Maakuntien ja kuntien yhteistyö ikääntyneiden ja erityisryhmien asumisessa ja asumispalveluissa

Maakuntien ja kuntien välinen yhteistyö tulee olemaan tärkeää ikääntyneiden ja erityisryhmiin kuuluvien ihmisten asumiseen liittyvissä kysymyksissä, sillä vastuu asumisesta ja asumispalveluista hajautuu eri tahoille sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyessä maakuntien järjestettäväksi. Kuntien toteuttamat asumi-sen ja yhdyskuntasuunnittelun tehtävät, sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ovat ratkaisevassa asemassa kotona asumisen tukemisessa sekä erilaisten tulevaisuuden asumismuotojen kehittämisessä. Selvitystyön tavoitteena oli tehdä ehdotuksia siitä, millaisia yhteistyömalleja maakuntien ja kuntien välille tulisi luoda. Ehdotusten muodostamiseksi kerättiin tietoja kyselyllä ja haastatteluilla nykyisestä yhteis-työstä ja yhteistyötarpeista kunnissa ja valituissa kuntayhtymissä sekä tehtiin kirjallisuuskatsaus ulko-maisten esimerkkien kartoittamiseksi. Tulevaisuuden yhteistyömalleja ideoitiin lisäksi eri hallinnonalojen asiantuntijoiden yhteisissä työpajoissa. Selvitystyön pohjalta muodostettiin yksitoista ehdotusta yhteistyölle. Tärkeimmiksi yhteistyön kehittämis-alueiksi tunnistettiin maakunnan ja kuntien yhteisen strategisen suunnittelun mahdollistavat yhteistyöra-kenteet sekä asumisessa että palveluissa, tarvelähtöinen ja tietoon pohjautuva palveluverkon suunnittelu sekä asiakastason yhteistyöprosessit asumisen ja asumisen tuen järjestämisessä. Valmiita maakunnan ja kuntien välisiä yhteistyömalleja on toistaiseksi vähän, mutta kuntien käyttämiä poikkihallinnollisen yh-teistyön toimintatapoja voidaan hyödyntää maakunnan laajuisen yhteistyön organisoinniss

HeMoHes - Parantavat ja modulaariset terveydenhuollon tilat

Terveyspalveluiden tarjonta muuttuu ammattilais- ja tuottajalähtöisestä kohti yksilöä tukevan ja parantavan ympäristön luomista lähelle asiakasta. Samalla monimutkaisia hoitoja keskitetään entistä suurempiin sairaalakeskuksiin. Hoitoympäristöjen ja tilojen suunnittelussa ja rakentamisessa ei ole riittävästi huomioitu henkilöstön näkemyksiä eikä joustoa näiden palveluita keskittävien ja hajauttavien tekijöiden välillä. Keskeinen ongelma ovat vanhanaikaiset ja joustamattomat tilaratkaisut. Investoinnit ovat monimutkaisia, kalliita, aikaa vieviä ja paikallisilla voimilla suunniteltuja ja rakennettuja vaikka terveydenhuolto pohjimmiltaan on samanlaista globaalisti. Projektin lähtökohtana oli selvittää moduuliratkaisujen mahdollisuuksia terveydenhuollon palveluiden paikkariippumattomampaan ja joustavampaan tuottamiseen. Modulaarisuuden avulla tilainvestoinnit voidaan osittaa kokonaisuuksiin, joiden suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa niihin erikoistuneet kansainväliset toimijat ja toimijaverkostot. Hankkeessa tunnistettiin useita eri malleja modulaarisuuden hyödyntämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon tilainvestoinneissa. Keskeistä on ensin tunnistaa ja määrittää hankkeen ja tilojen keskeiset tavoitteet, joihin innovatiivisilla suunnittelu- ja toteutusratkaisuilla pyritään. Tämän jälkeen voidaan päättää valittua tavoitetta edistävä modulaarisuutta hyödyntävä ratkaisutyyppi ja sitä tukevat menetelmät ja prosessit. Tutkimuksen mukaan modulaarisuudella voidaan tähdätä moniin eri tavoitteisiin, kuten tilojen muuntojoustavuuteen ja päivitettävyyteen, nopeaan aikatauluun, hyvään käytettävyyteen tai korkeaan rakentamisen laatuun. Näistä tavoitteista mm. sairaalahankkeissa keskeinen muuntojoustavuus ja nopea aikataulu jakautuvat edelleen tarkempiin tavoitteisiin, joihin tulee soveltaa erityyppisiä modulaarisia ratkaisuja

Circular Economy in the Real Estate Sector - a review

Only very recently has the concept of circular economy gained momentum in the public sphere, and inspired consequent research. Within the field of built environment, the debate is even more nascent. This study aims at developing the definition of circular economy specifically for the purposes of the real estate sector. A definition of circular economy in real estate, is derived from the results of a systematic literature review. The systematic database search returned altogether 144 articles, of which83 were found relevant to the review. Notably, all articles date from 2016-2019, confirming the novelty of the research area. The majority of the articles discuss the use of salvaged or recycled building materials in new construction, or building material banks (also referred to as urban mining). Moreover, approximately one quarter of the articles consider circularity on the city scale, leaning towards the disciplines of urban metabolism and industrial ecology. Interestingly, the existingbuilding scale, which is most relevant to the real estate sector, is the focus of only 15 scientific articles at the time of the review. An additional few articles discuss the built environment holistically, and provide insight on all three aforementioned scales. The definition of circular economy in the real estate sector is developed based on the articles from the last two categories. To the best of the author’s knowledge, this is the first explicit definition of circular economy in the context of the real estate sector. Based on the review, despite recent advancements in literature, much more research is needed about the transition to a circular economy on the scale of existing buildings. Therefore, the study also outlines a future research agenda, focusing on implications to the real estate management profession

Ilmastonmuutoksen hallinta suomalaisessa kaupunkiasumisessa

Anthropogenic climate change is one of the most severe environmental challenges facing the planet today, and it is certainly one of the most debated. The built environment is a known major culprit, and cities as consumption centers account for a large share of the world’s consumption-based carbon footprint. It may well be argued that urban communities are at the very core of the climate change problem. The five individual studies included in the dissertation provide an understanding of the most significant urban activities generating GHG emissions, and the potential of different actions and actors to mitigate them. The research was conducted on three different scales addressing the issue from the viewpoint of individual city dwellers, urban housing companies, and finally, cities. For an individual city dweller, some 40% of the carbon footprint was found to derive from housing related activities, indicating a need to further study the impact of urban housing. The results on the housing company scale showed that, in the context of multi-family housing, occupant behavior has only limited influence on the overall energy consumption and consequent carbon footprint. Instead, housing managers who are responsible for the most significant source of GHG emissions, the heating system, appeared more influential. It was further discovered that housing managers’ attitudes and practices differ, and that the differences affect the carbon footprint. The dissertation argues that the social constructiveness of the climate change issue should be acknowledged and considered in planning for mitigation action. More attention should be paid to the management and motivation of individuals, particularly on the housing manager and individual city dweller level. On the policy maker level, while ensuring prompt action, a vigorous attempt to establish the true effects of the action should be maintained. The research concludes that no single action or actor will suffice in mitigating the climatechange impact of urban communities. Within the context of urban communities, it would be of essence to improve interaction between the three studies scales (Individual – HousingCompany – City). This would in turn require enhancing communication between the threeidentified decision makers (City Dweller – Manager – Policy maker) acting on said scales.Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on yksi aikamme suurimmista jakiistanalaisimmista ympäristöongelmista. Vaikka haaste on globaali, paikalliset toimet ovat välttämättömiä. Rakennettu ympäristö, erityisesti kaupungit kulutuskeskittyminä ovat ilmastonmuutoksen torjunnassa keskeisessä roolissa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää mahdollisuuksiailmastonmuutoksen torjuntaan kaupunkimaisessa ympäristössä. Tutkimuksessa tarkasteltiin tapaustutkimuksin kolmea eri kaupunkiympäristön tasoa: yksittäistä asukasta, taloyhtiötä ja kaupunkia. Tutkimuksessa on hyödynnetty ja kehitetty hybridi-pohjaista elinkaarilaskentamenetelmää hiilijalanjälkien mitallistamiseen. Lisäksi tutkimuksessa on käytetty laadullista aineistoa, kuten tapaustutkimuskohteina olleiden taloyhtiöiden isännöitsijöiden haastatteluja. Tutkimuksessa nousi esiin, että ilmastonmuutoksen sosiaalinen ulottuvuus tulisi ottaa huomioon torjuntatoimia suunnitellessa. Etenkin taloyhtiöissä tulisi kiinnittää enemmän huomiota yksittäisten toimijoiden, kuten isännöitsijöiden johtamiseen ja motivointiin. Kaupungin päättävällä tasolla tulisi varmistaa, että vaikka lyhyen aikavälin tavoitteet pakottavat nopeaan toimintaan, tulisi toimien todelliset ilmastovaikutukset ensin selvittää. Tutkimus osoittaa myös, etteivät kaupunkien nykyiset ilmastonmuutosstrategiat sovellu lyhyen tähtäimen tavoitteiden saavuttamiseen. Tutkimuksen johtopäätös on, ettei yksikään toimija tai toimi ole yksinään riittävä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Lisäksi vaikuttaa siltä, että esteet tehokkaalle torjunnalle liittyvät enemmän toimijoiden ja toimien ohjaamiseen, kuin teknologisiin rajoituksiin. Kaupunkiympäristön eri tasojen toimijat omaavat vaihtelevantasoista tietoa ja ilmasto-osaamista. Niin yksityistä kulutusta, isännöintikäytäntöjä kuin kaupunkitason päätöksentekoakin tulisi ohjata ilmastonmuutoksen kannalta kestävämpään suuntaan, esimerkiksi tarjoamalla luotettavaa tietoa eri toimien ilmastovaikutuksista helposti ymmärrettävässä muodossa

What the Future Holds – a Study on the Environmental Pressure Affecting the Real Estate Market

Over the past few years, environmental sustainability as a whole has gained significantly more attention globally, and the connection between sustainability and the built environment has been made clear. The built environment is now more widely known to have major implications on both climate change, and resource use. This study draws on a previous study, which identified environmental pressure as one of the key future forces of change in the real estate market. The findings of the earlier study are re-visited to establish which of the expected outcomes have realized, which have proved to be irrelevant, and which might still occur in the future.Future studies employ a number of different tools and methods to forecast the future. This study first utilizes a method called environmental scanning to reveal the forces through which the environmental pressure shapes the current real estate market. Following the environmental scanning, the possible impacts of the forces are identified and their causal relationships are structured with the help of a method called the futures wheel. The futures wheel is a qualitative method based on expert opinions, and resembles structural brainstorming. The results of the future wheels are complemented utilising expert interviews. The results are analysed to verify the potential future impacts of those forces, and to finally arrive to a consensus about the most probable future impacts of the forces as currently foreseen.The study finds that while the future views have developed from the earlier study, few key issues remain. More specifically, the presumed primary sustainability influences are still related to the rise in demand of green buildings, and the existing density paradigm in urban planning. Another important finding is that, not all identified influences derive from environmental pressure, but stem from other major forces of change, such as urbanisation or digitalisation.The study offers insight into potential future pathways in the field of sustainable real estate. Most importantly, the study design enables attaining a holistic view of the possible impacts to the real estate market, as the combined methods reveal the complex relationships and even indirect impacts that could otherwise go unnoticed

The development path of an academic co-working space on campus - Case Energy Garage

Over the past few years, shared spaces for students, entrepreneurs and faculty have become popular on university campuses. This study aims at increasing understanding on how a new co-working space is developed on campus, and what the different stakeholders’ roles are in the development process. The single case study is a recently emerged ‘learning, networking, and innovation platform’ for energy, named the Energy Garage. The Energy Garage is available to all university students, faculty, and businesses with an interest in energy related topics. Using archived material and interviews with key stakeholders, the study analyses the development path of the Energy Garage, placing special focus on the role of students during the different phases. The study finds that, while the initiative for Energy Garage came from faculty, students have successfully been given a major role in the planning and operational management of the space. The findings provide an insight into other similar initiatives, which continue to gainpopularity on university campuses.Peer reviewe