Durability and Hygiene of Aspen Tubes Used for Providing Environmental Complexity for Laboratory Rats

In Europe the provision of environmental complexity for laboratory animals is mandatory unless there is  some welfare-related or scientific reason to prevent their inclusion. Any chemical compound present in the  added item to the cage represents a potential confounding factor in the study. The best remedy to this problem  is to use a material, such as the wooden bedding material which is already present in the cage. The  durability of wooden items means they can be used several times, but they are considered difficult to sanitise.  Furthermore, items that are made of several parts may be more easily destroyed than those made of a  single unit. This study was designed to explore the durability and possible practical problems associated  with sanitation and hygiene of a commercially available aspen tube intended for routine use with rats. The  wooden items used were rectangular tubes (20 x 11 x 11 cm) made of dried aspen board with the walls  being held together with aspen pins. Before the first use, all of the aspen tubes were autoclaved. At each  cage change, the tubes were rinsed either under a pressure washer without detergent or rinsed combined  with autoclaving. The tubes were observed for durability and sampled for microbes after use and after sanitation.  All of the tubes were discarded before the 14th use. Washing as the sole sanitation method  decreased total bacterial burden and coliforms during the first three cycles as compared counts prior to  wash. With respect to fungi there were no differences between the sanitation groups. In conclusion, when  aspen tubes are cleaned with plain water and pressure, they can be effectively cleaned for up to four cycles.  When autoclave treatment is added to the wash cycle, it is the macroscopic damage, which determines the  usable life of the item. It appears that aspen blocks can be used in rat cages more than once without any  danger of elevating the microbiological burden.

Salmonellan leviäminen suomalaisille sika- ja nautatiloille

Hankkeen tavoitteina oli tunnistaa nauta- ja sikatilojen salmonellatartuntojen lähteitä sekä toimintatapoja, joilla saneeraus ja tartuntojen ehkäisy tiloilla parhaiten onnistuu. Lukuisista tartuntalähteistä tärkeimmiksi arvioimme yhdyskuntalinnut ja muut haittaeläimet sekä turkistuotanto mahdollisena alkulähteenä haittaeläinten välittämille tartunnoille. Viime vuosina nauta- ja sikatiloille tehtyjen saneerausten aineistosta arvioimme seikkoja, jotka johtivat saneerauksen onnistumiseen tai pitkittymiseen tai tartunnan uusimiseen. Saneeraus pitkittyi, jos tartunta oli alkutilanteessa levinnyt laajalle, tartuntalähdettä ei saatu heti selville, salmonellapositiivisia eläimiä ei poistettu ajoissa, puhdistus-, pesu- ja desinfiointitoimet eivät olleet riittäviä tai käytettävissä oleva työpanos ei riittänyt. Saneerauksen onnistumista edistivät hyvä työnjohto, systemaattisuus, saneeraussuunnitelma sekä suunnitelman ja muiden ohjeiden noudattaminen. Tarkastelimme tilan salmonellatartunnan ja sen saneerauksen vaatimuksia myös työturvallisuuden suhteen. Salmonellatartunnan ehkäisy edellyttää tilatason tautisuojausta, jonka on oltava jokapäiväistä ja kohdistuttava tilan koko toimintaan ottaen huomioon haittaeläimistä aiheutuva tartuntavaara. Hankkeessa syntyi tietopääomaa salmonellan epidemiologiseen seurantaan, saneerausneuvontaan ja suosituksia tukemaan salmonellatorjuntaa.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Vertaileva tutkimus hyötymikrobiseoksen (A-piimä) soveltuvuudesta vedinkastoaineeksi

Tutkimus on jatkoa aikaisemmalle, pienemmällä aineistolla tehdylle tutkimukselle, jolla selvitettiin, voiko lypsylehmien utaretulehdusfrekvenssiä pienentää kastamalla vetimet maitohappobakteeriviljelmää (A-piimä] ja glyserolia sisältävään seokseen. Lopullinen koeryhmän koko oli 89 lehmää, jotka oli jaettu kolmeenkäsittelyryhmään utarepuoliskoittain. O-maitonäytteiden oton jälkeen vetimet kastettiin joko piimällä tai jodilla tai jätettiin käsittelemättä neljän kuukauden ajan. Maitonäytteitä otettiin kerran kuussa. Näytteistä laskettiin soluluvut ja tehtiin bakteriologiset määritykset, joiden perusteella vertailtiin eri käsittelyryhmiä. Uusia bakteeri-infektioita (etenkin S.aureus) löytyi niin vähän, ettei niitä voitu tilastollisesti käsitellä. Eri käsittelytapojen vaikutusta solulukuun tutkittiin vertailemalla uusien 125 000 solua/ml ylittävien tapausten lukumäärää eri ryhmissä kuukausittain. Piimällä käsitellyssä ryhmässä soluluvut nousivat vähiten. Suuria eroja eri ryhmien välillä ei ollut. Kaikkien ryhmien soluluvut nousivat huomattavasti kesäkuussa. Tämän tutkimuksen perusteella A-piimän tehokkuutta uusien stafylokokkiinfektioiden estäjänä ei voida selvästi osoittaa. Jatkotutkimuksissa voisi infektiopainetta lisätä esimerkiksi patogeenialtistuksen avulla