Siperiaa sanoiksi - uralilaisuutta teoiksi : Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta

The doctoral dissertation, entitled Siperiaa sanoiksi - uralilaisuutta teoiksi. Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta clarifies the early history of anthropological fieldwork and research in Siberia. The object of research is Kai Donner (1888-1935), fieldworker, explorer and researcher of Finno-Ugric languages, who made two expeditions to Siberia during 1911-1913 and 1914. Donner studied in Cambridge in 1909 under the guidance of James Frazer, A. C. Haddon and W. H. R. Rivers - and with Bronislaw Malinowski. After finishing his expeditions, Donner organized the enlistment of Finnish university students to receive military training in Germany. He was exiled and participated in the struggle for Finnish independence. After that, he organized military offensives in Russia and participated in domestic politics and policy in cooperation with C. G. E. Mannerheim. He also wrote four ethnographic descriptions on Siberia and worked with the Scandinavian Arctic areas researchers and Polar explorers. The results of this analysis can be sum up as follows: In the history of ethnographic research in Finland, it is possible to find two types of fieldwork tradition. The first tradition started from M. A. Castrén's explorations and research and the second one from August Ahlqvist's. Donner can be included in the first group with Castrén and Sakari Pälsi, unlike other contemporary philologists, or cultural researcher colleagues, which used the method of August Ahlqvist. Donner's holistic, lively and participant-observation based way of work is articulated in his writings two years before Malinowski published his thesis about modern fieldwork. Unfortunately, Donner didn't get the change to continue his researche because of the civil war in Finland, and due to the dogmatic position of E. N. Setälä. Donner's main work - the ethnohistorical Siberia - encloses his political and anthropological visions about a common and threatened Uralic nation under the pressure of Russian. The important items of his expeditions can be found in the area of cultural ecology, nutritional anthropology and fieldwork methods. It is also possible to prove that in his short stories from Siberia, there can be found some psychological factors that correlate his early life history.Siperiaa sanoiksi - uralilaisuutta teoiksi. Kai Donner poliittisena organisaattorina sekä tiedemiehenä antropologian näkökulmasta väitöskirjatyö käsittelee varhaisen Siperian tutkimuksen historiaa. Tutkimuksen kohteena on unohduksiin vaipunut suomalais-ugrilaisen kielitieteen dosentti ja antropologi Kai Donner (1888-1935), jonka työtä on vasta viime vuosina nostanut esiin hänen poikansa kirjailija Jörn Donner. Kai Donner opiskeli vuonna 1909 Cambridgessa antropologian uranuurtajien opastuksella yhdessä kenttätyötutkimuksen isänä pidetyn Bronislaw Malinowskin kanssa. Vuosina 1911-1913 ja 1914 Donner teki kaksi tutkimusmatkaa Siperiaan samojedikansojen pariin. Palattuaan Suomeen hän organisoi yliopisto-opiskelijoiden värväyksen Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Jouduttuaan maanpakoon hän toimi jääkäriliikkeen yhteyshenkilönä Tukholmasta käsin. Vapaussodan jälkiselvittelyjen jälkeen Donner otti osaa Venäjälle suunnattujen sotaretkien suunnitteluun sekä toimi aktiivisesti sisäpolitiikassa C. G. E. Mannerheimin läheisenä luottomiehenä. Poliittisen toiminnan ohessa hän kirjoitti neljä laajempaa etnografista teosta sekä työskenteli tiiviisti pohjoismaisen arktisten alueiden kulttuuritutkijoiden sekä napapioneerien kanssa. Tutkimuksen tuloksena voidaan esittää seuraavaa: Suomalaisesta Siperian tutkimusperinteessä on löydettävissä kaksi toisistaan poikkeavaa traditiota. Ensimmäisen, M. A. Castrénin aloittaman tutkimustradition tuntomerkkejä ovat kokonaisvaltainen ja elämyksellinen samaistuminen tutkittavien ihmisten elämään sekä kaunokirjallinen etnografinen kirjoitustyyli. Toisen, August Ahlqvististä alkaneen tutkimustradition tuntomerkkeinä voidaan puolestaan pitää etäistä, eurooppalaista sekä formaaliin tieteelliseen työhön keskittynyttä tutkimustapaa. Kai Donnerin liittyy kenttätutkimus- ja kirjoitustyylinsä puolesta ensimmäiseen ryhmään toisin kuin hänen aikalaiskollegansa, jotka seurasivat Ahlqvistin edustamaa traditiota. Donnerin merkittävimpinä tieteellisinä oivalluksina voidaan pitää osallistuvan kenttätyömenetelmän sekä kulttuuriekologisen ja ravitsemusantropologisen tutkimusnäkökulman huomioimista. Siperiasta palattuaan - noin kahta vuotta ennen Malinowskia - Donnerilla olisi ollut mahdollisuus osoittaa sekä suomalaiselle että englantilaiselle tiedeyhteisölle tutkimustensa tulokset. Itsenäistymiskamppailu sekä E. N. Setälän dogmaattinen persoonallisuus ajoivat kuitenkin hänet politiikan pariin. Donnerin antropologinen ajattelu oli poliittisesti värittynyttä - parhaiten tämä on havaittavissa Donnerin etnohistoriallisessa pääteoksessa Siperiassa. Poliittisten, tiede- ja aatehistoriallisten syiden lisäksi Donnerin psykoseksuaalisesta kehityksestä on löydettävissä joukko tekijöitä, jotka selittävät hänen myöhempää elämänhistoriaansa ja valintojaan

Factors Affecting Treatment Regress and Progress in Forensic Psychiatry : A Thematic Analysis

International variability and shifting trends in forensic psychiatry lead to gaps in national service provision and needs for service development. This study explores these needs through the subjective narratives of those involved in Finnish forensic services, either as forensic psychiatric patients, their parents, or service providers. Data was gathered by means of thematic interview and subjected to thematic analysis. Three main themes emerged: (1) pre-treatment challenges, (2) institutional/treatment-related concerns about therapeutic security and (3) adapting and recovery. The research highlights the need to develop forensic psychiatric services at three levels. First, it calls for increased risk awareness and risk assessment skills at the general psychiatric level. Second, it emphasizes the need for increased therapeutic engagement throughout the rehabilitative process. Third, it calls for structured and meaningful post-discharge aftercare. At all three levels, gradated security-aware standardization and patient triage in forensic services would help to develop and maintain an intact care pathway. This would decrease offending, marginalization, and suffering. Only then can we begin to meet the requirements of the WHO European Mental Health Action Plan. These findings can contribute to the development of international, standardized treatment models for clinical forensic psychiatric practices.Peer reviewe

Henkinen ja hengellinen tuki terveydenhuollossa – kenen vastuulla?

Artikkelissa tarkastellaan potilaiden oikeutta henkiseen ja hengelliseen tukeen terveydenhuollossa sekä pohditaan kenelle tuen toteuttaminen kuluu. Artikkeli perustuu aiheesta kirjoitettuun kirjallisuuteen ja tutkimusaineiston muodostavat aihealuetta ohjaavat lait ja eettiset ohjeet sekä aikaisempi tutkimuskirjallisuus. Henkisten ja hengellisten kysymysten huomioiminen on osa potilaan hyvän hoidon eettisiä periaatteita. Tuen tarve vaihtelee yksilöittäin. Henkisillä ja hengellisillä kysymyksillä on pitkä historia osana sairaanhoitoa. Suomessa potilaiden henkistä ja hengellistä tuesta vastaavat lääkärit, hoitohenkilökunta ja sairaalasielunhoitajat. Vastuu potilaan henkisestä ja hengellisestä tukemisesta kuuluu tutkimuksen ja kuntoutuksen aikana ensisijaisesti terveydenhuollon ammattihenkilöille. Henkisten ja hengellisten kysymysten huomioiminen kuuluu lainsäädännön mukaan lääkärille, joskaan hänen ei odoteta yksin olevan vastuussa asiasta. Tarvittaessa lääkäri voi delegoida tehtävän eteenpäin hoitohenkilökunnalle ja/tai potilaan toivomalle tukihenkilölle tai uskonnolliselle asiantuntijalle. Vastuun selkeää jakamista hankaloittavat kuitenkin mahdollinen epäselvyys ammattihenkilöiden henkilökohtaisten arvojen ja ammattiarvojen välillä sekä ammattiryhmien välisen tehtävänjaon selkiytymättömyys. Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten eettisissä säännöissä mainitaan kuitenkin potilaan oikeus tukeen sekä yhteistoiminta toisten ammattiryhmien kanssa. Sekularisoitumisen ja moniarvoistumisen myötä terveydenhuollossa on ajauduttu tilanteeseen, jossa potilaan oikeus henkiseen ja hengelliseen tukeen ei toteudu yksiselitteisen selkeästi

The Offense as Perceived by the Parents of Forensic Psychiatric Patients

<p>This study aims to describe the views of forensic psychiatric patients' parents, and especially how they feel about the patient's offense. The data analyzed was collected by interviews with forensic psychiatric patients' parents and analyzed by inductive content analysis. The findings suggest that the offense committed has a significant effect on the lives of parents of forensic psychiatric patients and in many ways these people felt like a marginalized group even though they were frequently a major resource for their child who had been taken into forensic psychiatric care. The parents of a forensic psychiatric patient have a prominent role in the life of the patient and this role and the parents' coping should also be supported by the forensic psychiatric treatment system.</p