Pääsuunnittelijan tehtävät projektinjohtourakoissa - SRV Mallilla toteutetun projektijohtourakan erityispiirteet (11. Pääsuunnittelija–koulutusohjelma)

Tutkimuksen tavoitteena on SRV Mallilla toteuttavien projektinjohtourakoiden suunnittelutyön ohjauskäytäntöjen tehostaminen, tarvittavien apuvälineiden laatiminen sekä tarpeen vaatiessa suunnittelusopimuspohjien täsmentäminen. Lisäksi tavoitteena on selventää erilaisten suunnittelusopimussuhteiden vaikutusta projektinjohtourakoitsijan tehtäviin ja vastuisiin, sekä tuoda esille sopimusten mukaisten vastuiden vaikutus rakennushankkeen resursointiin ja suunnittelunohjauksessa käytettäviin toimintatapoihin

Julkisen tilan kontrollin ulottuvuuksia : tapaustutkimus Stop Töhryille -projektista

Tämä tutkielma keskittyy julkisen kaupunkitilan kontrollin eri muotoihin. Ihmiset käyttävät kaupunkitilaa eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Tilan sallitut ja kielletyt käyttömuodot ovat aina erilaisten toiveiden yhteensovittamista: yhteisen neuvottelun tulos. Tilaa myös kontrolloidaan vastaamaan erilaisia toiveita ja odotuksia. Tutkielmassa julkisen tilan kontrollin muodot on jaettu kolmeen: tilan fyysinen muokkaaminen, tilan valvonta ja asenteisiin vaikuttaminen esimerkiksi politiikkaohjelmilla. Tärkeimpänä kiinnostuksen kohteena on tilanne, jossa jokin toiminta kielletään kokonaisuudessaan. Tutkielmassa käytetään konkreettisena esimerkkinä yrityksestä kontrolloida tilaa Helsingin kaupungin Stop Töhryille -projektia: kyseessä on tapaustutkimus em. projektista. Projekti toteutettiin vuosina 1998–2008 Helsingin kaupungin rakennusviraston sekä yleisten töiden lautakunnan alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli vähentää ja poistaa kaupunkitilassa näkyviä graffiteja. Keinoina tähän oli tekninen siivous, valvonta ja viestintä. Graffitit voidaan nähdä yhtenä keinona vallata tilaa itselle. Tutkimuksen ongelmanasettelun taustalla on pohdinta siitä, kohdistuuko julkisen tilan kontrolli jonkin tietyn toiminnon ei-toivottavuuteen vai kohdistuuko kontrolli tiettyjen toimijoiden ei-toivottavuuteen. Tavoitteena on selvittää, minkälainen tilan kontrolliin tähtäävä ohjelma Stop Töhryille -projekti oli. Tutkimuskysymykset liittyvät siihen, miksi projekti toteutettiin, mihin projektin toimenpiteet kohdistuivat ja miten nollatoleranssi määriteltiin projektissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu Jock Youngin määritelmälle nollatoleranssista, nollatoleranssin kritiikille sekä Henri Lefebvren, Don Mitchellin, Andrea Sharkeyn ja Rob Shieldsin kirjoituksiin oikeudesta tilaan. Aineistona käytetään yleisten töiden lautakunnan kokousten esityslista- ja pöytäkirjamateriaalia sekä haastatteluja projektissa mukana olleille tai projektiin vaikuttaneille tahoille (N=4). Analyysin menetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Aineiston perusteella voidaan todeta, että projektissa hyödynnettiin laajasti erilaisia kontrollin keinoja. Projektin toimenpiteet keskittyivät alussa enemmän toimintoon (graffitien puhdistamiseen ja ehkäisyyn), mutta viimeisinä vuosina painopiste siirtyi enemmän toimijaan (graffitintekijään). Aineiston analyysissä yhtenä olennaisena toimijaryhmänä esille nousivat nuoret ja nuoriso, jotka mainittiin useaan otteeseen graffitintekijöinä. Tutkielmassa tätä ilmiötä pohditaan Mike Presdeen nuoruuden kriminalisointi -käsitteen sekä Zygmunt Baumanin ulossulkemisen paradigman kautta. Nollatoleranssiretoriikka on löydettävissä projektista kolmella tasolla: ideologisella, toiminnallisella sekä viestinnällisellä. Nollatoleranssia perusteltiin ideologisella tasolla rikottujen ikkunoiden teesillä: pieniä sosiaalisia häiriöitä poistamalla voidaan ehkäistä suuria rikoksia. Tämä perustelu vietiin toiminnalliselle tasolle, jossa häiriökäyttäytyjiä valvottiin ja heille vaadittiin kovia rangaistuksia. Viestinnällä pyrittiin madaltamaan kansalaisten sietokykyä graffiti-ilmiöön ja edesautettiin mahdollisimman laajan kansalais- ja asukasyhteistyön syntymistä. Lisäksi projektissa luotiin aktiivisesti tiedon ja kielen politiikkaa, joissa tuotetaan käsitystä siitä että graffitit lisäävät turvattomuutta ja konstruoidaan sellainen kieli, jossa graffitit nähdään ongelmana

Surveillance ON/OFF. Examining home surveillance systems from the user's perspective.

Peer reviewe

Ludic Surveillance : Examining mundane surveillance practices at the interface of control and play

This doctoral thesis investigates private surveillance practices in everyday life, ranging from control-related monitoring to watching for familial care, for both practical and playful purposes. The focus is on individual camera surveillance practices in private and semi-private places such as homes and recreational surroundings. The work is located in the field of Surveillance Studies. The research builds on the view that surveillance in its current form cannot be conceptualized merely in the framework of control, and recognizes that play can be offered as an alternative. Consequently, the objective is to examine how private surveillance practices can be placed in between, and beyond, frames of control and play. Furthermore, the aim is to examine how surveillance traditionally understood as a control-related activity can be connected to game-like and playful practices on a theoretical level. The study includes four research articles and a summary article. The main body of the empirical data is comprised of qualitative interviews (N:23) collected in Finland with users of private surveillance equipment. Two articles build on interview data, one is a case study (on an online surveillance application) and one is grounded on a theoretical analysis of playful traits in surveillance practices. The main result from the empirical data is that while private surveillance practices connect to forms of control-related monitoring and playful watching practices, uses are not limited to either but combine and add to them. A particularly interesting combination of the two is manifested in gamified surveillance, where surveillants might operate playfully, but surveillance is still authoritative. Control and play can indeed happen simultaneously. Five types of surveillance produced with domestic surveillance systems are recognized: controlling, caring, recreational, communicational and sincere. Furthermore, online cameras are analysed as practical devices which enable a convenient way to monitoring places and property which are important to the users. The key result on the theoretical level is the metaphorical model of surveillance analysis presented in two of the articles. This research introduces five novel metaphors for future surveillance analysis: 1) cat-and-mouse, 2) hide-and-seek, 3) labyrinth, 4) sleight-of-hand, and 5) poker. The metaphorical approach to surveillance practices proposes that control-related surveillance can be analysed from a ludic perspective. This study furthers both empirical and theoretical understanding of private surveillance practices and surveillance taking place at the interfaces of control and play. The underlying argument is that, in addition to control and play, convenience should be considered a framework for analysing private surveillance practices. Consequently, the positions of surveillance subjects should also be rethought.Väitöskirjassani tarkastelen yksityisiä valvonnan muotoja arkielämässä. Arkinen valvonta sisältää kontrolliin liittyvää monitorointia, huolenpitoa perheestä ja lähimmäisistä, sekä monenlaista tarkkailua käytännöllisistä ja leikkisistä lähtökohdista. Tutkimus kohdistuu valvontakameroiden käyttöihin yksityisissä ja puolijulkisissa tiloissa, kuten kodeissa ja harrastuksiin liittyvissä paikoissa. Työ sijoittuu valvontatutkimuksen kentälle. Tutkimuksessa väitän että valvontaa nykymuodossaan ei voi käsitteellistää pelkästään kontrollin viitekehyksessä. Kontrollin ohella leikkiä ja leikkisyyttä on ehdotettu vaihtoehtoisiksi analyysikehikoiksi. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, kuinka yksityiset valvontakäytännöt asettuvat kontrollin ja leikin viitekehyksien välille sekä laajentavat niitä. Lisäksi tutkimus analysoi sitä, kuinka perinteisesti kontrollitoimena käsitetty valvonta yhdistyy pelillisyyteen ja leikkisyyteen teoreettisella tasolla. Tutkimus rakentuu neljän tieteellisen artikkelin ja yhteenvetoluvun varaan. Pääosan empiirisestä datasta muodostaa laadullinen haastatteluaineisto (N:23), joka koostuu eri-ikäisten valvontaa arkielämässään käyttävien suomalaisten haastatteluista. Artikkeleista kaksi perustuu haastatteluaineistoon, kolmas on tapaustutkimus (valvonta-aiheisesta internetsivustosta) ja neljäs analysoi valvonnan leikkisiä aspekteja teoreettisella tasolla. Empiirisen analyysin päätulos on, että vaikka yksityiset valvontakäytännöt sisältävät kontrolliin ja leikkisyyteen liittyvää monitorointia, käytöt eivät ole rajoittuneita kumpaankaan kontekstiin vaan yhdistävät ja laajentavat niitä. Pelillistetty valvonta on erityisen kiinnostava kontrollin ja leikin yhdistelmä, joka havainnollistaa, että vaikka monitorointi suoritetaan leikkisässä kontekstissa, valvonta voi silti olla autoritaarista. Tutkimuksen mukaan kodeissa toteutettava valvonta on jaettavissa viiteen luokkaan: kontrolloivaan, huolta pitävään, viihteelliseen, viestinnälliseen ja vilpittömään. Kameroita analysoidaan käytännöllisinä laitteina, jotka mahdollistavat kätevän tavan monitoroida katselijalle merkityksellisiä paikkoja ja ihmisiä. Teoreettisella tasolla tutkimuksen päätulos on viisi uutta valvonnan metaforaa. Nämä metaforat ovat: 1) kissa ja hiiri, 2) piilosleikki, 3) labyrintti, 4) silmänkääntötemppu ja 5) pokeri. Metaforien avulla on mahdollista tutkia, kuinka valvonta ja valvottuna oleminen voi sisältää leikkisiä muotoja. Tutkimus edistää sekä empiiristä että teoreettista ymmärrystä yksityisistä valvontakäytännöistä ja valvonnasta kontrollin ja leikin välimaastossa. Väitän, että kontrollin ja leikin lisäksi käytännöllisyys on hyödyllinen viitekehys analysoitaessa yksityisiä valvontakäytäntöjä. Tämä avaa uusia suuntia myös valvonnan kohteen tutkimukseen

"Maailmanloppu tuli ja tuli uusi jääkausi": kuudesluokkalaisten käsityksiä ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kuudesluokkalaisten lasten käsityksiä ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, millaisena ilmastonmuutos oppilaille näyttäytyy heidän omassa elämässään ja miten lapset suhtautuvat tulevaisuuteensa. Tutkimuksen aineisto kerättiin Tampereen Normaalikoulun kuudennen luokan oppilailta. Oppilaiden tehtävänä oli piirtää kolmen ruudun sarjakuva, jossa omaa ympäristöä ja sen mahdollista muuttumista tuli kuvailla nykyhetkestä tulevaisuuteen. Aineisto käsittää kaksikymmentä sarjakuvapiirrosta. Aineistoa tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta. Analyysissa huomioitiin lasten käsityksiä ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista, ilmastonmuutoksen roolia lasten omassa elämässä sekä sitä, millaisia merkityksiä oppilaat antoivat ihmisen toiminnalle suhteessa ilmastonmuutokseen. Sarjakuvia ryhmiteltiin niissä esitettyjen teemojen mukaan. Näiden ryhmien yhtäläisyyksiä ja eroja tutkimalla saatiin ymmärrystä siitä, millaisia käsityksiä tutkittavilla ilmastonmuutoksesta on. Tutkimuksen tulosten perusteella lapset ovat tietoisia ilmastonmuutoksesta, mutta sen syitä ja seurauksia ei osata eritellä kovinkaan tarkasti. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin suhtaudutaan huolestuneesti, vaikka ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei välttämättä yhdistetä omaan elämään tai elinympäristöön. Tulosten mukaan oppilaiden näkemykset ympäristönsä tilasta tulevaisuudessa ovat melko synkeät. Aineistosta välittyi lasten kokema avuttomuuden tunne sekä vaikutelma siitä, ettei mitään ole enää tehtävissä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ihmisen toiminnan nähtiin olevan kytköksissä ilmastonmuutokseen monin tavoin. Esimerkiksi teollisuuden osuutta ympäristökatastrofiin tuotiin lasten kuvissa esille. Toisaalta yksilöllä ei juurikaan kuvattu olevan mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutoksen etenemistä. Kasvatuksen sekä lisääntyvän tietoisuuden avulla lasten käsityksiä omista vaikutusmahdollisuuksista voidaan kuitenkin lisätä. Ilmastonmuutoksen käsittelyyn opetuksessa kaivataan monialaisempaa näkökulmaa ja yhteneväisiä käytänteitä. Kasvatus voidaan nähdä merkittävänä osana kestävämpään tulevaisuuteen tähtäävää toimintaa

Thermal suit connected to a forced-air warming unit for preventing intraoperative hypothermia : A randomised controlled trial

Background Inadvertent intraoperative hypothermia is a common occurrence in surgical patients. A thermal suit is an option for passive insulation. However, active warming is known to be more effective. Therefore, we hypothesised that a forced-air warming (FAW) unit connected to the thermal suit is superior to a commercial FAW blanket and a warming mattress in breast cancer surgery. Methods Forty patients were randomised to this prospective, clinical trial to wear either the thermal suit or conventional hospital clothes under general anaesthesia. The Thermal suit group had a FAW unit set to 38 degrees C and connected to the legs of the suit. The Hospital clothes group had a lower body blanket set to 38 degrees C and a warming mattress set to 37 degrees C. Core temperature was measured with zero-heat-flux sensor. The primary outcome was core temperature on admission to the recovery room. Results There was no difference in mean core temperatures at anaesthetic induction (P = .4) or on admission to the recovery room (P = .07). One patient in the Thermal suit group (5%) vs six patients in the Hospital clothes group (32%) suffered from intraoperative hypothermia (P = .04, 95% CI 1.9%-49%). Mean skin temperatures (MSTs) were higher in the Thermal suit group during anaesthesia. No burns or skin irritations were reported. Two patients in the Thermal suit group sweated. Conclusions A thermal suit connected to a FAW unit was not superior to a commercial FAW blanket, although the incidence of intraoperative hypothermia was lower in patients treated with a thermal suit.Peer reviewe

Temporal variation in lake-run brown trout (Salmo trutta) mixed-stock fishery catches in a large Fennoscandian lake

201

Comparison of zero heat flux and double sensor thermometers during spinal anaesthesia : a prospective observational study

Because of the difficulties involved in the invasive monitoring of conscious patients, core temperature monitoring is frequently neglected during neuraxial anaesthesia. Zero heat flux (ZHF) and double sensor (DS) are non-invasive methods that measure core temperature from the forehead skin. Here, we compare these methods in patients under spinal anaesthesia. Sixty patients scheduled for elective unilateral knee arthroplasty were recruited and divided into two groups. Of these, thirty patients were fitted with bilateral ZHF sensors (ZHF group), and thirty patients were fitted with both a ZHF sensor and a DS sensor (DS group). Temperatures were saved at 5-min intervals from the beginning of prewarming up to one hour postoperatively. Bland-Altman analysis for repeated measurements was performed and a proportion of differences within 0.5 degrees C was calculated as well as Lin`s concordance correlation coefficient (LCCC). A total of 1261 and 1129 measurement pairs were obtained. The mean difference between ZHF sensors was 0.05 degrees C with 95% limits of agreement - 0.36 to 0.47 degrees C, 99% of the readings were within 0.5 degrees C and LCCC was 0.88. The mean difference between ZHF and DS sensors was 0.33 degrees C with 95% limits of agreement - 0.55 to 1.21 degrees C, 66% of readings were within 0.5 degrees C and LCCC was 0.59. Bilaterally measured ZHF temperatures were almost identical. DS temperatures were mostly lower than ZHF temperatures. The mean difference between ZHF and DS temperatures increased when the core temperature decreased. Trial registration: The study was registered in ClinicalTrials.gov on 13th May 2019, Code NCT03408197.Peer reviewe

A Flock of Rogue Drones

This story of Natalija is inspired by Evgeny Zubkov’s artwork titled Russia 2046. The piece depicts an old woman feeding breadcrumbs to drones. We imagine that where the drones are now, there once were birds. What are the relations of these various actors and how can we understand this change? For us, the image of Natalija encapsulates the relationships we as humans can form with non-living creatures, the spaces we share and the practices we engage in. Furthermore, it brings into question the separation lines of post-human and non-human life in an age of learning machines. This story as a whole depicts a future where technologies, in this case self-adapting drones, are introduced into an environment but, as time passes, are left to a state of neglect. In the story, the devices learn to interact with their surroundings, leading to contact and interaction between drones and human. While the story is imaginative, there are several reference points to surveillance research, particularly to questions relating to space/place (how is space under surveillance being produced?), agency (what kind of agency surveillance enables or supports; how is surveillance perceived by the user/target?), and technology (what are the varying contextual roles surveillance techniques are able to take?).</p