Supporting Teachers' Professional Development through Reflective Inquiry

Väitöskirjassa tutkittiin luokanopettajien pedagogisia reflektioita kahdesta näkökulmasta. Reflektiot nähtiin hyvän opetuksen edellytyksenä ja prosessina, joka edistää ammatillista oppimista. Reflektiot kietovat opettajan opettamista koskevan käytännöllisen tiedon sekä henkilökohtaiset kokemukset ja taipumukset yhteen ja ohjaavat opettajaa tekemään havaintoja, tulkintoja ja toimintaa koskevia päätöksiä. Opettajan systemaattinen reflektointi ja herkkyys olla läsnä opetuksen monimutkaisissa ja nopeasti muuttuvissa tilanteissa nähdään myös adaptiivisen opetuksen lähtökohtana. Tämä väitöskirja koostuu kolmesta itsenäisestä kansainvälisestä julkaisusta, joiden aineistot on kerätty haastattelemalla opettajia. Aineisto I koostuu 10 luokanopettajan teemahaastatteluista, joissa käytettiin apuna kehyskertomuksia. Aineisto II koostuu 17 luokanopettajan video-stimulaatioon pohjautuvista teemahaastatteluista. Laadullisten tutkimusaineistojen analyysimenetelminä on käytetty sisällönanalyysia ja temaattista analyysia. Tutkimuksessa I tarkasteltiin opettajien käsityksiä hyvästä opetustoiminnasta (aineisto I). Tulokset osoittivat, että opettajat hyödyntäisivät joko vuorovaikutteista tai ohjauksellista lähestymistapaa omassa toiminnassaan. Molemmat lähestymistavat sisälsivät toimintamenetelmiä, jotka koostuivat pienemmistä panostuksista. Panostusten lukumäärä yksittäisessä toimintamenetelmässä kertoi toiminnan intensiteetistä. Tulosten pohjalta on mahdollista syventää ymmärrystä opetuksen tilannekohtaisista vaatimuksista. Lisäksi opettajien tietoisuuden lisääminen opetuksellisista lähestymistavoista ja menetelmistä sekä niiden vaihtelevista intensiteeteistä voi tukea opettajien pedagogisen osaamisen kehittymistä. Tutkimus II tarkasteli opettajien opetusta koskevia dispositioita reflektiivisen havaitsemisen kautta (aineisto I). Tulokset osoittivat millaisia huomioita opettajat tekevät oppilaista ja opetettavasta sisällöstä opetustoimintojen kuvailun aikana, ja millaisia malleja huomiot muodostavat. Opettajien huomioiden muodostamat mallit tulkittiin dispositioiksi eli taipumuksiksi havaita ja tulkita tilanteita tietyllä tavalla. Tulosten mukaan opettajien dispositioissa oppilasta ja opetettavaa sisältöä koskevat huomiot kulkevat käsi kädessä, mutta huomioiden keskinäinen painotus oli vaihtelevaa. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että kiinnittämällä huomiota reflektiiviseen havaitsemiseen, opettaja voi tulla tietoiseksi dispositioistaan, mikä puolestaan voi rikastuttaa opettajan kykyä tehdä interaktiivisia havaintoja ja tämän myötä kehittää dispositioita. Tutkimus III keskittyi opettajien adaptiiviseen asiantuntijuuteen ja käyttöteorioihin (aineisto II). Tulokset osoittivat, että opettajien adaptiivisuutta voidaan tarkastella kiinteän tieto-orientaation ja avoimen tieto-orientaation kautta. Riippuen siitä, millaista orientaatiota opettaja painottaa käyttöteoriassaan, opettajan adaptiivisuus voidaan määritellä korkeaksi, keskitasoiseksi tai matalaksi. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että kehittääkseen omaa adaptiivisuuttaan, opettajien reflektointiin, havainnointikykyyn ja rutiineihin liittyvään itsetietoisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Kolme osatutkimusta osoittavat, että opettajan opetusta koskeviin reflektioihin vaikuttaa samanaikaisesti useita ulottuvuuksia. Opettaja joutuu tasapainoilemaan oppilasta ja opetettavaa sisältöä koskevien näkökulmien kanssa. Opettajan on huomioitava sekä yksittäisten oppilaiden että kollektiivisesti kaikkien oppilaiden tarpeet ja tavoitteet. Opettajan reflektioissa voidaan erottaa muodolliseen tietoon ja henkilökohtaisiin näkemyksiin liittyvät ulottuvuudet. Opettaja myös puntaroi kokemuksia, joita hänelle on syntynyt ennen opetustilannetta sekä havaintoja, joita hän on tehnyt opetustilanteen aikana. Lisäksi opettaja voi lähestyä ja tulkita tilanteita yksityiskohtien tai kokonaisuuksien kautta. On tärkeää huomata, että edellä mainitut ulottuvuudet ovat opettajan reflektiossa jatkuvassa vuorovaikutuksessa toisiinsa. Tutkimustulosten avulla voidaan lisätä opettajien tietoisuutta opetuksen moniulotteisuudesta ja siitä, miten opetustoimintaa koskevia reflektioita voidaan jäsentää. Tutkimustulokset tuovat myös uutta tietoa aineistonhankintaan käytettyjen menetelmien hyödyntämisestä opettajien oppimisen tukemisessa. Kehyskertomusten ja video-stimulaation väliltä voidaan löytää tiettyjä ominaispiirteitä. Siinä missä kehyskertomukset tuottavat spekulatiivisia tulkintoja, video-stimulaatiot tuottavat selittäviä perusteluja. Kehyskertomukset suuntaavat opettajan reflektoimaan opettamista yleisellä tasolla, video-stimulaatiot puolestaan suuntaavat opettajan huomion heihin itseensä. Kehyskertomukset ohjaavat opettajaa visualisoimaan tulevia tapahtumia, video-stimulaatiot ohjaavat opettajan reflektioita menneisiin tapahtumiin. Molemmat menetelmät tuottavat monipuolisia reflektioita, mutta siinä missä kehyskertomusten aikaansaamassa reflektiossa korostuu kontekstisidonnaisuus, video-stimulaatiot tuottavat tilannesidonnaisia reflektioita. Lisäksi opettajat toivat kehyskertomusten myötä esiin erityisesti näkökulmia liittyen oppilaan henkilökohtaiseen tukemiseen, video-stimulaatio puolestaan kytkeytyi vahvemmin oppilaan oppimisprosessin tukemiseen liittyviin näkökulmiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että opettajille on hyödyllistä saada tukea ja mahdollisuuksia systemaattiseen oman opetuksen ja oppilaiden oppimisen reflektointiin. Tutkimus ehdottaa, että opettajankoulutuksessa hyödynnettäisiin opetustapahtumiin pohjautuvaa reflektointimenetelmää, joka haastaa ja tukee opettajan ajattelua kiinnittämällä huomion kolmeen adaptiivisen opetuksen näkökulmaan. Opettajan reflektion on hyvä keskittyä (1) monipuolisten havaintojen ja tulkintojen tekemiseen, (2) kytkemään tavoitteet osaksi tulkintoja ja (3) pohtimaan vaihtoehtoisia pedagogisia vuorovaikutustapoja. Tällä tavoin opettajat voivat tulla tietoiseksi reflektioprosesseista, jotka edistävät adaptiivista toimintaa. Reflektiivisen tietoisuuden lisääntyminen mahdollistaa myös dispositioiden kehittymisen, mikä myös edistää adaptiivisen asiantuntijuuden kasvua.The aim of this doctoral dissertation was to examine primary school teachers’ reflections from two perspectives: what teacher reflections consist of and how reflective practices enhance professional development. Teacher reflection was considered both as a premise for effective teaching and as a process, that supports professional development. Through reflection, teachers connect their practical knowledge with their personal experiences and dispositions in order to make successful observations, interpretations and action decisions. The teachers’ ability to systematically reflect upon, and be sensitively present in, complex and rapidly changing situations is also a necessary factor in adaptive teaching practices. This dissertation was based on three original studies that collected data by interviewing teachers. Dataset I consisted of structured interviews with narrative scenarios (10 primary school teachers) and dataset II was collected by video-stimulated recall interviews (17 primary school teachers). The data were analysed using primarily an inductive approach and thematic analysis. Study I explored the teachers’ expected teaching actions in attention-demanding teaching situations (dataset I). The results identified two teaching approaches: an interactional approach and an instructional approach. Both approaches included separate methods of action, which further comprised smaller investments. The number of investments in teaching methods illustrated a continuum from low to high intensity. Based on the results, it is possible to achieve a deeper understanding of the situational demands on teaching and teachers’ reflection. In addition, raising awareness about teaching approaches, and their respective methods and varying intensity among teachers, can support the development of teachers’ pedagogical skills. Study II examined teachers’ dispositions through reflective noticing (dataset I). The results showed that the teachers referred to several observations of students and subject content when describing their actions. The observations formed patterns, which were categorised as dispositions for action. Five different dispositions showed that the teachers’ student and content observations were integrated with different emphasis. Based on the results, it was concluded that, by paying attention to reflective observation, teachers may become aware of their personal dispositions, enabling the enrichment of teachers’ interactive observation and thus developing their dispositions. Study III focused on teachers’ reflections of adaptive behavior and personal practical theories (dataset II). According to the results, teachers’ adaptability was characterised by a varying emphasis on a fixed versus an open teaching orientation. Depending on which orientation was emphasised in the teachers’ responses, the level of adaptability was defined as high, moderate or low. In order to develop as adaptive experts, teachers should flexibly practice observation and reflection of complex teaching events. In addition, more attention should be paid to teachers’ selfawareness in their teaching routines. The three studies showed that several core dimensions simultaneously influence teachers’ teaching reflections. The teachers alternated between student and content orientation, considered students’ needs and goals individually and collectively, and reflected upon formal knowledge issues and personal viewpoints. The teachers shifted their earlier experiences and interactive observations. The teachers also approached and interpreted events through details or comprehensively. It is important to note that all the described dimensions constantly interact and thus influence each other. With reference to the core dimensions of teaching, it is possible to increase teachers’ awareness of reflection processes and their structures. The core dimensions can also be exploited for example, when designing and conducting pedagogical training or practicum sessions in teacher education. The results of this study also provide a new understanding of how to use narrative scenarios and video stimulations as reflective tools to support teachers’ learning experiences. Narrative scenarios provided speculative interpretations, whereas video stimulations elicited declarative statements. Narrative scenarios guided the teachers to visualise actions and consider future events, while video stimulations guided them to recall past events. Both methods generated insightful reflections, but narrative scenarios were related to context, whereas video stimulations were strongly situation-specific. In addition, narrative scenarios mainly supported student being and video stimulations focused on enhancing students’ learning processes. Overall, based on the results, it was concluded that teachers benefit from continuing opportunities for reflective inquiry in order to systematically analyse their teaching and student learning. This study suggests a case-based reflection method through which teachers’ reflections on adaptive teaching practices can be examined and supported in teacher training programmes. According to the presented method, teachers are encouraged to reflect upon teaching cases from three perspectives that are necessary for adaptive teaching: (1) the observations and interpretations the case generates, (2) the goals and intentions of the case and (3) alternative methods of pedagogical interaction that could be used in similar cases. Thus, teachers can become aware of their reflection processes and develop their adaptive actions. Increased awareness makes it possible to develop dispositions that promote the development of adaptive expertise and professional identity

Melba-koulutuksen kehittäminen : työkyvyn arviointiosaamisen rakentuminen käyttäjälähtöisesti

Vammaisten lasten-ja nuorten tukisäätiö (Vamlas) on toteuttanut Melba-arviointivälineen siirtämisen Saksasta Suomeen vuosina 2004-2005. Melba – arviointiväline tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan yhdistää henkilön psykososiaalinen toimintakyvyn ja työn vaativuus. Vamlas on ainoa taho Suomessa, joka järjestää Melba – koulutuksia. Tutkimuksellisen kehittämistyöni tarkoituksena on kuvata Melba-koulutuksen kehittämiseen liittyvät ydintekijät. Tavoitteena on Melba koulutuksen vastaaminen koulutettavien ammattilaisten tarpeisiin ja tuotoksena valmistui ehdotus Melba koulutuksen kehittämiseksi. Kehittämistyön aineisto kerättiin sähköisten kyselylomakkeiden sekä kehittäjätyöryhmän työskentelyn avulla. Kyselyihin vastasi 20 Melba koulutuksen käynyttä ammattilaista ja kehittä-jätyöryhmään osallistui kaksi vapaaehtoista Melba koulutuksen käynyttä henkilöä. Melballa arvioitujen asiakkaiden näkemyksiä kerättiin sähköisen kyselyn avulla, ja nämä näkemykset ,tuottivat virikkeitä kehittäjätyöryhmän työskentelyyn. Kehittäjätyöryhmät kokoontuivat kahdesti ja tapaamisissa aineistonkeruumenetelminä käytettiin Swot - analyysiä sekä Tuumatalkoot – menetelmää, jossa hyödynnettiin kyselyiden ja Swot - analyysin tuloksia. Kyselyn avulla kuvattiin Melba - koulutuksen käyneiden Melban käyttöä omassa työssä. Kehittäjätyöryhmän ensimmäisen tapaamisen pohjalta kuvattiin Melba koulutuksen myönteiset ja kielteiset asiat SWOT-analyysin avulla ja toisessa kehittäjätyöryhmässä tuotettiin kuvaus Melba - koulutuksen kehittämiskohteista. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten perusteella Melba koulutus on selkeä ja looginen sekä oppimista tukeva vuorovaikutus opettajien kanssa on mahdollistettu hyvin koko koulutuksen ajan. Tulosten mukaan Melba - välineen saaminen käyttöön heti koulutuksen jälkeen on motivoivaa ja koulutuksessa käytetty materiaali tukee Melban oppimista. Kehittämistyön tuottaman kuvauksen pohjalta Melba koulutuksen kehittämiskohteissa korostuu asiakaskeskeisyyden parempi huomioiminen, vuorovaikutuksen tehostaminen työyhteisöihin sekä tarve kehittää oppimista tukevaa vuorovaikutusta. Kehittämistyötä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa Melba – koulutuksen kehittämiseen nykypäivän tarpeita vastaavaksi. Saatu aineisto esittelee useita kehittämisen kohteita, joita voidaan hyödyntää ja tutkia tarkemmin tulevissa opinnäytetöissä. Kehittämistyön pohjalta nousee tärkeäksi kysymykseksi se, missä määrin ja miten Melban käyttöä voidaan kehittää, jotta arviointi vastaa nykypäivän työnkuvia ja tarpeita?The institution of disabled youth and children (Vamlas) has successfully completed the migration of the MELBA-analysis tool from its origin country of Germany to Finland in the years 2004-2005. The MELBA-tool produces information that allows its user to accurately comprehend the psychosocial abilities of the subject in contrast with the requirements of said task. Vamlas is the only institution in Finland that offers courses that train subjects with a complete MELBA-skillset. The primary goal of the research was to interpret the most crucial weaknesses and points of improvement regarding the MELBA-training. The goal of the MELBA-training program is to fulfill the individual professional needs of each trainee. The research aims to further enhance the properties in the MELBA-training program that aid the said needs of the trainee as an individual. The material needed to analyze aspects of the training that required further development was gathered via electronic questionnaires and with the help of a specialized task force. The electronic questionnaire was answered by 20 professionals whom where qualified with MELBA-training. The questionnaire was also answered by 2 volunteers whom both had received MELBA-training in the past, but whom had not pursued a career incorporating MELBA. A questionnaire was also appointed to subjects that had previously been evaluated by a MELBA-professional. The data collected from the subjects gave the task force insight into the nature of the issues it would be tackling. The task force gathered twice during the experiment. Once to discuss the strengths and weaknesses of MELBA-training using a SWOT-analysis and a second time to create a description of the types of improvements that were seen necessary to the MELBA-training program based on the evidence gathered. According to the results of the research the MELBA-training program is intuitive and logical. Communication between the trainers and trainees has been executed in a manner most suitable for learning in the entirety of the program. The research also found that the early deployment of the MELBA-tool after having received training was highly motivating. Materials used during the training were credited to having enhanced the trainees learning. Points of improvement included better acknowledgement of the customer base, enhancing commerce within the work community and the need to create interaction that supports learning. The research can be beneficial in further development of the MELBA-training program to meet the needs of a constantly evolving environment. The research data presents numerous points of improvement that serve as a benchmark for further research. The research highlights the question of how can the user interface of MELBA be improved in a fashion that allows it to cope with the requirements of society today

Journalismia yhteisötaiteen hengessä : Kertomus oman ammatti-identiteetin etsinnästä

Opinnäytetyöni tavoitteena oli selvittää omaa ammatti-identiteettiä journalistina ja yhteisötaiteilijana. Opinnäytetyöni tehtävänä oli kartoittaa, mitä yhteneväisyyksiä, toisiaan ja ammatti-identiteettiä tukevia ideaaleja on journalismin ja yhteisötaiteen työprosesseissa sekä mitä lisäarvoa yhteisötaiteilijan roolit tuovat journalistin työnkuvaan. Opinnäytetyöni merkittävän tietoperustan muodostivat Suzanne Lacyn määrittelemät yhteisötaiteilijan roolit: kokija, analyytikko, raportoija ja aktivisti. Näiden roolien kautta tarkastelin Muistoni mun- yhteisö- ja kuvataideprojektia käytännössä ikäihmisten kanssa Haukiputaan ympärivuoro-kautisen hoivan yksikössä. Tutkimusmenetelmänäni toimi ryhmähaastattelu, jonka tuloksia tarkastelin yhdessä teoria- ja kokemustiedon kanssa. Haastattelin Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa Yhteisötaiteen horisontteja -väitöskirjaa parhaillaan valmistelevaa Pirjo Roponen-Lunnasta ja Kalevan toimittaja Erkki Hujasta journalismista ja yhteisötaiteesta. Haastattelu osoitti, että journalismin ja yhteisötaiteen työprosessit hyötyvät toisistaan. Totean tutkimuksessani, että journalismin ja yhteisötaiteen kumppanuuden kautta syntyy mahdollisuus vuorovaikutuksen, tulkinnallisuuden, avoimuuden ja autonomian lisääntymiseen journalismissa. Nämä neljä avainkategoriaa muodostavat yhteisötaiteen hengessä kirjoittavan journalistin työn perustan. Suzanne Lacyn määrittämät yhteisötaiteilijan roolit palvelevat yhteisöllisesti toteutettavan journalismin päämääriä. Yhteisötaiteen hengessä kirjoittavan journalistin ammatti-identiteetti lisää samaistumistani tähän työhön. Se liittyy luontevasti luovaan työskentelyotteeseeni kulttuuri-, hyvinvointi-, viestintä- ja koulutusaloilla. Näen tutkimuksestani hyötyvän myös muiden luovasta työnkuvasta kiinnostuneiden journalistien.Through this thesis it was tried to clear up my own personal way of working as a journalist and as an artist. The aim of this thesis was to examine the artistic and journalistic work processes, their similarities and possibilities to give support to each other. The thesis examined what kind of value Public Art brings to Journalism. The theoretical background of the thesis was based on the concepts of Suzanne Lacy`s roles of an artist as an experiencer, reporter, analyst and activist. Through these roles it was observed Muistoni Mun working process with old people cared at an institution in Haukipudas. The practical part of the thesis was a group interview, which was analysed through theoretical and behavioral knowledge. Pirjo Roponen-Lunnas was interviewed, who examines her doctoral thesis in Faculty of Art and Design at University of Lapland at the time and Erkki Hujanen, who works as a journalist in newspaper Kaleva. The main result of the interview was that journalistic and artistic working processes benefit from each other. The outcome of the thesis is the fellowship of journalism and public art gives more possibilities to interaction, interpretation, openess and autonomy in a journalistic working process. These four key categories form the basis of the work of journalist writing in the Spirit of Public Art. The Artistic roles defined by Suzanne Lacy serve the goals of Public Journalism. Through this thesis I identify my personal way of working as a journalist in the Spirit of Public Art. It is a part of my working concept of Culture, Wellness, Communication and Education. These results are useful for other journalists interested in a creative aspect of work. _________________________________________________________________________ Keywords: community, Public Art, working processes and roles, Public Journalism and professional identit

Pinnanmittausjärjestelmien virhetekijät

Opinnäytetyön tavoitteena on luoda tiivis yhteenveto laivakäytössä yleisimmin käytettyjen pinnamittausjärjestelmien toimintaperiaatteista niin, että sitä voidaan käyttää uusien työntekijöiden perehdytyksessä. Pääasiallinen tavoite on kartoittaa virhetekijät, jotka aiheuttavat eroa manuaalisen pinnanmittauksen ja pinnanmittausjärjestelmän välille. Opinnäytetyön pääpaino asetetaan elektro-pneumaattiseen pinnanmittaukseen, sillä se on toimeksiantajan rakentamissa aluksissa ylivoimaisesti käytetyin pinnanmittausjärjestelmä. Lähdemateriaalina työssä käytetään julkaistun kirjallisen materiaalin lisäksi järjestelmien toimittajien materiaaleja, sekä asiantuntijahaastatteluja aiheen eri osa-alueilta. Näiden pohjalta suoritetaan virhetarkastelu elektro-pneumaattiselle pinnanmittausjärjestelmälle, jonka avulla pystytään tekemään johtopäätöksiä eri virhetekijöiden vaikutuksesta järjestelmän tarkkuuteen. Opinnäytetyön tavoitteet toteutuivat hyvin. Lisäksi luotiin vika-syy-korjaustaulukko helpottamaan virheen etsintää elektro-pneumaattisesta pinnanmittausjärjestelmästä. Virheen minimoimisen kannalta tärkeää on huomioida ja minimoida virhetekijöiden vaikutus jo suunnitteluvaiheessa, sekä noudattaa huolellisuutta järjestelmien ja niiden komponenttien asentamisessa.The aim of the thesis is to create a compact summary of the operating principles of most commonly used remote sounding systems in ships to be used in the orientation of new employees. The main objective is to identify the error factors that cause a difference between the manual sounding and remote sounding system. The main focus of the thesis is on electro-pneumatic level sounding systems because they have been by far the most used in the vessels built by the commissioner. In addition to the written material that has been published, system suppliers’ own material and expert interviews from the separate sectors related to the topic have been used as source material in the study. Based on these, the error analysis of the electro-pneumatic sounding systems was carried out, and this made it possible to draw conclusions how the various error factors affect the accuracy of the system. The objectives of the thesis were well met. In addition, a fault-cause-correction table was created to simplify error detection from the electro-pneumatic level sounding system. In order to minimize the errors, it is important to notice and minimize the effect of error factors already in a designing stage and be careful when installing the systems and their components

WS-* web services and their suitability for modern web applications

Abstract. WS-*-palvelut ovat vanhemman sukupolven web palveluita, jotka noudattavat Web Service (WS-) standardeja. RESTin suosio on tehnyt näiden protokollien käytöstä ja keskustelusta vähempää, mutta on olemassa joitakin tapauksia, joissa ne ovat hyödyllisiä. Tämä tutkinto katsoo viittä web-palvelu protokollaa — XML-RPC, SOAP, WSDL ja JSON-RPC — ja pohtii niiden eroavaisuuksista ja mahdollisista käyttötarkoituksista.WS-* web-palvelut ja niiden käyttö nykyaikaisissa sovelluksissa. Tiivistelmä. WS-* services are older generation web services that follow the specified Web Service (WS-) standards. The popularity of REST has made these protocols less used and discussed but there are some cases where they are still useful. This thesis goes through five arguably most common web service protocols — XML-RPC, SOAP, WSDL, UDDI and JSON-RPC and discusses their differences and potential use cases today

Lean NOx reduction with methanol over supported silver catalysts

The oxygen rich and relatively cold exhaust gases from fuel-efficient combustion engines bring challenges for the reductive aftertreatment of NOx. In this context selective catalytic reduction over silver/alumina has shown positive results, especially with oxygenated reducing agents. In the present work, methanol, which is considered a promising renewable fuel, is evaluated as reducing agent for NOx over supported silver catalysts. The aim is to gain increased understanding of the catalytic processes, especially focusing on low-temperature activity and selectivity. The role of the supported silver species is studied, together with the influence of the support material and the gas composition, including the formation of hydrogen. For this purpose model catalysts were prepared, characterized and evaluated in flow-reactor experiments. The results show that the low-temperature activity for lean NOx reduction with methanol over silver/alumina is highly dependent on the composition of supported silver species and their interplay with adsorbed and gas phase species. This work provides new insights in the role of small silver species for the selectivity to N2 and the importance of somewhat larger silver species for catalytic activity at low temperature. These results were achieved by comparing silver/alumina samples of similar silver loading, but with different composition of silver species, as revealed by UV-vis spectroscopy, TEM and H2-TPR. Furthermore, comparisons of different support materials during methanol-SCR conditions, show a higher NOx reduction for silver supported on alumina than on ZSM-5. The NOx reduction over the alumina based catalyst is found to improve when the C/N ratio is moderately increased. The influence of the silver loading was studied and the results show that sol-gel silver/alumina with 3 wt% silver gives a high NOx reduction with methanol in a broad temperature interval, relevant for lean exhaust gases. Moreover, the observed formation of H2 from methanol gives an indication of that the high low-temperature activity associated with oxygenated reducing agents may be connected to the abstraction of hydrogen from the oxygenate, studied here for methanol by DRIFT spectroscopy. One effect of hydrogen, observed in the present work by UV-vis spectroscopy, is reduction of silver species

Agile development model in multi-project environment

Abstract. Agile software development has slowly but steadily become a part of modern software industry. Older development models, such as waterfall, are seen obsolete and less flexible in today’s software development environment. But how do current agile methods fare in place where there are multiple ongoing projects and sprint goals can suddenly change? This thesis observes current agile models in multi-project software development environment and tries to improve current model the evaluated team has. The target team is a small, remote branch of medium sized organization consisting of nine members. The team utilized Scrumban — Scrum with Kanban — but it faced some problems. Rather than having one or two big projects, the branch did many smaller scale projects, and current model did not fit in such environment as good as it was thought. The team had some difficulties on communication between different projects, there was a noticeable amount of “ad hoc work” (issues that were not logged anywhere and were done independently) and metering the progress of the project was hard sometimes. A better model for the team was in need. First, the evaluation team is briefly introduced and some more info on Scrumban, the Sprint cycle and what kind of projects the team usually has is given. Data gathering plans — surveys and interviews — is also described. After examining the survey and interview results, quality measurement, work cycle, resource allocation and learning were the topics that were widely discussed. Four goals were made: streamlining the work cycle, a way to measure progress, making learning easier during the work cycle and way to monitor the ad hoc tasks. After some analysis, the decision was to take values and principles from Kanban, such as workflow visualization and limiting Work In Progress (WIP). The evaluation period lasted through two Sprints. The evaluation period was during COVID-19 pandemic but fortunately that did not affect that much to it. After the evaluation, feedback session and discussion about the new model was had. The overall impressions on better Jira board visualisation (personal swimlanes) were overwhelmingly positive and team decided to keep them after the evaluation ended. On other features, the team felt that they were good idea but needed some more time on execution. Overall, the team felt like the new model improved their ability to work agile but there was still some field on improvement, particularly on the learning field. To sum up the thesis, the four principles that might help the team to choose and agile method are introduced: find what team is good at and what is lacking, do not be afraid of experimenting, think what parts you could automate and reflect on your changes.Ketterän kehittämisen malli moniprojektiympäristössä. Tiivistelmä. Ketterä ohjelmistokehitys on hiljalleen mutta tasaisisesti tullut osaksi nykyistä ohjelmistoteollisuutta. Vanhemmat kehitysmallit, kuten vesiputous, nähdään vanhentuneina ja vähemmän joustavina nykypäivän ohjelmistokehitysympäristössä. Mutta miten nykyiset agile-menetelmät pärjäävät paikassa, missä on useampi projekti meneillänsä ja sprintin tavoitteet voivat muuttua yhtäkkiä? Tämä tutkielma havainnoi nykyisiä agile-malleja moniprojektisessa ohjelmistokehitysympäristössä ja yrittää parantaa arvioidun tiimin nykyistä mallia. Kohdetiimi on pieni yhdeksän ihmisen etäinen haara keskisuuressa yrityksessä. Tiimi käytti Scrumbania (Scrum Kanbanilla), mutta heillä on ollut ongelmia. Yhden tai kahden suuren projektin sijaan haaralla on paljon pieniä projekteja, ja nykyinen malli ei toiminut kyseisessä ympäristössä niin hyvin, kuin ajateltiin. Tiimillä on ollut vaikeuksia tiedonvälityksen kanssa projektien välillä, huomattava osa työstä tehtiin ”ad hoc työnä” (työ, jota ei kirjattu minnekään ja tehty itsenäisesti) ja projektin kehityksen mittaaminen on vaikeaa välillä. On aika paremmalle mallille. Ensiksi kohdetiimi on esitelty lyhyesti ja enemmän tietoa Scrumbanista, Sprint-jaksosta ja minkälaisia projekteja tiimillä yleensä on annettu. Tiedon keruu menetelmät (kyselyt ja haastattelut) on myös kuvattu. Kyselyn ja haastattelun tulosten tutkimisen jälkeen kävi ilmi, että laadunmittaus, työjakso, resurssien allokoiminen ja oppiminen olivat eniten keskustelua herättäviä aiheita. Tehtiin neljä tavoitetta: työjakson virtaviivaistus, tapa mitata kehitystä, oppiminen työjaksolla helpommaksi ja ad hoc tekemisen valvonta. Pienen analyysin jälkeen päätös on ottaa arvoja ja periaatteita Kanbanista, kuten esimerkiksi työnkulun visualisointi ja keskeneräisen työn (Work in Progress, WIP) rajoitteet. Arvioinnin ajanjakso kesti kahden Sprintin verran. Arvioiminen oli COVID-19 pandemian aikaan, mutta se ei onneksi vaikuttanut juuri paljoakaan siihen. Arvioinnin jälkeen oli palautesessio sekä keskustelua uudesta mallista. Vaikutelmat Jira-taulun visualisointiin (henkilökohtaiset työjakaumat) olivat yleisesti ylivoimaisen positiivisia ja tiimi päätti pitää ne arvioinnin loppumisen jälkeen. Tiimin mielestä muut toiminnot olivat hyvä lisä, mutta tarvitsivat lisää aikaa toteutukseen. Yleisesti tiimistä tuntui, että uusi malli paransi heidän kykyänsä tehdä ketterästi, mutta olisi vielä muutamassa kohtaa parantamista, etenkin oppimisen kannalta. Lopputyön summaamiseksi, neljä periaatetta, jotka saattavat auttaa tiimiä valitsemaan ketterän menetelmän esitellään: löydä se, missä tiimisi on hyvä ja mitä puuttuu; älä pelkää kokeilla; mieti, mitä kohtia voit automatisoida; ja pohdiskele muutoksiasi

Päiväkodin työntekijöiden ajanhallinta työajalla

Tämä opinnäytetyö tehtiin varhaiskasvatuksen VKK-Metro -hankkeessa. Hanke toteutettiin yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien, Helsingin yliopiston ja sosiaalialan osaamiskeskus SOCCAn kanssa ajalla 2008 – 2009. Vuonna 2010 hanke jatkaa edelleen kehittämistoimintaansa uusien tutkimuspäiväkotien kanssa. VKK-Metro -hankkeen tarkoituksena on varhaiskasvatuksen arvioinnin ja dokumentoinnin kehittäminen, sekä varhaiskasvatuksen tutkimustiedon lisääminen. Opinnäytetyö toteutettiin eräässä espoolaisessa tutkimuspäiväkodissa kahdessa 3-5- vuotiaiden lasten ryhmässä. Ryhmien kehittämiskohteena oli itsearviointi, johon sisältyi kehittämistavoitteena ajanhallinnan parantaminen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten työntekijät käyttävät aikaansa työajalla ja miten työntekijät kokevat oman ajankäyttönsä. Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli laadullinen. Aineisto kerättiin osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelun menetelmin. Tiedonkeruu tapahtui keväällä 2009, jonka jälkeen aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että työntekijöiden työaika kului pääasiassa perustoiminnan pyörittämiseen. Ajanhallinnassa ilmeni ajoittain haasteita muun muassa kiireen, suunnitelmallisuuden, siirtymätilanteiden, toiminnan ja vuorovaikutuksen osalta. Ryhmien tavoissa pyörittää arkea oli eroja samanlaisesta päivärytmistä huolimatta. Toisen ryhmän arkea sävytti usein kiire, kun taas toinen ryhmistä oli panostanut kiireettömyyteen, mikä näkyi ryhmässä rauhallisuutena ja selkeytenä. Opinnäytetyön tulosten pohjalta nousi useita kehittämisideoita koskien ajanhallinnan ja arjen sujuvuuden parantamista. Ajanhallinnan parantamiseksi ja kiireen ennakoimiseksi ryhmät voisivat suunnitella ja priorisoida päivää etukäteen kirjaamalla suunnitelmiaan ylös järjestelmällisesti. Ohjattuja tuokioita varten työntekijät voisivat tuottaa koko päiväkodille yhteisen kansion, jonne kerättäisiin hyviksi todettuja ohjattuja leikkejä ja askarteluja, joita kaikki ryhmät voisivat hyödyntää. Lisäksi siirtymätilanteiden, kuten ulos- ja sisääntulojen helpottamiseksi lapset voitaisiin jakaa omiin pienryhmiinsä, joissa siirryttäisiin omahoitajan johdolla tilanteista toisiin. Siirtyminen olisi sujuvaa, selkeää ja rauhallista sekä lapsille että aikuisille.This thesis was carried out in the VKK-Metro program. The program was implemented in co-operation with the municipalities of the Helsinki metropolitan area, the University of Helsinki and SOCCA, the Centre of Expertise of Social Welfare in the Helsinki Metropolitan area in 2008-2009. In 2010, VKK-Metro will continue its developing programs with new day-care centers involved in the study. The main purposes of the program are to develop the documentation and evaluation of the early childhood education and increasing the amount of scientific information in early childhood education. The thesis was carried out in a day-care center in Espoo in two different groups of 3- to 5-year-old children. The target of developing was self-evaluation, which included a goal to develop time management. The aim of the thesis was to figure out how employees are using their working time and how they are experiencing their own managing of the working time. The research method of the thesis was qualitative. The material was collected by using participating observing and theme interviews. The collecting of the material took place in spring 2009. After that, the material was analyzed by using theory directive content analysis. The findings indicated that the employees spend their working time mostly by running the basic functions. Time management was quite challenging in some cases, especially when it comes to the busy pace, orderliness, transition situations and interaction. There were some differences in the ways the groups ran their daily functions, despite the similar daily rhythm. The other group suffered from the rush, whereas the other group had focused on achieving calm atmosphere, which appeared as calm and clarity. Many developmental suggestions on time managing and running the daily functions were raised as a result of completing the thesis. To improve the time management and to avoid the busy pace the groups could plan and prioritize the day beforehand by systematically writing the planning down. For instructed activities, the employees could produce a folder for the whole day-care center. The folder would include favourite instructed plays and crafts which all the groups could use. In addition, to improve transition situations, like going outdoors or coming back indoors, the children could be divided into smaller groups and they could move from one situation to another with their own group aide. The transition would be fluent, clear and calm both for the children and the adults