Knowledge sharing in organic food supply chains

Although local, short supply chains are regarded as most suitable for organic products, most organic food is sold through general retailers. The extended supply chains create challenges: (1) how to sustain the connection between farmers and consumers and deliver the multifaceted value of organic food and (2) how to cooperate to meet both the needs of consumers and of each independent company involved in the supply chain. This publication gives among other things practical implications concerning organic food supply chains and marketing of organic products

The organic food supply chain in relation to information management and the interaction between actors

Conventional retailers play a significant role in selling organic food, and therefore, it is important to understand how the demand - supply chain of organic food works as an element of the conventional food system. The proportion of organic food in the conventional food chains is small, and this poses a great challenge to the performance of the chain. Surveys and case specific studies on consumers and supply chain actors indicate that the changes in the conventional food system have an impact on the organic chain. The main obstacles to the optimisation of the organic food chain include poor information management, insufficient communication with consumers, and the diverging objectives and needs of the actors of the chain

Luomuketju : malli ketjun toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta ruuan tuotannon ekologisen modernisaation näkökulmasta

The sustainability of food production has increasingly attracted the attention of consumers, farmers, food and retailing companies, and politicians. One manifestation of such attention is the growing interest in organic foods. Organic agriculture has the potential to enhance the ecological modernisation of food production by implementing the organic method as a preventative innovation that simultaneously produces environmental and economic benefits. However, in addition to the challenges to organic farming, the small market share of organic products in many countries today and Finland in particular risks undermining the achievement of such benefits. The problems identified as hindrances to the increased consumption of organic food are the poor availability, limited variety and high prices of organic products, the complicated buying decisions and the difficulties in delivering the intangible value of organic foods. Small volumes and sporadic markets, high costs, lack of market information, as well as poor supply reliability are obstacles to increasing the volume of organic production and processing. These problems shift the focus from a single actor to the entire supply chain and require solutions that involve more interaction among the actors within the organic chain. As an entity, the organic food chain has received very little scholarly attention. Researchers have mainly approached the organic chain from the perspective of a single actor, or they have described its structure rather than the interaction between the actors. Consequently, interaction among the primary actors in organic chains, i.e. farmers, manufacturers, retailers and consumers, has largely gone unexamined. The purpose of this study is to shed light on the interaction of the primary actors within a whole organic chain in relation to the ecological modernisation of food production. This information is organised into a conceptual framework to help illuminate this complex field. This thesis integrates the theories and concepts of three approaches: food system studies, supply chain management and ecological modernisation. Through a case study, a conceptual system framework will be developed and applied to a real life-situation. The thesis is supported by research published in four articles. All examine the same organic chains through case studies, but each approaches the problem from a different, complementary perspective. The findings indicated that regardless of the coherent values emphasising responsibility, the organic chains were loosely integrated to operate as a system. The focus was on product flow, leaving other aspects of value creation largely aside. Communication with consumers was rare, and none of the actors had taken a leading role in enhancing the market for organic products. Such a situation presents unsuitable conditions for ecological modernisation of food production through organic food and calls for contributions from stakeholders other than those directly involved in the product chain. The findings inspired a revision of the original conceptual framework. The revised framework, the three-layer framework , distinguishes the different layers of interaction. By gradually enlarging the chain orientation the different but interrelated layers become visible. A framework is thus provided for further research and for understanding practical implications of the performance of organic food chains. The revised framework provides both an ideal model for organic chains in relation to ecological modernisation and demonstrates a situation consistent with the empirical evidence.Kestävä ruuan tuotanto kiinnostaa yhä enemmän kuluttajia, tarjontaketjun toimijoita ja muita sidosryhmiä. Yhtenä osoituksena tästä on luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden (luomutuotteiden) kasvanut kysyntä ja tarjonta. Luomutuotteiden osuus ruuan kokonaismarkkinasta on kuitenkin toistaiseksi pieni, erityisesti Suomessa, jossa luomutuotteiden osuus on vain noin prosentti ruuan kokonaismarkkinasta. Luomutuotteiden kysynnän esteiksi ovat osoittautuneet muun maussa niiden huono saatavuus, vähäinen valikoima ja korkeat hinnat sekä ostopäätösten monimutkaisuus ja vaikeudet viestiä ei-aistittavasta lisäarvosta. Pienet tuotantomäärät, sirpaleiset markkinat, korkeat kustannukset, markkinatiedon puute sekä luomuraaka-aineiden epävarma saatavuus puolestaan vähentävät toimijoiden kiinnostusta kasvattaa luomutuotteiden tarjontaa. Näiden ongelmien ratkaiseminen edellyttää näkökulman siirtämistä yhdestä toimijasta koko tarjontaketjuun ja sen toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Luomuketjua kokonaisuutena on tutkittu vähän. Tutkijat ovat pääosin lähestyneet ketjua yhden toimijaryhmän, kuten kuluttajien tai viljelijöiden näkökulmasta tai kuvanneet ketjujen rakennetta. Toimijoiden välinen vuorovaikutus on näin ollen jäänyt tutkimatta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on valottaa viljelijöistä kuluttajiin ulottuvan luomuketjun toimijoiden välistä vuorovaikutusta ruuan tuotannon ekologisen modernisaation näkökulmasta. Ekologisella modernisaatiolla tarkoitetaan tässä luomutuotannon menetelmien soveltamista ekologisia haittoja ennaltaehkäisevänä innovaationa ekologisten ja taloudellisten hyötyjen yhtaikaiseksi saavuttamiseksi. Tutkimus luo mallin luomuketjun toimijoiden vuorovaikutuksen ymmärtämiseksi. Tutkimus yhdistää kolmen seuraavan tutkimusalueen teoriaa: ruokajärjestelmä, kysyntä-tarjontaketjun johtaminen sekä ekologinen modernisaatio. Väitöskirja pohjautuu neljässä artikkelissa julkaistuihin tapaustutkimuksiin, jotka tutkivat kahta suomalaista luomuketjua, mutta lähestyvät niitä toisiaan täydentävistä näkökulmista. Tulosten mukaan tutkitut ketjut eivät toimineet yhteistyötä harjoittavina systeemeinä huolimatta kaikkien toimijoiden vastuullisuutta korostavista arvoista. Vuorovaikutuksen painopiste oli sujuvassa tuotevirrassa ja muut lisäarvotekijät jäivät pääosin vaille huomiota. Tiedonvaihto kuluttajien kanssa oli vähäistä eikä kukaan toimijoista ollut ottanut johtavaa roolia kysynnän kasvattamiseksi. Tällainen tilanne edellyttää muiden sidosryhmien tukea ekologisen modernisaation toteutumiseksi. Tulokset innostivat jalostamaan alkuperäistä vuorovaikutuksen systeemimallia. Uudistettu malli, kolmikerros-malli, erottelee vuorovaikutuksen kolme eri kerrosta. Malli tarjoaa viitekehyksen tuleville tutkimuksille sekä luomuketjujen toimintaa käytännössä kehittäville toimenpiteille

Ketjun toimivuus tiedonkulun näkökulmasta - Tapaustutkimus kahdesta luomuketjusta

Ristiriita kuluttajien kiinnostuksen ja luomutuotteiden markkinaosuuden välillä sekä ketjun toimijoidenkokemat ongelmat herättävät kysymyksiä ketjun toimivuudesta. Niihin vastaaminen edellyttää tietoaluomuketjun toimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta.Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia tiedonkulkua luomuketjussa ja sen vaikutusta luomuketjuntoimivuuteen. Tutkimuskysymykset olivat:• Mitä ja miten tieto kulkee luomun tarjontaketjussa?• Kuinka luomuketjun toimijat kokevat toimijoiden välisen vuorovaikutuksen ja ketjun tietovirran?• Mitä tietoa toimijat tarvitsevat ja keneltä ketjun toimivuuden parantamiseksi?Tutkimuksen keskeinen käsite on tarjontaketju. Tarjontaketju koostuu peräkkäisistä toimijoista, jotkapyrkivät toiminnallaan tuottamaan arvoa asiakkaalle. Ketjun toimijoita sitovat yhteen organisaatioidenrajat ylittävät tuote- ja informaatiovirrat. Tarjontaketjujen hallinnan avulla pyritään parantamaan ketjunkilpailukykyä yhdistämällä ketjun keskeisiä prosesseja. Tieto ja sen sujuva kulku on keskeistä ketjunhallinnassa. Luomuketju yhdistetään ns. vaihtoehtoisiin ketjuihin, joiden keskeinen piirre on toimijoidenvälisiin suhteisiin ja/tai ketjussa liikkuvaan informaatioon perustuva lisäarvo. Ostamisen helppoudenvuoksi suurin osa luomutuotteista myydään päivittäistavarakaupan kautta, mikä sulauttaa luomuketjunosaksi tavanomaista ketjua ja asettaa haasteita tiedonkululle. Tutkimusmenetelmä oli tapaustutkimus, jossatutkittiin kahta, tuotteiltaan, pituudeltaan ja työnjaoltaan erilaista luomuketjua.Tulosten mukaan tuotteen kulkuun liittyvä tieto kulki pääsääntöisesti hyvin, ja toimijat olivatmuutamaa poikkeusta lukuun ottamatta siihen tyytyväisiä. Tiedonkulun ongelmat ja tyytymättömyysliittyivät erityisesti myyntitietoon, luomua koskevan tiedon huonoon hallintaan ja vähäiseenvuorovaikutukseen kuluttajien kanssa. Sekä kuluttajille kohdistettu tieto luomutuotteista ja niidenlisäarvosta sekä informaatio kuluttajien tarpeista luomutuotteiden osalta oli vähäistä. Toimijoiden välinenvuorovaikutus oli pääsääntöisesti kahdenvälistä, ei koko ketjun kattavaa.Ketjujen väliset erot tiedonkulussa johtuivat tuotteen erilaisuudesta ja toimijoiden välisistä suhteista. Vainosa tiedonkulkuun liittyvistä ongelmista liittyi luomuun. Osa johtui elintarvikeketjun vallitsevistatoimintatavoista ja osa luomuun erikoistuneiden yritysten pienestä koosta sekä niiden asemasta ketjussa.Tutkimuksen mukaan luomuketjun toimivuutta voidaan parantaa tiedonkulkua parantamalla. Tämäedellyttää sekä toimijoidenvälisen tiedonvaihdon ja vuorovaikutuksen parantamista että tiedonlaadunparantamista

Applying OR to problem situations within community organisations: a case in a Danish non-profit, member-driven food cooperative

This paper focuses on how the use of Community OR (COR), specifically Systems Thinking (ST) and the Viable System Model (VSM) can help in addressing complex and uncertain problem situations within community organisations, in particular Alternative Food Networks (AFNs). Literature has highlighted the importance and benefits of AFNs, but also the complexity and uncertainty underpinning the majority of AFN related problem situations that limit decision making and strategic planning and threaten the long-term sustainability of AFNs. To address this issue, we discuss the use of ST via a VSM intervention within a member-driven food cooperative in Copenhagen, Denmark, and the changes in decision making and the organisational structure of the cooperative. We illustrate the application of the VSM and in particular the methodology for organisational self-transformation within ‘localist green communitarianism’ and ‘nonprofit management’ to tackle issues, enhance democratic and participative decision making, and changes in the organisational structure that foster coordination and cohesion. The implications for COR and Soft OR, limitations and future research directions are also provided

Työhyvinvointi etätyössä Case: Yritys X

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia, miten yrityksen X Suomen taloustiimissä koetaan työhyvinvointi etätyöskentelyn aikana ja miten esimiehet ovat onnistuneet tukemaan työntekijöitä työhyvinvoinnissa. Tavoitteena oli myös selvittää etätyön vaikutuksia työyhteisöön ja sitä kautta työntekijöiden työhyvinvointiin. Toimeksiantajana toimi energia-alalla toimivan yrityksen taloustiimi. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä toimeksiantajan ymmärrystä työntekijöiden työhyvinvoinnin nykytilasta ja lisätä esimiesten ymmärrystä siitä, mitä he ovat tehneet oikein työntekijöiden hyvinvoinnin tukemisessa etätyössä ja missä asioissa heillä on mahdollisesti vielä kehitettävää. Työn teoreettinen viitekehys koostui aikaisemmista tutkimuksista ja etätyötä sekä työhyvinvointia käsittelevästä lähdekirjallisuudesta. Etätyötä käsittelevässä luvussa käytiin tarkemmin läpi etätyön hyötyjä ja haittoja sekä esimiestyötä etätyössä. Työhyvinvointia käsittelevä luku jakautui puolestaan alalukuihin työhyvinvoinnin keskeiset osa-alueet, työyhteisön merkitys työhyvinvoinnissa, työhyvinvointi etätyössä ja työhyvinvoinnin johtaminen. Työhyvinvoinnissa keskityttiin johtamiseen ja esimiestyöhön sekä työyhteisöön. Tutkimusosuus muodostui määrällisestä eli kvantitatiivisesta ja laadullisesta eli kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyä ja puolistrukturoitua haastattelua. Google Forms -kysely toteutettiin tiimin jokaiselle jäsenelle esimiehiä lukuun ottamatta eli 16 henkilölle, jonka jälkeen toteutettiin puolistrukturoidut haastattelut kolmelle työntekijälle. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 100, mikä oli osoitus tutkimuksen pätevyydestä. Kyselyn tulokset osoittivat, että puolet kyselyyn osallistuneista koki etätyön parantaneen omaa työhyvinvointia. Etätyön koettiin heikentäneen eniten yhteisöllisyyttä, työilmapiiriä ja vuorovaikutusta. Esimiestyöhön oltiin yleisesti ottaen tyytyväisiä, mutta esimiehiltä kaivattiin jatkossa enemmän kommunikointia, lisää panostusta yhteisöllisyyteen ja tasaisempaa työnjakoa tiimin kesken. Yhteisöllisyyden parantamiseksi myös yhteisiin kahvitaukoihin toivottiin suurempaa osallistujamäärää

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjen edistäminen fyysisesti ja vuorovaikutuksellisesti esteettömiksi

Tämä opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Hyvinkään kaupungin varhaiskasvatuksen Oppimisympäristöjen edistäminen fyysisesti ja vuorovaikutukseltaan esteettömiksi -hankkeen kanssa. Hankkeessa innovoidaan oppimisympäristöjen kehittämistä fyysisesti ja vuorovaikutukseltaan esteettömiksi ja se on saanut rahoituksensa Opetushallituksen Innovatiivisten oppimisympäristöjen edistäminen varhaiskasvatuksessa -valtionavustuksesta. Opinnäytetyössä kartoitettiin hankepäiväkotien kasvattajien näkemyksiä ryhmänsä toiminnasta ja toimintaympäristöstä, esteettömästä vuorovaikutuksesta, yhteisöllisestä toiminnasta ja lasten osallisuudesta sekä kasvattajien toiveita projektin yhteisöllisten terapeuttien työlle. Tavoitteena oli tuottaa tietoa hankkeen lähtötilanteesta, pohjaksi yhteisöllisten terapeuttien työlle varhaiskasvatuksen henkilökunnan tukemiseksi kehitystyössä sekä hankkeen lopussa tehtävälle vaikuttavuuden arvioinnille. Tämä opinnäytetyö on luonteeltaan tapaustutkimus. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla, joka lähetettiin kaikille yksiköissä työskenteleville kasvattajille. Osallisuuden mahdollistavassa ympäristössä lapsi voi kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöään ja tarpeellinen toisille. Lapsen osallisuus rakentuu vuorovaikutuksessa, niin varhaiskasvatuksen henkilökunnan kuin toisten lasten kanssa. Poistamalla vuorovaikutuksen esteitä esimerkiksi esteettömällä viestinnällä, edistetään myös lapsen kehitystä ja oppimista. Toimiva vuorovaikutus ja yhteiset esteettömän viestinnän keinot ovat keskeisiä tekijöitä lasten osallisuudessa ja inklusiivisessä varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt ovat niin fyysisiä kuin myös psyykkisiä, sosiaalisia ja emotionaalisia ympäristöjä. Oppimisympäristöjen järjestämisessä on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten järjestelyt tukevat vuorovaikutusta ja itsenäistä toimintaa. Niin fyysisillä tiloilla kuin sosiaalisella rakenteella voidaan vaikuttaa siihen, kuinka lapset ovat yhteydessä toisiinsa, saavat onnistumisen ja osallisuuden kokemuksia ja miten toiminta erilaisissa tilanteissa sujuu. Lapsen tarvitseman tuen tarkasteleminen toiminnan mahdollistamisen kautta sen sijaan, että tuen tarve nähtäisiin lapsen ominaisuutena, keskittää huomion ympäristön vaikutuksiin tuen tarpeessa. Tuki on tällöin esimerkiksi kommunikoinnin, liikkumisen tai sosiaalisen vuorovaikutuksen mahdollistamista. Kasvattajien kokemusten mukaan arjessa toimivia asioita olivat ryhmän vuorovaikutus ja monet arjen tilanteet. Ryhmien toiminnassa erityisesti siirtymätilanteet koettiin haastavik-si. Suhdelukukysymykset nousivat esiin useissa kohdissa. Kuvatuki, viittomat ja elekieli koettiin merkityksellisimmiksi avuiksi lasten omatoimisuuden, itseohjautuvuuden ja vuorovaikutuksen tukemisessa. Ryhmän positiivinen ja hyväksyvä ilmapiiri sekä aikuisten kannustus ja tuki nähtiin merkityksellisinä vuorovaikutuksen esteettömyydelle. Ilmapiiritekijöillä ja lapsen yksilöllisyyden huomioimisella nähtiin myös suurimmat merkitykset lapsen osallisuudelle. Opinnäytetyössä saatujen tulosten perusteella voidaan saada eväitä kehittämistyöhön. Opinnäytetyön tarjoaman tiedon lisäksi tarvitaan ryhmien ja kasvattajien toiminnan sekä oppimisympäristöjen havainnointia, jotta tietoa voidaan syventää ja tarkastella kasvatta-jien käsitysten vastaavuutta käytännön toimintaan

Alkoholiongelmaisen mini-interventio hoitotyössä

Alkoholinkulutus on Suomessa terveysriski noin 500 000 henkilölle. Terveydenhuollon naispotilaista noin 10 % ja miespotilaista lähes 20 % on alkoholin ongelmakäyttäjiä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa alkoholiongelmaisen mini-interventiosta hoitotyössä kirjallisuuskatsauksen keinoin. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat onnistuneen mini-intervention toteutumisen hoitotyössä. Tutkimuksen kohteena olivat alkoholin ongelmakäyttäjät. Opinnäytetyö tehtiin KaakkoisSuomen ammattikorkeakoulun toimeksiannosta. Tutkimuksessa oli mukana 24 tieteellistä tutkimusta. Tulosten analysointiin käytettiin teemoittelua. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät mahdollistavat alkoholiongelmaisen mini-intervention toteutumisen hoitotyössä. Tutkimustuloksista ilmeni, että alkoholiongelmaisen tunnistaminen, potilaan muutosmotivaatio päihteettömyyteen, sairaanhoitajan täydennyskoulutuksen tarpeen arviointi päihdehoitotyössä, sairaanhoitajan asenne sekä jatkohoito ja seuranta edistävät onnistuneen mini-intervention toteutumista. Johtopäätöksenä voi todeta, että onnistuneeseen mini-interventioon vaikuttavat monet tekijät. Keskeisimpänä voi mainita alkoholin riskikäyttäjän tunnistamisen sekä tunnistamisen vaikeuden. Myös potilaan motivaatiolla on suuri merkitys. Puheeksi oton merkitys korostui useassa tutkimuksessa. Jo pelkällä puheeksi otolla saataisiin osa alkoholin ongelmakäyttäjistä seulottua väestöstä ja ongelmakäyttöön pystyttäisiin puuttumaan ennen kuin vakavia haittoja ehtii syntyä. Hoitohenkilökunnan asenne on suuri ongelma päihdepotilaan hoidossa. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan koulutus kuitenkin paransi henkilönkunnan osaamista päihdepotilaiden hoidossa. Osaamisen vahvistamisella voisi olla suotuisia vaikutuksia myös asenteisiin. Jatkotutkimuksena voisi tutkia sairaanhoitajien alkoholiongelmaisen potilaan hoitotyön osaamista sekä täydennyskoulutuksen tarvetta koskien alkoholiongelmaisen hoitotyötä. Tutkimuksen voisi suunnata esimerkiksi päivystyspoliklinikalle, missä alkoholiongelmaisten potilaiden määrä on suuri