Entanglements of Improvisation, Conviviality, and Conflict in Everyday Encounters in Public Space

The everyday life of public space is characterised by many kinds of convivial, conflictual, and improvisational encounters between people of diverse backgrounds and experiences. Because public spaces are, in principle at least, freely accessible to all, they are of central importance to everyday life and intrinsically interesting to social scientists. This thematic issue brings together a range of disciplinary and interdisciplinary perspectives on everyday encounters in public space. In the introduction to this thematic issue, we appeal to urban scholars of all backgrounds to take the social life of public space seriously; as essential social infrastructure, public space is key to the collective well-being of city-dwellers, and it provides a crucial bridge between urban planning and the social sciences. Here, we briefly survey research on everyday encounters and introduce each of the contributions to the issue. While the articles in this issue are organised around the three core themes of conviviality, conflict, and improvisation, we argue for the entanglements of each within the everyday life of public spaces

Bringing back to life a mammoth in the real world Jurassic Park – Dystopian traits of scientist character in the documentary film Genesis 2.0

Tämä opinnäytetyö tarkastelee dystooppisten tieteiselokuvien tiedemieshahmoille tyypillisiä piirteitä dokumentaarisessa elokuvassa Genesis 2.0, joka kertoo mammutin syöksyhampaiden etsijöistä ja tiedemiesten haaveesta saada mammutti syntymään uudelleen. Genesis 2.0:ssa esiintyvät tiedemiehet työskentelevät geenitutkimuksen parissa. Dystooppisten tieteiselokuvien tiedemiehet nähdään usein syyllisinä dystopian syntyyn, koska he ovat “leikkineet Jumalaa”. Dystopia on tulevaisuuskuva, jossa yhteiskuntajärjestelmä on hajonnut tai ihmiskunta elää kauhistuttavan ylivallan alla. Tämän tutkielman tavoite on tarjota tiedettä käsittelevien dokumentaaristen elokuvien tekijöille ja arvioitsijoille työkaluja kriittiseen ja itsekriittiseen havainnointiin tutkijahahmojen representaatioista.  Tutkielma osoittaa, että Genesis 2.0 -elokuvan tiedemieshahmojen representaatioissa on stereotyyppisen hullun tiedemiehen piirteitä. Heissä on myös samoja piirteitä kuin tieteiselokuvien uudentyyppisissä tiedemieshahmoissa, jotka ovat aiempaa nuorempia, sosiaalisempia ja kaupallisten tavoitteiden motivoimia. He pohtivat eettisiä kysymyksiä, mitä Genesis 2.0:n tutkijahahmot eivät juuri tee. Kuten usein tieteiselokuvissa myös Genesis 2.0:ssa esiintyy kasvoton tutkijayhteisö, joka toimii valtion tai suuryrityksen alaisuudessa.  Genesis 2.0:n saama vastaanotto on ollut pääasiassa positiivista. Elokuva-arvostelijat vertaavat sitä Jurassic Park -tieteiselokuvaan. Elokuvan tiedemieshahmot tulkitaan hulluiksi ja aihe pelottavaksi. Vain harva kriitikko tarkastelee Genesis 2.0:aa ohjaajan toivomalla tavalla taideteoksena, jossa teeman käsittely on moniulotteinen. Hahmojen karikatyrisointi ja muutamat harhaanjohtavuudet antavat aihetta ristiriitaisiin tulkintoihin. Myös tieteistarinoiden perustyyppiin liittyvät ennalta opitut arvoasenteet saattavat vaikuttaa tulkintoihin tavalla, jota ohjaaja ei toivoisi. Samaan aikaan kiinnostavat hahmot, tarinallisuus ja dystooppisuus ovat Genesis 2.0 -elokuvan vahvuuksia.  Dystooppiset tieteiselokuvat ovat saattaneet vaikuttaa paljonkin siihen, että ihmiskunta on osannut varoa tieteen todellisia vaaroja. Niitä on myös geenitekniikassa, johon toisaalta liittyy odotuksia esimerkiksi koronaviruksen ja ilmastonmuutoksen torjumisen suhteen. Genesis 2.0 onnistui yhtä aikaa närkästyttämään mutta myös ravistelemaan ja varoittamaan tämän opinnäytetyön kirjoittajaa, eikä se jättänyt häntä rauhaan. Siksi tämä työ on kirjoitettu. Taiteellinen osa päättötyötä on Jesse Jalosen lyhytelokuva “Kukaan ei katso sinua silmiin”. Sekin on eräänlainen dystooppinen tieteiselokuva, jonka maailmassa osa ihmisistä syntyy näkymättöminä. Elokuvan kuvaukset ovat koronaepidemian takia siirtyneet. Työryhmä tekee silti aktiivisesti suunnittelutyötä, jonka osana on leikattu yhteen elokuvaan kuvattua dokumentaarista materiaalia ja työryhmän kirjoittamia tekstejä elokuvan teemasta. Tämä toimii poikkeustilanteessa toistaiseksi taiteellisena päättötyönä.This thesis studies the typical traits of the character of scientists in dystopian science fiction films, specifically in the documentary film Genesis 2.0 that tells about mammoth tusk hunters and the scientists’ hope to bring the mammoth back to life. The scientists in the film Genesis 2.0 are working in genetic research. The scientists in the dystopian science fiction films are often considered guilty for causing the dystopia, because they have “played God”. A dystopia is an image of the future society that has been destroyed or where the humankind is living in a horrific totalitarian state. The aim of this thesis is to offer scientific documentary filmmakers and critics tools to critically and self-critically examine the representation of scientist characters.  The thesis demonstrates that the representation of scientists in Genesis 2.0 includes traits of the stereotypical mad scientist. They also share common characteristics with the new type of scientist characters represented in science fiction films: they are younger, more sociable and driven by commercial aspirations. They are contemplating on ethical considerations that is not typical for scientists in Genesis 2.0. Like in many science fiction films, also in Genesis 2.0 we see a scientific community that works for the state or for a large corporation.  The film Genesis 2.0 has been mainly positively welcomed. The film critics compare it to the science fiction film Jurassic Park. The scientists are interpreted as mad and the subject as scary. Only few critics consider Genesis 2.0 to be a work of art, as the director would wish, that examines the subject multidimensionally. The caricaturisation of the characters and some misleading elements give rise to contradictory interpretations. The reading might also be influenced by the learned values and attitudes about the basic characters in science fiction stories in a way that the director would not wish. At the same time, the strengths of Genesis 2.0 are the interesting characters, the storytelling and the dystopian element.  Dystopian science fiction films may have had a great influence on the fact that humankind has been able to avoid the real dangers of the science. There are dangers as well in genetic research, but on the other hand, also many expectations for example in relation to the fight against coronavirus and climate change. Genesis 2.0 managed to irritate the author of this thesis, but at the same time it was like a wake-up call or a warning. It didn’t leave her in peace. This is the reason why this thesis was written. The artistic part of the thesis is Jesse Jalonen’s short film “Kukaan ei katso sinua silmiin” that is also a kind of dystopian science fiction film about a world in which some people are born invisible. The shooting of the film was suspended because of the coronavirus. The crew concentrates now on planning and has edited the documentary material already shot for the film and finetuned its texts about the theme of the film. In this exceptional situation, this will form the artistic part of the thesis

Suomen kieli Ruijassa: Käsityksiä suomen kielen opetuksesta Pohjois-Norjassa

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomi toisena kielenä -opetusta Pohjois-Norjassa. Kveenijärjestöt ovat ajaneet suomen kielen opetusta toisena kielenä, ja tämä opetus otettiin osaksi opetussuunnitelmaa Tromssan ja Finnmarkin lääneissä viime vuosituhannen lopulla. Pohjois-Norjassa on ollut pulaa opetusmateriaaleista ja opetusjärjestelyt ovat opiskelijoiden näkökulmasta hankalia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia käsityksiä pohjoisnorjalalaisilla suomenoppijoilla on saamastaan suomen kielen opetuksesta, ja millaisena nämä informantit näkevät suomen kielen käyttömahdollisuudet tulevaisuudessa. Aineistona on puolistrukturoidut haastattelut, jotka kerättiin keväällä 2023. Informantteja on yhteensä viisi. Tutkimus pohjaa kieli-ideologioiden ja etenkin kielikäsitysten tutkimukseen.Tutkimuksen aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen siten, että analyysissa aineistoa käsitellään yksi teema kerrallaan. Tutkimus osoittaa, että suomea opiskelee Pohjois-Norjassa taustoiltaan kolme erilaista ryhmää: kveenitaustaiset, suomalaistaustaiset sekä täysin norjankielisen taustan omaavat oppilaat. Opettajia pidetään ammattitaitoisina ja kannustavina, ja läheisten asenne suomen opetukseen osallistumista kohtaan on myönteistä. Oppikirjat ovat kuitenkin monesti tarkoitettu käytettäviksi toisenlaisessa kontekstissa, ja opetuksen järjestäminen on toteutettu siten, että opiskelijoiden koulupäivät pitkittyvät. Periaatteessa suomen kielen opetukseen toisena kielenä saisivat osallistua vain kveeni- ja suomalaistautaiset oppilaat, mutta todellisuudessa näin ei ole. Suomi toisena kielenä -opetus pitäisi aloittaa ensimmäisellä luokalla, mutta ryhmiin otetaan uusia oppilaita myöhemminkin. Nämä seikat johtavat siihen, että samassa opetusryhmässä voi olla eri tasoisia oppijoita

"I don't think so either…" : A Study of explaining in 3rd grade science project

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella selittämistä alakoulun 3. luokan oppilaiden ympäristötiedon opintokokonaisuudessa. Tavoitteena oli myös havainnoida niitä keinoja, joilla opettaja mahdollisesti pyrki edistämään oppilaiden omien selitysten kehittelyä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että asioiden omakohtaisella selittämisellä on vaikutusta oppimistuloksiin. Selittäminen on erityisen tärkeää luonnontieteiden opetuksessa, jossa opetuksen tulisi lähteä oppilaiden omien kokemusten, tietojen ja taitojen hyödyntämisestä. Tutkimus oli sosiokulttuurisesta näkökulmasta kirjoitettu laadullinen tapaustutkimus, jonka metodina käytettiin videotutkimusta. Tutkittavalla luokalla oli 18 oppilasta. Tutkittava aineisto kerättiin keväällä 2008, jolloin luokassa toteutettiin luonnontieteen projekti. Tässä tutkimuksessa analysoin 6 projektiin liittynyttä oppituntia. Luokittelin oppilaiden selitykset kirjallisuuden pohjalta muokatun luokittelujärjestelmän mukaan. Näitä luokkia olivat kuvailevat ja kehittelevät intuitiiviset selitykset, kuvailevat ja kehittelevät yhtenäistävät selitykset, kuvailevat ja kehittelevät tieteelliset selitykset sekä luokittelemattomat selitykset. Opettajan mahdollisten selitysten tukemisen tapojen selvittämiseksi kävin läpi kaikki oppilaiden kehittelevät tieteelliset selitykset. Käsittelin aineistosta esiin nousseita tukemisen tapoja litteroitujen esimerkkikeskustelujen avulla. Tutkimus osoitti, että oppilaiden selitystavat muuttuivat tutkimusjakson aikana. Intuitiivisten ja yhtenäistävien selitysten osuus oli verrattain suuri ensimmäisellä oppitunnilla, jonka jälkeen niiden osuudet laskivat. Ne eivät kuitenkaan hävinneet oppilaiden puheesta kokonaan. Kuvailevien tieteellisten selitysten osuus pysyi kohtuullisen suurena koko tutkimusjakson ajan, kun taas kehittelevien tieteellisten selitysten osuus kasvoi oppituntien edetessä. Opettaja näytti tiettyjä toimintatapoja käyttämällä tukevan oppilaiden kehittelevien tieteellisten selitysten muodostamista. Näitä olivat opettajan esittämät kysymykset, keskustelun välittäminen sekä oppilaiden kokemusten ja asiantuntijuuden hyödyntäminen. Tutkimus tarjoaa esimerkkejä siitä, minkälainen rooli selittämisellä on käytännön koulutyössä ja minkälaisilla tavoilla opettaja voi tukea oppilaiden selitysten kehittelyä oppitunneilla.The purpose of this study was to investigate explaining among third grade primary school students undergoing inquiry-based science project. Secondly, the aim of the study was to observe the ways with which the teacher sought to promote and scaffold explanation development by students. Previous studies have shown that self-made explanations have an impact on learning outcomes. Explaining has a particularly important role in science education in which the starting point for teaching should be in utilizing students' own experiences, skills and knowledge. This is a qualitative case study written from a socio-cultural point of view using video research as a method. The class in question had 18 students. Material was collected during the spring 2008, when a science project was carried out in the class. In this study I analyzed 6 classes all related to the project. I categorized the explanations using a modified literature-based classification system. These categories were descriptive and developmental intuitive explanations, descriptive and developmental unifying explanations, descriptive and developmental scientific explanations and unclassified explanations. In order to find out the possible methods the teacher used as scaffolds, I further analyzed all the developmental scientific explanations made by the students. I analyzed discovered scaffolding methods using transcribed examples of the classroom discourse. The results indicated that students' explanations changed during the monitoring period. Intuitive explanations and unifying explanations had a relatively high share in the first lesson, after which it decreased. Nevertheless, this category of explanations did not totally disappear either. The number of descriptive scientific explanations stayed relatively high throughout the analyzed period but the share of the developmental scientific explanations increased. By using certain methods the teacher seemed to support the creation of developmental scientific explanations. Those methods were teacher-led questions, mediating conversation and invocation of students' experience and expertise. The study offers examples of what kind of a role explaining has in practical school work, as well as ways how teachers can support students' explanation development during the classes

Johdatus derivaattaan lukiossa

Tiivistelmä. Tämä pro gradu -tutkielma on osa Oulun yliopiston oppikirjaprojektia, jossa pyritään tuottamaan lukion oppimateriaaleja Opetushallituksen Lukion opetussuunnitelman perusteiden 2019 tavoitteiden mukaisesti. Tässä tutkielmassa keskitytään lukion matematiikan pitkän oppimäärän kurssin MAA6 ”Derivaatta” aloitukseen, ja tämän oppimateriaalin tarkoituksena on varmistaa hyvä lähtöosaaminen opiskelijalle loppukurssia varten. Oppimateriaalin perusajatus on vahvistaa opiskelijan matemaattisten aineiden ja tieteiden opiskeluun liittyviä valmiuksia lukion yleissivistävä luonne mielessä pitäen, mutta myös tarjota mahdollisuuksia oppia kovaksikeitettyä puhdasta matematiikkaa. Tutkielma koostuu oppimateriaalien perusteluosasta, varsinaisesta oppimateriaalista, opettajan oppaasta sekä oppimateriaalin harjoitustehtävien vastauksista. Perusteluosassa esitellään tuotettujen oppimateriaalien pedagoginen pohja, joka juurtuu ennen kaikkea vuoden 2019 Lukion opetussuunnitelman perusteisiin sekä yhdessä oppikirjaprojektiryhmän kanssa sovittuihin didaktisiin lähtökohtiin. Itse oppimateriaali on jaettu kolmeen oppituntikokonaisuuteen: ”Mikä ihmeen derivaatta?”, ”Erotusosamäärä” ja ”Erotusosamäärän raja-arvo”. Lyhyehköön opettajan oppaaseen on sisällytetty ehdotus tuntijaosta, opettajaa auttavat selitykset oppimateriaalissa esiintyviin pohdintatehtäviin sekä hieman ideoita ylöspäin eriyttämiseen. Tutkielman viimeinen osa muodostuu harjoitustehtävien vastauksista, joista osasta löytyy myös mallit GeoGebraan liittyvistä syötteistä. Tämä oppimateriaali on alkusoitto kurssille MAA6 ”Derivaatta”, joten se on perusluonteeltaan ennen kaikkea opiskelijaa aiheen pariin johdattelevaa ja motivoivaa. Tässä oppikirjassa pedagoginen johtoajatus on, että opiskelija nähdään sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisena aktiivisena toimijana, joka vuorovaikutuksellisissa tilanteissa yhdessä muiden ihmisten ja ympäristönsä kanssa muodostaa todellisuuskäsityksensä. Tavoite on, että kirjan luettuaan opiskelija on oppinut, eikä opetettu. Johdattelevan luonteensa takia oppimateriaalissa on annettu paljon tilaa oppimista kuljettaville pohdintatehtäville, joiden tarkoituksena on toimia tuntitehtävinä. Pohdintatehtävien tavoitteena on myös opettaa opiskelijoita keskustelemaan matematiikasta käyttäen kielitietoisen opetuksen nimissä oppiaineelle tyypillistä kieltä ja sanastoa. Yksi keskeinen piirre tässä oppimateriaalissa on oppiainerajat ylittävä opetus. Derivaatan käsitettä ja merkitystä tieteen ja teknologian aloille tutkitaan niin sanottujen kontekstiongelmien keinoin, eli matemaattiseen tehtävään tuodaan todellisia ongelmia esimerkiksi fysiikasta tuttujen suureiden — kuten nopeus ja kiihtyvyys — muodossa siten, että nämä esiintyvät opiskelijalle tutussa tilanteessa. Jokaisen tämän oppimateriaalin kolmesta kappaleesta aloittaa matematiikan opetukselle hieman epätyypillinen ilmaisutaidollinen tehtävä, jossa valmis, uuteen aiheeseen johdatteleva dialogimuotoinen mininäytelmä haastaa opiskelijat toisaalta esiintymään, toisaalta käymään keskustelua matematiikasta. Koko kirjassa kantavana teemana on myös vahva visuaalisuus, jota on pyritty toteuttamaan erityisesti GeoGebra-sovellusta apuna käyttäen, niin esimerkeissä, pohdinnoissa kuin harjoitustehtävissäkin

A shared everyday ethic of public sociability: outdoor public ice rinks as spaces for encounter

Everyday life in urban public space means living amongst people unknown to one another. As part of the broader convivial turn within the study of everyday urban life (Wise & Noble, 2016), this article examines outdoor public ice rinks as spaces for encounter between strangers. With data drawn from 100 hours of naturalistic and participant observation at free and accessible outdoor public non-hockey ice rinks in two Canadian cities, we show how ‘rink life’ is animated by a shared everyday ethic of public sociability, with strangers regularly engaging in fleeting moments of sociable interaction. At first glance, researching the outdoor public ice rink may seem frivolous, but in treating it seriously as a public space we find it to be threaded through with an ethos of interactional equality, reciprocal respect, and mutual support. We argue that the shared everyday ethic of public sociability that characterizes the rinks that we observed is a function of the (1) public and (2) personal materiality required for skating; (3) the emergence of on ice norms; (4) generalized trust amongst users; (5) ambiguities of socio-spatial differentiation by skill; and (6) flattened social hierarchies, or what we call the quotidian carnivalesque. Our data and analysis suggest that by drawing together different generations and levels of ability, this distinct public space facilitates social interactions between strangers, and so provides insights relevant to planners, policy makers and practitioners

Expectations of leadership in the changing context of Finnish early childhood education

In this study, we explore the discourses and dilemmas embodying Finnish early childhood education leaders' expectations regarding their leadership. The data were collected in three focus group interviews with leaders in three municipalities. Four discourses were identified: the discourse of leadership in change, the discourse of leading an expert organisation towards a vision, the discourse of leadership style, and the discourse of leading the ECE mission. Contextual change is the framework in which expectations occur. Leaders experience many dilemmas affecting their leadership. The dilemmas focused on leading change in the administrative hierarchy, leading an expert organisation, approachability, and leading according to one's mission. Leaders themselves should identify the dilemmas. Strengthening leadership in a changing work context requires the identification of dilemmas.publishedVersionPeer reviewe