 ± 5 088 km2:n ja ydinalueet 1 038 ± 935 km2:n laajuisia. Liikkumisessa näkyi kolme selkeää alueellista keskittymää: yksi Tornion edustalla, yksi Simon edustalla ja yksi pohjoisella Selkämerellä Ruotsin rannikolla. Norpat liikkuivat aiemmin oletettua laajemmilla alueilla. Niiden elinpiirit olivat samaa suuruusluokkaa kuin hallilla Itämerellä ja norpilla Jäämerellä. Vannerysistä pyydystetyillä norpilla ei havaittu yhtä voimakasta avovesiaikaista saalistuspaikkauskollisuutta kuin ponttonirysistä pyydystetyillä halleilla on aiemmin havaittu. Yhtään merkityistä norpista ei myöskään tavattu pyydyksissä uudelleen. Norppien poistopyynti vannerysistä ei vaikuta tämän tutkimuksen tulosten valossa tehokkaalta keinolta hylje-kalastuskonfliktin lieventämiseen, koska viitteitä samoilla pyydyksillä vierailuun erikoistuneista ongelmayksilöistä ei havaittu. Tämä on tutkimuksen keskeisimpiä havaintoja ja samalla selkeä ero vastaavalla menetelmällä toteutettuun hallitutkimukseen, jossa havaittiin halliurosten erikoistuvan rysillä käyntiin. Hyljesukka osoittautui toimivaksi menetelmäksi norppien elävänäpyynnissä, muttei toiminut yhtä hyvin halleilla. Sukan avulla on mahdollista pienentää norppien jäämistä sivusaaliiksi ja kehittää kalastusta Euroopan Unionin kestävän kalastuksen tavoitteiden mukaisesti.201

Patterns of gene flow and selection across multiple species of Acrocephalus warblers: footprints of parallel selection on the Z chromosome

201

Patterns of gene flow and selection across multiple species of Acrocephalus warblers: footprints of parallel selection on the Z chromosome

Background: Understanding the mechanisms and selective forces leading to adaptive radiations and origin of biodiversity is a major goal of evolutionary biology. Acrocephalus warblers are small passerines that underwent an adaptive radiation in the last approximately 10 million years that gave rise to 37 extant species, many of which still hybridize in nature. Acrocephalus warblers have served as model organisms for a wide variety of ecological and behavioral studies, yet our knowledge of mechanisms and selective forces driving their radiation is limited. Here we studied patterns of interspecific gene flow and selection across three European Acrocephalus warblers to get a first insight into mechanisms of radiation of this avian group.Results: We analyzed nucleotide variation at eight nuclear loci in three hybridizing Acrocephalus species with overlapping breeding ranges in Europe. Using an isolation-with-migration model for multiple populations, we found evidence for unidirectional gene flow from A. scirpaceus to A. palustris and from A. palustris to A. dumetorum. Gene flow was higher between genetically more closely related A. scirpaceus and A. palustris than between ecologically more similar A. palustris and A. dumetorum, suggesting that gradual accumulation of intrinsic barriers rather than divergent ecological selection are more efficient in restricting interspecific gene flow in Acrocephalus warblers. Although levels of genetic differentiation between different species pairs were in general not correlated, we found signatures of apparently independent instances of positive selection at the same two Z-linked loci in multiple species.Conclusions: Our study brings the first evidence that gene flow occurred during Acrocephalus radiation and not only between sister species. Interspecific gene flow could thus be an important source of genetic variation in individual Acrocephalus species and could have accelerated adaptive evolution and speciation rate in this avian group by creating novel genetic combinations and new phenotypes. Independent instances of positive selection at the same loci in multiple species indicate an interesting possibility that the same loci might have contributed to reproductive isolation in several speciation events

Ihmismäisen robotin pään, silmien ja suun liikkeiden kehittäminen

Tiivistelmä. Perinteisesti robotit ovat olleet tärkeässä roolissa muun muassa tehdastyön tehokkuuden kasvattamisessa, mutta viime vuosina robotiikan huomio on keskittynyt yhä enemmän ihmistä muistuttaviin robotteihin eli humanoidirobotteihin, joita voitaisiin käyttää useissa tehtävissä ihmisten korvikkeena. Ihmisen muoto kuitenkin aiheuttaa useita haasteita robotin suunnittelussa, suurimpien joukossa luonnollisilta vaikuttavien liikkeiden toteuttaminen. InMoov-robotin päälle toteutettiin ohjausjärjestelmä, joka parantaa aiemmin toteutettua kasvojen seuraamista yhdistämällä siihen pään liikkeet, ja lisää puhesynteesin perusteella liikkuvan leuan sekä erinäisiä pään eleitä ihmisen ja robotin vuorovaikutuksen parantamiseksi. Järjestelmän suoriutumista testattiin käyttötarkoituksen mukaisessa ympäristössä kahdella erillisellä kerralla, joissa ilmi tulleita havaintoja käytettiin järjestelmän parantamiseen. Lopullinen järjestelmä pystyy kääntämään robotin silmiä sekä päätä ihmismäisesti kohti tunnistettuja kasvoja ja suorittamaan valmiiksi ohjelmoituja pään eleitä, minkä lisäksi siinä on valmius yhdistää leuka liikkumaan ulkoisen ohjelmiston puheen mukaan. Robotin kokoonpano koostuu päästä, kaulasta, torsosta ja olkavarsista.Developing head, eye, and jaw movements of a humanoid robot. Abstract. Traditionally robots have had an important role in making factories more efficient, among other things, but in recent years the field of robotics has been more and more focused on robots that resemble humans, also known as humanoid robots, which could be used in many tasks as replacements for human workers. However, designing such robots poses many challenges, one of the greatest being the difficulty of creating human-like movements. In this work, a control system for the head of an InMoov robot, which improves on its previously implemented face tracking capabilities by adding head movement and implements speech synthesis-based jaw movements along with various head gestures in order to improve human-robot interaction with the robot, was implemented. The system was tested in its intended environment on two separate occasions in order to observe where the system could be improved further. The final system is able to turn the robot’s eyes and head towards detected faces in a human-like fashion and execute pre-programmed head gestures, in addition to which it has the capability to move its jaw according to speech synthesised in an external program. The robot consists of a head, a neck, a torso, and upper arms