The most important quality criteria of some home-grown black-currant varieties III. Aroma number, organoleptic evaluation, and degree of ripeness

A study has been made of the quality properties of 12 home-grown varieties of black-currant. Samples were obtained from six localities over a period of three years. The properties studied consisted of the aroma number, the organoleptic evaluation, and the degree of ripeness. As regards aroma number, great variations were noted between the samples. The influence of variety was rather slight. In general, the aroma numbers were higher when the summer was cool and the growing locality more to the north, probably by reason of the losses of volatile reducing substances at higher temperatures. The utility of the aroma number in characterization of quality seems limited in scope. Smell and taste were taken as the main criteria in the organoleptic evaluation. The differences between the varieties were not very great, but in any event a relatively consistent sequence was discovered. Consideration is given to some factors which influence organoleptic properties. The degree of ripeness of the samples, and the effect of this factor on the quality properties, were studied. The degree of ripeness displays a correlation with the corresponding effective temperature totals. Here, the effect of the ripeness factor on the results was only slight, as unripe berries were removed from the samples before analysis. However, some effect may have remained, to some degree influencing the colour strength, but the organoleptic properties to a lesser degree

A study of products for diabetics and weight-watchers found on the Finnish market

A Finnországban kapható diabetikus és kalóriában szegény élelmiszeripari termékekből vett 61 minta vizsgálata kémiai elemzésből (a nedvesség-, hamu-, fehérje-, zsir- és cukortartalom meghatározásából) és a kalóriatartalom kiszámításából állt, ezenkívül érzékszervi vizsgálatot végeztettek egy 8 —11 tagú testülettel. A kémiai elemzés értékei megegyeztek a címkéken közölt adatokkal, csak a zsírtartalomban mutatkozott némi eltérés. A cukorbetegek részére készült tejfagylalt kalóriatartalma a közönséges fagylalt kalóriatartalmának 2/3-a volt, tehát kalóriában szegénynek minősül. A szorbittal készült gyümölcspuddingporok viszont nagy kalóriatartalmúak voltak, ezért nem minősíthetők kalóriában. szegény termékeknek. Végül rövid áttekintést adnak a diétás készítményekre vonatkozó finn jogszabályokról. A mesterséges édesítőszerek mennyiségét a címkén meg kell adni. Túlnyomó részben szorbitot használnak a termékekben. Vizsgálataik szerint a termékválaszték kielégítő, a termékek minősége jó. Die Untersuchung von 61 aus den in Finnland zur Verfügung stehenden diabetischen und kalorienarmen Lebensmittelprodukten genommenen Mustern bestand aus einer chemischen Analyse (Bestimmung des Gehaltes an Wasser, Protein, Fett und Zucker) und aus der Berechnung des Kaloriengehaltes. Ausserdem wurde eine sensorische Bewertung durch ein Sachverständigergremium von 8 —11 Personen durchgeführt. Die Angaben der chemischen Analyse stimmten mit den auf den Etiketten angeführten Werten gut überein, obwohl sich eine geringe Abweichung in dem Fettgehalt meldete. Der Kaloriengehalt des Milcheises betrug 2/3 des Kaloriengehaltes des gewöhnlichen Eises, daher ist es als kalorienarmes Produkt anzusehen. Die mit Sorbit hergestellten Fruchtpuddingpulverwiesen dagegen einen hohen Kaloriegehalt auf, und sind so keine kalorienarme Produkte. Schliesslich wird eine kurze Überischt über die finnischen Rechtsnormen bezüglich diätetische Produkte gegeben. Die Menge der synthetischen Süssmittel muss man auf der Etikette angeben. Für diesen Zweck verwendet man meistens Sorbit. Nach den Untersuchungen ist das Produktsortiment befriedigend und die Qualität der Produkte gut. On a effectué l’analyse chimique de 61 produits sélectionnes parmi les denrées diabétiques et de faibles calories en vente en Finlande. L’analyse chimique comprenait la determination des teneurs respectives en humidité, cendres, protéines, graisses et sucre et la calcul de la teneur en calories. A part de sela on a effectué l’analyse sensorique ä l’aide de 8 ä 11 arbitres. Les valeurs obtenues par l’analyse chimique étaient identiques avec celles qui figuraient sur les etiquettes. On n’a observé de déviations mineures que chez la teneur en graisses. La teneur en calories de la glace au Iáit préparée pour les diabétiques ne montait qu’á 2/3 de la valeur normale, ce produit était dinc faible de calories. Les poudres des poudings á fruits préparées ä la sorbite se montraient, par contre, d’une teneur élevée en calories et ne pouvaient étre, qualifiés, par conséquent, comine produits de faibles calories. Enfin on passe en revue briévement les régies juiidiques adoptées en Finlande par rapport aux denrées diététiques. II est de rigeur d’indiquer la quantité des édulcorants artificiels sur l’étiquette. Dans la plupart des produits in utilise de la sorbite. Selon les examens des auteurs le choix des produits est satisfaisant et leur qualité est bonne

Avomaakurkkujen pektolyyttisistä muutoksista korjuukauden aikana

Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään avomaankurkun pektiinin ja pektolyyttisten entsyymiaktiivisuuksien muutoksia kurkun kasvun aikana sekä näiden suhdetta konsistenssiin. Mittauksia suoritettiin kahden satokauden eri kokoisista Superb OE kurkuista sekä suppeammin kuudesta muusta avomaankurkkulajikkeesta. Näytteistä määritettiin kokonaiskuiva-aine, pektiinipitoisuus sekä esteröitymisaste, pektiinimetylesteraasiaktiivisuus, polygalakturonaasia inhiboiva vaikutus sekä kiinteys. Selvimmät todetut muutokset olivat metylesteraasiaktiivisuuden ja kiinteyden aleneminen kurkun koon kasvaessa. Polygalakturonaasia inhiboiva vaikutus vaihteli melkoisesti eri lajikkeilla, mutta sen kasvukautiset muutokset olivat vähäisiä. Olosuhteiltaan toisistaan poikenneet satokaudet heijastuivat myös näytteiden tutkittuun koostumukseen. Tutkittujen entsyymiaktiivisuuksien sekä inhibition osuus kurkkusäilykkeiden pehmenemisessä arvioidaan tutkimuksen perusteella vähäiseksi

Tutkimuksia salaatin, tomaatin ja porkkanan sisäisestä laadusta markkinoinnin aikana

Kasviksien sisäiseen laatuun kuuluvat aistinvaraisesti todettavat ominaisuudet ja ravintoarvo sekä turvallisuustekijät. Tässä tutkimuksessa on tutkittu eräiden sisäistä laatua mittaavien menetelmien käyttökelpoisuutta. Näitä menetelmiä on käytetty sitten markkinoilla olevien kasviksien laadun arvioimiseen. Tutkimuskohteena oli kolme kasvista: salaatti, tomaatti ja porkkana. Kasvikset saatiin tukkuliikkeiltä; joitakin näytteitä hankittiin vähittäiskaupasta tai torilta. Aineisto oli pääasiallisesti kotimaista, vain pieni osa ulkomaista alkuperää. Pääsarjaan kuului tukkukaupan näytteitä kaikista kolmesta kasviksesta 6 kertaa vuoden aikana. Tomaatin laatua tutkittiin lisäksi torilta hankitulla eri hintaisella tavaralla. Varastointikokeita suoritettiin salaatilla ja tomaatilla. Laadun arvioinnissa käytettiin aistinvaraista arvostelua (pistearvostelumenetelmä); tutkitut laatuominaisuudet olivat maku, haju, rakenne ja ulkonäkö. Lisäksi arvioitiin laatuluokka. Analyyttisinä kriteereinä olivat liukoinen kuiva-aine, happopitoisuus, askorbiinihappo sekä nitraattipitoisuus, toisinaan myös painohäviö ja kauppakunnostustappio. Aistinvarainen arvostelu soveltui parhaiten sisäisen laadun arvioimiseen. Enimmäkseen laatuluokan kaupallinen arviointi sopi yhteen aistinvaraisesti todettavien ominaisuuksien kanssa, mutta toisinaan todettiin kitkerää makua tai muuta virhemakua. Nitraattipitoisuudessa todettiin suuria vaihteluita, jotka olivat laatuluokituksesta riippumattomia. Muut kokeillut menetelmät soveltuvat huonommin sisäisen laadun mittaamiseen; niihin voivat vaikuttaa monet eri tekijät. Nyt kokeillut menetelmät voivat olla hyödyksi markkinoitavien kasviksien laatua parannettaessa

Experiments on the cultivation of dandelion for salad use: l Study of cultivation methods and their influence on yield and sensory quality

Cultivation of mild-tasting dandelion types for salad use has been studied as one part of an investigation aimed at evaluation the possible uses of dandelion. Eleven Finnish agamospecies were compared with two middle-European varieties, ’Vollherziger, verbesserter’ and ’Vertde Montmagny’in regard to preferred methods of cultivation as well as to yield level and quality properties. Further, suitability and effects of the culturing methods were studied, the main variables being level of fertilization and use of various coverings to bleach the rosettes. Of the cultivation properties, particularly the earliness, flowering, winter hardiness, vigour of growth and resistance against diseases and pests were considered. The yields in spring varied between about 50 and 150 kg/are. When growth was in light the bitterness of all the agamospecies and varieties studied was only slight and when effective covering was used bitterness was in significant. The sensory quality varied somewhat depending on the agamospecies or variety and method of cultivation, being at best very good and at worst satisfactory. In the conditions studied, the higher level of fertilization was too high. The single black film, the black fibre cloth and thick bark humus layer were all suitable coverings. Though they decreased the yield (at least when calculated as dry matter), the coverings improved the taste and texture of the rosettes. With film and fibre cloth, rosettes were somewhat more greenish and yields better than with bark humus. The humus also made the rosettes more succulent and crisp, so that the texture was improved. This method is laborious, however, and better suited for home gardening than commercial cultivation. Of the agamospecies and varieties studied, the best for cultivation in light were Taraxacum hemicyclum, T. lanyphyllum, ’Vollherziger verbesserter’ and ’Vert de Montmagny. For cultivation under covering the best were ’Vert de Montmagny’, T. hemicyclum and T. pallidipes

Quality properties of caraway seed from various sources

A köménymag minőségi értékelésére alkalmas módszereket tanulmányozták különböző forrásokból származó 11 minta: külföldi és finn kereskedelmi minták és vadon termett finn minták alapján. A vizsgálati módszerek felölelték a szennyezésekre vonatkozó előzetes szemlét a külső megjelenés alapján a zamat és a nagyság, a súlyveszteség (nedvességtartalom), a hamu és a savban oldhatatlan hamu, az illóolaj-tartalom meghatározását és az illóolajban a karvon és limonén tartalom meghatározását gázkromatográfiával. Ezenkívül érzékszervi módszerekkel értékelték az illatok küszöbértékeit és a zamatanyagok jellegét. Tárgyalják ezeknek a módszereknek a használhatóságát. A vadon termett köménymagmintákban az illóolaj-tartalom kifejezetten nagyobb volt, mint az egyéb mintákban. A vadon termett magminták illatküszöbei azonban csak átlagosak voltak. A régi mintákban a zamatveszteség nem volt határozott, és a zamatanyagok jellege élesebben kömény típusú volt, mint a frissebb mintákban. Tárgyalják továbbá a vad kömény termesztési lehetőségeit Finnországban. Auf Grund 11 Muster unterschiedlicher Herkunft: und zwar auf Grund ausländischer und finnischer kommerziellen Muster und wild gewachsenen finnischen Muster wurden Methoden studiert, die zur Qualitätsbewertung von Kümmelkörnern geeignet sind. Die Untersuchungsmethoden umfassten eine vorangehende Besichtigung bezüglich der Verunreinigungen auf Grund der äusseren Erscheinung, ferner die Bestimmung des Aromas und der Grösse, des Gewichtsverlustes (Feuchtigkeitsgehaltes), des Äschegehaltes und der Menge der in Säure unlöslichen Asche, die Bestimmung des ätherischen Ölgehaltes und des Gehaltes and Carvon und Limonen in ätherischen Öl durch Gaschromatographie. Ausserdem wurden die Schwellenwerte des Geruchs und der Charakter der Aromatoffe mittels sensorischen Methoden bewertet. Die Verwendbarkeit dieser Methoden wird besprochen. In den wild gewachsenen Kiimmelkörnermustern war der Gehalt an ätherischem öl ausgesprochen höher als in den übrigen Mustern. Die Schwellenwerte des Geruchs waren jedoch in den Mustern der wild gewachsenen Kümmelkörner nur durchschnittlich. In den älteren Mustern war der Aromaverlust nicht ausdrücklich, und der Charakter der Aromastoffe wies einen schärferen Kümmeltyp auf, als in den frischeren Mustern. Ferner werden die Anbaumöglichkeiten des wilden Kümmels in Finnland erörtert

Anvisning om åtgärder vid botulism

Anvisningen innehåller en beskrivning av epidemiologiska åtgärder med vilka man snabbt kan identifiera personer som insjuknat i botulism och förebygga en eventuell epidemi. Syftet är att förenhetliga hälso- och sjukvårdens rutiner för hantering av misstänkta fall av botulism. Anvisningen riktar sig till bl.a. läkare och sjukskötare som ansvarar för smittskyddsfrågor vid hälsovårdscentralerna, enheter med ansvar för den regionala smittskyddsverksamheten och livsmedelstillsynen samt laboratorier för klinisk mikrobiologi

Toimenpideohje botulismitapausten varalta

Tämä ohje antaa tietoa epidemiologisista toimenpiteistä, joilla voidaan todeta nopeasti botulismiin sairastuneet henkilöt ja ehkäistä mahdollisen epidemian leviäminen. Tavoitteena on yhdenmukaistaa terveydenhuollon toimenpidekäytäntöjä botulismiepäilytapausten yhteydessä. Ohje on tarkoitettu mm. terveyskeskusten tartuntataudeista vastaavien lääkärien ja hoitajien ja alueellisesta tartuntatautien torjunnasta ja elintarvikevalvonnasta vastaavien yksiköiden ja kliinisten mikrobiologian laboratorioiden käyttöön