Kertomuksena taiteilija -Haastattelututkimus kuvataiteilijan ammatista ja ammattiin kasvamisesta

Tämä maisterin opinnäytetyö käsittelee kuvataiteilijan ammatillisen identiteetin muodostumista, siihen kasvamista ja sen yksilölliseen kokemiseen vaikuttavia tekijöitä. Aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea suomalaista kuvataiteilijaa puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin. Haastattelukysymykset oli jaettu kuuteen osa-alueeseen ja ne pohjautuivat omiin ennakko-oletuksiini ja kokemuksiini kuvataiteilijana. Tutkielmassa pyrittiin näiden ennakko-oletusten pohjalta kartoittamaan niitä tekijöitä, jotka ovat merkittävässä osassa taiteilijan ammatillisen tarinan muodostumisessa. Kysymysten henkilökohtaisia taustoja kartoittava osio käsitteli lapsuuden perheen ja kasvuympäristön sekä kouluajan taideopetuksen vaikutuksia taiteilijoiden ammattinvalintaan ja heidän tämän hetkiseen työhönsä. Toinen osa, yhteiskunnan ja instituutioiden rakenteet toi mukaan kysymyksiä aikuisena käytyjen opintojen, palautteen, taloudellisen tilanteen ja yhteiskunnallisen aseman, poliittisen ilmapiirin sekä sukupuolen vaikutuksista henkilöiden ammatilliseen identiteettiin. Haastatteluaineistoa tarkasteltiin kertomuksellista tutkimusotetta, sekä narratiivista että narratiivien analyysia hyödyntäen. Kerronnallisen tutkimussuuntauksen mukaisesti haastatteluun osallistuneiden henkilöiden kokemuksilleen asettamat merkitykset olivat tarkastelun keskiössä. Taiteilijoiden työtä on tutkittu kiitettävän paljon ja tämä opinnäytetyö osallistuu tuohon keskusteluun pohtien kuvataiteilijan ammatin erityispiirteitä ja haasteita. Tutkielma tarkastelee taiteilijan ammattiin kasvua ja pyrkii tuomaan esiin henkilökohtaisiin taustoihin, kouluun ja opintoihin kuin myös yhteiskunnan rakenteisiin kuuluvia tekijöitä, jotka haastateltavat taiteilijat ovat kokeneet oman ammatillisen tarinansa kannalta merkityksellisiksi. Esiin nousseita teemoja tarkastellaan taidekasvatuksen näkökulmasta käsin. Päätelmissä pohditaan peruskoulun taidekasvatuksen mahdollisuuksia taiteen ja taiteilijoiden yhteiskunnalliseen asemaan liittyvien epäkohtien tunnistamisessa.This master's thesis studies the professional identity of visual artist, its form, growth and the factors influencing its individual experience. The material of this thesis was collected by interviewing three Finnish artists using semi-structured theme interviews as a method. The interview questions were divided into six areas, which based on my own pre-assumptions and my experiences as an visual artist. On the basis of these assumptions, the thesis attempted to chart the factors that make up the significant part of the artist's professional story formation. The section on the personal background of the questions dealt with the impact of the childhood family and the growth environment and also the impact of school time art education on their professional choice of artists and their current work as well. The second part was about the structures of society and institutions and included questions concerned adult education, feedback, financial situation, social status, political climate and gender. Interview material was reviewed using narrative research. According to the narrative trend, the meanings of the interviewees' experiences were at the heart of the review. Work of visual artists have been studied relatively much and this thesis participates in the discussion on the special features and challenges of the artist's profession. This thesis seeks to bring out the personal backgrounds, school and studies as well as the structures of society that the interviewed artists have felt to be relevant to their own professional story. The main themes that comes up are viewed from the point of view of art education. The conclusions reflect on the possibilities of primary school art education in to identify the disadvantages associated with the social status of art and visual artists

Kierrätyslannoitus : Suunnittelu, käytännöt ja mahdollisuudet tulevaisuudessa

Ravinteiden kierrätys oli maatalouden elinehto aina mineraalilannoitteiden yleistymiseen asti. Kierrätys on edelleen varsin merkittävä osa ruoantuotantoa. Esimerkiksi kotieläinten lanta on edelleen yleisin kierrätysravinteiden lähde. Lannan hyödyntäminen on tilojen erikoistumisen myötä keskittynyt tosin enemmän kotieläintiloille ja kasvintuotantotilojen peltomaahan jäävät pääasiassa vain kasvintähteet. Molemmat tuotantosuunnat kierrättävät orgaanista ainesta ja ravinteita, mutta parannettavaa riittää. Maaperän hiilivarasto uhkaa vähentyä sekävilja- ja erikoiskasvien tuotantoon erikoistuneilla alueilla, ja kotieläintuotannon keskittymissä lantaravinteita voiolla liikaa alueen kasvintuotannon tarpeisiin. Kierrätettävistä biomassoista valmistettavien kierrätyslannoitevalmisteidenyksi tärkeä etu onkin, että ne mahdollistavat ravinteiden ja orgaanisen aineksen kierron tasaamisenalueellisesti ja tilojen kesken. Suomessa vuosittain muodostuvat, kierrätettävät biomassat sisältävät fosforia jotakuinkin saman verran kuintarvitaan Suomessa fosforilannoitukseen. Lisäksi yli kolmannes tarvitusta lannoitetypestä olisi mahdollista tuottaakierrättämällä (tilanne 2018). Samalla fossiilisten tuotantopanosten hinta vaihtelee, ja ennen pitkää nousee,varantojen huvetessa. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi kaikki keinot ovat tarpeellisia ja maatalouden roolihiilensidonnassa voi muodostua keskeiseksi. On aika ottaa suurempia askelia kohti kierrättävämpää ja hiiltä sitovampaamaataloutta, ja yksi keino on kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon ja käytön lisääminen. Viljelijälle kierrätyslannoitevalmisteiden käyttö ei ainoastaan korvaa mineraalilannoitteita, vaan se mahdollistaamaan kasvukunnon parantamisen ja elinvoimaisen maaperämikrobiston ylläpidon. Kun tuotteiden jäljitettävyysja kuluttajabrändit yleistyvät, kierrätyslannoitevalmisteiden käyttäjällä on mahdollisuus parantaa tuotteidensamarkkina-asemaa mm. pienen hiilijalanjäljen avulla. Kierrätyslannoitevalmisteiden käyttö myös edesauttaa erikoistumistaesimerkiksi luomu- tai muille erikoismarkkinoille ja vähentää tuotannon kannattavuuden riippuvuuttatuotantopanosten hintavaihteluista. Kannustimia maatalouden ympäristökestävyyteen kehitetään ja myöskuluttajat ovat kiinnostuneita tuotetun ruoan ympäristövaikutuksista. Ennakoimalla tätä kehitystä viljelijöillä onmahdollisuus ottaa muutoksesta hyöty tehokkaasti irti ja tarttua uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Tämä opas esittelee kierrätyslannoitevalmisteiden käytön ja suunnittelun perusperiaatteita. Se johdattelee lukijankirjoitushetkellä (toukokuu/2019) vallitsevan lainsäädännön ja valmistevalikoiman äärelle ja lisäksi sen loppuunon kerätty listaus syventävistä oppaista ja opetusvideoista aiheen tiimoilta. Sen tavoitteena on parantaamaatalouden kierrätyskäytäntöjen tunnettavuutta sekä viljelijöiden että lannoitevalmistajien keskuudessa.201

Diabeettinen hemiballismi-hemikorea

Vertaisarvioitu.Diabeettinen hemiballismi-hemikorea on diabeteksen harvinainen komplikaatio. Kuvaamme 44-vuotiaan, tyypin 1 diabetesta sairastavan potilaan, joka saapui sairaalaan oikean raajaparin pakkoliikkeiden vuoksi. Pakkoliikkeiden syyksi epäiltiin aluksi subtalaamisen tumakkeen infarktia. Pään magneettikuvan T1-painotteisissa sarjoissa havaittiin kuitenkin tarkkarajaisesti tehostuva vasen putamen, joka ei sopinut aivoinfarktin löydökseksi. Potilaan diagnoosiksi muodostui ei-ketoottinen hyperglykeeminen hemikorea. Seurantakäynnin yhteydessä puolen vuoden kuluttua potilaan oireet olivat lievittyneet ja magneettikuvan signaalinkirkastuma vähentynyt

Significance of low ferritin without anaemia in screen-detected, adult coeliac disease patients

Background Low ferritin without anaemia has been linked to adverse health effects. Objectives To investigate the prevalence and clinical significance of low ferritin in screen-detected coeliac disease. Methods Seventy-six screen-detected coeliac disease patients were enrolled in the prospective collection of comprehensive clinical, laboratory and histological data at diagnosis and after 1-2 years on a gluten-free diet (GFD). All variables were compared between patients with different ferritin levels. Results At coeliac disease diagnosis, six patients had anaemia. Of the 70 nonanaemic patients, ferritin levels were = 100 mu g/L in 24%. Those with lower ferritin were more often females, had lower body mass index, haemoglobin and villous height-crypt depth ratio and also had higher intra-epithelial lymphocyte CD3+ levels in duodenal biopsies. The groups did not differ in neurological or gastrointestinal symptoms, health-related quality of life, bone mineral density, liver values, vitamin, albumin or coeliac autoantibody levels or the prevalence of comorbidities. Median ferritin levels increased from 41.5 mu g/L to 86.0 mu g/L on GFD (p < 0.001). Ferritin remainedPeer reviewe

Ruokavaliosta apu lapsuusiän autismiin ja kehitysvammaan liittyviin väkivaltaisiin käytösoireisiin

Kehitysvamma-autismi-epilepsiaoireyhtymäiselle potilaalle, jolla oli vaikeahoitoisia käytösoireita, päädyttiin kokeilemaan gluteenitonta ja kaseiinitonta ruokavaliota, vaikka näyttö siitä on vähäinen. Ruokavalio osoittautui jo muutaman kuukauden sisällä käänteentekeväksi. 27-vuotiaan miespotilaan somaattinen yleistila on kohentunut eivätkä hänen itseään ja ympäristöä vahingoittavat käytösoireensa ole kahden vuoden seurannassa palanneet

Self-sampling in cervical cancer screening : comparison of a brush-based and a lavage-based cervicovaginal self-sampling device

Background: High coverage and attendance is essential for cervical cancer screening success. We investigated whether the previous positive experiences on increasing screening attendance by self-sampling in Finland are sampler device dependent. Methods: All women identified to cervical cancer screening in 2013 in 28 Finnish municipalities were randomised to receive a lavage- (n = 6030) or a brush type of self-sampling device (n = 6045) in case of non-attendance after two invitation letters. Seven hundred seventy non-attending women in the lavage device group and 734 in the brush group received the self-sampling offer. Women's experiences were enquired with an enclosed questionnaire. Results: Total attendance in the lavage group increased from 71.0 to 77.7 % by reminder letters and further to 80.5 % by self-sampling. Respective increase in the brush group was from 72.2 to 78.6 % and then to 81.5 %. The participation by self-sampling was 21.7 % (95 % CI 18.8-24.6) in the lavage group and 23.8 % (95 % CI 20.8-26.9) in the brush group. Women's self-sampling experiences were mainly positive and the sampler devices were equally well accepted by the women. Conclusion: Our study shows that the lavage device and brush device perform similarly in terms of uptake by non-attending women and user comfort. If self-sampling is integrated to the routine screening program in Finland, either of the devices can be chosen without the fear of losing participants due to a less acceptable device.Peer reviewe

Clinical benefit of gluten-free diet in screen-detected older celiac disease patients

Peer reviewe

Maatalouden ilmastotiekartta – Tiekartta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen Suomen maataloudessa

Suomen maatalous tuotti kaikkiaan noin 16 Mt CO2 ekv. kasvihuonekaasupäästöjä (khk-päästöjä) vuonna 2018. Maatalouden tie tuntuviin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen edellyttää laajamittaisia toimia turvemaiden päästöjen vähentämisessä, hiilensidonnan lisäämistä kivennäismailla ja muutoksia maatalouden energian käytössä ja tuottamisessa. Nämä muutokset edellyttävät uusia ohjauksia ja kannustimia viljelijöille, joiden päätehtävänä on edelleen tuottaa kuluttajien tarpeisiin ja mieltymyksin vastaavaa kotimaista ruokaa likimain entisessä laajuudessa. Maataloustuotannon kestävyyttä pyritään kaikilta osin parantamaan, myös kannattavuuden suhteen. Maatilojen mahdollisuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä poikkeavat suuresti toisistaan. Tuntuvien vähennysten toteuttaminen on siksi suunniteltava huolellisesti ja toteutettava monin eri keinoin, jotta kaikki viljelijät voivat soveltaa sopivia toimenpiteitä yhteistyössä muiden viljelijöiden ja toimijoiden kanssa. Elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kotimainen kysyntä ei tuottajajärjestöjen arvion mukaan olennaisesti muutu vuoteen 2035. Punaisen lihan eli naudan- ja sianlihankulutus kuitenkin vähenee noin 20 % ja samalla siipikarjanlihan kotimainen kulutus kasvaa 20 %. Maidon kysyntä yhteensä, nestemaitotuotteita ja eri jalosteina, vähenee noin 10 % vuoteen 2035. Näiden kysyntämuutosten kanssa lähes samaa tahtia muuttuu myös kotimainen tuotanto, joskin suotuisa viennin kehitys voi pitää kotimaisen tuotannon vähän kulutusmuutosta korkeammalla tasolla. Kotimaassa tuotettujen palkokasvien kysyntä rehuksi ja elintarvikkeiksi kasvaa, samoin kauran. WEM-skenaariossa eli perusura-skenaariossa, jossa ei oleteta kuin melko vähäisiä muutoksia nykyiseen tilanteeseen maataloustuotteiden markkinoilla eikä lainkaan muutoksia pellonkäytössä tai siihen vaikuttavissa ohjauskeinoissa, khk-päästöt alenevat 5 % vuoteen 2035 (6 % vuoteen 2050). Tämä tarkoittaa vajaan 1 Mt CO2 ekv. päästövähennystä vuoteen 2050, joka aiheutuisi pääosin nautakarjan määrän hitaasta vähenemisestä, maataloustuotannon ja pellonkäytön pysyessä pääosin ennallaan. WAM-skenaarioissa (WAM1 ja WAM2), eli nykyistä perusuraa kunnianhimoisemmissa skenaarioissa, haetaan khk-päästöjen vähennyksiä lisätoimin maatalouden turvemailta, kivennäismaiden hiilensidontaa lisäämällä, ja tuottamalla enemmän biokaasua ja aurinkoenergiaa maatalouden yhteydessä. Näihin liittyy turvemailla monia toimenpiteitä, kuten yksivuotisten kasvien vähäisempää viljelyä, säätösalaojitusta, ennallistamista ja kosteikkoviljelyä vedenpinnan korkealla pitämiseksi, jotka vähentävät khk-päästöjä. WAM-skenaarioissa kasvien satotasot nousevat 10 % vuoteen 2035 ja yli 15 % vuoteen 2050 erityisesti uusien kasvilajikkeiden ja niiden asianmukaisen viljelyn ja tarkan panoskäytön keinoin, ja myös parantamalla pellon kasvukuntoa monipuolisemman viljelykierron ja maan orgaanisen aineksen lisäämisen kautta. Pellonkäyttö muuttuu merkittävästi monipuolisempaan suuntaan, koska viljan viljelystä ja heikkotuottoisesta osasta tuotantonurmia vapautuu peltoalaa erityisesti palko- ja öljykasvien tuotantoon, biokaasutuotannossa käytettäville nurmille, sekä viherlannoitusnurmille, saneerauskasveille ja erilaisille tavoitteellisille ympäristökesannoille. Kokonaisuutena kivennäismaiden hiilensidonta paranee selvästi ja kivennäismaat muuttuvat khk-päästöjen lähteestä niiden nieluksi vuoteen 2035. Tätä tehostetaan kerääjäkasvialaa lisäämällä ja monilajisilla satoisilla nurmilla niin tuotanto- kuin kesantonurmillakin. Biokaasua ja aurinkoenergiaa edistetään uusilla ohjauksilla ja lisätuilla liittyen tuotetun energian hyödynnettävyyteen ja ravinnekiertoon yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. WAM1-skenaariossa khk-päästöt alenevat 29 % vuodesta 2018 vuoteen 2035 ja 38 % vuoteen 2050. Tämä tarkoittaa noin 6 Mt CO2 ekv. päästöjen vähennystä vuoteen 2050. Tästä noin 1,9 Mt CO2 ekv. saavutetaan turvemaita koskevilla toimilla ja noin 2,2 Mt CO2 ekv. pellonkäytön muutoksen ja tavoitteellisen kivennäismaiden hiilensidonnan keinoin. Maatalouden energiankäytön ja tuotannon muutoksesta aiheutuu myös pieni khk-päästöjen lasku, samoin nautakarjan määrän vähenemisestä, joka on WAM-skenaarioissa samalla tasolla kuin WEM-skenaariossa. WAM2-skenaariossa maatalouden khk-päästöt vähenevät 42 % vuoteen 2035 (77 % vuoteen 2050) vuodesta 2018. Tämä tarkoittaisi noin 12 Mt CO2 ekv. päästövähennystä vuoteen 2050 (6,8 Mt CO2 ekv. jo vuoteen 2035). Tästä noin 3,1 Mt CO2 ekv. aiheutuisi turvemailla tehtävien toimien laajamittaisemmasta soveltamisesta, erityisesti turvemaalajia olevien peltojen ennallistamisesta, säätösalaojituksesta ja ohutturpeisten peltojen metsityksestä. Kivennäismailla tavoitteena on tässä skenaariossa suuri, jopa 5 Mt CO2 ekv. suuruinen hiilinielu vuoteen 2050 mennessä (2 Mt CO2 ekv. vuoteen 2035). Tätä on pidetty vahvasti tavoitteellisena ja kunnianhimoisena skenaariona. WAM2-skenaarion suurta tavoitteellista hiilensidontaa kivennäismaihin ei voida toistaiseksi laskea Luonnonvarakeskuksen käyttämillä virallisen kasvihuonekaasuinventaarion aineistoilla ja menetelmillä. Tavoitteen saavuttamisen arvioiminen edellyttäisi uusia aineistoja ja menetelmiä. Tavoite on haasteellinen, uusia ratkaisuja vaativa pitkän aikavälin työ, jossa erityisenä kysymyksenä on paitsi hiilisyötteen lisääminen maahan, myös hiilen pysyvyys maassa, mihin liittyy suuria epävarmuuksia mm. ilmaston lämpenemisestä johtuen. Tuottajajärjestöillä on kuitenkin vahva tahtotila tavoitteen saavuttamiseen. Sen sijaan WAM1-skenaariota voidaan pitää jo nykytiedon valossa saavutettavissa olevana, jopa realistisena, jos ohjauskeinoihin liittyvät haasteet saadaan ratkaisua. Erityisesti tämä koskee sitä, millä ehdoin viljelijälle voidaan korvata täysimääräisesti ne tulonmenetykset, jotka aiheutuvat maataloustukien menetyksistä ennallistettavilla tai viljelykäytöstä poistettavilla huonotuottoisilla turvemailla ja metsitetyillä turve- tai kivennäismailla. Lisäksi turvemailla tarvitaan erillistä tukea ja kannustimia vedenpinnan korkeana pitämiseen ja tämän todentamiseen. Tarkastelujen perusteella näyttää siltä, että erityisesti näihin toimiin tarvitaan uusia resursseja 300-500 milj. euroa 2020-2050 aikajaksolle. Lisäksi tarvitaan resursseja teknologiakehitykseen ja menetelmien soveltamiseen, kuten tarkkuusviljely, uudet satoisammat ja ilmastokestävämmät kasvilajikkeet, hiilensidonnan onnistuminen ja todentaminen kivennäismailla, sekä onnistunut säätösalaojitus ja ennallistaminen turvemailla. Näiden resurssien käyttö olisi alkuvaiheessa osin melko vähäistä, mutta lisääntyisi merkittävästi viimeistään 2030-luvulle tultaessa. Näin siksi, että uusien ohjauskeinojen ja niiden ehtojen sekä teknologian ja todentamisen kehitys vie aikaa. Tämän lisäksi tarvitaan lisätukia ja markkinoiden edistämistä, jotta bioenergian tuotanto ja ravinnekierrätys voivat kasvaa. Merkittävä osa lisäresursseista tulisi saada markkinaehtoisesta toiminnasta. Kokonaisuutena maatalous muuttuu olennaisesti kestävämpään suuntaan monilla eri kestävyyden mittareilla, joten myös julkisten varojen käyttö muutokseen on perusteltua. Ohjauskeinojen suunnittelu entisten ohjausten päälle on haasteellista ja voi edellyttää olemassa olevan ohjauksen kuten maataloustuen tiettyjen ehtojen muuttamista, jotta ohjauksilla olisi toivottu vaikutus esimerkiksi luopumiseen heikkotuottoisten maiden viljelystä. Edellä mainittuja khk-päästöjen vähennyksiä voidaan pitää jo WAM1-skenaarion osalta varsin merkittävinä ja ne vaativat jo laajamittaista työtä monilla tasoilla toteutuakseen. Paljon riippuu myös siitä, päästäänkö molempien WAM-skenaarioiden taustalla oleva maatalouden kestävässä tehostamisessa eteenpäin. Tämä tarkoittaa ennen muuta satotason nostoa ja lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten aiempaa tarkempaa hyödyntämistä. Tähän liittyy myös peltojen kasvukunnon parantaminen, nykyistä olennaisesti suurempi viljelykiertojen monipuolistaminen ja siten kivennäismaiden hiilensidonnan edellytysten parantaminen. Sekä turvemaiden toimien, etenkin turvepeltojen vettämisen (eli vedenpinnan noston) laajamittaisen soveltamisen, että kivennäismaiden tehokkaan hiilensidonnan suhteen on paljon merkittäviä epävarmuuksia ja ratkaisemattomia ongelmia. Niihin on tavoitteellisesti haettava ratkaisuja niin maatilatasolla kuin tutkimus- ja kehitystoiminnassa. WAM-skenaarioiden päästökehityksiin johtavat toimet vaativat asetelmaa, jossa viljelijä hyötyy khk-päästöjen vähentämisestä ja niihin liittyvistä toimista. Ellei tällaiseen asetelmaan päästä, vaan viljelijälle koituu tulonmenetyksiä, kuten esimerkiksi maataloustuotantoa haittaavia vaikutuksia tai maataloustukien menetyksiä ilman vastaavaa hyötyä tai kompensaatioita menetyksistä, WAM-skenaarioissa esitettyjen khk-päästövähennysten saavuttaminen ei ole mahdollista. Vaikuttavilla ja hyvin kohdennetuilla ohjauskeinoilla mahdollistetaan samalla kestävien ravinnekiertojen kehittäminen ja lisää päästövähennyksiä. Biokaasutuotanto luo ratkaisuja keskittyvän kotieläintuotannon alueellisiin haasteisiin lantaravinteiden hyödyntämisessä ja maatalouden ravinneomavaraisuuden parantamisessa (mineraalilannoitteiden korvaaminen). Osana khk-päästöjen vähentämiseen liittyvää kehitystä kuuluu olennaisena osana maatalouden energiantuotannon ja siihen liittyvän ravinnekierron (typpi, fosfori, kalium) edistäminen. WAM1-skenaariossa biokaasutuotantoa ja siihen kytkeytyvää ravinnekiertoa tuettaisiin ja edistettäisiin monin tavoin. Kannustinten myötä sekä liikenne- ja teollisen biokaasun että kierrätyslannoitevalmisteiden markkinat saataisiin kehittymään voimakkaasti, mikä nostaisi maatalouden materiaalien ohjautumista biokaasutuotantoon. Tällöin lannasta yli kolmannes ohjautuisi biokaasutuotantoon. Tuotetun lantabiokaasun energiamäärä nousisi vuoteen 2050 mennessä noin 38 %:iin lannan kokonaisenergiapotentiaalista biokaasuna. Lisäksi energiaa saataisiin WAM1-skenaariossa Etelä-Suomen nurmialoilta 50 000 ha pinta-alalta. Lannoista merkittävä osa päätyisi suuriin maatilakokoluokkaa suurempiin biokaasulaitoksiin, jotka mahdollistavat alueellisen ravinteiden uusjaon. WAM2-skenaariossa kannustimia ja tukitoimenpiteitä biokaasutuotantoon ja ravinnekiertoihin tulisi vielä lisää. Tällöin biokaasutuotanto maatalouden biomassoista kasvaisi entisestään, etenkin nurmien biokaasukäyttö selvästi kasvaisi sekä liikennebiokaasun ja teollisen biokaasun osuus tuotetusta energiasta nousisi merkittävästi. Maatilakokoluokkaa suurempien laitosten osuus biokaasulaitoksista nousisi liikennebiokaasutuotannon tehostamiseksi ja ohjaamiseksi etenkin nesteytetyn biokaasun suuntaan raskaan liikenteen käyttöön. Tuotetun biokaasun energiamäärä nousisi WAM2-skenaariossa vuoteen 2050 mennessä noin 48 % lannan kokonaisenergiapotentiaalista biokaasuna. Lisäksi energiaa saataisiin WAM2-skenaariossa 150 000 hehtaarin nurmialoilta Etelä-Suomesta. Tällöin nurmen osuus tuotettavasta biokaasusta olisi jo lantaa suurempi. Fossiilista energiaa korvattaessa saavutetaan merkittäviä päästövähennyksiä maatilatasolla ja niiden lähialueilla, vaikka kokonaistasolla vaikutus khk-päästöihin jääkin melko pieneksi, alle 0,5 Mt CO2 ekv. tasolle. Maatalouden materiaaleista tuotettu biokaasuenergia ei kuitenkaan jää ainoastaan maatalouden käyttöön, vaan sektoreiden välinen yhteistyö raaka-aineiden tuotannossa, prosessoinnissa ja lopputuotteiden hyödyntämisessä on välttämätöntä. WAM1-skenaariossa biokaasulaitoksilta arvioidaan vapautuvan kasvitiloille vähintään 8 milj. kg typpilannoitetta. WAM2-skenaariossa biokaasulaitoksilta voidaan arvioida vapautuvan kasvitiloille noin 19 milj. kg typpilannoitetta. Koko maataloudessa käytetiin 2018 noin 150 milj. kg epäorgaanisia teollisesti valmistettuja typpilannoitteita. Ilmastovaikutuksen lisäksi myös muiden ympäristövaikutusten, esimerkiksi ilman laatuun (ammoniakki) ja vesistöjen tilaan (ravinnehuuhtoumat) liittyen, ovat olennainen osa biokaasulaitosten mädätteen kestävää hyödyntämistä ja toimivia ravinnekiertoja. Tuotantorakennusten suuret harjakatot ja myös käytettävissä olevat maa-alueet tekevät maatiloista aurinkovoimaloiden rakentamiseen hyvin soveltuvia. Tuotannon kasvua rajoittaa erityisesti se, että tuotannosta 90% syntyy maalis-syyskuussa ja investointitukikelpoista on vain omaan käyttöön tuotettava aurinkovoima. Investointituen laajentaminen kattamaan myös ulosmyyntiin suunnitellut voimalat ja akustot, ulosmyynnin tuntikohtainen netotus, energiayhteisöjen muodostamisen helpottaminen, virtuaaliakkujen toteutuminen sekä ulosmyytävän sähkön kannustava verokohtelu vauhdittaisivat aurinkovoimalainvestointien toteutumista maatiloilla. Maatilojen sähkönkulutuksesta olisi mahdollista kattaa tilojen itse tuottamalla aurinkosähköllä n. 8% vuoteen 2035 mennessä ja n. 14% vuoteen 2050 mennessä. Kesäkuukausina aurinkovoima akustoon yhdistettynä voi tehdä osasta tiloja täysin sähköomavaraisia. Tarkastelluilla ilmastotoimenpiteillä ja niiden laajamittaiseen edistämiseen tarkoitetulla ohjauksella on myös merkittäviä sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia. Toimintaympäristön ja yhteiskunnallisten odotusten muuttuminen vaikuttavat sekä osaamisvaatimuksiin että viljelijöiden ammattikuvaan varsinkin WAM1- ja WAM2-skenaarioissa. WAM1- ja WAM2-skenaarioissa ruoantuotanto integroituu yhä voimakkaammin ilmastotoimiin. Suurilla viljanviljely- ja kotieläintiloilla on paremmat taloudelliset mahdollisuudet ilmastotoimien vaatimien uusien teknologioiden ja tuotantotapojen käyttöönottoon. Yhteistyöverkostoihin perustuva toimintatapa valtaa alaa, mikä WAM2-skenaariossa mahdollistaa laajamittaisen biokaasutuotannon, jossa onnistuneesti yhdistetään hajautettuja ja keskitettyjä ratkaisuja. Pienten ja syrjäisten tilojen mukana pitäminen tässä tehokkaaseen työnjakoon ja yhteistyöhön sekä teknologiamurrokseen perustuvassa kehityksessä on haasteellista, mutta ratkaistavissa verkostomaisesti toimien. Jos viljelijät eivät koe maatalouden muuttuneita tavoitteita tai toimintakulttuuria omakseen, se voi johtaa rooliepäselvyyksiin tai - konflikteihin oman ammattikuvan suhteen. Skenaarioissa toimenpiteet ja kehityskulut eivät kohdistu kaikkiin viljelijöihin samalla tavalla. Yksittäiset viljelijät ovat eri asemassa riippuen tilan ominaispiirteistä ja aikaisemmin jo tehdyistä ilmastotoimenpiteistä. Siksi ilmastotoimia suunniteltaessa myös erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutusten kohtaantuminen on selvitettävä etukäteen. WAM2-skenaarion kuvaama kehitys voi toteutua vain, jos ilmastotoimien politiikkaohjaus toteutetaan niin, että kaikki viljelijät kokevat olevansa yhteisellä asialla. Tarkastellut kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimenpiteet sekä vähentävät että lisäävät vesistökuormitusta ja peltoluonnon monimuotoisuutta. Aktiivisen viljelytoiminnan väheneminen ja perinteisen peltokäytön korvautuminen uusilla viljelytavoilla ja osin myös maankäyttömuutoksilla luo monipuolisempia peltoympäristöjä ja tarjoaa lisää tilaa luonnonvaraiselle lajistolle. Samat muutokset vähentävät pitkällä aikavälillä myös ravinnevalumia vesistöihin. Toisaalta maankäyttömuutokset kuormittavat lyhyellä aikavälillä merkittävästi paikallisia vesistöjä. Lisäksi maaseutumaisema tulee muuttumaan ja peltolajistolle sopiva pinta-ala vähenee. Ei ole itsestään selvää, että yhteiskunta laajasti ymmärtää ja arvostaa maatalousmaiseman ja pellonkäytön muutosta, joka seuraisi khk-päästöjen voimakkaasta vähentämisestä.202

Safety of alemtuzumab in a nationwide cohort of Finnish multiple sclerosis patients

Background Alemtuzumab is an effective disease-modifying therapy (DMT) for highly active multiple sclerosis (MS). However, safety concerns limit its use in clinical practice. Objectives To evaluate the safety of alemtuzumab in a nationwide cohort of Finnish MS patients. Methods In this retrospective case series study, we analyzed the data of all but two MS patients who had received alemtuzumab in Finland until 2019. Data were systematically collected from patient files. Results Altogether 121 patients were identified, most of whom had received previous DMTs (82.6%). Median follow-up time after treatment initiation was 30.3 months and exceeded 24 months in 78 patients. Infusion-associated reactions (IARs) were observed in 84.3%, 57.3%, and 57.1% of patients during alemtuzumab courses 1-3, respectively. Serious adverse events (SAEs) were observed in 32.2% of patients, serious IARs in 12.4% of patients, and SAEs other than IARs in 23.1% of patients. Autoimmune adverse events were observed in 30.6% of patients. One patient died of hemophagocytic lymphohistiocytosis, and one patient died of pneumonia. A previously unreported case of thrombotic thrombocytopenic purpura was documented. Conclusions SAEs were more frequent in the present cohort than in previous studies. Even though alemtuzumab is a highly effective therapy for MS, vigorous monitoring with a long enough follow-up time is advised.Peer reviewe

Paras käyttökelpoinen tekniikka kotieläintaloudessa

Ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraista, ilmoituksenvaraista tai rekisteröitävää toimintaa harjoitettaessa on ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi huolehdittava ja varmistuttava siitä, että toiminnassa käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Tässä raportissa kuvataan suomalaisen kotieläintuotannon tuotantoprosessit ja tuotannosta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Lisäksi raportissa käsitellään ympäristökuormitusta vähen-täviä tekniikoita ja toimintatapoja. Raportti sisältää sikojen, siipikarjan, nautojen, lampaiden ja hevosten pidon lisäksi myös turkistarhauksen. Raportin johtopäätöksissä on yhteenveto niistä tekniikoista ja toimintatavoista, joilla voidaan parhaiten pienentää kotieläintuotannon aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Johtopäätöksissä siis esitetään tuotannon BAT-tekniikat. Ne kattavat kaikki em. eläinlajit ja kokoluokaltaan ilmoitusmenettelyn ja ympäristöluvituksen piirissä olevan toiminnan. Pääosa BAT-johtopäätöksistä liittyy lantaan ja erityisesti sen käsittelystä vesiin ja ilmaan kohdistuvien päästöjen vähentämiseen ja estämiseen. Johtopäätösten pohjana on käytetty sikojen tai siipikarjan tehokasvatuksen (IRPP) BAT-päätelmiä, joita on täydennetty muiden eläinten pitoon liittyvillä tekniikoilla. Siipikarjan ja sikojen tehokasvatuksessa tulee tämän raportin lisäksi huomioida niitä koskevat EU-tason päätelmät, joissa on vaatimuksia myös toiminnan tarkkailuun sekä esitetään BAT-päästötasot (BAT-AEL) tuotannosta aiheutuville ammoniakkipäästöille