General Aviation Pilots Over 70 Years Old

BACKGROUND: Currently it is not unusual for general aviation pilots in the United States to continue to fly beyond the age of 70, even into their 80s and 90s. Pilots have regular examinations according to protocols which do not specify special or additional requirements for pilots over 70 yr of age. Additionally, the third class medical reforms passed by the U.S. Senate on 15 July 2016 could potentially result in even less stringent medical certification requirements for general aviation pilots. METHODS: Accident rates, medical parameters, autopsy findings, and toxicological findings from the U.S. National Transportation Safety Board (NTSB) general aviation (GA) accident database were analyzed to assess potential risk factors with accident outcomes. RESULTS: During 2003–2012, there were 114 (113 men, 1 woman) general aviation fatal accidents involving pilots ages 70 to 92 yr. A combination of 3 or more drugs were found in 13 (13%) of deceased pilots. The most frequent drugs were first generation antihistamines and antidepressants represented the next highest proportion of possible performance-affecting medications. CONCLUSION: This study indicates that there are critical medical factors that may contribute to fatal accidents among elderly pilots. Polypharmacy use should be taken into consideration, especially during periodic health examinations and fatal aviation investigations involving elderly pilots

Lääkkeet, lääkekorvaukset ja hoitopäätöksiin osallistuminen : Väestön näkökulma

Suomen lääkekustannukset ovat kasvaneet 2000-luvulla yli miljardilla. Tärkeimpänä syynä pidetään uusien lääkkeiden käyttöönottoa. Kustannusten kasvaessa on tärkeää arvioida, ovatko uusista lääkkeistä saatavat hyödyt niiden arvoisia. Lääkehoitojen priorisointia ja uusien lääkkeiden käyttöönottoa koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa tulisi huomioida myös väestön näkemykset ja toiveet. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja kuvailla väestön terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä arvoja, käsityksiä lääkkeiden hyödyistä ja haitoista, mielikuvia uusista lääkkeistä, mielipiteitä lääkekorvausjärjestelmästä ja lääkehoitojen priorisoinnista, halukkuutta osallistua lääkehoidon valintaa koskevaan päätöksentekoon sekä kokemuksia lääkkeisiin liittyvästä neuvonnasta. Tutkimus toteutettiin postikyselynä syys–joulukuussa 2015. Otos (n = 8 003) poimittiin Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä satunnaisotannalla 18–79-vuotiaista suomalaisista.Postikyselyyn vastasi 3 190 henkilöä (40 %). Vastaajista kolme viidestä oli naisia ja kaksi viidestä 65–79-vuotiaita. Vastaajien yleisimmin käyttämiä lääkärin määräämiä lääkkeitä olivat verenpainelääkkeet, särkylääkkeet ja kolesterolilääkkeet. Joka neljäs vastaaja kulutti lääkärin määräämiin lääkkeisiin vähintään 300 euroa vuodessa. Vastaajista runsas kymmenes oli kokenut taloudellisia ongelmia hankkiessaan lääkärin määräämiä lääkkeitä kuluneen vuoden aikana. Lähes kaikki olivat sitä mieltä, että kansalaisten tulisi ottaa enemmän vastuuta terveydestään ja että yhteiskunnan tulee huolehtia heikoimmista ja vähäosaisista. Kolmasosa koki, että tasa-arvo toteutuu sairauksien hoidossa ja että lääkekorvaukset ovat oikeudenmukaisia.Yli puolet oli sitä mieltä, että Kela korvaa lääkekustannuksista liian vähän ja että Kelan lääkekatto on liian korkea. Tärkeimpänä vastaajat pitivät syöpälääkkeiden, sydänlääkkeiden ja insuliinien korvaamista. Vastaajat pitivät lääkkeiden hyötyjä suurempina kuin niiden haittoja. Vastaajista puolet koki uudet lääkkeet tehokkaammiksi ja kaksi viidestä turvallisemmiksi kuin vanhat lääkkeet. Toisaalta puolet vastaajista koki, että lääkärit määräävät liikaa lääkkeitä. Enemmistö halusi keskustella lääkärin kanssa lääkkeen valinnasta ja apteekissa edullisimmista rinnakkaisvalmisteista.Vastaajat kokivat saavansa hyödyllisiä neuvoja heille määrätyistä lääkkeistä lääkärin vastaanotolla ja apteekissa.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks

Essitalopraami ja sitalopraami masennuksen hoidossa

Masennus on monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn liittyy useita biologisia, psykologisia ja sosiaalisia vaaratekijöitä. Vuosittain noin 5 % suomalaisesta aikuisväestöstä sairastaa kliinisesti merkittävää masennusta. Masennuksen hoitoon on tarjolla useita lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä hoitoja. Tässä katsauksessa vertailtiin kahta yleisesti masennuksen hoidossa käytettyä lääkettä, essitalopraamia ja sitalopraamia. Kokonaisuudessaan näyttö essitalopraamin ja sitalopraamin terveysvaikutusten eroista on vähäistä, kun otetaan huomioon sairauden yleisyys. Lisäksi näyttö on erittäin niukkaa iäkkäillä potilailla, joilla masennuslääkkeiden käyttö on myös yleistä. Tutkimusnäyttö antaa seuraavia viitteitä: − Varhaisessa hoitovasteessa (alle 4 viikkoa) hoitojen eroista ei ole selkeää näyttöä. − Essitalopraamilla hoitovaste saavutetaan 6–12 viikon hoidossa useammin kuin sitalopraamilla. − Pidempikestoisessa käytössä hoidoilla ei ole eroa, tosin tutkimusnäyttö on vähäistä. − Essitalopraamilla ja sitalopraamilla ei näyttäisi olevan eroa haitoissa tai hoidon keskeytymisessä. − Merkittävä osa potilaista ei hyödy kummastakaan hoidosta. Essitalopraamihoidossa 37 ja sitalopraamihoidossa 44 potilasta 100:sta ei saa hoitovastetta. − Potilaiden kannalta tärkeästä lopputuloksesta, elämänlaadusta, ei ole käytettävissä tutkimusnäyttöä. Vuonna 2012 essitalopraamista sai korvauksia noin 93 000 ja sitalopraamista noin 99 000 potilasta. Essitalopraamin lääkekustannukset korvauksen saajaa kohti olivat lähes nelinkertaiset sitalopraamiin verrattuna. Avohoidossa lääkekustannukset essitalopraamista ja sitalopraamista olivat yhteensä lähes 14 miljoonaa euroa, josta essitalopraamin osuus oli lähes 11 miljoonaa. Potilaat maksoivat itse keskimäärin yli puolet lääkekustannuksista kummassakin hoidossa. Arvioinnin perusteella jää epäselväksi, missä määrin essitalopraamin aiheuttamille lisäkustannuksille sitalopraamiin verrattuna saadaan vastinetta väestön parantuneen terveydentilan muodossa. Pohdittavaksi myös jää, voisiko aiheutunut lisäkustannus olla paremmin hyödynnettävissä masennuksen muissa lääkkeellisissä tai lääkkeettömissä hoitomuodoissa. Kliinisen asiantuntija-arvion mukaan essitalopraamin käyttöä tulisi suunnata sellaisille potilaille, jotka siitä todennäköisimmin voisivat hyötyä. Näiden potilasryhmien tunnistaminen vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks

Bevasitsumabi metastasoituneen paksu- ja peräsuolisyövän hoidossa

Paksu- ja peräsuolisyöpä kehittyy hyvänlaatuisesta limakalvokasvaimesta. Yleisiä oireita ovat laihtuminen, anemia sekä erilaiset vatsan toimintahäiriöt, kuten vatsakipu, ummetus, ulostamisvaikeus ja veriulosteisuus. Metastoituneeseen vaiheeseen liittyy etäpesäkkeestä riippuen myös keuhkoperäisiä ja maksan vajaatoiminnan oireita. Uusia tapauksia todetaan Suomessa noin 2 800 vuosittain, ja niistä arviolta 700 on etäpesäkkeisiä. Noin puolelle sairastuneista kehittyy etäpesäkkeitä taudin edetessä. Tässä arvioinnissa tarkastellaan, mitä hoidollisia ja taloudellisia vaikutuksia bevasitsumabin yhdistämisellä solunsalpaajahoitoon on metastasoituneen, ei leikattavissa olevan paksu- ja peräsuolisyövän hoidossa. Lisäksi tarkastellaan bevasitsumabin vaikutuksia setuksimabiin ja panitumumabiin verrattuna potilailla, joiden kasvain sisältää mutatoitumatonta RAS-geeniä. Setuksimabi ja panitumumabi ovat mukana alaryhmätarkasteluna vain siltä osin kuin niitä on verrattu bevasitsumabiin. Metastaasikirurgiaan liittyvää syöpälääkehoitoa ei tarkastella. Bevasitsumabi ja sen hoitovaihtoehdot Ensilinjan hoitovaihtoehtoja ovat bevasitsumabi yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa tai pelkkä solunsalpaajahoito. Potilaille, joiden kasvain sisältää villityypin RAS-geeniä, voidaan solunsalpaajahoidon kanssa käyttää panitumumabia tai setuksimabia. Toisen ja myöhemmän linjan hoidoissa tavallisesti vaihdetaan solunsalpaajahoito, ja lisäksi voidaan antaa jotakin biologisista lääkkeistä. Biologista lääkettä voidaan käyttää myös yksinään. Hoitovaihtoehtojen nykykäyttö Suomessa Suomessa noudatetaan kansainvälisiä hoitosuosituksia (ks. esim. van Cutsem 2014). Valtaosa potilaista saa syöpälääkehoidon, joskin oireenmukaisesti hoidettujen osuus kasvaa syövän edetessä. Suurin osa syöpälääkkeillä hoidettavista potilaista saa solunsalpaajahoitoa yksin tai yhdistettynä biologiseen lääkkeeseen. Bevasitsumabia käytetään useammin kuin setuksimabia ja panitumumabia, tosin biologisten lääkkeiden käyttö vaihtelee huomattavasti sairaalasta toiseen. Kliininen vaikuttavuus Vaikutus elossaoloaikaan Tutkimuksissa bevasitsumabi yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa lisäsi ensilinjan hoidossa elossaoloajan mediaania 1,4–5,3 kuukautta pelkkään solunsalpaajahoitoon verrattuna. Lisäksi yhdessä tieteellisesti kyseenalaistetussa ensilinjan tutkimuksessa bevasitsumabia saaneilla potilailla elossaoloajan mediaani lyheni 3 kuukautta. Toisaalta yhdessä pienessä faasi II -tutkimuksessa bevasitsumabia saaneiden potilaiden elossaoloaika piteni 7,7 kuukautta. Tutkimusten välisissä tuloksissa on eroja, ja näyttää siltä, että vaikutuksen suuruus voi vaihdella riippuen solunsalpaajahoidosta, johon bevasitsumabi on yhdistetty. Vaikutuksen suuruus voi riippua myös potilaiden valintakriteereistä sekä tutkimusasetelmasta. Kahteen toisen linjan tutkimukseen osallistuneet potilaat, jotka saivat bevasitsumabia sytostaattihoidon lisänä, elivät keskimäärin 1,4–2,1 kuukautta pitempään kuin pelkkää sytostaattihoitoa saaneet potilaat. Vaikutus elossaoloaikaan ennen taudin etenemistä Elossaoloajalla ennen taudin etenemistä tarkoitetaan aikaa tutkimuksen alusta taudin etenemiseen tai kuolemaan. Tutkimusten perusteella ensilinjan hoidossa bevasitsumabin yhdistäminen sytostaattihoitoon pidentää elossaoloaikaa ennen taudin etenemistä noin 1,4–4,4 kuukautta. Toisen linjan hoidossa bevasitsumabin lisäämisen vaikutus on 2,6 kuukautta tai 1,6 kuukautta potilailla, jotka ovat jo aiemmin saaneet bevasitsumabia.7 Vaikutus hoitovasteeseen Tutkimusnäytön perusteella hyvin pieni osa potilaista saavuttaa täydellisen vasteen. Osittaisen vasteen saaneiden potilaiden osuus on suurempi, mikäli sytostaattihoitoon on yhdistetty bevasitsumabi. Vaikutus elämänlaatuun Kokonaisuudessaan tutkimusnäyttö bevasitsumabihoidon vaikutuksista elämänlaatuun on hyvin rajallista. Kokemus elämänlaadusta todennäköisesti muuttuu sairauden eri vaiheissa. Vaikutukset potilailla, joiden kasvain sisältää mutatoitumatonta RAS-geeniä PEAK-tutkimuksen alaryhmäanalyysin tulokset viittaavat siihen, että panitumumabilla aloitettu hoito pidentäisi elossaoloaikaa noin vuodella bevasitsumabilla aloitettuun hoitoon verrattuna. Elossaoloaika ennen taudin etenemistä piteni noin 3,5 kuukautta. Vasteosuuksissa ryhmien välillä ei ollut eroja. FIRE-3-tutkimuksen alaryhmäanalyysin tulokset viittaavat siihen, että setuksimabilla aloitettu hoito pidentäisi elossaoloaikaa 7,5 kuukaudella bevasitsumabilla aloitettuun hoitoon verrattuna. Elossaoloajassa ennen taudin etenemistä ja vasteosuuksissa ei ollut eroja ryhmien välillä. Tulokset ovat peräisin alaryhmäanalyyseistä, ja tutkimuksiin sisältyy myös muita oleellisia rajoitteita, kuten erot jatkohoidoissa. Kokonaisuudessaan näyttö bevasitsumabin vaikutuksista panitumumabiin tai setuksimabiin verrattuna tässä alaryhmässä on tällä hetkellä rajallista ja uusimpien tulosten valossa myös heterogeenista. Turvallisuus Bevasitsumabin yleisiä haittoja ovat korkea verenpaine, haavanparanemisongelmat, suolen puhkeaminen, verenvuodot ja valtimotukokset. Tutkimuksissa vakavan tai henkeä uhkaavan haitan sai 60–85 % potilaista, jotka käyttivät bevasitsumabia yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa. Vastaavasti vakavan tai henkeä uhkaavan haitan sai 44–74 % potilaista, jotka käyttivät pelkkää solunsalpaajahoitoa. Taloudelliset vaikutukset Taloudellista arviointia varten myyntiluvan haltijat toimittivat arviointiryhmälle materiaalia, joka sisälsi selvityksen sekä taloudelliseen arviointiin käytetyn mallin. Taloudelliset vaikutukset arvioitiin näiden materiaalien perusteella. Bevasitsumabi ja FOLFIRI pelkkään FOLFIRI-hoitoon verrattuna Inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde bevasitsumabi-FOLFIRI-hoidolle pelkkään FOLFIRI-hoitoon verrattuna oli 52 164 € elinvuotta kohti tai 68 006 € laatupainotettua elinvuotta kohti. Hoidon keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat noin 98 000 € ja FOLFIRI-hoidon vastaavat kustannukset noin 43 000 €. Arvioihin liittyy merkittävää epävarmuutta erityisesti kokonaiselossaoloajan ja taudin etenemisen jälkeisten hoitokustannusten suhteen. Mallin tuottama arvio bevasitsumabin elämää pidentävästä vaikutuksesta vertailuhoitoon verrattuna on huomattavasti suurempi kuin tutkimuksissa on havaittu. Taloudellisessa arvioinnissa verrattiin lisäksi EGFR-estäjiä bevasitsumabiin RAS-villin tyypin potilailla. Näiden arviointien tulosten keskeisenä epävarmuuden lähteenä oli taustalla olevan tutkimustiedon vähäisyys, minkä vuoksi kustannusvaikuttavuudesta tässä potilasjoukossa on toistaiseksi vaikea tehdä johtopäätöksiä. Tutkimusten laatu ja sovellettavuus Arviointiryhmän näkemyksen mukaan tutkimusnäyttö bevasitsumabihoidon vaikutuksista elossaoloaikaan ennen taudin etenemistä ja vasteosuuksiin on kohtalaisen luotettava. Sen sijaan on mahdollista, että kokonaiselossaoloaikaa ja elämänlaatua koskevien tulosten validiteettiin liittyy rajoituksia.Tiivistelmä myös ruotsiksi ja englanniks

Metsätalouden vaikutukset purojen ja jokien biologiseen tilaan – MEBI -hankkeen tulokset

Suomen pinta-alasta valtaosa on metsätalousmaata. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia virtavesien biologiseen tilaan on kuitenkin selvitetty vain vähän. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa metsätalouden vaikutuksista purojen ja jokien ekologiseen tilaan sekä kehittää biologista vaikutusseurantaa pienissä virtavesissä. Hankkeessa tarkasteltiin vedenlaatua ja biologisia laatumuuttujia (päällyslevät, vesisammalet ja pohjaeläimistö) suhteessa metsätalouden intensiteettiin 12 purokohteen (pääasiassa Luken metsätalouden kuormituksen seurantaverkko) ja 40 jokikohteen (pääasiassa MaaMet-seurannan metsätalouskohteet) aineiston avulla. Paikkavalinnoissa pyrittiin minimoimaan maatalouden vaikutus pois. Purokohteiden biologisen tilan kartoittamiseksi tehtiin maastotöitä elo-syyskuussa 2015. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tulosten perusteella metsätalousalueilla sekä puroissa että jokivesissä etenkin typpipitoisuudet olivat selkeästi taustapitoisuuksia suuremmat. Pitoisuuksia selitti valuma-alueen metsäojitusten määrä, mutta myös luontaiset tekijät ja yhteisvaikutukset. Purokohteilla luonnollinen vaihtelu oli hyvin suurta, mikä ilmeni erityisesti biologisissa mittareissa. Hankkeessa tutkituilla Luken seurantaverkon kuudella metsä-talouskohteella päällyslevien, vesisammalten ja pohjaeläinten tila ei ollut merkittävästi heikentynyt. Jokikohteissa vedenlaatu (typpipitoisuus, veden väri) sekä päällyslevien ja vesikasvillisuuden tila heik-kenivät metsätalouden määrän (ojitusten) lisääntyessä. Purokohteilla testattiin päällyslevien määrän mittaamisessa optista, a-klorofylliä mittaavaa Bentho-Torch-fluorometriä, joka on biologisen tilan arviointiin kehitetty uusi laite. Fluorometri soveltuu käytettäväksi kivipintojen päällyslevien kokonaismäärän ajalliseen seurantaan esimerkiksi erilaisten metsäta-loustoimenpiteiden yhteydessä. Fluorometrin käyttöön liittyviä menetelmiä tulee kuitenkin vielä kehittää luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi. Erityisesti intensiivisen metsätalouden ja tiheään ojitettujen valuma-alueiden alapuolisissa jokivesissä ekologinen tila oli heikentynyt. Niin kuin muukin ympäristön tilan seuranta, metsätalouden vaikutusten luotettava seuranta edellyttää edustavaa seurantakohteiden ja elinympäristöjen valintaa. Metsätalouden vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta virtavesien ekologiseen tilaan tarvittaisiin lisää tietoa vesienhoidon suunnittelun tueksi

The Northern Finland Birth Cohort Eye Study: Design and baseline characteristics

Peer reviewe

Maa- ja metsätalouden kuormittamien pintavesien ekologinen tila ja sen seuranta

Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on laaja-alaisimmin Suomen vesien tilaa heikentävä tekijä, mutta tietämys kuormituksen vaikutuksista vesien ekologiseen tilaan on ollut puutteellista. Tähän julkaisuun on koottu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittaman hajakuormituksen vesistövaikutusten seurannan (ns ”MaaMet-seuranta”) ensimmäisten vuosien 2007-2012 tulokset. Työssä tarkastellaan 152 hajakuormitetun joki-, järvi- ja rannikkovesimuodostuman ekologista tilaa fysikaalis-kemiallisten (ravinteet) ja biologisten laatutekijöiden (kasviplankton, vesikasvit ja päällyslevät, pohjaeläimistö, kalasto) perusteella. Tutkimuksessa selvitetään erityisesti laatutekijöiden tila-arvioiden suhdetta ihmistoiminnan aiheuttamiin ympäristöpaineisiin. Näiden yhteyksien ymmärtäminen on edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle. Tulosten perusteella hajakuormitus on merkittävä ekologista tilaa huonontava tekijä. Tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilaluokassa oli fysikaalis-kemiallisten laatutekijöiden perusteella 69 % joki-, 66 % järvi- ja 98 % rannikkokohteista, kun taas vähintään yhden biologisen laatutekijän mukaan tilaluokka oli hyvää huonompi 68 % jokikohteista, 87 % järvistä ja 100 % rannikkovesikohteista. Fysikaalis-kemiallisilla tilamuuttujilla oli voimakas yhteys valuma-alueen peltoisuuteen. Samoin useimmilla biologisilla tilamuuttujilla oli yhteys valuma-alueen peltojen osuuteen ja ravinnepitoisuuksiin. Selvimmin tämä ilmeni jokimuodostumissa. Karkeasti arvioiden jokikohteet olivat hyvää huonommassa ekologisessa tilassa niiden valuma-alueen peltoisuuden ylittäessä 10–15 % ja järvet peltoisuuden ylittäessä 5–10 %. Vasteiden voimakkuus ja muoto kuitenkin vaihtelivat merkittävästi sekä ekosysteemien (joet, järvet ja rannikot) että laatutekijöiden välillä. Useamman laatutekijään perustuva ekologisen tilan arviointi vähensi virhettä ja voimisti paineyhteyttä. Monipuolinen ekologisen tilan arviointi parantaakin ihmistoiminnan aiheuttaman ekologisen tilan muutoksen arviointia. Biologisten muuttujien arvoissa oli paljon vaihtelua. Tämä aiheutuu sekä luontaisista tekijöistä että näytteenoton ja luokittelujärjestelmän epätarkkuudesta. Tutkimus on tuonut esille useita oleellisia kehittämistarpeita ekologisen tilan arviointijärjestelmässä. MaaMet-seuranta tuottaa tärkeää uutta tietoa Suomen hajakuormitettujen vesien tilasta. Jatkossa kun ekologista tilaa kuvaavien muuttujien vaihtelun suuruus ja syyt tiedetään paremmin, voidaan tarkemmin ymmärtää hajakuormituksen vaikutukset pintavesien ekologiseen tilaan. Näin seurannan tulosten arvo kasvaa seurantavuosien karttuessa. Paikallisesti kattava ja ajallisesti jatkuva hajakuormitettujen vesien seuranta on välttämätön edellytys kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimien suunnittelulle ja niiden vaikutusten luotettavalle todentamiselle pyrittäessä kohti jokien, järvien ja rannikkovesien hyvää ekologista tilaa

Asiakkaan hoidon- ja palveluntarpeen arviointi puhelinneuvonnassa

Tämä opinnäytetyö on osa Turun Ammattikorkeakoulun HOPATA- hankesuunnitelmaa. Hankesuunnitelman tavoitteena on yhdenvertaistaa kansalaisten hoidon saantia, riippumatta asuinpaikkakunnastaan sekä rakentaa koulutusmalli terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on antaa kattava kuvaus siitä millaisia tietoja ja taitoja perusterveydenhuollon sairaanhoitaja tarvitsee pystyäkseen tekemään tehokkaasti ja kattavasti hoidon- ja palveluntarpeen arvioinnin asiakkaalle puhelimitse. Lopputuotoksena tehtiin prosessikaavio, jonka tarkoituksena on helpottaa terveydenhuollon ammattilaisen päätöksentekoa puhelimitse. Puhelimella suoritetusta hoidon ja palvelun tarpeen arvioinnista ei ole yhtenäistä koulutusmallia olemassa ja näin ollen myös käytännön ohjeistukset ja toimintatavat ovat hyvin monikirjoiset riippuen asuinpaikkakunnasta. Opinnäytetyön aineiston hankintaan käytettiin narratiivista kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Tietolähteissä pyrittiin valitsemaan mahdollisimman uusinta tutkittua tietoa luotettavista lähteistä. Haasteelliseksi koettiin päivittyneen tiedon oikeellisuus, jonka vuoksi käytettiin asiantuntijan lausuntoa. Opinnäytetyön tekemisen yhteydessä nousi esiin kysymyksiä, joista saatiin ajatus seuraavaksi kehittämistyöksi. Mielestämme kaivattaisiin selvitystä puhelinpalvelusta vastaavien sairaanhoitajien koulutustarpeesta sekä tarvittavien resurssien kartoitus.This thesis is a part of HOPATA development plan. The development plan was made by Turku University of Applied Sciences. The aim of the development plan is to equalize the citizens’ access to national health care services regardless of where they live and also to construct a training model for the health care professionals. The purpose of this thesis is to give a clear description of the knowledge and skills a nurse working in basic health care needs in order to efficiently and successfully execute an assessment of care and social services assessment for the customer over the phone. The end product of this thesis is a process chart that was made to ease the decision making process for the nurse when assessing the needs of the customer over the phone. There is no unified training model on executing an assessment of care or assessing the social services need of the customer over the phone and therefore the existing guidelines and ways of working vary quite a bit depending on the place of residence. The material for this thesis was gathered by using narrative and descriptive literature review model. The aim was to choose new, reliable and verified references as information sources. The accuracy of the information found ended up being challenging to prove correct and therefore expert interviews were also used. While working on this thesis, few questions rose. These questions formed a further development suggestion. There is a need to further research the training needs of nurses executing assessment of care and social service assessments over the phone and also a need to specify the needed resources for the phone services

Lauluäänen laatu ja ominaisuudet kolmen analyysimenetelmän valossa

Laulamisen tyyli vaihtelee musiikinlajista ja kulttuurista toiseen. Lauluäänestä on kuitenkin määriteltävissä ominaisuuksia laulutyylistä riippumatta, vaikka lauluäänen laadun määritelmä onkin sidoksissa estetiikkaan ja sosiaalisiin käytäntöihin. Kuunteluanalyysiä ja akustista analyysiä käytetään paljon lauluäänen tutkimuksessa mutta toistaiseksi ei ole kuitenkaan muodostunut selkeää kokonaiskuvaa siitä, miten ne voitaisiin yhdistää luotettavaksi arviointimenetelmäksi, jolla voitaisiin tukea sekä terveen että tavoitellun tyylin mukaista äänenkäytön opettamista ja seurata lauluäänen ja -taidon kehittymistä. Tutkimukseni tavoitteena on saada käsitys siitä, miten muissa kuin studio-olosuhteissa äänitetyssä heterogeenisessä aineistossa kuuntelulla arvioitavissa olevat ominaisuudet heijastuvat akustisissa tekijöissä. Toisaalta tavoitteena on ollut kehittää alustavasti sellaista menetelmää, joka soveltuu lauluäänen laadun arviointiin musiikin lajityypistä ja laulutyylistä riippumatta. Aineistona on 45 soololaulunäytettä Alan Lomaxin johdolla kootusta Cantometrics-oppiaineistosta. Näytteet edustavat perinnemusiikkia eri puolilta maailmaa. Laulajista naisia on 23 ja miehiä 22. Naisista äänityypiltään sopraanoiksi tulkittavia on 18 ja miehistä baritoneja 13. Analyysimenetelminä käytin kuuntelu-, akustista ja tilastoanalyysiä. Kuunteluanalyysissä arvioin lauluäänestä 19 eri ominaisuutta: sävelkorkeutta, äänen voimakkuutta, sijoitusta nasaalisesti, kurkkuun ja taakse, tekstin selkeyttä, alukkeita, kiinteyttä, karheutta, puristeisuutta, paineisuutta, metallisuutta, sointia, sävelpuhtautta, sävelten tasaisuutta, vibratoa, tukea sekä kokonaisvaikutelmaa laadusta ja taidosta. Akustisessa analyysissä määritin perustaajuuden, äänenpainetason, äänenpainetason eron, perustaajuuden huojunnan, äänenpainetason huojunnan ja signaali-kohinasuhteen sekä keskiarvospektrin muodon ja laulajan formantin. Tutkittavien tekijöiden suhdetta toisiinsa arvioin faktorianalyysillä sekä lineaarisella ja logistisella monimuuttujaregressiolla. Keskiarvospektrin muotoa mallinsin lineaarisella, logaritmisella, eksponentiaalisella sekä toisen ja kolmannen asteen polynomisella käyrällä. Ikä, sukupuoli ja äänityyppi ovat yhteydessä suureen osaan sekä lauluäänen ominaisuuksia että akustisia tekijöitä. Faktorianalyysissä erottuu lauluäänen ominaisuuksista kuusi faktoria: voima, taito, laatu, puristeisuus, tuki ja sijoitus. Laulajan formantti on tunnistettavissa 11 keskiarvospektrissä. Monimuuttujamalleissa metallisuus liittyy äänenpainetasoon, nasaalinen sijoitus äänenpainetason eroon, sointi ja voima perustaajuuden huojuntaan, sävelkorkeus ja tekstin selkeys äänenpainetason huojuntaan sekä tuki signaali-kohinasuhteeseen. Keskiarvospektrin muototyyppejä on erotettavissa neljä. Lauluäänen ominaisuuksista keskiarvospektrin muotoa selittävät voimakkuus, tekstin selkeys, sointi ja vibrato. Saamani tulokset ovat suurimmaksi osaksi samansuuntaisia kirjallisuudessa esitettyjen tulosten kanssa. Tutkimukseni perusteella uskon, että universaalin lauluäänen mittarin tavoitteleminen on mielekästä ja myös mahdollista kehittää