Parents’ perspectives on ICT and how practices related to ICT are present in the classroom

Abstract. Since the beginning of the 21st century, rapid changes in technology have taken place, such as the emergence of smart phones and other handheld devices while social media, apps and other software products have become more common and a part of our daily lives. Education is also subject to change, as many countries have recently revised their curriculum to facilitate the fast-paced development. This has led to updating learning objectives and methods to meet the standards and challenges of the modern, digitalized world. Finland likewise implemented a fresh core curriculum in the autumn of 2016, which included the new concept of transversal competences. These transversal competences are skills or abilities, which are to be taught throughout all school subjects, information and communication technology being one of these competences. Technology in education has attracted considerable attention, both scholarly and popular. However, most studies in the field of ICT related to education and school practices have only focused on teachers, students and policymakers, instead of parents. Therefore, this thesis discusses primary school (1st–6th grade) parents’ perspectives considering information and communication technology (ICT). The present study aims to explore how parents define ICT and what practices they have experienced being used at their children’s school. This study uses a qualitative approach. The data was collected with an open-ended questionnaire, which was sent to selected schools in the Oulu region, and resulted in 20 responses. The data was analyzed using thematic analysis. The findings show that parents define ICT mainly as practices, skills, competences and using digital tools as well as digital literacy, digital fluency and communication, including some 21st century skills. The results indicate that parents are generally positive towards the use of ICT in the school and believe the significance of ICT skills will increase in the future, with some exceptions. The experienced school practices related to ICT varied: some parents claimed that there is little to no ICT in lessons, while others mentioned emerging technological practices or the use of online environments, games, computers and other devices as well as word processing programs for learning. The research results represent a further step towards understanding parents, how ICT is represented in schools and developing ways of collaboration between parents and teachers to help students learn digital skills.Tiivistelmä. Jo 2000-luvun alusta on tapahtunut nopeita teknologisia muutoksia. Esimerkiksi älypuhelimet ja muut mobiililaitteet sekä sosiaalinen media, sovellukset ja muut tietokoneohjelmistot ovat tulleet luontevaksi osaksi meidän jokapäiväistä elämäämme. Koulutus on myös murroksessa, sillä monet maat ovat uudistaneet opetussuunnitelmiaan vastatakseen kiihtyvään kehitykseen. Sen vuoksi opetustavoitteita ja -menetelmiä on päivitetty vastaamaan nykyisen, digitalisoituneen maailman standardeja ja sen mukanaan tuomia haasteita. Suomessa on myös otettu käyttöön uudistettu opetussuunnitelma syksyllä 2016, jossa esiteltiin laaja-alaisen osaamisen alueet. Laaja-alainen osaaminen kattaa taitoja, joita tulisi opetella kaikissa eri oppiaineissa, ja näistä tieto- ja viestintäteknologia on yksi näistä laaja-alaisen osaamisen alueista. Teknologia opetuksessa ja kasvatuksessa on saanut paljon huomiota osakseen, sekä tieteellisissä että yhteiskunnallisissa yhteisöissä. Siitä huolimatta, monet opetusteknologiaan ja sen käyttöön liittyvät tutkimukset ovat keskittyneet opettajiin, oppilaisiin ja päättäjiin, eivätkä juurikaan ole tutkineet vanhempia. Näin ollen tämä pro gradu -tutkielma syventyy alakoulun(1.–6.-luokkalaisten) vanhempien käsityksiin tieto- ja viestintäteknologiasta (tvt). Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten vanhemmat määrittelevät tvt:n ja mistä tvt:hen liittyvistä opetuskäytänteistä he ovat tietoisia tai mitä niistä he ovat kokeneet lapsensa koulussa. Tässä tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa. Tutkimusaineisto kerättiin avoimen sähköisen kyselynlomakkeen kautta, joka lähetettiin valittuihin kouluihin Oulun seudulla. Kyselylomakkeeseen tuli 20 vastausta. Tutkimusaineiston analysointiin käytettiin temaattista analysointia. Tutkimustulokset osoittavat, että vanhemmat määrittelevät tvt:n pääsääntöisesti käytäntöinä, taitoina, kompetensseina, digitaalisten työkalujen käyttämisenä sekä digilukutaitona, viestimisenä ja lisäksi 2000-luvun taitoina. Lisäksi, tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmat suhtautuvat enimmäkseen myönteisesti tvt:n käyttöön opetuksessa ja lisäksi uskovat tvt-taitojen merkityksen kasvavan entuudestaan tulevaisuudessa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vanhempien kuvailemissa opetuskäytänteissä oli eroja: osa vanhemmista koki, että tvt:tä oli opetuksessa vähän tai ei ollenkaan, kun taas toiset mainitsivat vasta yleistymässä olevia teknologisia käytänteitä tai virtuaalisten oppimisympäristöjen, tietokoneiden ja muiden laitteiden sekä pelien ja erinäisten ohjelmien hyödyntämisestä opetuksessa. Kaiken kaikkiaan tutkimus lisäsi tietoa ja ymmärrystä vanhempien näkökulmista tvt:hen, esitti kuinka tieto- ja viestintäteknologia on käytössä kouluissa ja ehdotti kuinka tulevaisuudessa voitaisiin kehittää tapoja tiivistää vanhempien ja opettajien välistä yhteistyötä, jotta oppilaat oppisivat hyödyntää entistä paremmin tieto- ja viestintäteknologiaa

Degree of Agility with an Ontology Based Application

Agility is a concept and practice with significant importance in managing projects and organizations, although it can also be very risky due to its degree of fuzziness if not properly defined. This research re-defines agility, emphasizes the need for ontologies for its management, and creates an application to measure the degree of agility inside an organization. In this research, various definitions of agility were gathered for the creation of ontology through a mind map revealing the characteristics of agility. As part of the Co-Evolute theory and methodology, the first agility ontology was developed as well as an application that evaluates the degree of agility in an organization. The application includes statements on which the respondents give opinions concerning the current and future desired states of agility and its importance in an evaluative way. The application has proven to operate well and extensive validation and verification of the tests runs will follow

Komppi kulkee:metaforisesti käytettyjen liikeverbien semantiikkaa rytmimusiikin kontekstissa

Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, miten muusikot hahmottavat metaforisesti käytettyjen liikeverbien merkityksiä rytmimusiikin kontekstissa. Erityisen tarkastelun kohteina ovat lähimerkityksisinä pidetyt intransitiiviverbit heilua, huojua ja keinua, kun niitä käytetään kuvailemaan esityksen rytmitaustaa eli komppia. Tutkimusaineiston hankin kyselylomakkeilla ja haastatteluilla. Kyselytutkimuksen informantteina toimi neljäkymmentä (40) ja haastattelujen kolme (3) suomalaista suomenkielistä muusikkoa. Kutsun löyhästi elisitaatioon perustuvaa haastattelumetodiani osallistuvaksi haastatteluksi, koska osallistuin aktiivisesti teemojen pohdintaan haastateltavien kanssa ja tilaisuudet muistuttivat välillä enemmän vapaamuotoisia keskusteluita tai ongelman ratkaisemista yhdessä kuin klassista tutkimushaastattelua, jossa tutkija kyselee ja informantti vastaa. Teoreettiselta viitekehykseltään tutkielmani perustuu kognitiivisen semantiikkaan, tarkemmin Ronald W. Langackerin hahmo/kehys -jakoon sekä George Lakoffin tunnetuksi tekemään kognitiiviseen metaforateoriaan. Olen erityisesti kiinnostunut siitä, mihin tutkimieni kaltaisten metaforisten ilmausten tuottaminen ja tulkinta perustuvat. Hypoteesinani pidän ajatusta, että on olemassa käsitemetafora KOMPPI ON LIIKKUVA OLIO. Lisäksi oletan, että tuo metafora ja sitä luonnollisessa kielessä edustavat ilmaukset, kuten komppi heiluu, komppi huojuu ja komppi keinuu, perustuvat pohjimmiltaan keholliseen kokemukseen, vaikka kulttuurinkaan merkitystä ei tule vähätellä. Analyysini osoittaa, että muusikot käsitteistävät verbejä varsin yhtäläisellä tavalla. Useimmat heistä pitävät keinuvuutta tavoiteltavana ominaisuutena kompista puhuttaessa, ja samoin useimmat heistä pitävän heilumista ja huojumista ei-toivottuina samassa kontekstissa. Informanttien näkemykset ovat varsin samankaltaisia siitäkin huolimatta, ettei osa heistä ollut koskaan edes kuullut käytettävän verbiä huojua kompin kontekstissa. Lisäksi haastateltavani kuvailevat erittäin yhtäläisellä tavalla sellaistenkin heille esittämieni liikeverbien merkityksiä, joita kukaan meistä ei ole koskaan kuvitellutkaan käytettävän musiikin kuvailemiseen. Muun muassa nämä havainnot tukevat hypoteesiani, että liikeverbien merkitys tarkastelemassani kontekstissa perustuu keholliseen kokemukseen. Kyse ei siis ole ammattislangista vaan kognitiivisesta prosessista ja sen kielentämisestä. Perinteisten paperille painettujen sanakirjojen ongelmana on melkein väistämättä se, etteivät ne anna riittävästi tietoa lekseemin merkityksistä ja käytöstä. Sähköisissä sanakirjoissa hakusanakohtainen tietomäärä voi olla painettuihin sanakirjoihin verrattuna helposti moninkertainen. Nykytekniikan avulla onkin mahdollista rakentaa eräänlaisia hypersanastoja, jotka sisältävät valtavasti lekseemi

Automation aspects for the georeferencing of photogrammetric aerial image archives in forested scenes

Photogrammetric aerial film image archives are scanned into digital form in many countries. These data sets offer an interesting source of information for scientists from different disciplines. The objective of this investigation was to contribute to the automation of a generation of 3D environmental model time series when using small-scale airborne image archives, especially in forested scenes. Furthermore, we investigated the usability of dense digital surface models (DSMs) generated using these data sets as well as the uncertainty propagation of the DSMs. A key element in the automation is georeferencing. It is obvious that for images captured years apart, it is essential to find ground reference locations that have changed as little as possible. We studied a 68-year-long aerial image time series in a Finnish Karelian forestland. The quality of candidate ground locations was evaluated by comparing digital DSMs created from the images to an airborne laser scanning (ALS)-originated reference DSM. The quality statistics of DSMs were consistent with the expectations; the estimated median root mean squared error for height varied between 0.3 and 2 m, indicating a photogrammetric modelling error of 0.1 parts per thousand with respect to flying height for data sets collected since the 1980s, and 0.2 parts per thousand for older data sets. The results show that of the studied land cover classes, "peatland without trees" changed the least over time and is one of the most promising candidates to serve as a location for automatic ground control measurement. Our results also highlight some potential challenges in the process as well as possible solutions. Our results indicate that using modern photogrammetric techniques, it is possible to reconstruct 3D environmental model time series using photogrammetric image archives in a highly automated way.Peer reviewe

An expert consensus on the recommendations for the use of biomarkers in Fabry disease

Fabry disease is an X-linked lysosomal storage disorder caused by the accumulation of glycosphingolipids in various tissues and body fluids, leading to progressive organ damage and life-threatening complications. Phenotypic classification is based on disease progression and severity and can be used to predict outcomes. Patients with a classic Fabry phenotype have little to no residual α-Gal A activity and have widespread organ involvement, whereas patients with a later-onset phenotype have residual α-Gal A activity and disease progression can be limited to a single organ, often the heart. Diagnosis and monitoring of patients with Fabry disease should therefore be individualized, and biomarkers are available to support with this. Disease-specific biomarkers are useful in the diagnosis of Fabry disease; non-disease-specific biomarkers may be useful to assess organ damage. For most biomarkers it can be challenging to prove they translate to differences in the risk of clinical events associated with Fabry disease. Therefore, careful monitoring of treatment outcomes and collection of prospective data in patients are needed. As we deepen our understanding of Fabry disease, it is important to regularly re-evaluate and appraise published evidence relating to biomarkers. In this article, we present the results of a literature review of evidence published between February 2017 and July 2020 on the impact of disease-specific treatment on biomarkers and provide an expert consensus on clinical recommendations for the use of those biomarkers