Activity of endo-polygalacturonases in mirid bugs (Heteroptera: Miridae) and their inhibition by plant cell wall proteins (PGIPs)

Endo-polygalacturonases (PGs) are hydrolytic enzymes involved in the degradation of pectin, one of the major compo- nents of plant cell wall. While PGs from fungi, bacteria and plants have been extensively studied, PGs from insects are much less known, although they are likely to play an important role in insect-plant interactions. Presence of PGs has been reported for both piercing-sucking and chewing insect species, and possibly more commonly in mirid bugs (Heteroptera: Miridae). A screening of some common mirid species and other insects, belonging to different orders and families, was conducted using agarose diffusion assays run at different pHs. All the mirid species tested (Lygus rugulipennis Popp., L. pratensis (L.), Orthops kalmi (L.), Adelpho- coris lineolatus (Goeze) and Closterotomus norwegicus (Gmelin)) showed PG activity, mainly at pH 7-8, whereas no activity was recorded for the other insect species, except Sitophilus sp. (Coleoptera: Curculionidae). PG activity in females of L. pratensis was significantly higher than in males, whereas there were no differences between the sexes in the other species. In all these species, PGs were present both in the salivary glands and the gut, with a higher activity in the salivary glands, confirming the role of these enzymes in the feeding behaviour of mirid bugs. Inhibition of mirid PGs by polygalacturonase-inhibiting proteins (PGIPs) from dif- ferent plant sources was analysed at pH 7. PGIPs are extracellular plant proteins known for their ability to inhibit fungal PGs and restrict fungal colonization. Two PGIPs from Phaseolus vulgaris (PvPGIP3 and PvPGIP4) inhibited PGs of all the mirid bugs tested. This information may be helpful for the development of innovative insect-resistant plant varieties, for use in low-impact IPM

Phytotoxaemia caused by Trioza apicalis Först. (Hom., Triozidae) on carrot

vokKirjasto Aj-kPorkkanakempin aiheuttamasta vioituksesta porkkanass

Changes in the concentration of free amino acids in plants induced by virus diseases and the reproduction of aphids

vokKirjasto Aj-kVapaiden aminohappojen määrän vaikutus kirvojen lisääntymiseen viroottisilla kasveill

The effect of amino acids, vitamins and trace elements on the development of Acyrthosiphon pisum Harris (Hom., Aphididae)

vokKirjasto Aj-kAminohappojen, vitamiinien ja hivenaineiden merkityksestä hernekirvan ravinnoss

Suomalaisen hunajan fluoridipitoisuus

The content of fluoride was determined with an ion-specific electrode on 59 samples of honey from 47 localities in Finland. The concentrations ranged from 25 to 550/µg/kg and the mean for all the localities was 85.7 µg F-/kg fresh weight honey. The concentrations were lowest in eastern and northern Finland, where the amount of fluoride in the soil is small, and higher on the coast and areas where more fluoride occurs in the groundwater and bedrock. However, the highest levels of fluoride in honey were detected in the vicinity of Helsinki and some other places where the amount in the groundwater is not especially high. The higher levels in some honey may be due to fluorides introduced into the environment by the activity of man. The effects of fluoride on human health are discussed.Fluori on alkuaine, joka luonnossa miltei aina esiintyy yhdisteinään, fluorideina. Fluoridin katsotaan olevan välttämätön luuston normaalikehitykselle ja sillä on myös merkittävä hammaskariesta ehkäisevä vaikutus. Äskettäin on voitu todeta, että tämä vaikutus on suurin jos fluoridia saadaan yhdessä kariesta aiheuttavien sokerituotteiden kanssa. Suuremmissa määrissä fluorideilla on haittavaikutuksia ja monissa tapauksissa fluorinyhdisteet ovat esiintyneet ympäristömyrkkyinä. Eräiden havaintojen mukaan hunajassa voi esiintyä merkittäviä määriä fluoria. Tiedot hunajan sisältämän fluorinmäärästä ovat kuitenkin erittäin puutteelliset. Sen vuoksi on Helsingin yliopiston maatalous- ja metsäeläintieteen laitoksella osana laajemmasta suomalaisen hunajan koostumusta koskevasta tutkimuksesta selvitetty fluoridin määrä 59 hunajanäytteestä 47 paikkakunnalta. Tutkitut hunajat olivat pääosin peräisin vuosilta 1977 ja 1978. Mittaukset tehtiin Valtion maatalouskemian laitoksella fluoridispesifistä elektrodia käyttäen. Fluoridin määrä tutkituissa näytteissä vaihteli 25:stä 550:een µg/kg ja pakkakunnittain laskettu keskiarvo oli 85.7gg F~/kg hunajaa. Pitoisuudet olivat pieniä itä- ja pohjois-Suomessa, missä fluorin määrä maaperässä on vähäinen ja suurempia rannikoilla ja rapakivialueilla, missä fluoria esiintyy enemmän maaperässä ja pohjavedessä. Suurimmat hunajan fluoridipitoisuudet todettiin kuitenkin Helsingin lähistöltä ja eräiltä muilta paikkakunnilta, missä fluorin määrä maaperässä ei luonnostaan ole kovin korkea. Helsingin ympäristössä lumesta keväällä 1987 tehdyt mittaukset viittaavat siihen, että suuremmat fluoridin määrät hunajassa voivat osittain johtua ilman epäpuhtauksista. Fluorin määrää maaperässä voi myös lisätä sen esiintyminen epäpuhtautena fosforilannoitteissa. Kaiken kaikkiaan fluoridin määrä suomalaisessa hunajassa näyttää olevan niin pieni, ettei sillä ihmisenravitsemuksen kannalta ole merkitystä. Keskimäärin pitoisuudet hunajassa ovat samansuuruisia kuin maidossa ja vihanneksissa ja suurimmatkin todetut määrät pienempiä kuin fluoridin suositeltu pitoisuus juomavedessä. Näin ollen hunajan sisältämällä fluoridilla ei voi myöskään olla merkittävää hammaskariesta estävää vaikutusta

The fluoride content of Finnish honey

vokKirjasto Aj-KSuomalaisen hunajan fluoripitoisuu

The effect of virus diseases transmitted by the leafhopper Javesella pellucida (F.) on the concentration of free amino acids in oats and on the reproduction of aphids

vokKirjasto Aj-kViljakaskaan siirtämien virusten vaikutus kauran vapaiden aminohappojen määriin sekä kirvojen lisääntymiseen ja elinikää