Propranolol and metoprolol : Two comparable drugs with very different post-mortem toxicological profiles

Publisher Copyright: © 2021 The Author(s)Propranolol is a widely used beta-blocker mainly prescribed for the treatment of hypertension and other cardiac conditions. This medicine is also a frequent finding in drug screens, but little is known about its post-mortem toxicological profile. Our aim was to examine all post-mortem toxicology cases positive for propranolol in a three-year period, between 2016 and 2018 in Finland, and to compare these cases to those positive for metoprolol, another beta-blocker commonly used to treat cardiac diseases. There were 179 cases positive for propranolol and 416 for metoprolol in the study period. In the majority of propranolol cases (53%), the drug concentration in the blood was above the typical therapeutic range, but among the metoprolol cases this proportion was 18%. Propranolol was significantly more common than metoprolol in fatal poisonings, suicides and in cases with a history of drug abuse. Alcohol, benzodiazepines, antipsychotics and antidepressants were significantly more often detected in propranolol cases than in metoprolol cases. The deceased positive for propranolol were significantly younger than those positive for metoprolol. Cardiovascular diseases as the underlying cause of death were significantly more common among the metoprolol cases than among the propranolol cases. Our results showed significant differences between the propranolol group and the metoprolol group in post-mortem toxicology cases. The two drugs were used by two very different groups of people, with propranolol use being associated with psychiatric conditions.Peer reviewe

The systemic inflammatory response syndrome criteria and their differential association with mortality

Purpose: Despite the recent Sepsis-3 consensus, the Systemic Inflammatory Response Syndrome (SIRS) criteria continue to be assessed and recommended. Such use implies equivalence and interchangeability of criteria. Thus, we aimed to test whether such criteria are indeed equivalent and interchangeable. Materials and methods: From 2000 to 2015, we identified patients with infection, organ failure, and at least one SIRS criterion in 179 Intensive Care Units in Australia and New. Zealand. We studied the association of different SIRS criteria with hospital mortality. Results: Among 131,016 patients with infection and organ failure, mortality increased from 10.6% for the respiratory rate criterion to 15.8% for the heart rate criterion (P <0.01); from 10.1% for the high leukocyte count criterion to 20.0% for a low count and from 10.1% for a high temperature to 14.4% for a low temperature criterion. With any two SIRS criteria, hospital mortality varied from 11.5% to 30.8% depending on the combination of criteria. This difference remained unchanged after adjustments and was consistent over time. Conclusions: Different individual and combinations of SIRS criteria were associated with marked differences in hospital mortality. These differences remained unchanged after adjustment and over time and imply that individual SIRS criteria are not equivalent or interchangeable. (c) 2018 Elsevier Inc. All rights reserved.Peer reviewe

EMA recommendation to suspend HES is hazardous

Peer reviewe

Heparin binding protein in patients with acute respiratory failure treated with granulocyte colony-stimulating factor (filgrastim) - a prospective, placebo-controlled, double-blind study

Peer reviewe

Kuolleisuus välittömästi koronarokottamisen jälkeen : Koronarokotusten turvallisuus Suomessa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asettama koronarokotusten turvallisuustyöryhmä aloitti tammikuussa 2021 seurantatutkimuksen, jossa tutkitaan, onko kokonaiskuolleisuus odotettua korkeampaa välittömästi koronarokottamisen jälkeen. Tutkimuksessa analysoidaan koronarokotettujen kuolemia 63 päivän sisällä rokottamisesta, kuolinsyystä ja haittaepäilyistä riippumatta. Tutkimusmenetelmänä on Suomen väestön kattava havainnoiva rekisteripohjainen tutkimus, jossa väestöä seurataan takautuvasti 1.10.2020 alkaen kuolemaan tai tutkimuksen päättymiseen 19.9.2022 saakka. Kuolleisuutta 0–20, 21–41 ja 42–62 päivää koronarokotuksen jälkeen verrataan kuolleisuuteen rokottamattomana aikana rokotevalmisteittain ja annoksittain käyttämällä Poisson-regressiomallia. Analyysissa vakioidaan ikä, sukupuoli, taustasairaudet, hoitoisuus ja ajankohta. Kuolleisuuserot raportoidaan uhkasuhteina ja näiden 95 % luottamusväleinä (LV). Rokotevalmisteista ja annoksista mukana ovat Comirnaty ja Spikevax ensimmäisen neljän annoksen osalta, sekä lisäksi Vaxzevria ensimmäisen ja toisen annoksen osalta. Kuolleisuus oli ensimmäisten 63 päivän aikana koronarokotuksen jälkeen alhaisempaa kaikkien rokotetuotteiden ja annosten kohdalla verrattuna aikaan ilman koronarokotusta. Kuolleisuus oli kunkin rokoteannoksen jälkeen alhaisinta ensimmäisten 21 päivän aikana verrattuna myöhäisempiin aikaikkunoihin. Suurin uhkasuhde 0–20 päivää minkä tahansa koronarokotuksen jälkeen oli 0,48 (LV; 0,41–0,55) ensimmäisen Spikevax-annoksen jälkeen, eli tuona aikana rokotettujen kuolleisuus oli suurimmillaan noin puolet samankaltaisten rokottamattomien kuolleisuudesta. Suurin uhkasuhde 21–41 tai 42–62 päivää minkä tahansa koronarokotuksen jälkeen oli 0,68 (LV; 0,60–0,76) ensimmäisen Spikevax-annoksen jälkeen, eli tuona aikana rokotettujen kuolleisuus oli noin kolmasosan pienempi rokottamattomiin verrattuna. Alhaisempi kokonaiskuolleisuus 63 päivän sisällä koronarokottamisesta johtuu todennäköisesti suurelta osin muista syistä kuin koronarokotteen suojaavasta vaikutuksesta. Koronakuolemalta suojaava vaikutus ei ala välittömästi ensimmäisen koronarokotuksen jälkeen, ja lisäksi koronakuolemat muodostavat vain pienen osan kokonaiskuolleisuudesta Suomessa. Mahdollinen selitys alhaisemmalle kokonaiskuolleisuudelle rokottamisen jälkeen voi olla se, että välittömässä kuoleman vaarassa olevia henkilöitä ei rokoteta

Dexmedetomidine versus propofol/midazolam for long-term sedation during mechanical ventilation

Purpose: To compare dexmedetomidine (DEX) with standard care (SC, either propofol or midazolam) for long-term sedation in terms of maintaining target sedation and length of intensive care unit (ICU) stay. Methods: A pilot, phase III, double-blind multicenter study in randomized medical and surgical patients (n=85) within the first 72h of ICU stay with an expected ICU stay of ≥48h and sedation need for ≥24h after randomization. Patients were assigned to either DEX (≤1.4μgkg−1h−1; n=41) or SC (n=44), with daily sedation stops. Results: Non-inferiority of DEX versus SC was not confirmed. Target Richmond agitation-sedation score (RASS) was reached a median of 64% (DEX) and 63% (SC) of the sedation time (ns). The length of ICU stay was similar in DEX and SC. Patients with RASS target 0-3 (DEX 78%, SC 80%) were at target sedation 74% (DEX) and 64% (SC) of the time (ns), whereas those with RASS target −4 or less reached the target 42% (DEX) and 62% (SC) of the time (P=.006). Post hoc analyses suggested shorter duration of mechanical ventilation for DEX (P=0.025). Conclusions: This pilot study suggests that in long-term sedation, DEX is comparable to SC in maintaining sedation targets of RASS 0 to −3 but not suitable for deep sedation (RASS −4 or less). DEX had no effect on length of ICU stay. Its effects on other relevant clinical outcomes, such as duration of mechanical ventilation, should be tested furthe

Kuolleisuus välittömästi koronarokottamisen jälkeen : Koronarokotusten turvallisuus Suomessa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asettama koronarokotusten turvallisuustyöryhmä aloitti tammikuussa 2021 seurantatutkimuksen, jossa tutkitaan, onko kokonaiskuolleisuus odotettua korkeampaa välittömästi koronarokottamisen jälkeen. Tutkimuksessa analysoidaan koronarokotettujen kuolemia 63 päivän sisällä rokottamisesta, kuolinsyystä ja haittaepäilyistä riippumatta. Tutkimusmenetelmänä on Suomen väestön kattava havainnoiva rekisteripohjainen tutkimus, jossa väestöä seurataan takautuvasti 1.10.2020 alkaen kuolemaan tai tutkimuksen päättymiseen 19.9.2022 saakka. Kuolleisuutta 0–20, 21–41 ja 42–62 päivää koronarokotuksen jälkeen verrataan kuolleisuuteen rokottamattomana aikana rokotevalmisteittain ja annoksittain käyttämällä Poisson-regressiomallia. Analyysissa vakioidaan ikä, sukupuoli, taustasairaudet, hoitoisuus ja ajankohta. Kuolleisuuserot raportoidaan uhkasuhteina ja näiden 95 % luottamusväleinä (LV). Rokotevalmisteista ja annoksista mukana ovat Comirnaty ja Spikevax ensimmäisen neljän annoksen osalta, sekä lisäksi Vaxzevria ensimmäisen ja toisen annoksen osalta. Kuolleisuus oli ensimmäisten 63 päivän aikana koronarokotuksen jälkeen alhaisempaa kaikkien rokotetuotteiden ja annosten kohdalla verrattuna aikaan ilman koronarokotusta. Kuolleisuus oli kunkin rokoteannoksen jälkeen alhaisinta ensimmäisten 21 päivän aikana verrattuna myöhäisempiin aikaikkunoihin. Suurin uhkasuhde 0–20 päivää minkä tahansa koronarokotuksen jälkeen oli 0,48 (LV; 0,41–0,55) ensimmäisen Spikevax-annoksen jälkeen, eli tuona aikana rokotettujen kuolleisuus oli suurimmillaan noin puolet samankaltaisten rokottamattomien kuolleisuudesta. Suurin uhkasuhde 21–41 tai 42–62 päivää minkä tahansa koronarokotuksen jälkeen oli 0,68 (LV; 0,60–0,76) ensimmäisen Spikevax-annoksen jälkeen, eli tuona aikana rokotettujen kuolleisuus oli noin kolmasosan pienempi rokottamattomiin verrattuna. Alhaisempi kokonaiskuolleisuus 63 päivän sisällä koronarokottamisesta johtuu todennäköisesti suurelta osin muista syistä kuin koronarokotteen suojaavasta vaikutuksesta. Koronakuolemalta suojaava vaikutus ei ala välittömästi ensimmäisen koronarokotuksen jälkeen, ja lisäksi koronakuolemat muodostavat vain pienen osan kokonaiskuolleisuudesta Suomessa. Mahdollinen selitys alhaisemmalle kokonaiskuolleisuudelle rokottamisen jälkeen voi olla se, että välittömässä kuoleman vaarassa olevia henkilöitä ei rokoteta