Snoring and sleep apnea in children

Snoring is a primary and major clinical symptom of upper airway obstruction during sleep. Sleep-disordered breathing ranges from primary snoring to significant partial upper airway obstruction, and obstructive sleep apnea. Adult snoring and obstructive sleep apnea have been extensively studied, whereas less is known about these disorders in children. Snoring and more severe obstructive sleep apnea have been shown to have a harmful effect on the neurobehavioral development of children, but the mechanisms of this effect remains unknown. Furthermore, the correlation of this effect to objective sleep study parameters remains poor. This study evaluated the prevalence of snoring in preschool-aged children in Finland. Host and environmental risk factors, and neurobehavioral and neurocognitive symptoms of children suffering from snoring or obstructive sleep apnea were also investigated. The feasibility of acoustic rhinometry in young children was assessed. The prevalence and risk factors of snoring (I) were evaluated by a questionnaire. The random sample included 2100 children aged 1-6 years living in Helsinki. All 3- to 6-year-old children whose parents reported their child to snore always, often, or sometimes were categorized as snorers, and invited to participate to the clinical study (II-IV). Non-snoring children whose parents were willing to participate in the clinical study were invited to serve as controls. Children underwent a clinical ear-nose-throat examination. Emotional, behavioral, and cognitive performances were evaluated by Child Behavioral Checklist (CBCL), Wechsler Preschool and Primary Scale of Intelligence (WPPSI-R) and NEPSY-A Developmental Neuropsychological Assessment (NEPSY). Nasal volume was measured by acoustic rhinometry, and nasal resistance by rhinomanometry. Lateral and posteroanterior cephalometry were performed. A standard overnight ambulatory polysomnography was performed in the home environment. Twenty-six healthy children were tested in order to assess the feasibility of acoustic rhinometry in young children (V). Snoring was common in children; 6.3% of children snored always or often, whereas 81.3% snored never or occasionally. No differences were apparent between snorers and non-snorers regarding age, or gender. Pediatric snoring was associated with recurrent upper respiratory infections, otitis media, and allergic rhinitis. Exposure to parental tobacco smoke, especially maternal smoking, was more common among snorers. Rhinitis was more common among children who exposured to tobacco smoke. Overnight polysomnography (PSG) was performed on 87 children; 74% showed no signs of significant upper airway obstruction during sleep. Three children had obstructive apnea/hypopnea index (OAHI) greater than 5/h. Age, gender, or a previous adenoidectomy or tonsillectomy did not correlate with OAHI, whereas tonsillar size did correlate with OAHI. Relative body weight and obesity correlated with none of the PSG parameters. In cephalometry, no clear differences or correlations were found in PSG parameters or between snorers and non-snorers. No correlations were observed between acoustic rhinometry, rhinomanometry, and PSG parameters. Psychiatric symptoms were more frequent in the snoring group than in the nonsnoring group. In particular, anxious and depressed symptoms were more prevalent in the snoring group. Snoring children frequently scored lower in language functions. However, PSG parameters correlated poorly with neurocognitive test results in these children. This study and previous studies indicate that snoring without episodes of obstructive apnea or SpO2 desaturations may cause impairment in behavioral and neurocognitive functions. The mechanism of action remains unknown. Exposure to parental tobacco smoke is more common among snorers than non-snorers, emphasizing the importance of a smoke-free environment. Children tolerated acoustic rhinometry measurements well.Unenaikainen ylähengitystieahtauma käsittää jatkumon ajoittaisesta hiljaisesta kuorsaamisesta vaikea-asteiseen obstruktiiviseen uniapneaan, jossa koko uni on toistuvien tukoksellisten hengitystaukojen rikkoma. Vaikea-asteisen obstruktiivisen uniapnean tiedetään voivan vaikuttaa sekä lapsen henkiseen että fyysiseen kehitykseen, mutta yleisemmin on osoitettu kuorsaavien lasten pärjäävän verrokkeja huonommin koulussa. Selvitimme 1 - 6-vuotiaiden helsinkiläisten lasten kuorsauksen yleisyyttä kyselykaavakkeella. Aineiston valinta perustui satunnaistettuun otantaan väestörekisterikeskuksesta (n=2100). Vastanneista (n=1471, 71%) lapsista 92 (6,3%) kuorsasi aina tai lähes aina, ajoittain kuorsasi 183 lasta (12,4 %) ja 1196 (81,3%) lapsista ei kuorsannut koskaan tai kuorsasi satunnaisesti. Kutsuimme kaikki 3 - 6-vuotiaat aina tai lähes aina kuorsaavat lapset sekä halukkaat terveet verrokit, jatkotutkimuksiin. Jatkotutkimuksiin osallistui 45 kuorsaava lasta ja 52 ei-kuorsaavaa lasta. Tavoitteenamme oli selvittää kuorsauksen riskitekijöitä, minkä asteisista unenaikaisista hengityshäiriöstä lapsen kärsivät ja millaisia päiväoireita kuorsaus aiheuttaa lapselle. Lisäksi selvitimme terveillä vapaaehtoisilla lapsilla (n=26) jo aiemmin aikuisilla käytössä olevan mittausmenetelmän, akustisen rinometrian käyttökelpoisuutta lasten nenän tilavuuden arvioinnissa. Kyselytutkimuksen perusteella kuorsaavien ja ei-kuorsaavien lasten välillä ei ollut eroja sukupuolen, iän eikä painon osalta. Sen sijaan vanhempien ja erityisesti äidin tupakointi olivat riskitekijöitä lapsen kuorsaukselle (P < .01). Ero kuorsaajien ja eikuorsaajien välillä oli merkittävä, vaikka lapsi ei altistunut tupakansavulle sisätiloissa. Kuorsaavilla lapsilla oli ei-kuorsaavia lapsia useammin ylempien hengitysteiden infektioita, välikorvan tulehduksia ja allergista nuhaa (P < .001). Nenän tilavuutta ja ilmavirtausta arvioitiin akustisen rinometrian avulla. Menetelmä soveltui hyvin jo alle kouluikäisillä lapsilla. Nenämittauksissa ei todettu eroja kuorsaavien ja eikuorsaavien lasten välillä. Jatkotutkimukseen osallistuneille lapsille tehtiin koko yön kestävä unirekisteröinti(n=87). Kolmella kuorsaavalla lapsella unirekisteröinti oli selkeästi poikkeava (OAHI >5/h). Lapsen ikä, sukupuoli, paino tai nenämittaukset tulokset eivät korreloineet unirekisteröinnin tuloksiin. Nielurisojen koko sen sijaan korreloi obstruktiivisten hengitystukosten määrään (OAHI) ja voimistuneeseen hengitystyöhön (P < .01). Lapsen tunne-elämää, käytöshäiriöitä ja älykkyyttä mitattiin neuropsykologisilla testeillä (CBCL, WPPSI-R ja NEPSY-A). Psyykkiset oireet, erityisesti ahdistus ja masennus (P = . 04) olivat yleisempiä kuorsaavilla lapsilla verrattuna ei-kuorsaaviin lapsiin. Lisäksi kuorsaavilla lapsilla oli huonommat kielelliset valmiudet (P < .01). Kokonaisälykkyydessä ei ollut eroja ryhmien välillä. Unirekisteröinnin tulokset eivät korreloineet neuropsykologisten ja käyttäytymistä mittaavien testien kanssa. Kuorsaus on suhteellisen yleinen oire lapsella. Se aiheuttaa jo alle kouluikäisellä ahdistus- ja masennusoireita sekä vaikeuksia kielellisissä taidoissa. Tarkka mekanismi, miksi kuorsaus aiheuttaa lapselle päiväoireita, on epäselvä. Terveydenhuollossa on tärkeä tunnistaa lasten kuorsaus ja ohjata lapsi jatkotutkimuksiin ja -hoitoon. Lapsen altistuminen vanhempien tupakoinnille lisää lapsen riskiä kuorsaukselle, jonka vuoksi kuorsaavien lasten hoidossa tulisi kiinnittää huomiota myös vanhempien mahdolliseen tupakointiin

Evaluation of pure-tone audiometric protocols in vestibular schwannoma screening

The objective was to evaluate the pure-tone audiogram-based screening protocols in VS diagnostics. We retrospectively analyzed presenting symptoms, pure tone audiometry and MRI finding from 246 VS patients and 442 controls were collected to test screening protocols (AAO-HNS, AMCLASS-A/B, Charing Cross, Cueva, DOH, Nashville, Oxford, Rule3000, Schlauch, Seattle, Sunderland) for sensitivity and specificity. Results were pooled with data from five other studies, and analysis of sensitivity, specificity and positive likelihood ratio (LR+) for each protocol was performed. Our results show that protocols with significantly higher sensitivity (AMCLASS-A/B, Nashville) show also significantly lowest specificity, and tend to have low association (positive likelihood ratio, LR+) to the VS. The highest LR+ was found for protocols AAO-HNS, Rule3000 and Seattle. In conclusions, knowing their properties, screening protocols are simple decision-making tools in VS diagnostic. To use the advantage of the highest sensitivity, protocols AMCLASS-A + B or Nashville can be of choice. For more reasonable approach, applying the protocols with high LR+ (AAO-HNS, Rule3000, Seattle) may reduce the overall number of MRI scans at expense of only few primarily undiagnosed VS. (C) 2020 PLA General Hospital Department of Otolaryngology Head and Neck Surgery. Production and hosting by Elsevier (Singapore) Pte Ltd.Peer reviewe

Evaluation of pure-tone audiometric protocols in vestibular schwannoma screening

The objective was to evaluate the pure-tone audiogram-based screening protocols in VS diagnostics. We retrospectively analyzed presenting symptoms, pure tone audiometry and MRI finding from 246 VS patients and 442 controls were collected to test screening protocols (AAO-HNS, AMCLASS-A/B, Charing Cross, Cueva, DOH, Nashville, Oxford, Rule3000, Schlauch, Seattle, Sunderland) for sensitivity and specificity. Results were pooled with data from five other studies, and analysis of sensitivity, specificity and positive likelihood ratio (LR+) for each protocol was performed. Our results show that protocols with significantly higher sensitivity (AMCLASS-A/B, Nashville) show also significantly lowest specificity, and tend to have low association (positive likelihood ratio, LR+) to the VS. The highest LR+ was found for protocols AAO-HNS, Rule3000 and Seattle. In conclusions, knowing their properties, screening protocols are simple decision-making tools in VS diagnostic. To use the advantage of the highest sensitivity, protocols AMCLASS-A + B or Nashville can be of choice. For more reasonable approach, applying the protocols with high LR+ (AAO-HNS, Rule3000, Seattle) may reduce the overall number of MRI scans at expense of only few primarily undiagnosed VS.</p

Suomen, Australian, Englannin sekä Uuden-Seelannin sähköinen äitiyskortti

Sähköiset potilasjärjestelmät ovat muutostyön alla ja tämän hetken Suomessa niitä pyritään yhtenäistämään. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Suomen, Australian, Englannin ja Uuden-Seelannin äitiyskorttien keskeistä sisältöä ja aikamme haasteita suomalaisen äitiyskortin kehittämiseen liittyen. Opinnäytetyön tavoite on antaa äitiyskorttien kehittäjille ja käyttäjille vertailutietoa muista käytössä tai kehitteillä olevista äitiyskorteista. Aineisto on kerätty vuoden aikana, alkaen keväällä 2015. Pääosa aineistosta on internetistä. Olemme hyödyntäneet lukuisia maakohtaisia terveydenhuollon hankeraportteja ja ammattisivustoja. Lisäksi ammattisivustojen tarjoamaa tietoa on täydennetty sähköpostihaastatteluilla eri instanssien yhteyshenkilöiden kanssa. Suomen äitiyspalvelujen osalta tietoa on kerätty myös alan kirjallisuudesta sekä Helsingin kaupungin- ja Kansallisarkiston kokoelmista Opinnäytetyössä tutustutaan pintapuolisesti Uuden-Seelannin, Australian ja Englannin sähköiseen äitiysjärjestelmään/-korttiin samalla kartoittaen Suomen sähköisen äitiyskortin käyttöönottoprosessin vaihetta vuosien 2015 ja 2016 vaihteessa. Kerromme lyhyesti äitiyskortin sisällön päivitykseen johtaneista syistä ja pohdimme sen tarpeellisuutta sähköisessä muodossa. Vertailemme lyhyesti MediWare Oy:n tuottamaa versiota sähköisestä äitiyskortista sekä Australian vastaavaa Mater Patient Portalia. Äitiyskorttien vertailusta käy ilmi, että Suomen, Australian, Englannin ja Uuden-Seelannin äitiyskortit ovat sisällöllisesti yhtenevät. Kysymyspatteristoltaan kaikki vertailumaat saavuttavat hyvin yhtenäisen informatiivisen tason ja merkittävimmät sisällölliset eroavaisuudet ovat Australian ja Englannin äitiyskorttien verituotteiden käyttöön liittyvät tarkentavat kysymykset, Uuden-Seelannin suora kysymys aiemmin tehdyistä aborteista sekä Englannin kysymys puolison mielenterveyshistoriasta ja perheen oppimisvaikeuksista sekä uloshengityksen häkämittaus sekä poikkeava raskaudenaikainen painonseuranta. Englannin ja Suomen äitiyskorteissa mainitaan myös ympärileikkaus. Sähköisen äitiyskortin kehittämisen suhteen aikamme keskeiset haasteet liittyvät Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon suureen muutostyöhön. Sähköisen äitiyskortin kehityshaasteet muodostuvat lähinnä taloudellisista sekä tietoteknisistä osa-alueista. Sähköiset potilasjärjestelmät ja niiden käytettävyys tarvitsevat lisää tutkimustyötä.Electronic health records (EHRs) are developing. At the time in Finland different EHRs are integrated together. This thesis surveys essential contents of the electronic maternity notes of Finland, Australia, England and New Zealand, and also concentrates on the challenges in development of the Finnish electronic maternity notes. The aim of this thesis is to offer information of other electronic maternity notes, both systems already in use and systems under development. The data is gathered during one year, starting in spring 2015. The main part of the data is gathered from the internet. We have used many official health care websites and numerous reports of different health care projects from Finland, England, Australia and New Zealand. Furthermore we have completed the data with e-mail interview with professionals from different health care instances. Information of Finnish maternity care has been collected also from literature, from National Archives, and from the Helsinki City Archives. This thesis investigates the electronic maternity notes and systems of Australia, England and New Zealand and surveys the deployment process of the Finnish electronic maternity notes during 2015 and beginning of 2016. We describe the reasons behind the alteration to the electronic maternity notes in Finland and reflect the necessity of the change. We compare two different electronic maternity notes; a version of MediWare Oy and Australian Mater Patient Portal. The comparison reveals that the maternity notes of Finland, England, Australia and New Zealand are consistent. Significant differences in the enquiries are defining questions concerning blood transfusions in the maternity notes of England and Australia, the question of earlier abortions in the maternity notes of New Zealand, questions of the spouse’s history of mental health and learning difficulties in the family. Only in England they test the level of carbon monoxide in exhalation and they measure a mother’s weight in a different way than other countries. In the maternity notes of England and Finland the circumcision is mentioned. The biggest challenges in the development of the electronic maternity notes are the significant changes in social and health care in Finland. The biggest development challenges are financial and teleinformatic. Electronic health systems and their usability need more research

Peroral tramadol premedication does not alleviate pain after day-case knee arthroscopy performed under spinal anaesthesia.

Syventävä työ ei kirjastoss

Peroral tramadol premedication does not alleviate pain after day-case knee arthroscopy performed under spinal anaesthesia.

Syventävä työ ei kirjastoss

HUMANAN SISÄISEN KOULUTTAJAVERKOSTON KEHITTÄMISSUUNTIEN KARTOITUS

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tutkimuksellista tietoa kehittämis-työn pohjaksi Humanan sisäisen kouluttajaverkoston kehittämiseksi. Humana on yksityinen sosiaalipalveluiden tuottaja, joka tuottaa palveluita kolmella eri toimialalla, lastensuojelun laitospalveluita, avopalveluita ja asumispalveluita. Humana on aloittanut sisäisen kouluttajaverkoston kokoamisen mahdollistaakseen osaamisen jakamisen sekä ammatillisen kehittymisen työntekijöilleen, tavoitteenaan olla kattavasti erikoistunut ja laadukas oman alansa valtakunnallinen palveluntuottaja. Humanan pyrkimyksenä on rakentaa Suomeen laadukas ja kattava sosiaali- ja hoivapalveluita tuottava kokonaisuus. Tutkimuskysymykset opinnäytetyölle olivat mitä Humanan sisäisellä kouluttaja-verkostolla tavoitellaan sekä kuinka kehittää osaamisen jakamista ja asiantunti-juuden kehittymistä Humanalla sisäisen kouluttajaverkoston avulla. Opinnäytetyön aineisto koostui teemahaastatteluista, jotka kerättiin Bikva-aineistonkeruumallia mukaillen. Bikva-aineistonkeruumallin tavoitteena on tuoda kokemuksia alemmalta tasolta ylöspäin, pitäen kuitenkin kaikkien tasojen mielipiteitä tasavertaisina aineiston analyysissä. Haastatteluiden kohderyhmät olivat Humanan työntekijät, Humanan sisäiset kouluttajat, Humanan henkilös-töpäällikkö sekä Humanan toimialajohtajat avopalveluista, asumispalveluista sekä lastensuojelupalveluista. Aineisto oli otanta, jossa pyrittiin huomiomaan Humanan eri toimialojen edustus sekä maantieteellinen kattavuus. Aineiston analyysinä oli teemoittelu haastatteluaiheiden ympärille vastaajaryhmittäin. Haastattelut tehtiin maaliskuussa 2022 etäyhteyksin. Opinnäytetyön tuloksissa keskeisiksi teemoiksi nousivat asiantuntijuus Humanassa, koulutusten laatu ja resursointi sekä verkostoituminen ja osaamisen hyödyntäminen yli Humanan sisäisten toimialarajojen. Toimivan sisäisen kouluttajaverkoston mahdollisuuksiksi nostettiin asiakastyön laadun lisääntyminen, työhyvinvoinnin lisääntyminen osaamisen lisääntymisen ja ratkaisukeskeisen työotteen omaksumisen myötä sekä asiantuntijuuden kehittyminen, joka palve-lee moniulotteisesti sekä asiakastyötä, alan pitovoimaa, että uusien myytävien palveluiden löytämistä. Toive organisaatiokulttuurin muutoksesta kohti ratkai-sukeskeisen ja valmentavan työotteen omaksumista osaksi omaa työtä, mutta myös osaksi tiimien työskentelyä on aineistosta tulkittavissa. Asiasanat: Henkilöstökoulutus, neuropsykiatriset häiriöt, kouluttajakoulutus, kehittäminen, elinikäinen oppimine

Young GI Societies in Europe: 2019 update

Abstract Background: One of the aims of the Young Talent Group (YTG) is to make United European Gastroenterology (UEG) more attractive to young fellows interested in gastroenterology (GI), and to actively involve them in UEG activities and the activities of their respective national societies. In 2017, we conducted a survey among the Friends of the UEG YTG with the aim of identifying the state of organization and needs of Young GI Sections (YGISs) throughout Europe, highlighting areas for further development and improvement. Aims: The aim of the current web-based survey was to assess the progress of YGISs over 1 year, and persisting hurdles in forming and running a YGIS. Results: Overall, 38 of 42 Friends answered the survey (91%). The number of YGISs has increased significantly from 12 in 2017 to 25 in 2019. Young gastroenterologists remained supported, but not influenced, by national societies. Results of the survey suggest that a lack of dedicated and motivated fellows has replaced a lack of funding as the most prevalent hurdle in forming these types of sections. Conclusion: Our survey shows that the development of YGISs has improved markedly within the last 2 years. However, several limitations, like underrepresentation in subcommittees of national societies, remain and need to be addressed in order to involve young gastroenterologists in their respective national societies and within UEG, to pave the way for future research, education and excellent quality of care, and reduce health inequalities across Europe