Solenergi i fjärrvärmesystem

Solvärmesystem baserar sig på att absorbera solstrålningen i syfte att överföra dess energi till värme. Detta arbete behandlar möjligheterna för att producera fjärrvärme med solenergi, närmare bestämt solfångare. Solfångarna kan befinna sig antingen i fjärrvärmefastigheter och vara inkopplade till fjärrvärmenätet eller centraliserat i en solvärmepark. Arbetet baserar sig på litteraturanalys av tidigare forskning, information från fjärrvärmeproducenter och tillverkare av solfångare samt simuleringar på solvärmeproduktionen. Som andra källor har använts riktpriser från tillverkare av olika komponenter som behövs i systemet samt offertförfrågningar. Som slutresultat presenteras en teknisk lösning och en finansanalys för både distribuerad och centraliserad produktion. I fråga om distribuerad produktion visade det sig vara olönsamt att jämna ut överskottsvärmen till fjärrvärmenätet, eftersom prisskillnaden mellan den till nätet sålda energin och den köpta är stor. Det är mera lönsamt att använda en energibuffert i fastigheten. För centraliserade produktionen används ett befintligt fjärrvärmeverk på 5MW. Vid centraliserad produktion i samband med fjärrvärmeverk bör solvärmekretsen kopplas på retursidan så att den ej försämrar verkningsgraden för rökgastvättaren. En energibuffert på ca 100l/m² solfångare krävs för att effektivt kunna nyttja solenergin. Temperaturen på returen i fjärrvärmenätet påverkar betydligt verkningsgraden för solvärmekretsen. I södra Finland kan man producera ca 300 kWh/år och m² solfångaryta då nätets returtemperatur är 60 ºC. Vid en returtemperatur på 40 ºC kan man producera ca 445 kWh/år och m². Enhetspriserna blir då 17,49 €/MWh (40% investeringsstöd, 25 år livslängd).Solar heat systems are based on absorbing solar radiation with the purpose of using the energy as a heat source. The purpose of this thesis is to examine the possibilities to use solar heat as means to produce district heating. There are several ways to collect solar energy but this thesis focuses solely on flat panel collectors. The collectors can either be installed in a centralized production facility or be distributed throughout the district heating network on properties. The thesis is based on literature analysis of earlier research, information from energy companies and a manufacturer of solar collectors. Simulations of energy production was also conducted. As a result a technical and financial analysis is presented both for distributed systems and centralized systems. In terms of distributed systems the conclusion was that it is financially better to use a local energy storage instead of selling energy that can’t be used in the property to the district heating network. The main reason for this was that the price difference on energy bought from the system and sold to the system is very large. For the calculations on centralized production an existing heat plant with a capacity of 5 MW was used. As a conclusion it was stated that the production has to be based on the return side of the system, and in such a manner that the return of the system is pre-heated before the main heat source. Possible systems for heat generation from exhaust gases is always to be prioritized. An energy buffer of at least 100 l/m² solar collector is required to reach good results. The temperature on the return side of the district heating system significantly affects the output of the solar collectors. In southern Finland it is possible to annually produce about 300 kWh/m² solar collector when the return temperature of the system is 60ºC. If the return temperature were to be 40ºC the corresponding number would be 445 kWh/m² solar collector. Energy prices with a lifespan of 25 years would be 17,49 €/MWh (40% investment aid)

Oman käytön arvonlisäverokohtelu : katsaus tavaroiden ja palvelujen omaan käyttöön arvonlisäverotuksessa

Vaikka yleistä soveltamisalaa koskevassa arvonlisäverolain 1 §:ssä ei puhuta lainkaan tavaroiden ja palvelujen omasta käytöstä, on oma käyttö tästä huolimatta keskeisessä asemassa arvonlisäverotuksessa vero-objektina. Tämä näyttäytyy muun muassa lukuisina säännöksinä, jotka koskevat oman käytön arvonlisäverokohtelua sekä omaa käyttöä koskevan oikeuskäytännön laajuudella. Artikkelissa tarkastellaankin omaa käyttöä arvonlisäverotuksessa, ja artikkelin ensisijainen tavoite on tarjota lukijalle kokonaiskuvaus siitä, mitä oman käyttö arvonlisäverotuksessa tarkoittaa ja miten sen verokohtelu määräytyy.©2022 Edita Publishing.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Jäteverolaki pähkinänkuoressa

Artikkelissa avataan tarkemmin kysymyksiä muun muassa jätteiden käsitteestä, kaatopaikkojen rajauksesta, jäteverovelvollisuudesta, verottomista jätteistä ja jäteveron määrästä. Myös menettelyllisiin kysymyksiin puututaan, kuten rekisteröitymisvelvollisuuteen, tiedonantovelvollisuuteen ja viranomaisten tietojenvaihtoon. Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan perinteisiin oikeuslähteisiin eli lakeihin, lain esitöihin, oikeuskäytäntöön, Verohallinnon ohjeisiin ja oikeuskirjallisuuteen tukeutumalla.©2022 Edita Publishing.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Matkakuluvähennys : asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen vähennyskelpoisuus tuloverotuksessa

Artikkelissa paneudutaan asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia (matkakuluvähennys) koskevaan tuloverolain 93 §:ään ja matkakuluvähennyksen myöntämisen perusteisiin. Aihetta lähestytään käsittelemällä aihetta koskevaa oikeuskäytäntöä. Aihe on ajankohtainen erityisesti siksi, että tuloverolakia on muutettu tältä osin väliaikaisesti 1.7.2022 alkaen ja lain muutosta sovelletaan verovuoden 2022 verotuksessa. Artikkelissa katsotaan, että matkakuluvähennystä koskevat tulkintaongelmat voivat olla moninaisia ja työskentelyn luonteen muuttuminen aiheuttaa uusia vero-oikeudellisia ongelmia. Kriittisenä huomiona artikkelissa nostetaan ensinnäkin esiin se, että perheettömien ja perheellisten henkilöiden erilainen verokohtelu voi olla valtiosääntöoikeudellisesti tarkasteltuna ongelmallista. Lisäksi artikkelissa katsotaan, että inflaation myötä verokohtelu kiristyy, vaikka itse lainsäädäntöön ei tehdä lainkaan muutoksia. Toisaalta matkakuluvähennyksen reaaliarvon alenemista lieventää jossain määrin vähennyksen määräaikainen korotus. Keskeinen veropoliittinen kritiikki koskee sitä, että työmatkojen verotus on kokonaisuutena ottaen hyvin monimutkainen kokonaisuus ja se on omiaan aiheuttamaan hallinnollista ja muuta sääntelytaakkaa sekä heikentämään verokohtelun ennakoitavuutta. Kirjoittaja esittääkin, että vaihtoehtona olisi lieventää liikenteen verotusta yleisesti ja virtaviivaistaa olennaisesti matkakustannusten tuloverokohtelua.©2022 Edita Publishing.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Selvitys rekisteri- ja tilastotoimen tietojen käytön järjestämiseksi asiakastarpeita vastaavaksi

Maakuntatieto-hankkeen osana julkaistu selvitys rekisteri- ja tilastotoimen tietojen käytöstä esittelee kattavasti Suomen julkiset tilasto- ja rekisteritoimijat ja antaa suosituksia toiminnan kehittämiseksi toimintatapojen, hallintorakenteen ja rahoitusmallien osalta. Raportin suositus on, että tiedon tuotantoa tulisi nopeuttaa, jotta esimerkiksi elinkeinopoliittisia päätöksiä ei tarvitsisi tehdä kaksi vuotta vanhan yritysdatan perusteella. Rekistereitä ei pidä myöskään nähdä pelkästään oikeudellisena kysymyksenä vaan myös laadullisena asiana. Siksi rekisterien laatujärjestelmien käyttöönottoa on syytä selvittää. Lisäksi on suositeltavaa siirtyä hajanaisista rekistereistä yhteentoimiviin tietovarantoihin silloin kun tietosuoja tai muut esteet eivät rajoita tätä mahdollisuutta. Raportissa muistutetaan, että rekisterit ja tilastot eivät ole itseisarvo, vaan niiden tarpeellisuutta on arvioitava niiden kustannusten ja hyödyn perusteella. On tärkeää arvioida muun muassa tietotarpeiden yhteiskunnallinen tärkeys, tiedon tarpeellisuuden kesto sekä se, voidaanko tietotarpeet tyydyttää edullisemmin esimerkiksi hallinnollisilla raporteilla

Liittymisperiaate vai jakamisperiaate – kun arvonlisäverolaki ja lain esityöt vaikenevat

Tässä artikkelissa käsitellään liittymisperiaatetta ja jakamisperiaatetta arvonlisäverotuksessa. Arvonlisäverolaissa ei mainita liittymisperiaatteen käsitettä, vaikka periaate on keskeisessä asemassa arvonlisäverotuksessa. Tätä paradoksia vahvistaa vielä se, että käsite on mainittu eksplisiittisesti vain satunnaisesti lain esitöissä. Näin ollen liittymisperiaatteen yhtä lailla kuin jakamisperiaatteen rajojen vetämisen kannalta oikeuskäytäntö on ollut avainasemassa. Artikkelissa käsitellään liittymisperiaatteen ja jakamisperiaatteen soveltamisongelmaa, joka yksinkertaisesti kuvattuna etenee seuraavasti: 1) Onko käsillä ylipäänsä sellainen suoritekokonaisuus, jossa osasuoritteiden arvonlisäverokohtelu poikkeaa toisistaan? 2) Ovatko suoritekokonaisuuteen sisältyvät tavarat ja palvelut erillisiä toisiinsa nähden vai voidaanko ne jakaa pää- ja sivusuoritteisiin? 3) Mikä osasuoritteista on pääsuorite, mikä sivusuorite? 4) Onko sivusuorite luonteeltaan itsenäinen vai epäitsenäinen, toisin sanoen minkälaisia argumentteja on esitettävissä sen puolesta, että liittymisperiaatetta sovellettaisiin ja kuinka painavia argumentteja taas on jakamisperiaatteen soveltamisen puolesta?©2022 Edita Publishing.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

Sähköinen asiointi: Selvitys sääntelyn nykytilasta sekä kehittämistarpeista ja -vaihtoehdoista

Selvityksessä kartoitetaan sähköistä viranomaisasiointia koskevan sääntelyn ja asiointimenettelyjen nykytilaa. Erityisen huomion kohteena on laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) eli asiointilaki. Huomion kohteeksi nostetaan myös laaja joukko sähköistä asiointia koskevaa erityislainsäädäntöä. Tämän pohjalta tehdään suosituksia siitä, miltä osin ja millä periaatteilla lainsäädäntöä olisi perusteltua lähitulevaisuudessa muuttaa, jotta sähköinen asiointi julkisen hallinnon palveluissa olisi kustannustehokasta ja digitaalisten palvelujen ensisijaisuus saavutettavissa. Selvityksessä on päädytty siihen, että elinkeinonharjoittajien velvoittamista digitaalisten palvelujen käyttöön viranomaisasioinnissa ja viestinvälityksessä on vietävä eteenpäin. Uudistus tulisi toteuttaa viimeistään vuonna 2022. Kansalaisten asiointi ja viestinvälitys tapahtuisivat ensisijaisesti digitaalisesti, mutta heitä ei velvoitettaisi sähköiseen asiointiin. Elinkeinonharjoittajien asiointivelvoitteesta tulisi säätää yleislaissa, ja kansalaisten sähköiseen asiointiin liittyvää lainsäädäntöä tulisi edelleen kehittää. Asiointilaki olisi otettava kokonaisuudistuksen kohteeksi. Myös erityislainsäädäntö tulisi ottaa kriittisen tarkastelun kohteeksi. Sähköisen asioinnin tulisi olla helppokäyttöistä ja sitä tulisi edistää taloudellisilla kannustimilla. Haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten digitaalinen eriarvoistuminen tulee kuitenkin estää. Digi- ja väestötietoviraston tehtäviä tulisi olla tehdä aloitteita sähköisen asioinnin edistämiseksi ja asiointia rajoittavien säännösten ja määräysten purkamiseksi