Zoobenthic study of biological state of small lakes in the joint Finnish, Norwegian and Russian border area

Appendix 6/15 of the publication "State of the environment in the Norwegian, Finnish and Russian border area 2007" (The Finnish Environment 6/2007)

First update of the national air pollution control programme 2030

Compared to many European cities, the levels of air pollutants are low in Finland. In recent decades, both emissions and levels of pollutants have for the most part decreased. As a whole, the situation with respect to air pollution control is good, but atmospheric pollution still causes health and environmental harm in Finland as well. In accordance with the EU Directive on the reduction of national emissions of certain atmospheric pollutants (National Emission Ceilings Directive 2016/2284), Finland drew up the National Air Pollution Control Programme 2030 in 2019. The programme sets out the measures by which the emission reduction commitments for sulphur dioxide, nitrogen oxides, volatile organic compounds, fine particulate matter and ammonia laid down in the directive are implemented. The National Emission Ceilings Directive obliges Member States to update their national air pollution control programmes at least every four years. This is the first update of Finland’s National Air Pollution Control Programme 2030. The emission inventories, emission scenarios, air quality data, and information on the national policy framework, division of responsibilities and ecosystem monitoring have been updated. The National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 remains in force and this update will be read side by side with it. The implementation of the programme is progressing as planned and in a well-organised manner. The impacts are monitored through emission inventories, air quality monitoring and ecosystem monitoring. The emission inventory data shows that in 2020 Finland achieved all emission reduction commitments with respect to air pollutants listed in the National Emission Ceilings Directive. Based on the scenario calculations, Finland should meet the new stricter emission reduction commitments in 2030 as well. This is why the update report does not propose any new measures to reduce emissions. The implementation of the additional measures included in the National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 will continue. The implementation of the separate programme to reduce ammonia emissions from agriculture will continue as well

First update of the national air pollution control programme 2030

Compared to many European cities, the levels of air pollutants are low in Finland. In recent decades, both emissions and levels of pollutants have for the most part decreased. As a whole, the situation with respect to air pollution control is good, but atmospheric pollution still causes health and environmental harm in Finland as well. In accordance with the EU Directive on the reduction of national emissions of certain atmospheric pollutants (National Emission Ceilings Directive 2016/2284), Finland drew up the National Air Pollution Control Programme 2030 in 2019. The programme sets out the measures by which the emission reduction commitments for sulphur dioxide, nitrogen oxides, volatile organic compounds, fine particulate matter and ammonia laid down in the directive are implemented. The National Emission Ceilings Directive obliges Member States to update their national air pollution control programmes at least every four years. This is the first update of Finland’s National Air Pollution Control Programme 2030. The emission inventories, emission scenarios, air quality data, and information on the national policy framework, division of responsibilities and ecosystem monitoring have been updated. The National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 remains in force and this update will be read side by side with it. The implementation of the programme is progressing as planned and in a well-organised manner. The impacts are monitored through emission inventories, air quality monitoring and ecosystem monitoring. The emission inventory data shows that in 2020 Finland achieved all emission reduction commitments with respect to air pollutants listed in the National Emission Ceilings Directive. Based on the scenario calculations, Finland should meet the new stricter emission reduction commitments in 2030 as well. This is why the update report does not propose any new measures to reduce emissions. The implementation of the additional measures included in the National Air Pollution Control Programme adopted in 2019 will continue. The implementation of the separate programme to reduce ammonia emissions from agriculture will continue as well

Improving the framework for assessment of ecological change in the Arctic: A circumpolar synthesis of freshwater biodiversity

1. Climate warming and subsequent landscape transformations result in rapid ecological change in Arctic freshwaters. Here we provide a synthesis of the diversity of benthic diatoms, plankton, macrophytes, macroinvertebrates, and fish in Arctic freshwaters.2. We developed a multi-organism measure of alpha diversity to characterise circumpolar spatial patterns and their environmental correlates, and we assessed ecoregion-level beta diversity for all organism groups across the Arctic.3. Alpha diversity was lowest at high latitudes and elevations and where dispersal barriers exist. Diversity was positively related to temperature, and both temperature and connectivity limited diversity on high latitude islands. Beta diversity was highly variable among ecoregions for most organism groups, ranging from 0 (complete similarity) to 1 (complete dissimilarity). The high degree of dissimilarity within many ecoregions illustrates the uniqueness of many Arctic freshwater communities.4. Northward range expansion of freshwater taxa into Arctic regions may lead to increased competition for cold-stenothermic and cold-adapted species, and ultimately lead to the extinction of unique Arctic species. Societal responses to predicted impacts include: (1) actions to improve detection of changes (e.g., harmonised monitoring, remote sensing) and engagement with Arctic residents and Indigenous Peoples; and (2) actions to reduce the impact of unwanted changes (e.g., reductions of CO2 emissions, action against the spread of invasive species).5. Current Arctic freshwater monitoring shows large gaps in spatial coverage, while time series data are scarce. Arctic countries should develop an intensified, long-term monitoring programme with routine reporting. Such an approach will allow detection of long-term changes in water quality, biodiversity, and ecosystem services of Arctic freshwaters

Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 ensimmäinen päivitys

Ilman epäpuhtauksien pitoisuudet Suomessa ovat matalia moniin eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna. Viime vuosikymmenten aikana niin päästöt kuin pitoisuudetkin ovat pääosin laskeneet. Ilmansuojelutilanne on siis kokonaisuutena hyvä, mutta ilmansaasteista aiheutuu edelleen terveys- ja ympäristöhaittoja Suomessakin. EU:n päästökattodirektiivin (2016/2284) mukaisesti Suomi laati vuonna 2019 Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030. Ilmansuojeluohjelma sisälsi ne toimet, joilla direktiivissä säädetyt rikkidioksidin, typenoksidien, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, pienhiukkasten ja ammoniakin päästövähennysvelvoitteet toteutetaan. Päästökattodirektiivi velvoittaa jäsenmaat päivittämään ilmansuojeluohjelman vähintään neljän vuoden välein. Tämä selvitys on Kansallisen ilmansuojeluohjelman 2030 ensimmäinen päivitys. Päästöinventaariot, päästöskenaariot, ilmanlaatutiedot sekä tiedot kansallisesta politiikkakehityksestä, vastuunjaosta ja ekosysteemiseurannasta on päivitetty. Vuoden 2019 ilmansuojeluohjelma jää edelleen voimaan, ja tätä päivitystä luetaan sen kanssa rinnakkain. Ilmansuojeluohjelman toteutus on käynnissä suunnitellusti ja organisoidusti. Vaikutuksia seurataan päästöinventaarioiden, ilmanlaadun seurannan ja ekosysteemiseurantojen avulla. Päästöinventaariotiedot osoittavat, että Suomi saavutti kaikkien päästökattodirektiivin mukaisten ilmansaasteiden päästövähennysvelvoitteet vuonna 2020. Skenaario­laskelmat osoittavat, että Suomen ennustetaan saavuttavan uudet, tiukemmat päästövähennysvelvoitteet myös vuonna 2030. Näin ollen tässä ilmansuojeluohjelman päivityksessä ei esitetä toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Vuoden 2019 ilmansuojeluohjelmassa esiteltyjen lisätoimenpiteiden toimeenpanoa jatketaan. Erillisen maatalouden ammoniakkipäästöjen vähentämisohjelman toimeenpanoa jatketaan

Första uppdatering av det nationella luftvårdsprogrammet 2030

Koncentrationerna av luftföroreningar är låga i Finland jämfört med många europeiska städer. Under de senaste årtiondena har såväl utsläppen som koncentrationerna för det mesta minskat. Trots att läget inom luftvården generellt sett är gott orsakar luftföroreningar fortfarande både hälso- och miljöolägenheter även i Finland. I enlighet med EU-direktivet om nationella utsläppstak ((EU) 2016/2284, takdirektivet) utarbetade Finland år 2019 ett nationellt luftvårdsprogram 2030. Luftvårdsprogrammet innefattade de åtgärder som krävs för att de åtaganden om minskning av utsläppen av svaveldioxid, kväveoxider, flyktiga organiska föreningar, fina partiklar och ammoniak som fastställts i direktivet ska fullgöras. Enligt takdirektivet ska medlemsstaterna uppdatera sina nationella luftvårdsprogram minst vart fjärde år. Denna redovisning utgör den första uppdateringen av det nationella luftvårdsprogrammet 2030. Uppdateringen omfattar utsläppsinventeringarna, utsläppsscenarierna, luftkvalitetsuppgifterna samt informationen om den nationella politiska ramen, ansvarsfördelningen och ekosystemövervakningen. Luftvårdsprogrammet 2019 fortsätter att gälla, och uppdateringen ska läsas jämsides med programmet. Genomförandet av luftvårdsprogrammet fortskrider på ett organiserat sätt och enligt plan. Programmets effekt övervakas med hjälp av utsläppsinventeringar, luftkvalitetuppföljning och övervakning av ekosystem. Uppgifterna från utsläppsinventeringen visar att Finland år 2020 uppfyllde åtagandena för minskning av utsläppen av de luftföroreningar som omfattas av takdirektivet. Enligt scenarier kommer Finland också att uppfylla de nya och mer krävande minskningsåtagandena 2030. I denna uppdatering av luftvårdsprogrammet presenteras därför inga strategier och åtgärder för utsläppsminskning. Genomförandet av de ytterligare åtgärder som presenterades i luftvårdsprogrammet 2019 fortsätter. Genomförandet av det separata programmet för minskning av ammoniakutsläppen från jordbruket fortsätter

Vesien tila hyväksi yhdessä : Tenon-Näätämöjoen-Paatsjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Tenon, Näätämöjoen ja Paatsjoen vesistöistä osa sijaitsee Norjan alueella ja vesistöt muodostavat Suomalais-norjalaisen vesienhoitoalueen. Paatsjoen vesistö ulottuu myös Venäjän alueelle, mutta Venäjän puoleiset alueet eivät kuulu vesienhoitoalueeseen. Tämä vesienhoitosuunnitelma käsittelee kansainvälisen vesienhoitoalueen Suomen puoleista osaa pinta- ja pohjavesineen

Vesien tila hyväksi yhdessä : Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi 2016-2012

Vesienhoitosuunnitelma on yleistasoinen suunnitteluasiakirja, johon on koottu ajantasaisin tieto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesistä, niiden tilasta ja tilan parantamistarpeista. Vesienhoitosuunnitelmasta löytyvät muun muassa vesien tilan arvioinnin tulokset sekä pinta- ja pohjavesien seurantaohjelmat. Sen keskeinen osa on yhteenveto vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimenpiteistä ja arvio niiden vaikuttavuudesta vesienhoitokautta 2016–2021 varten. Yhteenveto perustuu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on vesienhoitosuunnitelmaa käyttökelpoisempi asiakirja, mikäli tarvitsee tietoa toimenpiteistä. Toimenpideohjelman toteuttamisen vaikutuksista laadittu ympäristöselostus muodostaa vesienhoitosuunnitelman luvun 13. Kemijoen vesienhoitoalueeseen kuuluvat Simojoen, Kemijoen ja Kaakamojoen vesistöt sekä rannikkoalueen ns. välialueet, koko alueen rannikkovedet ja pohjavedet