Ecotoxicity assessment of boreal lake sediments affected by metal mining : Sediment quality triad approach complemented with metal bioavailability and body residue studies

Highlights • Ecological risk assessment of metal-contaminated boreal lakes and sediments. • Sediment Quality Triad complemented with bioavailability and body residue studies. • Toxicity studies for natural sediments with several organisms and endpoints • Adverse effects observed. High variation on results between different methods. • Standard toxicity tests not suitable for testing, too low pH hampers the results.There are several methods for studying metal-contaminated freshwater sediments, but more information is needed on which methods to include in ecological risk assessment. In this study, we compliment the traditional Sediment Quality Triad (SQT) approach – including information on chemistry, toxicity and ecological status – with studies on metal bioavailability and metal body residues in local organisms. We studied four mining-affected boreal lakes in Finland by conducting chemical analyses of sediment and water, toxicity tests (L. variegatus, V. fischeri, C. riparius, L. stagnalis), and analysis of benthic organism community structure. In addition, we studied the relationships between metal loading, toxicity, metal bioavailability, and metal body residues in the field-collected biota. Chemistry and benthic organism community structures show adverse effects in those lakes, where the metal concentrations are the highest. However, toxicity was connected to low sediment pH during the experiment, rather than to high metal concentrations. Toxicity was observed in 4 out of 6 toxicity tests including growth test with L. variegatus, bulk sediment test with V. fischeri, and the L. stagnalis toxicity test. The C. riparius test did not show toxicity. Metal body residues in biota were not high enough to induce adverse effects (0.1–4.1 mg Cu/kg fw, 0.01–0.3 mg Ni/kg fw, 2.9–26.7 mg Zn/kg fw and 0.01–0.7 mg As/kg fw). Chemical analyses, metal bioavailability assessment and benthic community structures survey revealed adverse effects in the sediments, where metal concentrations are highest (Lake SJ and Lake KS). Standard toxicity tests were not suitable for studying acid, sulfide-rich sediments and, therefore, benthic structure study and chemical analyses are believed to give more reliable results of the ecological status of these sediments

A preliminary study on the ecotoxic potency of wastewater treatment plant sludge combining passive sampling and bioassays

Highlights • The passive samplers collected bioavail able and bioaccessible chemicals from the WWTP sludge samples. • The sampler extracts were acutely and chronically toxic to water flea. • The sampler extracts were cytotoxic and genotoxic. • The sludge treatment such as composting and digesting diminished the toxicity. • Effect-based methods should be part of the risk assessment of sludge recycling.Sewage sludge is an inevitable byproduct produced in wastewater treatment. Reusing nutrient-rich sludge will diminish the amount of waste ending in soil dumping areas and will promote circular economy. However, during sewage treatment process, several potentially harmful organic chemicals are retained in sludge, but proving the safety of processed sludge will promote its more extensive use in agriculture and landscaping. Environmental risk assessment of sludge requires new methods of characterizing its suitability for various circu lar economy applications. Bioavailable and bioaccessible fractions are key variables indicating leaching, transport, and bioaccumulation capacity. Also, sludge treatments have a significant effect on chemical status and resulting environmental risks. In this study, the concentrations of polyaromatic hydrocarbons (PAHs), triclosan (TCS), triclocarban (TCC), methyl triclosan (mTCS), and selected active pharmaceutical ingredients (APIs) were deter mined in different sludge treatments and fractions. Passive samplers were used to characterize the bioavailable and bioaccessible fractions, and the sampler extracts along the sludge and filtrate samples were utilized in the bioassays. The TCS and PAH concentrations did not decrease as the sludge was digested, but the contents diminished after composting. Also, mTCS concentration decreased after composting. The API concentrations were lower in digested sludge than in secondary sludge. Digested sludge was toxic for Aliivibrio fischeri, but after composting, toxicity was not observed. However, for Daphnia magna, passive sampler extracts of all sludge treatments were either acutely (immobility) or chronically (reproduction) toxic. Secondary and digested sludge sampler extracts were cytotoxic, and secondary sludge ex tract was also genotoxic. The measured chemical concentration levels did not explain the toxicity of the samples based on the reported toxicity thresholds. Bioassays and sampler extracts detecting bioavailable and bioaccessible contaminants in sludge are complementing tools for chemical analyses. Harmonization of these methodswill help establish scientifically sound regulative thresholds for the use of sludge in circular economy applications

Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arviointi 2023

Tässä raportissa esitellään Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tekemän Metsähallituksen alue-ekologisen suunnittelun arvioinnin tulokset. Maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta toteutettu arviointi sisältää myös hyvin yleisellä tasolla valtion maiden suojelun tehostamistarpeiden, mahdollisuuksien ja mahdollisen lisäsuojelun vaikutusten arvioinnin. Tämän selvityksen mukaan alue-ekologista suunnittelua tulisi kehittää siten, että siinä otetaan laajemmin huomioon valtion metsien käytölle asetetut erilaiset tavoitteet. Tässä voitaisiin hyödyntää monitavoitteisen päätöksenteon menetelmiä. Alue-ekologisen suunnittelun laajempien päivitysten yhteydessä tulisi myös arvioida ekologiset, taloudelliset ja sosiokulttuuriset vaikutukset. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistusta on tärkeä ajoittain päivittää hyödyntämällä uusimpia tutkimustuloksia. Esimerkiksi ASIO-mallin osalta on päivitystarpeita, jotka liittyvät metsien rakenteellisen vaihtelun huomioimiseen talousmetsissä. Metsien eliölajiston kannalta monipuolinen, puustoa pienipiirteisesti uudistava sekä metsätyyppien vaihtelun ja monimuotoisuudelle arvokkaat rakennepiirteet (kuten järeä elävä ja kuollut puu) huomioiva metsätalous turvaa metsäluonnon monimuotoisuutta. Alue-ekologisen suunnittelun ohjeistuksen todellisista vaikutuksista eliölajeihin tarvittaisiin lisätietoa. Riistalajeista metson elinympäristötarpeet on maisematasolla huomioitu Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöoppaassa ajankohtaisen tutkimustiedon pohjalta hyvin. Maisematason tarkasteluissa voisi nykyistä enemmän pyrkiä huomioimaan myös muita riistalajeja. Matkailun ja virkistyskäytön tarpeet huomioidaan ympäristöoppaassa melko hyvin. Tämän selvityksen mukaan Metsähallitus hyödynsi vuosina 2015–2020 tehdyssä alue-ekologisen verkoston ajantasaistuksessa monipuolisesti erilaisia aineistoja ja menetelmiä. Potentiaalisia luontokohteita tarkastettiin laajasti maastossa. Alue-ekologista suunnitelmaa on päivitetty muun muassa lisäämällä ja poistamalla verkoston kohteita sekä tarkastamalla niiden rajauksia. Ajantasaistuksessa alue-ekologisen verkoston tarkastelu kokonaisuutena jäi vähemmälle huomiolle. Tällainen tarkastelu olisi kuitenkin suunnitelman laajempien päivitysten yhteydessä tärkeää, koska alue-ekologinen verkoston keskeisenä tarkoituksena on liittää talousmetsien luontokohteet ja suojelualueet samaan kokonaisuuteen, ja sitä kautta pyrkiä turvaamaan lajien elinolosuhteet. Verkostoa tulisikin kehittää tiiviinä Metsähallitus Metsätalous Oy:n ja Luontopalveluiden yhteistyönä. Toimintaympäristön muutosten takia suunnitelman jatkuvan päivityksen lisäksi on hyvä tehdä tietyin väliajoin suunnitelman kokonaisvaltaisempi ajantasaistaminen. Selvityksessä nousi esille useita muitakin aineistoja ja menetelmiä koskevia kehittämisehdotuksia, kuten suunnittelun yhdenmukaistaminen eri alueilla, menettelytavan yksinkertaistaminen kohteiden päivittämiseksi tietojärjestelmissä, lajitiedon laajamittaisempi kerääminen myös monikäyttömetsistä sekä sidosryhmien osallistamisen kehittäminen osallistuvaan, aktiivisen tekemisen suuntaan pelkän kuulemisen lisäksi. Metsähallituksen on hyvä kiinnittää riittävästi huomiota myös uusien työntekijöiden perehdyttämiseen alue-ekologisen suunnittelun osalta. Selvityksen mukaan sidosryhmiin on tärkeä pitää jatkuvasti yhteyttä suunnitteluprojektin aikana. Metsähallituksen tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota sidosryhmien roolin kirkastamiseen, molemminpuolisten hyötyjen esiintuomiseen ja prosessin kulusta tiedottamiseen sekä osallistamistapojen monipuolistamiseen. Metsähallituksen viestintää alue-ekologisesta suunnittelusta voitaisiin selvityksen mukaan parantaa. Metsähallituksen tulisi kiinnittää suurempaa huomiota alue-ekologisen suunnittelun osalta erityisesti paikallistason viestintään. Myös jatkuva viestintä ja keskustelu alue-ekologisesta suunnittelusta muun toiminnan yhteydessä on tärkeää. Alue-ekologisen suunnitelman esittämisen muotoa tulisi pyrkiä kehittämään niin, että tiedot on helposti eri toimijoiden löydettävissä ja hyödynnettävissä ja suunnitelman toteutumisen seuranta mahdollista. Uusimman tutkimustiedon mukaan alue-ekologisen suunnittelun toimenpiteet, kuten kytkeytyvyyden parantaminen, kulottaminen ja ennallistamispoltot sekä vanhojen metsien ja uhanalaiselle lajistolle tärkeiden rakennepiirteiden (erityisesti järeä kuollut puu ja järeät, vanhat elävät puut) ylläpito ja lisääminen parantavat monimuotoisuutta. Näiden menetelmien soveltamista kannattaa jatkaa ja lisätä. Erityisesti vanhojen metsien määrää sekä säästöpuustoon, kuolleeseen puuhun ja tulen käyttöön liittyviä toimenpiteitä olisi hyvä lisätä huomattavasti nykyisestä. Tässä selvityksessä tehtyjen arvioiden mukaan Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden seurauksena koko Suomea koskevat metsätalouden ja metsäteollisuuden yhteenlasketut vuosittaiset negatiiviset vaikutukset tuotokseen, arvonlisäykseen ja työllisyyteen ovat lisääntyneet vuosina 2015–2020. Verrattuna siihen tilanteeseen, että velvoitteita ei otettaisi huomioon, vuonna 2020 tuotos oli alentunut 1 050 ja arvonlisäys 250 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon myös positiivinen vaikutus eli metsän nettokasvu. Vuonna 2020 metsäsektorin työllisyys oli alentunut 4 150 henkilötyövuotta. Koska velvoitteiden avulla saavutetaan merkittäviä positiivisia, mutta puutteellisten taloudellisten kytkösten vuoksi kansantalouden tilinpidon näkökulmasta hankalasti todennettavia vaikutuksia, Metsähallituksen yleisten yhteiskunnallisten velvoitteiden vaikutusten raportoinnissa tulisi pyrkiä edelleen kehittämään monikäyttömetsien kansantaloudellisten vaikutusten, kustannusten, hyötyjen ja tulonjakovaikutusten arviointia. Tavoitteena tulisi olla kustannus-hyötyanalyysien mahdollistaminen. Sekä taloudellisesta että sosiokulttuurisesta näkökulmasta alue-ekologisen suunnittelun suhdetta ylemmän tason suunnitteluun, erityisesti luonnonvarasuunnitteluun, tulisi selkeyttää. Lisäksi tulisi selkeyttää, millaisen hierarkian eri tavoitteiden yhteensovittaminen muodostaa suunnittelussa. Tällä hetkellä luonnonvarasuunnittelun voidaan nähdä paikkaavan joitakin alue-ekologisen suunnittelun monitavoitteisuuden puutteita. Kokonaisvaltaisemman kuvan saaminen siitä, kuinka hyvin Metsähallitus on ottanut metsien suunnittelussa huomioon kestävyyden eri ulottuvuudet, edellyttäisi alue-ekologisen suunnittelun lisäksi myös muilla tasoilla tehtävän suunnittelun arviointia. Saamelaisten kotiseutualueella toimiessa tulisi kiinnittää erityisesti huomiota kulttuurisensitiivisiin toimintatapoihin. Metsähallitus on ansiokkaasti kehittänyt kävijäseurannan menetelmiä, ja tietoa on kerätty systemaattisesti virkistyskäytön ja matkailun kannalta tärkeillä kohteilla. Tätä kautta on saatu tietoa valtion metsien merkityksestä virkistyskäytön kannalta ja se on mahdollistanut suojelu- ja virkistyskäyttöalueiden aluetaloudellisten merkitysten arvioinnit. Metsähallitus on kansallisesti merkittävä ulkoilupalveluita tarjoava ja näistä mahdollisuuksista viestivä taho. Tällä hetkellä Metsähallituksen verkkosivuilta tai raporteista ei löydy kokonaisvaltaista kuvausta alue-ekologisen suunnittelun verkoston päivitysten toteuttamisesta ja tilan kehittymisestä vuoden 2001 jälkeen. Jos nämä asiat olisi kuvattu selkeästi yhdessä paikassa, toisi se paremmin näkyväksi sitä työtä, jota Metsähallitus on vuosien mittaan tehnyt alue-ekologisen verkoston kehittämiseksi. Metsähallituksen tulisi kiinnittää myös suurempaa huomiota suunnittelukäytäntöjen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Esimerkiksi kaikki alue-ekologisen verkoston ajantasaistusprojektien tuloksina tuotetut raportit eivät ole vapaasti saatavilla Metsähallituksen verkkosivuilta. Valtion metsien suojelun tehostamistarpeita ja mahdollisuuksia tarkasteltiin luomalla katsaus alueisiin, jotka voitaisiin mahdollisesti lukea EU:n biodiversiteettistrategiassa tarkoitettuun muuhun suojeluun (ns. OECM-alueet, Other Effective Area-based Conservation Measures). Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston kohteista monet voivat täyttää jo nykyisellään OECM-alueen määritelmän. Jotkin alueet, kuten useat ojittamattomat karut suot, eivät puolestaan kuulu alue-ekologiseen verkostoon tai eivät ole OECM-alueita, mutta niillä ei tehdä metsien käsittelyä. Alue-ekologisen verkoston luontokohteissa ja yhteyksissä on mukana luonnontilaisia ja vanhoja metsiä, jotka EU:n biodiversiteettistrategian mukaan tulisi suojella viipymättä. Vanhan metsän rakennepiirteiden ja lajiston osalta merkittävimpiä ovat aarniometsäkohteet. Skenaariolaskelmien avulla selvitettiin Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien osalta mahdollisen lisäsuojelun vaikutuksia metsien rakenteeseen ja hakkuumahdollisuuksiin 30 vuoden tarkastelujakson aikana. Kolmessa erilaisessa lisäsuojeluskenaariossa oletettiin 1–3 prosenttia Metsähallituksen hallinnassa olevasta puuntuotannon metsämaasta siirtyvän suojelun piiriin, minkä johdosta suojelussa olevan maa-alueen pinta-ala kasvaisi Suomessa 0,2–0,5 prosenttiyksikköä. Skenaarioissa suojeltaviksi kohteiksi valittiin luonnontilaisia metsiä ja lehtoja sekä käsittelemättömiä vanhoja kangasmetsiä ja ojittamattomia soita. Lisäsuojelukriteereistä ja Metsähallituksen hallinnassa olevien metsien sijainnista johtuen merkittävin osa suojeltavista kohteista sijoittui skenaarioissa pohjoiseen Suomeen. Skenaariosta riippuen suojelualan lisäys vähensi 0,3–0,6 miljoonaa kuutiometriä runkopuun vuotuisia hakkuukertymiä lähimmällä kymmenvuotiskaudella. Ensimmäisen kymmenvuotiskauden jälkeen lisäsuojelun vaikutus puuntuotantoon oli selvästi ensimmäistä kautta vähäisempi. Lisäsuojelun vaikutukset metsien ikä- ja puulajirakenteeseen jäivät vähäisiksi tarkasteltaessa kaikkia Metsähallituksen hallinnoimia metsiä. Lisäsuojeluskenaarioissa vanhoja metsiä siirtyi puuntuotannon ulkopuolelle, minkä vuoksi puuston tilavuus väheni tarkastelujakson aikana puuntuotannon metsämaalla. Skenaarioiden mukaan lähivuosikymmenien aikana puusto järeytyy ja metsiä siirtyy yhä enemmän 41–80-vuotiaiden ikäluokasta yli 80-vuotiaiden ikäluokkaan. Lisäsuojelun kustannuksia eri skenaarioissa arvioitiin aiempien tutkimusten tulosten perusteella. Voimakkaan lisäsuojelun kustannukset (negatiiviset talous- ja työllisyysvaikutukset) olisivat ensimmäisellä kymmenvuotiskaudella koko maan tasolla kohtalaisen merkittäviä, mutta lievän suojelun tapauksessa vaikutukset olisivat suhteellisen vähäisiä koko tarkastelujakson ajan. Aluetaloudellisesti suojelulla olisi kuitenkin merkitystä, sillä vaikutukset kohdistuisivat erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen. Mikäli lisäsuojelun vaikutuksia halutaan arvioida kustannus-hyötyanalyysin keinoin, tarvittaisiin varsinkin taloudellisista hyödyistä tarkempi tutkimus. Tässä arvioinnissa lisäsuojelun taloudellisia hyötyjä pystyttiin tarkastelemaan vain esimerkinomaisesti. Suojelun taloudelliset hyödyt ovat pääasiassa markkinattomia. Joillakin suojelualueilla voi olla matkailullista merkitystä, mutta pelkkä suojelustatus ei merkittävästi lisää alueiden kiinnostavuutta, vaan tarvitaan myös esimerkiksi retkeilyn mahdollistavaa infrastruktuuria ja palveluita. Oleellinen tekijä paikallistalouden suojelusta saamissa taloudellisissa hyödyissä on se, kuinka vetovoimaisia kohteita alueet ovat ja panostetaanko suojelustatuksen saaneiden alueiden kehittämiseen tulevina vuosina. Ilman panostusta matkailuhyödyt jäisivät todennäköisesti vähäisiksi. Vaikka tietoa alue-ekologisen suunnittelun keinojen toimivuudesta on olemassa, on silti mahdotonta arvioida, miten alue-ekologinen suunnittelu on parantanut monimuotoisuutta verrattuna esimerkiksi suojelun lisäämiseen valtion mailla. Tällaiseen vertailuun ei ole olemassa riittävästi tutkimustietoa. Lisätietoa tarvittaisiin Metsähallituksen luontokohteiden ja muiden monikäyttömetsien sekä suojelualueiden luontotyypeistä, puuston rakenteista, pinta-aloista, ekologisesta tilasta ja kehityssuunnista eri puolilla Suomea, jotta voitaisiin tarkemmin määrällisesti tarkastella valtion maiden mahdollista lisäsuojelutarvetta ja kohdentaa suojelu lajiston ja luontotyyppien suojelun kannalta tehokkaalla tavalla

Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients.Peer reviewe

Heme oxygenase-1 repeat polymorphism in septic acute kidney injury

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome that frequently affects the critically ill. Recently, an increased number of dinucleotide repeats in the HMOX1 gene were reported to associate with development of AKI in cardiac surgery. We aimed to test the replicability of this finding in a Finnish cohort of critically ill septic patients. This multicenter study was part of the national FINNAKI study. We genotyped 300 patients with severe AKI (KDIGO 2 or 3) and 353 controls without AKI (KDIGO 0) for the guanine-thymine (GTn) repeat in the promoter region of the HMOX1 gene. The allele calling was based on the number of repeats, the cut off being 27 repeats in the S-L (short to long) classification, and 27 and 34 repeats for the S-M-L2 (short to medium to very long) classification. The plasma concentrations of heme oxygenase-1 (HO-1) enzyme were measured on admission. The allele distribution in our patients was similar to that published previously, with peaks at 23 and 30 repeats. The S-allele increases AKI risk. An adjusted OR was 1.30 for each S-allele in an additive genetic model (95% CI 1.01-1.66; p = 0.041). Alleles with a repeat number greater than 34 were significantly associated with lower HO-1 concentration (p<0.001). In septic patients, we report an association between a short repeat in HMOX1 and AKI risk

Original data for study: Rapid quantification of microalgae with hyperspectral camera and vegetation indices

Spectral cameras are traditionally used in remote sensing of microalgae but increasingly also in laboratory-scale applications to study and monitor algae biomass in cultures. Practical and cost-efficient protocols for collecting and analyzing hyperspectral data are currently needed. The purpose of this study was to test a commercial, easy-to-use hyperspectral camera to monitor the growth of different algae strains in liquid samples. Indices calculated from wavebands from transmission imaging were compared against algae abundance and wet biomass obtained from an electronic cell counter, chlorophyll a concentration and chlorophyll fluorescence. A ratio of selected wavebands containing near infrared and red turned out to be a powerful index because it was simple to calculate and interpret, yet it yielded strong correlations to abundances strain-specifically. When all the indices formulated as A/B, A/(A+B) or (A-B)/(A+B), where A and B were wavebands of the spectral camera, were scrutinized, strong correlations were found amongst them for biomass of each strain. Comparison of near infrared/red index to chlorophyll a concentration demonstrated that small-celled strains had higher chlorophyll absorbance compared to strains with larger cells. The comparison of spectral imaging to chlorophyll fluorescence was done for one strain of green algae and yielded strong correlation. Consequently, we described a simple imaging setup and information extraction based on vegetation indices that could be used in monitoring of algae cultures

Rapid quantification of microalgae growth with hyperspectral camera and vegetation indices

Spectral cameras are traditionally used in remote sensing of microalgae, but increasingly also in laboratory-scale applications, to study and monitor algae biomass in cultures. Practical and cost-efficient protocols for collecting and analyzing hyperspectral data are currently needed. The purpose of this study was to test a commercial, easy-to-use hyperspectral camera to monitor the growth of different algae strains in liquid samples. Indices calculated from wavebands from transmission imaging were compared against algae abundance and wet biomass obtained from an electronic cell counter, chlorophyll a concentration, and chlorophyll fluorescence. A ratio of selected wavebands containing near-infrared and red turned out to be a powerful index because it was simple to calculate and interpret, yet it yielded strong correlations to abundances strain-specifically (0.85 < r < 0.96, p < 0.001). When all the indices formulated as A/B, A/(A + B) or (A − B)/(A + B), where A and B were wavebands of the spectral camera, were scrutinized, good correlations were found amongst them for biomass of each strain (0.66 < r < 0.98, p < 0.001). Comparison of near-infrared/red index to chlorophyll a concentration demonstrated that small-celled strains had higher chlorophyll absorbance compared to strains with larger cells. The comparison of spectral imaging to chlorophyll fluorescence was done for one strain of green algae and yielded strong correlations (near-infrared/red, r = 0.97, p < 0.001). Consequently, we described a simple imaging setup and information extraction based on vegetation indices that could be used to monitor algae cultures

Status of contaminated marine sediments in four Nordic countries: assessments, regulations, and remediation approaches

Purpose Since the 1960s, pollution of the marine environment has been observed around the world, and a general awareness of the potential environmental hazards from contaminants arose. This general awareness was followed by implementation of environmental regulations at the national and international levels regarding industrial discharges, and forcing the development of management programs to improve the environmental quality. This overview focuses on the status of assessments, regulations, and remediation actions of contaminated marine sediments in four North European countries: Sweden, Norway, Finland, and Denmark. Results and discussion We found that the extent of assessment surveys and the implementation of sediment remediation actions vary between the countries, with Norway the most advanced. Norway has initiated national pilot remediation tests, followed by full-scale site remediation by dredging and in situ capping in several projects along the coast. Sweden is following Norway’s example, although with fewer completed projects. In Finland, the tradition of maintenance dredging is still very strong although the main purpose has not been cleanup actions. Accordingly, in Denmark, dredging is primarily used to maintain sailing depths. All four countries have implemented the Water Framework Directive in addition to national regulations that provide the authority for imposing and implementing sediment remediation measures. However, only Norway has implemented a national strategy on remediation of contaminated sediments. Conclusions This overview highlights the need for enhanced communication and exchange of experiences between the four Nordic countries of concern with regard to sediment remediation strategy and management