Kunnan kriisijohtaminen ja varautuminen laajamittaiseen maahantuloon - esimerkkinä Ukrainan pakolaiskriisi

Ukrainan sodan seurauksena Suomeen saapui vuoden 2022 aikana kymmeniä tuhansia tilapäistä suojelua hakevia ukrainalaisia pakolaisia. Vaikka suomalaisilla kunnilla ei ollut velvoitetta vastaanottaa ja majoittaa pakolaisia, monissa kunnissa oli laaja tuki niin poliitikkojen, viranhaltijoiden kuin kuntalaisten toimesta auttaa ukrainalaisia. Kunnat lähtivätkin nopeasti vastaanottamaan ja majoittamaan ukrainalaisia sodan syttymisen jälkeen. Maahanmuuttoviraston valmistelema väliaikainen kuntamalli mahdollisti lopulta sen, että kunnat saivat korvausta pakolaisille järjestämistään palveluista. Kunnille syntyi auttamishalun ja väliaikaisen kuntamallin myötä tärkeä vastaanotto- ja koordinointirooli pakolaisista. Kunnat olivat palveluiden järjestämisen ohella tärkeä ruohonjuuritason viranomainen, jonka puoleen pakolaiset pystyivät kääntymään. Tutkielman tutkimustehtävänä oli selvittää, miten kunnissa on varauduttu laajamittaiseen maahantuloon kriisijohtamisen näkökulmasta. Tutkimustehtävän alakysymyksiä olivat puolestaan se, miten kuntien valmiussuunnittelussa on varauduttu maahanmuuton riskeihin, millainen kriisijohtamisen malli kunnissa on käytössä ja miten kunnat kokevat selviytyneensä pakolaisten vastaanottamisessa ja koordinoinnissa. Keskeisen teoreettisen näkökulman muodosti Mitroffin viisivaiheinen kriisijohtamisen malli sekä kriisijohtamisen teoreettiset kehykset. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja tutkittavana ilmiönä oli pienten ja keskikokoisten pirkanmaalaisten kuntien valmiussuunnittelu ja kriisijohtaminen Ukrainan pakolaiskriisissä. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluina. Tutkimusta varten haastateltiin pienten ja keskikoisten kuntien viranhaltijoita, jotka olivat olleet vastuussa kunnan valmiussuunnittelusta ja pakolaiskriisin aikaisesta johtamisesta. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysina. Tutkimuksen näkökulmasta kunnilla on ollut hyvät valmiudet johtaa pakolaiskriisiä ja vastaanottaa pakolaisia. Keskeisiä tutkimustuloksia ovat seuraavat seikat. Ensinnäkin, monien kuntien yleisluonteisissa valmiussuunnitelmissa laajamittaista maahantuloa ei ole määritelty merkittäväksi uhaksi. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että valmiussuunnitelmat laaditaan vastaamaan käytännössä erilaisiin kriisitilanteisiin. Toiseksi, kriisijohtamisen osalta kuntien yleisluonteiset valmiussuunnitelmat eivät ole antaneet täysin valmiita suunnitelmia siitä, miten tulisi toimia. Kunnat ovat sen tähden joutuneet soveltamaan olemassa olevia suunnitelmia tilanteen edellyttämällä tavalla. Kolmanneksi, haastateltujen kuntien edustajat ovat kokeneet kuntien onnistuneen erityisesti nopeassa reagoinnissa, johtamisessa ja pakolaisten kotouttamisessa. Haasteiksi kriisinaikaisen johtamisen osalta ovat muodostuneet alkuvaiheen epätietoisuus ja informaation vähäisyys sekä mukana olevien toimijoiden tehtävänjakoon liittyvät epäselvyydet. Kokonaisuutta ajatellen voidaan kuitenkin todeta, että suomalaiset kunnat ovat onnistuneet pakolaiskriisin hoitamisessa ja ukrainalaisten kotouttamisessa tavoitteidensa mukaisesti. Olisi tärkeää myös tarkastella varautumista ja kriisijohtamista tulevaisuudessa maakunnallisella tasolla

Tutkimus tehostaa suojelutoimia: yhteenveto Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelman vaikuttavuudesta

Non peer reviewe

Application of the Red List Index as an indicator of habitat change

For the first time ever, the International Union for Conservation of Nature Red List Index for habitat types was calculated for an entire country, Finland. The RLIs were based on species threat assessments from 2000 and 2010 and included habitat definitions for all 10,131 species of 12 organism groups. The RLIs were bootstrapped to track statistically significant changes. The RLI changes of species grouped by habitats were negative for all habitat types except for forests and rural biotopes which showed a stable trend. Trends of beetles and true bugs were positive in rural and forest habitats. Other 16 observed trends of species group and habitat combinations were negative. Several trends observed were in accordance with studies focusing on particular taxa and habitats, and drivers for their change. This study demonstrates the usefulness of the RLI as a tool for observing habitat change based on species threat assessment data.Peer reviewe

Nicotinamide riboside improves muscle mitochondrial biogenesis, satellite cell differentiation, and gut microbiota in a twin study

Nicotinamide adenine dinucleotide (NAD(+)) precursor nicotinamide riboside (NR) has emerged as a promising compound to improve obesity-associated mitochondrial dysfunction and metabolic syndrome in mice. However, most short-term clinical trials conducted so far have not reported positive outcomes. Therefore, we aimed to determine whether long-term NR supplementation boosts mitochondrial biogenesis and metabolic health in humans. Twenty body mass index (BMI)- discordant monozygotic twin pairs were supplemented with an escalating dose of NR (250 to 1000 mg/day) for 5 months. NR improved systemic NAD(+) metabolism, muscle mitochondrial number, myoblast differentiation, and gut microbiota composition in both cotwins. NR also showed a capacity to modulate epigenetic control of gene expression in muscle and adipose tissue in both cotwins. However, NR did not ameliorate adiposity or metabolic health. Overall, our results suggest that NR acts as a potent modifier of NAD(+) metabolism, muscle mitochondrial biogenesis and stem cell function, gut microbiota, and DNA methylation in humans irrespective of BMI.Peer reviewe

The ACROBAT 2022 Challenge: Automatic Registration Of Breast Cancer Tissue

The alignment of tissue between histopathological whole-slide-images (WSI) is crucial for research and clinical applications. Advances in computing, deep learning, and availability of large WSI datasets have revolutionised WSI analysis. Therefore, the current state-of-the-art in WSI registration is unclear. To address this, we conducted the ACROBAT challenge, based on the largest WSI registration dataset to date, including 4,212 WSIs from 1,152 breast cancer patients. The challenge objective was to align WSIs of tissue that was stained with routine diagnostic immunohistochemistry to its H&E-stained counterpart. We compare the performance of eight WSI registration algorithms, including an investigation of the impact of different WSI properties and clinical covariates. We find that conceptually distinct WSI registration methods can lead to highly accurate registration performances and identify covariates that impact performances across methods. These results establish the current state-of-the-art in WSI registration and guide researchers in selecting and developing methods

Sytokeratiini 5:n ja tamoksifeeniresistenssin yhteys hormonireseptoripositiivisessa rintasyövässä

Rintasyöpä on nykyisin maailman diagnosoiduin syöpä ja suurin syöpäkuolleisuuden aiheuttaja naisilla. Noin kolme neljäsosaa rintasyövistä on estrogeenireseptoripositiivisia. Hoitona hormonireseptoripositiiviseen rintasyöpään käytetäänkin leikkauksen, sädehoidon ja kemoterapian lisäksi hormonaalista lääkehoitoa. Hormonaalisena hoitona käytetään antiestrogeeni tamoksifeenia tai estrogeenituotantoa estäviä aromataasin estäjiä ja hoito kestää yleensä 5–10 vuotta. Noin puolet rintasyövistä kehittää kuitenkin resistenssiä hormonaalisia hoitoja kohtaan. Resistenssin taustalla uskotaan olevan useita erilaisia mekanismeja ja se on merkittävä ongelma hormonaalisen hoidon laajan käytön, sekä merkkiaineiden ja korvaavien hoitojen puutteen vuoksi. Tutkimuksessa tutkittiin sytokeratiini 5:n yhteyttä tamoksifeeniresistenssiin. Aineistona oli 104 hormonireseptoripositiivista rintasyöpäkudosnäytettä, joiden sytokeratiinivärjäystulos yhdistettiin kerättyyn dataan potilastietojärjestelmästä. Tietoa kerättiin retrospektiivisesti rintasyövän diagnosoinnista eteenpäin ja seuranta-aika oli 6 vuotta. Päätetapahtumana oli rintasyövän uusiutuminen paikallisesti tai etäpesäke muualla kehossa. Tutkimuksessa tilastollisesti merkittävänä tekijänä rintasyövän uusiutumisen kannalta oli sädehoito, sekä kainalon imusolmukelevinneisyys. Saatu sädehoito vähensi riskiä, kun taas puolestaan laaja imusolmukelevinneisyys lisäsi riskiä taudin uusiutumiselle. Sytokeratiini 5 -positiivisuudella ei ollut vaikutusta rintasyövän uusiutumiseen yleisesti, eikä myöskään tamoksifeenihoidon yhteydessä

Kunnan ennakoiva kriisijohtaminen ja valmiussuunnittelu : Mitkä ovat keskisuuren kunnan vahvuudet ja heikkoudet kriiseihin varautumisessa?

Kuntien tehtävien määrä on vuosien saatossa monipuolistunut. Kuntien keskeisimpiin tehtäviin kuuluu järjestää ja ylläpitää kuntalaisten peruspalveluita sekä huolehtia kuntalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Erilaiset poikkeus- ja häiriötilanteet ovat vaikeuttaneet kuntalaisille kuuluvien peruspalveluiden turvaamista sekä paljastaneet kuntaorganisaatiossa vallitsevia ongelmakohtia. Ajankohtainen koronakriisi on hankaloittanut esimerkiksi terveyspalveluiden saatavuutta ja siten heikentänyt monen kuntalaisen hyvinvointia. Kuntien tarkoituksena onkin yhdessä alue- ja valtiohallinnon kanssa varautua erilaisia poikkeustilanteita varten valmiussuunnittelun keinoin. Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää, miten keskikoisessa kunnassa varaudutaan kriisitilanteita varten ennakoivan kriisijohtamisen ja valmiussuunnittelun keinoin. Tutkimuksen tärkeitä alakysymyksiä ovat puolestaan, millaisia vahvuuksia ja heikkouksia keskikokoisilla kunnilla on varautumisen suhteen, sekä se, voidaanko yhteisöllisyyttä hyödyntää voimavarana valmiussuunnittelussa. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksen muodossa. Tutkittavana ilmiönä oli pirkanmaalaisen keskikoisen kunnan valmiussuunnittelu siihen liittyvä ennakoiva kriisijohtaminen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluina, jossa haastateltavilta kysyttiin kysymyksiä tutkielman keskeisimmistä aiheista. Haastateltaviksi valikoitiin henkilöitä, jotka olivat olleet mukana kunnan valmiussuunnittelun valmisteluprosessissa alusta lähtien. Aineiston analyysi toteutettiin puolestaan teoriaohjaavana sisällönanalyysina, jossa kerättyä aineistoa peilattiin olemassa olevaan teoriaan. Keskeisin tutkimustulos on ensinnäkin se, että keskikoinen kunta pystyy varautumaan kriisitilanteita varten monipuolisesti valmiussuunnittelun eri keinoin. Haasteita varautumiseen aiheuttaa kuitenkin kriisien laaja ja monipuolinen kirjo. Haastateltavat kokivat, että kyseisen kunnan suurin vahvuus varautumisessa on toimiva kuntaorganisaatio, joka mahdollistaa kunnan sujuvan toiminnan myös poikkeus- ja häiriötilanteissa. Haasteeksi varautumisessa koettiin puolestaan yhteistyö eri toimijoiden kanssa. Ongelmat ovat johtuneet erityisesti toimijoiden erilaisista toiminta- ja ajattelutavoista kriisitilanteessa. Saadun aineiston valossa kolmas keskeinen tutkimustulos koskettaa yhteisöllisyyden merkitystä. Haastateltavien mukaan keskikoisessa kunnassa yhteisöllisyyttä voidaan hyödyntää varautumisessa esimerkiksi kriisien ennaltaehkäisyn ja kriisisignaalien tunnistamisen kautta. Kokoavasti voidaan todeta, että keskikokoisen kunnan tulisi valmiussuunnittelussaan panostaa erityisesti yhteistyön syventämiseen ja kuntalaisten laajempaan huomioimiseen. Mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe olisi esimerkiksi se, kuinka kuntaorganisaatio voi omalla toiminnallaan vaikuttaa yhteisöllisyyden muodostumiseen kunnassa

"Se lohduttaa, kun antaa halin.": Toiminnallinen kehittämistyö lapsen sosioemotionaalisten taitojen tukemiseksi.

Suomalaisella varhaiskasvatuksella voidaan nähdä olevan erityinen yhteiskunnallinen, ennaltaehkäisevä tehtävä. Varhaiskasvatuslaissa varhaiskasvatuksen tehtäväksi on määritelty yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumisen edistäminen, sekä syrjäytymisen ehkäisy. Vuoden 2018 varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaan lapsen tunnetaitoja tulee tukea ja kehittää turvallisessa ja kannustavassa kasvuympäristössä. Varhaiskasvatuksessa toteutetulla tunnekasvatuksella pystytään ehkäisemään lasten sosioemotionaalisten ongelmien syntymistä, kasaantumista ja moniongelmaistumista. Sosioemotionaalisten vaikeuksien on todettu vaikuttavan heikentävästi mm. koulumenestykseen, elämänhallintaan, sosiaalisiin suhteisiin, työllisyyteen, yhteiskunnalliseen osallisuuteen ja jopa terveyteen. Varhaiskasvatusikäisten lasten kehitys on altis erilaisille vaikutteille ja juuri siksi varhaiskasvatuksen pedagogiikalla voidaan nähdä olevan erityinen merkitys ja vaikuttamisen mahdollisuus lapsen myönteisen kehityksen tukemisessa. Tunnekasvatuksen toteuttaminen jää varhaiskasvatuksen opettajien vastuulle, joten opinnäytetyömme avulla pyrimme myös antamaan vaihtoehtoisen mallin siihen, kuinka tunnekasvatusta olisi mahdollista toteuttaa erilaisia draamamenetelmiä hyödyntäen. Opinnäytetyömme oli toiminnallinen kehittämistyö ja sen tilaajana toimi Kuopion kaupungin Minnan päiväkoti. Kehittämistyömme tavoitteena oli tukea lasten sosioemotionaalisten taitojen harjoittelemista. Suunnittelimme ja toteutimme kehittämistyönä kolme pedagogista tunnekasvatustuokiota, jotka suunnattiin 3-5-vuotiaille lapsille. Tunnetuokioissa hyödynsimme draamakasvatuksellisia harjoitteita sekä tunnekorttityöskentelyä. Kehittämistyömme eteni Salosen (2013) kehitysprosessivaiheistusta mukaillen. Kehitystyöllemme asetettuja tavoitteita arvioimme sekä osallistuvan havainnoinnin, työntekijäpalautteen, sekä lapsilta saadun palautteen avulla. Kehittämistyön teoreettinen tausta rakentui sosioemotionaalisen kehityksen tavoitteista varhaislapsuudessa ja kehittämistyö toteutettiin tunnekasvatuksen ja draamakasvatuksen ohjausmenetelmillä päiväkotiryhmässä.Abstract Finnish early childhood education can be seen as having a special social, preventive role. The Early Childhood Education and Care Act defines the role of early childhood education and care as the promotion of equality as well as the prevention of social exclusion. According to the 2018 national curriculum for early childhood education and care, the child's emotional skills should be supported and developed in a safe and supportive environment. Emotional education in early childhood education and care can prevent the emergence and accumulation of socio-emotional problems. Socio-emotional difficulties have been discovered to have a debilitating effect on e.g. school success, life management, social relationships, employment, social inclusion and even health. Child’s early childhood development is susceptible to various influences, and that is why early childhood education can be seen as having a special meaning and influence in supporting a child's positive development. Early childhood education and care teachers haves the responsibility to implement emotional education, so this thesis also aims to provide an alternative model of how emotional education can be implemented using different drama methods. The thesis was a functional development work and it was commissioned by Minna Day Care Center in Kuopio. The aim of this development work was to support the development of socio-emotional skills of children. Three pedagogical emotional education sessions aimed at children aged 3-5 were designed and carried out. Drama education exercises and emotional card work were used in the emotional education sessions. Development work progressed in line with Salonen's (2013) development process phases. Development goals were evaluated through participatory observation, employee feedback, and feedback from the children. The theoretical background of this development work was based on the goals of socio-emotional development in early childhood, and the development work was carried out with the guidance of emotional and drama education in the day care group

Positiivinen vuorovaikutus käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten perheterapiassa

Uhmakkuus- ja käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten vuorovaikutussuhteita leimaa usein kielteisyys, mikä ylläpitää häiriökäyttäytymistä ja lapsen negatiivista kuvaa itsestään. Perheterapiassa näiden häiriöiden hoidossa keskitytäänkin perheen vuorovaikutuksen voimavarojen vahvistamiseen sekä vanhemman ja lapsen välisen lämpimän ja positiivisen vuorovaikutuksen lisäämiseen. Vaikka myönteinen vuorovaikutus on tunnustettu tärkeäksi osaksi hyvää vanhemmuutta ja terapian hoidollisuutta, positiivista vuorovaikutusta ei ole aikaisemmin tutkittu tai pyritty määrittämään mikroanalyyttisesti. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme ensimmäistä kertaa positiivista vuorovaikutusta käytöshäiriödiagnoosin saaneiden lasten perheterapiassa multimodaalisen keskustelunanalyysin avulla. Lisäksi tarkastelemme terapeuttien roolia positiivisen vuorovaikutuksen rakentamisessa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahden perheen kotona toteutetuista perheterapiaistuntojen videotallenteista. Havaitsimme, että positiivinen vuorovaikutus rakentuu erilaisten nonverbaalisten ja verbaalisten positiivisten vuorovaikutusaloitteiden ja vastausten kautta jaetuiksi hetkiksi. Tarkastelemiemme perheiden terapiaistuntojen positiivinen vuorovaikutus erosi toisistaan aloitteiden ja vastausten suhteen. Toisessa perheessä perheenjäsenet osallistuivat enemmän positiivisten vuorovaikutusaloitteiden ja vastausten tekemiseen, jolloin perheen istunnoissa muodostui enemmän jaettuja positiivisia vuorovaikutushetkiä perheenjäsenten ja terapeuttien välille. Myös terapeuttien rooli oli erilainen näiden kahden perheen istunnoissa. Perheessä, jossa positiivisia vuorovaikutusaloitteita ilmeni vähemmän, terapeutit ottivat aktiivisemman roolin positiivisen vuorovaikutuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Huumori näyttäytyi toisessa perheessä merkittävänä terapeuttisen systeemin jakamana positiivisen vuorovaikutuksen keinona, joka saattoi edistää perheen lasten osallisuutta perheterapian vuorovaikutukseen. Tämä tutkimus avaa positiivisen vuorovaikutuksen käsitettä ja tuo lisätietoa käytännön vuorovaikutusteoista, joiden avulla positiivista vuorovaikutusta voidaan rakentaa ja lisätä perheterapiassa