6 research outputs found

    Pilaantuneiden maa-alueiden hallintomenettelyjen kehittäminen

    Get PDF
    Ympäristöhallinnossa seurataan pilaantuneiden maa-alueiden (PIMA) riskinhallintakäytäntöjä ja ohjauskeinojen toimivuutta viranomaisten tekemistä hallintopäätöksistä. Suurin osa hallintopäätöksistä tehdään perustuen niin sanottuun PIMA-ilmoitusmenettelyyn. Viimeisimpien selvitysten perusteella päätökset eivät kata kaikkia riskinhallintatoimia. Tässä raportissa tarkastellaan pilaantuneiden maa-alueiden hallintomenettelyjä erityisesti niissä tilanteissa, joissa ei tehdä hallinnollista päätöstä. Raporttiin koottiin kahden hankkeen (SILPPU ja SEPA) tulokset. Näissä hankkeissa kerättiin lainsäädännön uudistustyötä varten tietoa nykyisistä hallintomenettelyistä ja niiden kehitystarpeesta. Tiedonkeruu toteutettiin tekemällä haastatteluja ja kaksi Webropol-kyselyä. Kohderyhmänä olivat lähinnä pilaantuneen maaperän puhdistuspäätöksiä (PIMA-päätös) tekevät ELY-keskusten sekä Helsingin ja Turun ympäristöviranomaiset. Lisäksi haastateltiin muutamaa ympäristöalan konsulttia. Selvitys osoitti, että merkittävä osa viranomaisten tekemästä valvontatyöstä liittyy PIMA-päätösten ulkopuolelle jääviin riskinhallintatoimiin ja että viranomaisten menettelytavoissa on eroja. Maaperä saatetaan puhdistaa ilman hallintopäätöstä viranomaisen antaman erillisen ohjeistuksen mukaisesti. Toisaalta rakentamisen takia tehtävistä maankaivutöistä saatetaan tehdä hallintopäätöksiä, vaikka tavoitteena ei ole varsinaisesti maaperän puhdistaminen. Päätöksiä ei tehdä myöskään silloin, kun viranomaiselle toimitetussa riskinarviossa todetaan, ettei alueella ole maaperän kohonneista haitta-ainepitoisuuksista huolimatta puhdistustarvetta. Selvityksen perusteella ehdotetaan ilmoitusmenettelyn laajentamista siten, että se kattaisi laajemmin ennakko- ja jälkivalvonnan erilaiset tilanteet. Ilmoitusmenettelystä vastaisivat nykyiset PIMA-viranomaiset (ELY-keskukset ja Helsingin ja Turun kaupungit). Ilmoitusmenettelyä sovellettaisiin puhdistustarpeen arvioinnin lisäksi rakentamisen yhteydessä syntyneiden muiden kuin puhtaiden maa-ainesten kaivamiseen, välivarastointiin tai hyödyntämiseen siten, että se räätälöitäisiin kutakin tarkoitusta varten sopivaksi uudistuvaa MATTI-tietojärjestelmää hyödyntäen. Ilmoitusmenettelyn uudistamisen myötä toiminnanharjoittajia kohdeltaisiin nykyistä yhdenvertaisemmin. Tätä edesauttaisi myös samassa yhteydessä toteutettava viranomaisten menettelytapojen yhdenmukaistaminen. Lisäksi uudistus laajentaisi viranomaisten mahdollisuuksia periä lupa- ja valvontamaksuja

    ”Kuuletteks te sellaisia tarinoita, joissa niille kundeille ois sanottu et nyt sä pakkaat kamat, otat lapset ja pakenet?” : näkemyksiä parisuhdeväkivaltaa kokeneiden miesten avun saamisesta ja palveluiden kehittämisestä

    No full text
    Miesten kokema parisuhdeväkivalta on edelleen tabu yhteiskunnassamme eikä aihetta ole tutkittu riittävästi. Miehet eivät usein itsekään tunnista parisuhdeväkivaltaa väkivallaksi ja erilaiset pelot vaikeuttavat asiasta puhumista. Palvelut on markkinoitu pääosin naisille ja naisten näkökulmasta mikä vaikeuttaa miesten avun saamista. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa lisää tietoa siitä, miten miehet kokevat saavansa apua ja millaista apua miehille tarjotaan. Tarkoituksena on myös selvittää, miten palveluita voisi kehittää tulevaisuudessa. Teoreettinen viitekehys rakennettiin väkivallan käsitteen ja sen eri muotojen ympärille kiinnittäen huomiota erityisesti siihen, miten miesten kokema parisuhdeväkivalta näkyy tutkimuksissa ja millaista apua miehille on tarjolla. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja se tehtiin yhteistyössä Miessakit ry:n kanssa. Aineistohankinnassa on käytetty teemahaastattelua ryhmämuotoisena sekä kyselylomaketta. Aineistoanalyysi on tehty temaattisella analyysillä sisällönanalyysiä hyväksikäyttäen, jonka myötä aineistosta löydetyt vastaukset luokiteltiin alateemojen ja yläteemojen alle. Tutkimuksen mukaan miehiltä ei kysytä, ovatko he kokeneet parisuhdeväkivaltaa eikä miesten kokemaa parisuhdeväkivaltaa tunnisteta. Kysymisen tärkeyden lisäksi ammattilaisten olisi tärkeää sanoittaa väkivaltakokemuksia. Palveluissa tulisi olla käytössä sama proseduuri riippumatta siitä, mikä asiakkaan sukupuoli on ja asiakkaiden kohtaaminen tasa-arvoisesti ja sukupuolineutraalisti olisi tärkeää. Miehet tarvitsevat kohdennettuja palveluita lisää ja parisuhdeväkivallan julkisessa puheessa tulisi ottaa enemmän huomioon miesnäkökulmaa. Palvelut eivät saisi olla markkinoituja vain yhdelle sukupuolelle. Väkivallan ylisukupolvisuuteen tulisi kiinnittää enemmän huomiota ja koulutusta tulisi lisätä aiheesta sosionomin tutkintoon sekä työelämään
    corecore