Voluntary Conservation Activities as Platforms for Youth Development : Youth Engagement in Integrated Conservation and Development Initiatives in Nepal

This thesis examines the role of youth in the participatory natural resources management and conservation work of WWF Nepal and the reasons why the organisation engages youth in its integrated conservation and development initiatives. Furthermore, the study analyses what kinds of experiences and personal development the youth have gained and built while participating in two different voluntary conservation groups: the anti-poaching and the Population, Health and Environment project (PHE) supported peer-to-peer education groups. The theoretical framework consists of three discourses: community-based natural resources management and conservation, the integrated conservation and development approach and the field of youth research, especially the research on the theory of Positive Youth Development. The concept of the 'six Cs' that refers to the evolvement of the elements of competence, confidence, character, connection, caring, and contribution is used to examine the development of personal features in the youth volunteers. The data consist of two parts: interviews with WWF Nepal staff, which were conducted personally during 2012, and a survey with 254 youth participants conducted by WWF Nepal in 2013. Four different strategies could be separated in WWF Nepal’s conservation work regarding children and youth, namely: 1) bringing up responsible citizens; 2) influencing parents and wider community; 3) supporting youth to be active agents in conservation; and 4) ensuring the sustainability of conservation by targeting youth. These strategies indicate that children and youth are not only seen as recipients of conservation information but rather as key stakeholders in implementing conservation work, as well as achieving goals for long-term conservation and sustainable development. The survey discovered that the voluntary conservation activities supported by WWF Nepal seem to contribute to some extent to the development of various personal features in young people, such as self- confidence, problem-solving and resistance skills, ability to take leadership, and warm relationships with peers, family and adults. In addition, the study found evidence of the development of empathy toward nature and people and the will to contribute positively to self, others, and the environment. The study argues that linking voluntary environmental youth activities with the integrated conservation and development initiatives could result in increased conservation awareness, personal skills, and confidence in the youth, which could in return benefit the effectiveness and sustainability of the conservation and development efforts. However, voluntary activities were found to face such challenges and shortages as insufficient opportunities for participation, little or no power for the youth to influence the programmes, and lack of proper equipment. To sustain the motivation of young people and activate more of them to volunteer, this study argues that their desires should be recognised and participatory engagement should be further improved when developing voluntary activities.Tutkimus tarkastelee maaseudun nuorten osallistumista ympäristönsuojelu- ja sosiaalisen kehityksen hankkeiden toteutukseen eteläisessä Nepalissa sekä sitä, millaisia tavoitteita ympäristöjärjestö WWF Nepalilla on maaseudun nuorten osallistamisessa omaan toimintaansa. Lisäksi tarkastellaan vapaaehtoistoiminnan vaikutuksia salametsästyksen vastaisissa partioissa ja ympäristönsuojelua sekä seksuaali- ja terveyskasvatusta yhdistävässä toiminnassa mukana olleisiin nepalilaisnuoriin heidän omien näkemystensä ja kokemustensa kautta. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu kolmesta osa-alueesta, joita ovat yhteisöpohjainen sekä osallistava luonnonvarojen hallinta ja suojelu, suojelua ja sosiaalista kehitystä yhdistävä lähestymistapa sekä nuorten positiivista henkilökohtaista kehitystä käsittelevä Positive Youth Development -teoria. Teorian mukaan nuorten pätevyys, itsevarmuus, luonteenlujuus, sosiaaliset suhteet, välittäminen ja halu toimia vahvistuvat vapaaehtoistoiminnan kautta. Työn aineisto koostuu vuonna 2012 WWF Nepalin henkilökunnan kanssa toteutetuista haastatteluista ja vuonna 2013 WWF Nepalin avustuksella toteutetusta kyselystä, johon osallistui 254 WWF Nepalin tukemissa ympäristöhankkeissa toimivaa vapaaehtoista nuorta. WWF Nepalin nuoria koskevasta toiminnasta nousi esiin neljä eri tavoitetta: 1) vastuullisten kansalaisten kasvattaminen, 2) vanhempiin ja laajempaan yhteisöön vaikuttaminen nuorten kautta, 3) nuorten kannustaminen oma-aloitteiseen suojelutoimintaan ja 4) pitkäaikaisten suojelutavoitteiden toteutumisen varmistaminen nuorten avulla. Tutkielma osoittaa, että lapset ja nuoret nähdään oleellisina toimijoina niin suojelutoimenpiteiden toteutuksessa kuin pitkäaikaisten suojelutavoitteiden ja kestävän kehityksen saavuttamisessa. Nuoret itse kokivat erilaisten henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, kuten itsevarmuuden, ongelmanratkaisukyvyn, johtamistaitojen ja sosiaalisten suhteiden vahvistuneen sinä aikana, kun he olivat osallistuneet vapaaehtoisesti ympäristönsuojelutoimintaan. Lisäksi tutkimus osoitti, että nuoret tunsivat empatiaa luontoa, eläimiä ja muita ihmisiä kohtaan sekä kokivat tarvetta toimia itsensä, muiden ihmisten ja luonnon puolesta. Tutkimus esittää, että yhdistämällä suojelu- ja kehityshankkeisiin myös vapaaehtoista nuorille suunnattua toimintaa voidaan parantaa nuorten suojelumyönteisiä asenteita, heidän henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vahvistumista ja oma-aloitteisuutta. Tämä hyödyttäisi vastavuoroisesti myös suojelu- ja kehityshankkeiden tehokkuutta sekä kestävyyttä. Tutkimuksessa selvisi, että nuorten motivaatiota vapaaehtoiseen toimintaan heikentävät kuitenkin muun muassa heikot ja epätasa-arvoiset osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, ympäristön puutteellinen tuki ja arvostus sekä kunnollisten tarvikkeiden puute. Nuorten aktiivisuutta osallistua ympäristönsuojelu- ja kehitystoimintaan tulisi parantaa muun muassa huomioimalla paremmin heidän omat tarpeensa ja toiveensa sekä kehittämällä heidän osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiaan

Yleisimpien lääkkeiden aloitus ja niihin liittyvä seuranta

Vertaisarvioitu. English summary. Teema : kesänumeroPerusterveydenhuollossa ehkäistään, diagnosoidaan ja hoidetaan kansansairauksia. Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on tukea potilasta elämäntapamuutoksissa, mutta monet potilaat tarvitsevat myös lääkehoitoa hoitotavoitteiden saavuttamiseksi. Lääkehoito valitaan yksilöllisesti huomioiden riskitekijät, sairauden vaikeusaste, ennuste, potilaan muut sairaudet, lääkitys ja lääkehoidon kustannukset. Järkevästi koostettu ja ajantasainen lääkelista on tehokkaan ja turvallisen hoidon edellytys. Lääkityksen aloitukseen, seurantaan ja potilaan hoitoon sitouttamiseen liittyy kuitenkin monenlaisia käytännön haasteita

Propranolol and metoprolol : Two comparable drugs with very different post-mortem toxicological profiles

Publisher Copyright: © 2021 The Author(s)Propranolol is a widely used beta-blocker mainly prescribed for the treatment of hypertension and other cardiac conditions. This medicine is also a frequent finding in drug screens, but little is known about its post-mortem toxicological profile. Our aim was to examine all post-mortem toxicology cases positive for propranolol in a three-year period, between 2016 and 2018 in Finland, and to compare these cases to those positive for metoprolol, another beta-blocker commonly used to treat cardiac diseases. There were 179 cases positive for propranolol and 416 for metoprolol in the study period. In the majority of propranolol cases (53%), the drug concentration in the blood was above the typical therapeutic range, but among the metoprolol cases this proportion was 18%. Propranolol was significantly more common than metoprolol in fatal poisonings, suicides and in cases with a history of drug abuse. Alcohol, benzodiazepines, antipsychotics and antidepressants were significantly more often detected in propranolol cases than in metoprolol cases. The deceased positive for propranolol were significantly younger than those positive for metoprolol. Cardiovascular diseases as the underlying cause of death were significantly more common among the metoprolol cases than among the propranolol cases. Our results showed significant differences between the propranolol group and the metoprolol group in post-mortem toxicology cases. The two drugs were used by two very different groups of people, with propranolol use being associated with psychiatric conditions.Peer reviewe

The systemic inflammatory response syndrome criteria and their differential association with mortality

Purpose: Despite the recent Sepsis-3 consensus, the Systemic Inflammatory Response Syndrome (SIRS) criteria continue to be assessed and recommended. Such use implies equivalence and interchangeability of criteria. Thus, we aimed to test whether such criteria are indeed equivalent and interchangeable. Materials and methods: From 2000 to 2015, we identified patients with infection, organ failure, and at least one SIRS criterion in 179 Intensive Care Units in Australia and New. Zealand. We studied the association of different SIRS criteria with hospital mortality. Results: Among 131,016 patients with infection and organ failure, mortality increased from 10.6% for the respiratory rate criterion to 15.8% for the heart rate criterion (P <0.01); from 10.1% for the high leukocyte count criterion to 20.0% for a low count and from 10.1% for a high temperature to 14.4% for a low temperature criterion. With any two SIRS criteria, hospital mortality varied from 11.5% to 30.8% depending on the combination of criteria. This difference remained unchanged after adjustments and was consistent over time. Conclusions: Different individual and combinations of SIRS criteria were associated with marked differences in hospital mortality. These differences remained unchanged after adjustment and over time and imply that individual SIRS criteria are not equivalent or interchangeable. (c) 2018 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

EMA recommendation to suspend HES is hazardous

Peer reviewe

Heparin binding protein in patients with acute respiratory failure treated with granulocyte colony-stimulating factor (filgrastim) - a prospective, placebo-controlled, double-blind study

Peer reviewe

Lasten ja nuorten mielipiteitä lääkkeistä ja lääketutkimuksista : kysely lapsille ja nuorille

Luotettavan tutkimustiedon niukkuus on rajoittanut lasten lääkehoidon kehittymistä merkittävästi. Lapsia hoidetaan tällä hetkellä usein aikuisille rekisteröidyillä lääkkeillä, jotka eivät ota huomioon lasten farmakologisia ja fysiologisia erityispiirteitä. Euroopan komission vuonna 2007 julkaiseman lastenlääkeasetuksen tavoitteena on edistää uusien lääkkeiden ja lapsille sopivien lääkemuotojen kehittämistä. Tähän pyritään korkeatasoisen tutkimuksen avulla.Lastenlääkeasetuksen myötä perustetun lastenlääkekomitean (Paediatric Committee, PDCO) tehtävänä on muun muassa arvioida lastenlääkkeitä koskevia tutkimusohjelmia sekä kartoittaa lastenlääkkeisiin liittyviä tarpeita. Tämä tutkimus on toteutettu Euroopan lääkeviraston (European Medicines Agency, EMA) lastenlääkekomitean aloitteesta. Sen tavoitteena on selvittää 10–17-vuotiaiden lasten ja nuorten omia mielipiteitä lääkkeiden käytöstä sekä osallistumisesta lääketutkimuksiin. Tutkimus toteutettiin internetkyselynä 24.3.–31.5.2015. Kysely lähetettiin sähköpostilla potilasjärjestöille, kuntien sivistystoimen johtajille sekä Kansalliselle lastenlääkkeiden tutkimusverkostolle FINPEDMEDille, jotka välittivät kyselyä lapsille ja nuorille. Vastauksia saatiin yhteensä 291, joista hylättiin viisi. Tulokset ovat kuvailevia, eikä niitä voida suoraan yleistää koskemaan koko väestöä. Suurimmalla osalla vastaajista oli kokemusta kiinteistä (esim. tabletti tai kapseli) (94 %), nestemäisistä (62 %) ja ruiskeena annettavista (62 %) lääkkeistä. Iholle levitettävät (67 %) ja nestemäiset (58 %) lääkkeet koettiin helpoimmiksi käyttää. Vastaajista 56 % piti kiinteitä lääkkeitä helppokäyttöisinä ja viidesosa (19 %) piti niitä hankalakäyttöisinä. Puolet (52 %) lapsista ja nuorista kuvasi lääkkeen pahan maun yleisimmäksi syyksi, joka tekee lääkkeen oton vaikeaksi. Lääkkeisiin liittyvissä ongelmissa vastaajat kääntyivät yleisimmin vanhempiensa puoleen (85 %) tai lukivat lääkkeen pakkausselostetta (55 %). Viidesosa lapsista ja nuorista oli itse osallistunut lääketutkimukseen, ja suurin osa vastaajista oli kuullut tutkimuksista (64 %). Yli puolet (57 %) mielsi lääketutkimuksen tarkoittavan sitä, että lääkkeitä tutkitaan ihmisillä tehon ja mahdollisen vahingollisuuden selvittämiseksi. Neljäsosa ei tiennyt, mitä lääketutkimuksella tarkoitetaan. Yleisimmät syyt osallistua lääketutkimukseen olivat ajatukset, että uusi lääke voisi auttaa joko muita lapsia (57 %) tai itseä (55 %). Toisaalta 71 % vastaajista kieltäytyisi lääketutkimuksesta, koska pelkäisi siitä koituvan haittaa itselle. Puolet lapsista ja nuorista oli kiinnostunut saamaan lisätietoa lääketutkimuksista. Viidesosa vastaajista oli kiinnostunut osallistumaan lastenlääketutkimusta tukevaan nuorisopaneeliin (neuvoa antava nuorisopaneeli), jossa nuoret kertovat mielipiteitään lääketutkimuksista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vaihtoehtoisten, lapsille sopivien lääkemuotojen kehittämiselle on edelleen tarvetta. Lapset käyttävät eniten perinteisiä, kiinteitä lääkemuotoja, mutta he kokevan niiden käytön usein hankalaksi. Lapsille kehitettävien lääkkeiden ottaminen ei saa sattua tai pelottaa esimerkiksi nieltäessä. Tarvitaan uusia, innovatiivisiakin lääkemuotoja lasten lääkintään. Lasten ja nuorten positiivinen asenne lääketutkimuksia kohtaan on hyvä lähtökohta lisääntyviä kliinisiä tutkimuksia ajatellen.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks

Kuolleisuus välittömästi koronarokottamisen jälkeen : Koronarokotusten turvallisuus Suomessa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asettama koronarokotusten turvallisuustyöryhmä aloitti tammikuussa 2021 seurantatutkimuksen, jossa tutkitaan, onko kokonaiskuolleisuus odotettua korkeampaa välittömästi koronarokottamisen jälkeen. Tutkimuksessa analysoidaan koronarokotettujen kuolemia 63 päivän sisällä rokottamisesta, kuolinsyystä ja haittaepäilyistä riippumatta. Tutkimusmenetelmänä on Suomen väestön kattava havainnoiva rekisteripohjainen tutkimus, jossa väestöä seurataan takautuvasti 1.10.2020 alkaen kuolemaan tai tutkimuksen päättymiseen 19.9.2022 saakka. Kuolleisuutta 0–20, 21–41 ja 42–62 päivää koronarokotuksen jälkeen verrataan kuolleisuuteen rokottamattomana aikana rokotevalmisteittain ja annoksittain käyttämällä Poisson-regressiomallia. Analyysissa vakioidaan ikä, sukupuoli, taustasairaudet, hoitoisuus ja ajankohta. Kuolleisuuserot raportoidaan uhkasuhteina ja näiden 95 % luottamusväleinä (LV). Rokotevalmisteista ja annoksista mukana ovat Comirnaty ja Spikevax ensimmäisen neljän annoksen osalta, sekä lisäksi Vaxzevria ensimmäisen ja toisen annoksen osalta. Kuolleisuus oli ensimmäisten 63 päivän aikana koronarokotuksen jälkeen alhaisempaa kaikkien rokotetuotteiden ja annosten kohdalla verrattuna aikaan ilman koronarokotusta. Kuolleisuus oli kunkin rokoteannoksen jälkeen alhaisinta ensimmäisten 21 päivän aikana verrattuna myöhäisempiin aikaikkunoihin. Suurin uhkasuhde 0–20 päivää minkä tahansa koronarokotuksen jälkeen oli 0,48 (LV; 0,41–0,55) ensimmäisen Spikevax-annoksen jälkeen, eli tuona aikana rokotettujen kuolleisuus oli suurimmillaan noin puolet samankaltaisten rokottamattomien kuolleisuudesta. Suurin uhkasuhde 21–41 tai 42–62 päivää minkä tahansa koronarokotuksen jälkeen oli 0,68 (LV; 0,60–0,76) ensimmäisen Spikevax-annoksen jälkeen, eli tuona aikana rokotettujen kuolleisuus oli noin kolmasosan pienempi rokottamattomiin verrattuna. Alhaisempi kokonaiskuolleisuus 63 päivän sisällä koronarokottamisesta johtuu todennäköisesti suurelta osin muista syistä kuin koronarokotteen suojaavasta vaikutuksesta. Koronakuolemalta suojaava vaikutus ei ala välittömästi ensimmäisen koronarokotuksen jälkeen, ja lisäksi koronakuolemat muodostavat vain pienen osan kokonaiskuolleisuudesta Suomessa. Mahdollinen selitys alhaisemmalle kokonaiskuolleisuudelle rokottamisen jälkeen voi olla se, että välittömässä kuoleman vaarassa olevia henkilöitä ei rokoteta