Underhåll och kontroll av små grundvattenverk

Denna guide är avsedd för operatörer av små grundvattenverk. Den innehåller uppgifter om grundvattenbildning, risker för grundvatten och riskhantering, råd och riktlinjer för dricksvattentillverkning, vattenverksteknik, samt underhåll och egenkontroll av vattenverk. Vattenledningsnät behandlas även kortfattat i guiden. Syftet med guiden är att ge verktyg för det dagliga underhållet av grundvattenverket och samtidigt fungera som informationskälla till den test som vattenverkspersonalen skall avlägga. Guiden innehåller i detta avseende relevant information även för personalen på större vattenverk

Pienten pohjavesilaitosten ylläpito ja valvonta

Tämä opas on tarkoitettu pienten pohjavesilaitosten hoitajille. Se sisältää tietoa pohjaveden muodostumisesta, pohjavesiä uhkaavista riskeistä ja niiden hallinnasta, talousveden valmistukseen liittyvistä ohjeista ja määräyksistä, vesilaitostekniikasta sekä pohjavesilaitoksen ylläpidosta ja omavalvonnasta. Oppaassa on myös lyhyesti käsitelty vesijohtoverkostoa. Oppaan tarkoituksena on antaa työkaluja pienen pohjavesilaitoksen jokapäiväiseen ylläpitoon ja toimia samalla tietolähteenä vesilaitoshoitajilta vaadittavaan osaamistestaukseen vesihygieniapassia varten. Siinä suhteessa oppaassa on käyttökelpoista tietoa myös isojen vesilaitosten ja pintavesilaitosten henkilökunnalle

Determination of the Michaelis-Menten kinetic parameters with single concentration assays

Bakteeriplanktonin glukoosinottoa kuvaavien kineettisten parametrien määritys yhden substraattipitoisuuden menetelmäll

Jatkuvatoiminen veden laadun seuranta hajakuormituksen arvioinnissa

Maataloudesta tuleva hajakuormitus vaihtelee voimakkaasti hydrologisten olosuhteiden mukaan. Tällöin näytteenoton tiheydellä ja ajoittumisella on hyvin suuri merkitys kiintoaine- ja ravinnekuormien arvioinnissa. Yksittäisillä virtaamapainotteisillakin vesinäytteillä veden laadussa tapahtuvat nopeat vaihtelut jäävät usein havaitsematta ja siten niiden perusteella tehtävät kuormituslaskelmat usein antavat väärän kuvan kokonaiskuormituksesta. Automaattisilla, jatkuvatoimisilla mittausantureilla nopeatkin veden laadussa tapahtuvat muutokset tulevat esiin ja niihin perustuvat kuormituslaskelmat antavat ravinnekuormasta tarkemman kuvan.Tässä tutkimuksessa vertailtiin pienestä pelto-ojasta ja suuremmasta Lepsämänjoesta eri laskentamenetelmillä saatuja kokonaisfosforikuormia. Kokonaisfosforikuormat laskettiin yksittäisiin vesinäytteisiin perustuen ja mittausantureilla saadun mittaustiedon perusteella. Antureiden tunnin välein tuottaman sameus- ja vedenkorkeustiedon perusteella voitiin laskea erittäin tarkasti uomassa tutkimus-aikana kulkeutunut kokonaisfosforikuorma. Tiheän mittausvälin ansiosta nopeatkaan veden laadussa tapahtuvat muutokset sekä todelliset minimi- ja maksimiarvot eivät jääneet havaitsematta. Perinteisesti valuma-alueilta tulevaa kuormitusta on laskettu yksittäisiin vesinäytteistä määritettyihin pitoisuuksiin ja vuorokauden keskivirtaamatietoihin perustuen. Joissain tapauksissa kuormituslaskennat perustuvat pidempiaikaisiin keskiarvopitoisuuksiin ja keskivirtaamiin.Tutkimuksessa havaittiin pienen pelto-ojan ja Lepsämänjoen kevät- ja syystulvan aikaisten kokonaisfosforipitoisuuksien vaihtelevan hyvin voimakkaasti ja nopeasti muutaman tunnin sisällä. Kokonaisfosforikuormat vaihtelivat myös voimakkaasti eri tutkimusjaksojen välillä riippuen hydrologisista olosuhteista. Hajakuormituslaskelmat ja maataloudesta tulevan kuormituksen arviot perustuvat yleensä juuri pieniltä valuma-alueilta yksittäisten vesinäytteiden perusteella tehtyihin kuormituslaskelmiin. Tähän menetelmään perustuvien kuormituslaskelmien lopputuloksissa yhdellä yksittäisellä korkealla pitoisuudella voi olla lopputuloksen kannalta hyvin suuri merkitys. Näytteenottoajankohdalla ja -tiheydellä on suuri merkitys laskentajakson kuormituslaskentojen lopputuloksiin. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että perinteisin menetelmin tehdyt, yksittäisiin vesinäytteisiin perustuvat kuormituslaskelmat saattavat antaa hyvin virheellisen kuvan ravinnekuormista. Jos näytteenotto ajoittuu tulva-ajan korkeiden pitoisuuksien ajalle, voivat vesinäytteisiin perustuvat fosforikuormalaskelmat antaa jopa useita kertoja suuremman tuloksen

Ehdotetun ilmastolain arviointi

Arviointi on selvittänyt, missä määrin ehdotus ilmastolaiksi muuttaisi ilmastopolitiikan valmistelun ja toimeenpanon nykytilaa. Arvioinnissa on hyödynnetty asiantuntijahaastatteluita ja siinä on verrattu haastatteluissa esitettyjä argumentteja muissa tutkimuksissa esitettyihin havaintoihin. Samalla on tarkasteltu mahdollisuuksia saavuttaa ilmastolaille asetettuja tavoitteita lakia säätämättä. Varsinainen arviointityö tehtiin lakiehdotuksen valmistelun aikana ennen lakiehdotuksen lausuntokierrosta. Tulosten tarkastelussa on otettu huomioon ne muutokset, jotka tehtiin lakiehdotukseen lausuntokierroksen jälkeen. Ehdotetussa ilmastolaissa olisi suurelta osin kyse nykyisen käytännön muuttamisesta lakisääteiseksi. Keskeisimmät muutokset nykyiseen järjestelmään olisivat ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteen kirjaaminen lakiin sekä suunnittelu- ja raportointiprosessien aikatauluttaminen ja sääntely. Pitkän aikavälin tavoitetta lukuun ottamatta lakiehdotuksessa ei ole aineellisoikeudellisia säännöksiä. Ehdotuksessa annettaisiin osa työ- ja elinkeinoministeriön aiemmin hoitamista yhteensovittamistehtävistä ympäristöministeriölle. Ehdotetussa ratkaisussa kaksi eri ministeriötä olisi koordinointivastuussa asioista, jotka liittyvät sekä ilmasto- että energiapolitiikkaan. Koordinointitehtävien yhteensovittaminen on siten ratkaisevan tärkeää hallinnollisen sekavuuden välttämiseksi. Pitkän aikavälin päästövähennystavoitteen kirjaamisella lakiin olisi ensisijaisesti symbolinen merkitys. Se olisi selvä viesti kotimaan toimijoille ja kansainvälisille neuvotteluosapuolille Suomen tahdosta tehdä aktiivista ilmastopolitiikkaa. Ilmastolaki voisi vähentää avoimuudessa ja osallistamisessa esiintyvää vaihtelua eri suunnitteluprosesseissa. Nykytilaan verrattuna laki parantaisi laaja-alaisen ilmastopoliittisen osallistumisen edellytyksiä. Lakisääteinen selontekomenettely ja ilmastovuosikertomus varmistaisivat myös, että eduskunnalla olisi keinoja seurata ilmastopolitiikkaa ja vaikuttaa sen muotoutumiseen. Ilmastolailla olisi mahdollista vahvistaa ilmastopolitiikan tietoperustaa. Ilmastopaneelin aseman kirjaaminen lakiin toisi paneelille jatkuvuutta ja vahvistaisi sen asemaa. Ilmastopaneelin painoarvo ja vaikutusvalta ovat kuitenkin pitkälti riippuvaisia käytännön toteutuksesta: paneelin jäsenistön valinnasta, viestinnän onnistumisesta ja paneelin käyttöön asetettavista voimavaroista. Ehdotettu ilmastolaki ei mainittavasti lisäisi raportointitaakkaa nykytilaan verrattuna, mikäli raportointi toteutetaan joustavasti ja koordinoidusti EU:n ja kansainvälisten raportointien mukaisesti. Laki tarjoaisi sysäyksen ilmastopolitiikan raportoinnin kokonaisvaltaiselle kehittämiselle. Arvioinnin yleinen johtopäätös on, että ilmastolaki voisi edistää nykyisten ja tulevien ilmastotavoitteiden saavuttamista sillä edellytyksellä, että eri suunnittelujärjestelmien ja -käytäntöjen yhteensovittamisessa onnistutaan. Asetettujen tavoitteiden saavuttamista voitaisiin edistää myös ilman lakia. Vastaavien edistysaskelien saavuttamien edellyttäisi kuitenkin todennäköisesti suurempia erillisiä ponnistuksia, kuin mitä lain säätäminen ja toimeenpano vaatisi