”Ehkä elämä 10 vuoden päästä hymyilee silloin ei enää ainakaan ole lasten pelkoa” : äidin negatiivisten tunteiden diskurssi sodanaikaisissa kirjeissä

Tutkielmassa tarkastellaan erään aviovaimon miehelleen osoittamaa kirjeenvaihtoa Suomen talvi- ja jatkosodassa aikavälillä 1939–1943. Tutkimuskohteena on vaimon äitiyteen liittyvien negatiivisten tunteiden diskurssi, jonka kielellisiä ilmenemiä tutkimuksessa analysoidaan. Tutkielmassa selvitetään myös, millaista kuvaa kotirintaman arkielämästä vaimon kirjeissään käyttämä diskurssi rakentaa. Tutkimus on monitieteinen: lingvistinen tavoite on kartuttaa tietoa tunteiden kielentämisen tavoista ja historiantutkimuksellinen tavoite on laajentaa näkemystä sodanaikaisen kirjeenvaihdon luonteesta etenkin kotirintamalta sotarintamalle suuntautuneissa kirjeissä. Tutkimusaineisto on peräisin Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston sotakirjekokoelmasta SAK 263. Kirjekokoelma sisältää tamperelaisen pariskunnan keskinäistä kirjeenvaihtoa. Tutkimusaineistona ovat ainoastaan vaimon miehelleen lähettämät kirjeet, sillä aineiston loppupäästä miehen kirjeet puuttuvat kokonaan. Lisäksi tutkimuskysymykset kohdistuvat nimenomaan vaimon kirjeissään ilmaisemiin tunteisiin. Kaikkiaan aineistona on 111 kirjettä, jotka ovat keskimäärin kahden tai useamman paperiarkin mittaisia. Kirjeet litteroitiin puhtaaksi käsittelyn helpottamiseksi, mutta kieliasu on pyritty pitämään autenttisena. Teoriataustana tutkielmassa käytetään laajasti tunteisiin sekä sodanajan naismyytteihin ja äitiyden negatiivisuuksiin kytkeytyvää tutkimusta. Kirjeaineiston analyysi tapahtuu diskurssintutkimuksen välinein kielen mikrotasolla eli konkreettisia kielen keinoja tarkastelemalla sekä kielen makrotasolla laajempia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia konteksteja hahmottamalla. Kieltä tutkitaan aineistolähtöisesti, sillä systeemis-funktionaalisen lähestymistavan mukaan kielen merkitykset syntyvät tilannekohtaisesti. Perusajatus tulkinnassa on, että teksti toimii aina paitsi viestinnän välineenä myös representaationa maailmasta sekä sosiaalisten suhteiden ja identiteettien luojana. Näin ollen kirjeiden välittämistä viesteistä voidaan tehdä havaintoja ja päätelmiä myös sota-ajan maailmankuvasta. Tutkielman tuloksena selvisi, että negatiivisia tunteita kielennetään estottomasti ja monissa eri tilanneyhteyksissä. Aineiston pohjalta tunteita nostattavat aiheet jaettiin viiteen eri aihepiiriin: yksinäisyyteen, lasten saantiin, arjen raskaisiin oloihin, mielenterveyttä koetteleviin tapahtumiin sekä naisen omien toiveiden ja todellisuuden välisiin yhteentörmäyksiin. Negatiivisesti luokiteltavia tunteita kirjeissä eksplikoidaan hyvin monenlaisia. Lingvistisesti tunteet ovat toistuvasti itsessään puheenaiheina, mutta voimakkaat affektiiviset asenteet ilmenevät monissa pienissä kielen osasissa myös morfologisesti ja syntaktisesti. Makrotason tutkimus osoitti, että kotirintaman arki koettelee äitiyteen negatiivisesti suhtautuvaa naista, sillä hän kokee voimakasta yhteiskunnallista painetta ja vertailee äitinä onnistumistaan ulkoapäin tuleviin odotuksiin ja naispuolisiin läheisiinsä. Toisaalta hän kykenee jakamaan tuntemuksensa miehelleen avoimesti, mikä rikkoo käsitystä omia koettelemuksia vähättelevästä ja kannustavasta kotirintamasta

Le temps dans la traduction : Une étude comparée de la traduction des anglicismes et des jurons dans deux traductions françaises de The Catcher in the Rye

Hakutermit: anglismit, kirosanat, Sieppari ruispellossa, kääntäminen, aika ja kulttuuri Tämä Pro Gradu-tutkielma vertailee kahta J.D Salingerin romaanista Sieppari ruispellossa (1951) tehtyä ranskannosta. Ensimmäinen käännös on ilmestynyt vuonna 1953 ja sen on kääntänyt Jean-Baptiste Rossi. Uudempi ranskannos on ilmestynyt vuonna 1986, kääntäjänä Annie Saumont. Tutkimuskohteena on kielen kehittyminen kolmen vuosikymmenen aikana anglismien ja kirosanojen kohdalla. Aineisto koostuu kaikista englanninkielisessä Sieppari ruispellossa esiintyvistä kirosanoista sekä ranskannoksissa esiintyvistä anglismeista. Koska aineisto on kirosanojen kohdalla laaja, kirosanat on jaettu neljään ryhmään. Analyysi käsittelee kirosanoja sekä semanttiselta että kieliopilliselta kannalta. Kirosanoja analysoidaan kokonaisuutena: pyritään löytämään yhtäläisyyksiä ryhmien sisällä. Koko kirosana korpus löytyy liitteenä. Anglismi analyysi vertailee molemmissa käännöksissä esiintyviä englantilaislainasanoja sekä anglismeja, jotka esiintyvät ainoastaan toisessa käännöksistä. Analyysissä käsitellään anglismien kehitystä semanttisesta ja kieliopillisesta näkökulmista. Anglismien kehityksestä voidaan todeta, että ne ovat saavuttaneet huomattavasti tukevamman jalansijan 1980-luvun lopulla ilmestyneessä ranskannoksessa. Anglismien määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 1950-luvun käänökseen ja ne ovat tulleet osaksi kieltä, tästä ovat todisteena laajemmat semanttiset viittauskohteet sekä lainasanojen kieliopillinen mukautuminen. Englannin kielen sekä amerikkalaisen kulttuurin tietämys helpottavat anglismien lainautumista kieleen. Kirosanojen sävy on muuttunut 30:ssa vuodessa jumalaa pilkkaavista lähinnä rivoiksi ja ruumista herjaaviksi. Tämä johtuu uskonnollisten arvojen laskusta länsimaisessa kulttuurissa viime vuosikymmenten aikana. Vaikka kirosanojen määrä on vähentynyt, sävy uudemmassa käännöksessä on loukkaavampi sillä ihmistä herjaavia kirouksia on siinä enemmän. Englantilaisen alkuperäistekstin kirosanat eivät ole kovin voimakkaita; ne edustavat rituaalikiroamista, joka ei ole tunnepitoista. Ranskalaiset kirosanat taas ovat luonnostaan negatiivissävyisiä, eivätkä siksi sovellu hyvin rituaalikiroamiseen. Adjektiivin paikalla olevat kirosanat edeltävät pääsanaansa, mikä ei ole ranskalle tyypillistä. Syynä tähän lienee tunteenilmaisun painotus

”Ehkä elämä 10 vuoden päästä hymyilee silloin ei enää ainakaan ole lasten pelkoa” : äidin negatiivisten tunteiden diskurssi sodanaikaisissa kirjeissä

Tutkielmassa tarkastellaan erään aviovaimon miehelleen osoittamaa kirjeenvaihtoa Suomen talvi- ja jatkosodassa aikavälillä 1939–1943. Tutkimuskohteena on vaimon äitiyteen liittyvien negatiivisten tunteiden diskurssi, jonka kielellisiä ilmenemiä tutkimuksessa analysoidaan. Tutkielmassa selvitetään myös, millaista kuvaa kotirintaman arkielämästä vaimon kirjeissään käyttämä diskurssi rakentaa. Tutkimus on monitieteinen: lingvistinen tavoite on kartuttaa tietoa tunteiden kielentämisen tavoista ja historiantutkimuksellinen tavoite on laajentaa näkemystä sodanaikaisen kirjeenvaihdon luonteesta etenkin kotirintamalta sotarintamalle suuntautuneissa kirjeissä. Tutkimusaineisto on peräisin Tampereen yliopiston Kansanperinteen arkiston sotakirjekokoelmasta SAK 263. Kirjekokoelma sisältää tamperelaisen pariskunnan keskinäistä kirjeenvaihtoa. Tutkimusaineistona ovat ainoastaan vaimon miehelleen lähettämät kirjeet, sillä aineiston loppupäästä miehen kirjeet puuttuvat kokonaan. Lisäksi tutkimuskysymykset kohdistuvat nimenomaan vaimon kirjeissään ilmaisemiin tunteisiin. Kaikkiaan aineistona on 111 kirjettä, jotka ovat keskimäärin kahden tai useamman paperiarkin mittaisia. Kirjeet litteroitiin puhtaaksi käsittelyn helpottamiseksi, mutta kieliasu on pyritty pitämään autenttisena. Teoriataustana tutkielmassa käytetään laajasti tunteisiin sekä sodanajan naismyytteihin ja äitiyden negatiivisuuksiin kytkeytyvää tutkimusta. Kirjeaineiston analyysi tapahtuu diskurssintutkimuksen välinein kielen mikrotasolla eli konkreettisia kielen keinoja tarkastelemalla sekä kielen makrotasolla laajempia sosiaalisia ja yhteiskunnallisia konteksteja hahmottamalla. Kieltä tutkitaan aineistolähtöisesti, sillä systeemis-funktionaalisen lähestymistavan mukaan kielen merkitykset syntyvät tilannekohtaisesti. Perusajatus tulkinnassa on, että teksti toimii aina paitsi viestinnän välineenä myös representaationa maailmasta sekä sosiaalisten suhteiden ja identiteettien luojana. Näin ollen kirjeiden välittämistä viesteistä voidaan tehdä havaintoja ja päätelmiä myös sota-ajan maailmankuvasta. Tutkielman tuloksena selvisi, että negatiivisia tunteita kielennetään estottomasti ja monissa eri tilanneyhteyksissä. Aineiston pohjalta tunteita nostattavat aiheet jaettiin viiteen eri aihepiiriin: yksinäisyyteen, lasten saantiin, arjen raskaisiin oloihin, mielenterveyttä koetteleviin tapahtumiin sekä naisen omien toiveiden ja todellisuuden välisiin yhteentörmäyksiin. Negatiivisesti luokiteltavia tunteita kirjeissä eksplikoidaan hyvin monenlaisia. Lingvistisesti tunteet ovat toistuvasti itsessään puheenaiheina, mutta voimakkaat affektiiviset asenteet ilmenevät monissa pienissä kielen osasissa myös morfologisesti ja syntaktisesti. Makrotason tutkimus osoitti, että kotirintaman arki koettelee äitiyteen negatiivisesti suhtautuvaa naista, sillä hän kokee voimakasta yhteiskunnallista painetta ja vertailee äitinä onnistumistaan ulkoapäin tuleviin odotuksiin ja naispuolisiin läheisiinsä. Toisaalta hän kykenee jakamaan tuntemuksensa miehelleen avoimesti, mikä rikkoo käsitystä omia koettelemuksia vähättelevästä ja kannustavasta kotirintamasta

Le temps dans la traduction : Une étude comparée de la traduction des anglicismes et des jurons dans deux traductions françaises de The Catcher in the Rye

Hakutermit: anglismit, kirosanat, Sieppari ruispellossa, kääntäminen, aika ja kulttuuri Tämä Pro Gradu-tutkielma vertailee kahta J.D Salingerin romaanista Sieppari ruispellossa (1951) tehtyä ranskannosta. Ensimmäinen käännös on ilmestynyt vuonna 1953 ja sen on kääntänyt Jean-Baptiste Rossi. Uudempi ranskannos on ilmestynyt vuonna 1986, kääntäjänä Annie Saumont. Tutkimuskohteena on kielen kehittyminen kolmen vuosikymmenen aikana anglismien ja kirosanojen kohdalla. Aineisto koostuu kaikista englanninkielisessä Sieppari ruispellossa esiintyvistä kirosanoista sekä ranskannoksissa esiintyvistä anglismeista. Koska aineisto on kirosanojen kohdalla laaja, kirosanat on jaettu neljään ryhmään. Analyysi käsittelee kirosanoja sekä semanttiselta että kieliopilliselta kannalta. Kirosanoja analysoidaan kokonaisuutena: pyritään löytämään yhtäläisyyksiä ryhmien sisällä. Koko kirosana korpus löytyy liitteenä. Anglismi analyysi vertailee molemmissa käännöksissä esiintyviä englantilaislainasanoja sekä anglismeja, jotka esiintyvät ainoastaan toisessa käännöksistä. Analyysissä käsitellään anglismien kehitystä semanttisesta ja kieliopillisesta näkökulmista. Anglismien kehityksestä voidaan todeta, että ne ovat saavuttaneet huomattavasti tukevamman jalansijan 1980-luvun lopulla ilmestyneessä ranskannoksessa. Anglismien määrä on kaksinkertaistunut verrattuna 1950-luvun käänökseen ja ne ovat tulleet osaksi kieltä, tästä ovat todisteena laajemmat semanttiset viittauskohteet sekä lainasanojen kieliopillinen mukautuminen. Englannin kielen sekä amerikkalaisen kulttuurin tietämys helpottavat anglismien lainautumista kieleen. Kirosanojen sävy on muuttunut 30:ssa vuodessa jumalaa pilkkaavista lähinnä rivoiksi ja ruumista herjaaviksi. Tämä johtuu uskonnollisten arvojen laskusta länsimaisessa kulttuurissa viime vuosikymmenten aikana. Vaikka kirosanojen määrä on vähentynyt, sävy uudemmassa käännöksessä on loukkaavampi sillä ihmistä herjaavia kirouksia on siinä enemmän. Englantilaisen alkuperäistekstin kirosanat eivät ole kovin voimakkaita; ne edustavat rituaalikiroamista, joka ei ole tunnepitoista. Ranskalaiset kirosanat taas ovat luonnostaan negatiivissävyisiä, eivätkä siksi sovellu hyvin rituaalikiroamiseen. Adjektiivin paikalla olevat kirosanat edeltävät pääsanaansa, mikä ei ole ranskalle tyypillistä. Syynä tähän lienee tunteenilmaisun painotus