Hampaan poistoon liittyvät potilasvalitukset

Hampaan poiston jälkeen ilmenee normaaleja kudosreaktion seurauksia, kuten kipua, turvotusta, suun avaamisvaikeutta ja mustelmaa. Vakavampia ja harvinaisempia seurauksia ovat hermovaurio, tulehdus ja leukamurtuma. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia ongelmia hampaan poistoon liittyy ja miten näitä komplikaatioita voisi välttää. Aineisto koostui Potilasvakuutuskeskuksen EBA-alkuisten toimenpiteiden vahinkotapauksista (N=852 ratkaistua tapausta) liittyen hampaan poistoon vuosien 1997–2010 väliseltä ajalta. Tiedot kerättiin Potilasvakuutuskeskukselta saadusta vahinkolistasta Exceliin, jonka avulla aineisto analysoitiin. Yleisin komplikaatio hampaan poistossa oli kielihermon vaurio (27 %), jonka jälkeen N. alveolaris inferior (21 %) vaurioitui toiseksi yleisimmin. Kolmanneksi yleisin komplikaatio oli infektio (16 %). Poistetuista hampaista 68 % oli alaleuan viisaudenhampaita. Yleisin komplikaatioon johtanut toimenpide oli hampaan poistoleikkaus (71 %). Johtopäätöksenä todetaan, että alaviisaudenhampaan leikkaus oli yleisin komplikaatioihin johtava toimenpide. Hermovaurioiden välttämiseksi anatomian tunteminen on tärkeää. Edeltävien tutkimusten ja poiston vaatimustason perusteella tulee valita oikea hoitopaikka. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota leikkausviillon sijoittamiseen, pihtien asetteluun, voiman käyttöön sekä poistokuopan puhdistukseen ja kielenpuoleisen kudoksen käsittelyä tulee minimoida

Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus : – laboratoriodiagnostiikan kehittäminen ISLAB:n Mikkelin aluelaboratoriossa

Metisilliniresistentti Staphylococcus aureus eli MRSA on yleinen sairaalainfektioiden aiheuttaja. MRSA:n aiheuttamien infektioiden hoito on vaikeaa bakteerin geenimuutoksesta johtuvan alentuneen mikrobilääkeherkkyyden takia. MRSA:sta on sen nopean levinneisyyden myötä kehittynyt merkittävä haaste terveydenhuollolle, sillä MRSA-epidemiat aiheuttavat hoito-osastoilla toiminnanmuutoksia ja lisätyötä muun muassa pidentäen hoitojaksoja ja vaikeuttaen esimerkiksi leikkaushaavojen paranemista. Toiminnanmuutokset ja lisätyöt kasvattavat puolestaan hoitokustannuksia. MRSA:n aiheuttamien infektioiden ja oireettomien MRSA-kantajien nopea tunnistaminen onkin ensiarvoisen tärkeää tartuntojen leviämisen estämiseksi. Tämä opinnäyte toteutettiin kehittämistyönä, jonka tarkoituksena oli MRSA-laboratoriodiagnostiikan kehittäminen ISLAB:n Mikkelin aluelaboratoriossa. Työn tavoitteena oli selvittää tehostaako näytteiden rikastaminen MRSA:n tunnistamista. Rikastamisen tehoa selvitettiin kahdella tavalla. Ensimmäiseksi, vertailtiin keskenään kahta eri rikastusmenetelmää: yksittäisrikastamista ja poolirikastamista, jossa useita samasta potilaasta otettuja näytteitä yhdistetään samaan rikastusviljelyyn. Toiseksi, laimennossarjojen avulla verrattiin rikastettujen ja rikastamattomien näytteiden bakteerikasvua. Laboratoriodiagnostiikan kehittämisen ohella tutkimusnäytteiden avulla oli tarkoitus selvittää MRSA:n esiintyvyyttä päivystyspoliklinikan kautta osastoille otettavilla potilailla Mikkelin keskussairaalassa. Kehittämistyön laboratoriotutkimuksissa kesäkuussa 2009 analysoitiin yhteensä 140 potilaan näytteet, joista vain yksi oli positiivinen MRSA-löydös. Yksipuoliseksi osoittautuneen aineiston perusteella ei voitu vertailla luotettavasti kahta eri rikastusmenetelmää. Kehittämistyöstä saatiin kuitenkin arvokasta kokemusta rikastusmenetelmien käytöstä ja poolirikastusmenetelmän testausta on jatkettu toisessa ISLAB:n aluelaboratoriossa. Laimennossarjojen avulla todettiin MRSA-näytteiden rikastamisen tehostavan MRSA:n kasvua. Kehittämistyön toteutuksen jälkeen yksittäisten näytteiden rikastaminen otettiinkin rutiinikäyttöön ISLAB:n Mikkelin aluelaboratoriossa.Methicillin-resistant Staphylococcus aureus or, in other words, MRSA is a common cause for hospital acquired infections. The treatment of infections caused by MRSA is difficult due to decreased microbial drug hypersensitivity. Rapid diffusion of MRSA has proved a challenge to the health care system. In hospital wards MRSA epidemics have resulted in changes and extra work because the epidemics, as an example, prolong treatment periods and hinder the healing of surgical wounds. As a result, medical expenses have increased. Thus the quick identification of MRSA infections as well as of asymptomatic carriers of MRSA is essential in order to prevent contagion. This thesis was carried out as a project. The purpose of the project was to develop MRSA laboratory diagnostics in ISLAB’s Regional Laboratory in Mikkeli. The aim was to find out if swab enrichment boosts the identification of MRSA. Swab enrichment was examined in two ways. First, two methods of swab enrichment were compared. The methods compared were the enrichment of a single swab and an experimental method of enriching a pole of multiple swabs from the same patient. Second, a series of multiple dilutions was used to compare the significance of bacteria growth between enriched and non-enriched swabs. In addition to the development of laboratory diagnostics one aim of the thesis was to determine the incidence of MRSA at the central hospital of Mikkeli. At the laboratory screening phase in June 2009 a total of 140 swabs were analyzed. Only one of them tested positive to MRSA. The comparison of the two methods of swab enrichment was unreliable because of the one sided research material. However, the experience gained on the enrichment methods in this project was useful. The testing of the method of enriching a pole of multiple swabs has been continued in another ISLAB’s regional laboratory. The series of multiple dilutions proved that swab enrichment boosts the growth of MRSA. After this project the enrichment of a single swab has been taken into routine use in ISLAB’s Regional Laboratory in Mikkeli

Elpymisliikunta työhyvinvoinnin tukena : Sievin Jalkine Oy:n neulomotyöntekijöille suunnitellut elpymisliikuntaohjelmat

Terve tuki- ja liikuntaelimistö on edellytys hyvälle työ- ja toimintakyvylle. Tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen vaikuttavat ikä, perimä, yksilölliset elintavat, terveydentila sekä elin- ja työskentelyolot ja sosioekonominen asema. Tuki- ja liikuntaelimistön kivut ovat erittäin yleisiä työikäisellä väestöllä ja ne ovat yksi yleisimmistä syistä pitkille sairauspoissaoloille. Yleisimpiä työn aiheuttamia oireita ovat niska-hartiavaivat sekä lanne-ristiselän kivut. Työn fyysisiä kuormitustekijöitä voivat olla vaikeat työasennot, ruumiillisesti raskas työ, raskaiden taakkojen käsittely, toistuvat työliikkeet tai jatkuva istuminen. Mitä useammalle fyysiselle kuormitustekijälle työssä altistuu, sitä haitallisempaa se on tuki- ja liikuntaelimistölle. Elpymisliikunnalla ja tauotuksella ehkäistään ylikuormittavan työn aiheuttamia haittoja parantamalla kudosten verenkiertoa. Elpymisliikunnan merkitys korostuu etenkin yksipuolisessa ja staattisessa työssä. Opinnäytetyön tarkoituksena on ehkäistä ja pienentää Sievin Jalkine Oy:n neulo-motyöntekijöiden tuki- ja liikuntaelinongelmien esiintyvyyttä, sekä innostaa ja motivoida heitä työhyvinvoinnin parantamiseen päivittäisen elpymisliikunnan avulla. Tavoitteena oli suunnitella neulomotyöntekijöille kolme erilaista elpymisliikuntaohjelmaa heille tehdyn kyselyn ja havainnoinnin pohjalta. Opinnäytetyö koostui määrällisestä tutkimuksesta sekä elpymisliikuntaohjelmien toteutuksesta. Elpymisliikuntaohjelmat perustuivat neulomotyöntekijöille teetettyyn kysely- ja havainnointitutkimukseen. Kyselytutkimuksella haettiin vastausta työntekijöiden yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinongelmista sekä yleisimmät työn fyysisistä kuormitustekijöistä. Havainnoinnilla kerättiin tietoa neulomotyöskentelystä. Neulomotyöntekijöiden yleisimmät tuki- ja liikuntaelinongelmat kohdistuivat niska-hartiaseutuun sekä alaraajoihin. Yleisimmät työn fyysiset kuormitustekijät olivat ranteen/sormien toistoliikkeet sekä yhtäjaksoinen istuminen. Kyselyn tulosten ja havainnoinnin pohjalta suunniteltiin kolme erilaista elpymisliikuntaohjelmaa: perinteinen venyttely- ja lihasvoimaharjoitteita sisältävä ohjelma, nopeatempoinen kiertoharjoitteluohjelma sekä venyttelyohjelma.A healthy musculoskeletal system is necessary for the ability to work and function. Age, genetics, individual lifestyle, health status, living and working conditions and socioeconomic status have an influence on the condition of the musculoskeletal system. Musculoskeletal pain is very common among working population and the pains are one of the most common reasons for the absences from work. Neck-shoulder problems and low-back pain are the most common work-related disorders. Physical work factors are poor work positions, physically heavy work, forceful movements, repetitive work and sedentary work. The more physical load factors people are exposed to at work, the more harmful it is for the musculoskeletal system. Workplace exercises and work breaks can prevent work-related disorders by improving the blood flow to tissues. Workplace exercises are important especially for monotonic and static work. The aim of our study is to prevent and reduce musculoskeletal disorders among the sewing machine operators of Sievin Jalkine Oy and to inspire and motivate them to improve their well-being at work by daily workplace exercises. The objective of our study was to design three different workplace exercise programs based on questionnaire and observation. Our thesis includes quantitative research and workplace exercise programs. The programs were based on questionnaire and observation study which was done for the sewing machine operators. We detected the most common musculoskeletal disorders and most common physical work factors of the operators through the questionnaire. The observation provided information of the sewing work tasks. The most common musculoskeletal disorders of the sewing machine operators were located in the neck-shoulder area and lower limbs. The most common physical work factors were the repetitive movements of the wrist/fingers and sedentary work. We designed three different workplace exercise programs based on questionnaire and observation. The programs are a traditional stretching and strengthening program, a fast-paced circuit training program and a stretching program

The limits of visual sensitivity and its circadian control

At the sensitivity limit of vision, the quantal fluctuations of light and neural noise in the retina and the brain limit the detection of light signals. The challenge for vision, as for all senses, lies in separating the weakest signals from the neural noise originating within the sensory system. In this thesis, I studied sparse signal detection in the vertebrate visual system (mouse and frog) at low light levels from single retinal neurons to behavioral performance. First, we determined the sensitivity limit of amphibian color vision at low light levels. Unlike most vertebrates, amphibians are potential dichromats even at night, with two spectrally distinct classes of rod photoreceptors: common vertebrate rods (peak sensitivity at 500 nm) and an additional class called “green rods” (peak sensitivity at 430 nm). We showed that frogs in a phototaxis experiment can distinguish blue from green down to their absolute visual threshold, meaning that they have wavelength discrimination as soon as they start seeing anything. Remarkably, the behavioral blue/green discrimination approached theoretical limits set by photon fluctuations and rod noise, highlighting the sensitivity of the system comparing signals from the two different photoreceptors. Additionally, we show that the amphibian threshold for color discrimination is task- and context-dependent, underlining that sensory discrimination is not universally driven to absolute physical limits, but depends on evolutionary trade-offs and flexible brain states. In the second paper, we studied the impact of the circadian rhythm on the sensitivity limit of mouse vision. The retina has its own intrinsic circadian rhythms, which has led to the hypothesis that the sensitivity limit of vision would be under circadian control. We used a simple photon detection task, which allowed us to link well-defined retinal output signals to visually guided behavior. We found that mice have strikingly better performance in the visual task at night, so that they can reliably detect 10-fold dimmer light in the night than in the day. Interestingly, and contrary to previous hypotheses, this sensitivity difference did not arise in the retina, as assessed by spike recordings from retinal ganglion cells. Instead, mice utilize a more efficient search strategy in the task during the night. They are even able to apply the more efficient strategy at day once they have first performed the task during the night. Measured differences in search strategy explain only part of the day/night difference, however. We hypothesize that in addition there are diurnal changes in the state of brain circuits reading out the retinal input and making decisions. In the third paper, we determined the sensitivity limit of decrement (shadow) detection of mouse vision. Compared with the question of ultimate limit for detecting light, the question of sensitivity limits for detecting light decrements (negative contrast) has been remarkably neglected. We recorded the OFF responses of the most sensitive retinal ganglion cells at dim background light levels and correlated the thresholds to visually guided behavior in tightly matched conditions. We show that compared with an ideal-observer model most of the losses happen in the retina and remarkably, the behavioral performance is very close to an optimal read-out of the retinal ganglion cells. I have shown across visual tasks and in two different species how closely behavior in specific conditions can approach the performance limit set by physical constraints, rejecting noise and making use of every available photon. However, the actual performance strongly depends on the behavioral context and relevance of the task and state of the brain.Näön herkkyyden rajalla valokvanttien vähäinen määrä asettaa erityisen suuren haasteen näköjärjestelmän toiminnalle. Tällöin näköjärjestelmän on kyettävä erottamaan heikoimmatkin signaalit aistijärjestelmän sisäisestä kohinasta. Väitöskirjassani kysyn miten biologiset mekanismit vastaavat näihin haasteisiin. Selvitän hermoverkkojen signaalinkäsittelykykyä käyttäytymistä määrittävänä tekijänä, käyttäen mallina selkärankaisen (sammakko, hiiri) silmän verkkokalvon suorituskykyä lähellä näönherkkyyden rajaa. Tutkin näköaistin suorituskykyä yksittäisten verkkokalvon hermosolujen tasolta koko eläimen näönvaraiseen käyttäytymiseen. Ensimmäisessä osaprojektissa määritin heikoimman valointensiteetin missä sammakko pystyy erottamaan värejä. Toisin kuin muilla selkärankaisilla, sammakkoeläimillä on kaksi erityyppistä hämäränäköön erikoistunutta sauva-valoreseptoria: vihreän valon aallonpituutta parhaiten absorboiva viherherkkä sauvareseptori (kuten meillä) sekä lyhyempiä, sinisiä aallonpituuksia absorboiva siniherkkä sauva. Osoitimme, että sammakot pystyvät erottamaan värejä valaistuksessa, missä ihmiset eivät pysty. Tämä sini/viher-erotuskyky lähestyi teoreettisia fysikaalisia raja-arvoja. Lisäksi näytimme, että sammakkoeläinten värinäön kynnysherkkyys riippuu käyttäytymistehtävästä, korostaen kuinka aistinvarainen erotuskyky riippuu myös evolutiivisista valinnoista ja eläimen käyttäytymistilasta. Toisessa osatyössä tutkin vuorokausirytmin vaikutusta hiiren näönherkkyyteen. On oletettu, että verkkokalvon sopeutuu ennakoivasti valtaviin valon intensiteettimuutoksiin yön ja päivän välillä. Tässä työssä käytimme yksinkertaista, himmeiden valojen havaitsemistehtävää, joka mahdollisti verkkokalvon aivoihin lähettämän signaalin yhdistämisen näönvaraiseen käyttäytymiseen tiukan kvantitatiivisesti. Havaitsimme, että yöllä hiiret erottivat hyvin heikkoja valoja pimeässä jopa kymmenen kertaa paremmin kuin päivällä. Yllätykseksemme tämä ei johtunut muutoksista verkkokalvon maksimaalisessa herkkyydessä, vaan parempi suorituskyky yöllä johtui tehokkaammasta käyttäytymisstrategiasta sekä tarkemmasta näkötiedon käsittelystä aivoissa. Näytimme lisäksi, että hiiret pystyvät hyödyntämään tehokkaampaa strategiaa myös päiväsaikaan, jos ovat ensin suorittaneet tehtävän yöllä. Näkeminen vaatii sekä valojen että varjojen havaitsemista. Kolmannessa osaprojektissa määritin kuinka paljon fotoneja pitää poistaa heikosta taustavalosta, jotta hiiri havaitsee eron. Tämä kysymys on jäänyt verrattain huomiotta, verrattuna kymmenien vuosien tutkimukseen pienimmästä havaittavasta valomäärästä. Vertasimme herkimpien verkkokalvosolujen suorituskykyä näönvaraiseen käyttäytymiseen vastaavissa olosuhteissa. Näytimme verkkokalvon prosessointiin perustuvaa mallinnusta hyväksi käyttäen, että verrattuna teoreettisesti täydelliseen suorituskykyyn suurin osa informaationmenetyksistä tapahtuu verkkokalvolla fotonien pyydystämisessä ja verkkokalvon signaalinkäsittelyssä. Käyttäytyminen sen sijaan on huomattavan lähellä tilannetta, jossa aivot lukevat verkkokalvon lähettämää signaalia lähes täydellisesti. Väitöskirjassani näytän kahdella selkärankaisella, kuinka näkösuoritus pääsee useassa tehtävässä erittäin lähelle fysikaalisten reunaehtojen määräämiä raja-arvoja. Suorituskyky riippuu kuitenkin kontekstista ja käyttäytymistehtävän merkityksestä eläimelle sekä aivojen sen hetkisestä tilasta

Mice Reach Higher Visual Sensitivity at Night by Using a More Efficient Behavioral Strategy

Circadian clocks predictively adjust the physiology of organisms to the day/night cycle. The retina has its own clock, and many diurnal changes in its physiology have been reported. However, their implications for retinal functions and visually guided behavior are largely unresolved. Here, we study the impact of diurnal rhythm on the sensitivity limit of mouse vision. A simple photon detection task allowed us to link well-defined retinal output signals directly to visually guided behavior. We show that visually guided behavior at its sensitivity limit is strongly under diurnal control, reaching the highest sensitivity and stability at night. The diurnal differences in visual sensitivity did not arise in the retina, as assessed by spike recordings from the most sensitive retinal ganglion cell types: ON sustained, OFF sustained, and OFF transient alpha ganglion cells. Instead, we found that mice, as nocturnal animals, use a more efficient search strategy for visual cues at night. Intriguingly, they can switch to the more efficient night strategy even at their subjective day after first having performed the task at night. Our results exemplify that the shape of visual psychometric functions depends robustly on the diurnal state of the animal, its search strategy, and even its diurnal history of performing the task. The results highlight the impact of the day/night cycle on high-level sensory processing, demonstrating a direct diurnal impact on the behavioral strategy of the animal.Peer reviewe

Malpractice claims related to tooth extractions

The aim of this study was to analyze malpractice claims related to tooth extractions in order to identify areas requiring emphasis and eventually to reduce the number of complications. We compiled a file of all malpractice claims related to tooth extractions (EBA code) between 1997 and 2010 from the Finnish Patient Insurance Centre. We then examined the data with respect to date, tooth, surgery, injury diagnosis, and the authority's decision on the case. The material consisted of 852 completed patient cases. Most of the teeth were third molars (66 %), followed by first molars (8 %), and second molars (7 %). The majority of claims were related to operative extraction (71 %) followed by ordinary extraction (17 %) and apicoectomy of a single-rooted tooth (7 %) or multi-rooted tooth (2 %). The most common diagnosis was injury of the lingual or inferior alveolar nerve. According to the authority's decision, the patient received compensation more often in cases involving a third molar than other teeth (56 vs. 46 %, P <0.05). The removal of a mandibular third molar was the basis for the majority of malpractice claims. To reduce the numbers of lingual and inferior alveolar nerve injuries, the removal of mandibular third molars necessitates recent and high-quality panoramic radiograph, preoperative assessment of the difficulty of removal, and consciousness of the variable anatomical course of the lingual nerve.Peer reviewe

Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla : Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia

Tietoyhteiskunnan nopea kehitys ja tietoteknisten välineiden ja niiden käyttötapojen muuttumisvauhti on asettanut kirjastot suurten haasteiden eteen. Kirjastojen on odotettu pysyvän ajan hermolla ja vetävän kaikki kansalaiset valmiuksista riippumatta osallisiksi uudesta informaatioympäristöstä. Rahoituksen jälkeenjääneisyys on yleisessä tiedossa ja kirjaston tehtävien ja kirjastoille asetettujen vaatimusten monipuolistuesssa tilanne on muuttumassa kansalaisten tiedon saannin kannalta kestämättömäksi. Uhkana on todellinen digitaalinen kuilu maamme sisällä, joka jakaa informaatiorikkaat ja -köyhät kasteihinsa. Huolestuttavin tilanne on suurten kaupunkien ulkopuolella olevilla kirjastoyksiköillä, pienten kuntien kirjastolaitoksilla. Tietoteknologian muutokset vaikuttavat vahvemmin yhteiskuntaan ja sen kansalaisiin kuin koskaan aikaisemmin. Mahdollisuuksia tulee koko ajan lisää, mutta samalla suurten väestönosien valmiudet ottaa hyöty näistä mahdollisuuksista heikkenevät. Tämän Opetusministeriön tilaaman selvityksen lähtökohtana on yleisten kirjastojen palvelutuotannon tarjoaminen mahdollisimman hyvin ja tasapuolisesti kaikille kansalaisille, kaikkialla Suomessa. Näkökulmana on kansalainen ja hänen tiedontarpeensa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon muutakin kuin vain rahallisia lisäresursseja: yhteistyön konkreettista tiivistämistä, palvelutuotannon järkevää työnjakoa, eri kirjastosektorien saumatonta yhteispeliä ja jatkuvaa toiminnan ja työnjaon järkevyyden arviointia. Erityisesti selvityksen tekijät hakevat linjauksia ilmaisten peruspalvelujen tarjontaan ja määrittelyyn sekä muiden palvelujen hinnoitteluperiaatteisiin. Digitaalisten palvelujen tuotannon työnjaon selkeyttämisessä on saavutettavissa paljon ja konkreettisia tuloksia, sillä digitaalisessa muodossa olevat ja käyttöön saatetut tietoresurssit ovat tasapuolisimmin levitettävissä jokaiseen maan kolkkaan. Uusien tuotanto- ja rahoitusmallien aktiivinen etsiminen ja nykyisten mallien terve kyseenalaistaminen on hyvän ja tehokkaasti toimivan palvelujen tuotannon edellytys. Selvitystä tehtäessä on kuultu sekä kirjastoasioista vastaavien sivistystoimentarkastajien että maakuntakirjastojen johtajien mielipiteitä osasta selvityksen aihepiirin asioista. Vanhasen hallitusohjelmassa mainitaan, että Kirjastostrategia 2010 -dokumenttiin kirjattuja ehdotuksia aiotaan käyttää hyväksi tasapuolisten palvelujen turvaamiseen. Tämä selvitys toteuttaa osaltaan kyseiseen dokumenttiin kirjattuja ehdotuksia ja määrittelee niitä pidemmälle, konkreettiselle tasolle. Hallitusohjelmaan on erityisesti kirjattu se, että kirjastojen peruspalvelut säilytetään maksuttomina. Kirjaston peruspalvelu -käsitettä ei ole juurikaan aiemmin määritelty, vaan sitä on pidetty lähinnä selviönä - mitä se ei selvityksemme perusteella todellakaan ole. Tässä selvityksessä on pyritty identifioimaan peruspalvelut muista palveluista ja tarjoamaan erilaisia näkökulmia käsitteen joustavaan määrittelyyn. Uudenlaisten kaupallisten (voittoa tuottavien) kirjastopalvelujen tuottamista ja organisointia on mietitty muissa selvityksissä. Erityyppisten ja -tasoisten palvelujen yksilöiminen ja maksuttomuusperiaatteen tasapuolinen noudattaminen eri puolilla Suomea edellyttää rajanvetoja ja suosituksia siihen, mihin raja kulloinkin tulisi vetää. Yleiset kirjastot toimivat verkkona, mutta kukin oman kuntaorganisaationsa budjetin antamien toimintaedellytyksin. Kirjaston tuottamien asiantuntijapalvelujen osittainenkaan kaupallistaminen voi tuskin tapahtua yhtenäisin edellytyksin erilaisissa kunnissa - siksi juuri erityisesti digitaalisten palvelujen kohdalla maksullisuuden ja maksuttomuuden määrittely on tärkeää. Jako massapalveluihin ja täsmäpalveluihin on yksi tapa jäsentää palvelun luonnetta, mutta senkään perusteella ei päästä suoraan maksullisuuskysymyksen ytimeen. Perinteiset palvelut vastaan sähköiset palvelut keskustelu on samoin yksistään hedelmätön lähtökohta maksullisuuskysymyksessä. Yhtenä näkökulmana tuomme asiakasmääritteisen peruspalvelun - asiakkaan perustiedontarpeet ovat hyvin erilaiset riippuen hänen ammatistaan, työnkuvastaan, elämäntilanteestaan ja yleisistä lähtökohdistaan. Kirjaston peruspalvelu -käsitteen tulisi tietoyhteiskunnassa joustaa tarpeen mukaan, sillä emme elä enää yksiselitteisessä hitaasti lisääntyvän paperitiedon maailmassa. Digitaalistuminen mahdollistaa ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa sen tilanteen, jossa pääsy tietoon voidaan kustannustehokkaasti järjestää kaikille tasapuolisesti. Missään tapauksessa tätä mahdollisuutta ei tule jättää käyttämättä vain sen takia, että ajatus tuntuu kovin vaikeasti realisoitavalta paketilta. Kirjastoverkossa tulee kaikin keinoin pyrkiä käyttämään nykyiset resurssit yhä tehokkaammin ja samanaikaisesti tulee pyrkiä aktiivisesti löytämään tapoja kokonaisresurssoinnin lisäämiseen tietoyhteiskuntakeskusteluissa vaaditulle tasolle. Työryhmä on vertaillut selvityksessä keskitettyä palvelujen tuotannon mallia ja toimintohajautettua mallia keskenään, kirjastoverkon kokonaisvaltaisen toimivuuden näkökulmasta. Palvelutuotannon organisointimalleja voidaan kehittää täsmällisemmiksi ja toimivimmiksi, mikäli tarpeet on perusteellisesti kartoitettu. Kirjastoverkon organisoituminen on parhaillaan monien hitaiden hallinnollisten muutosten ristipaineessa samaan aikaan kun tekninen kehitys tekee ennen mahdottomista asioista täysin mahdollisia. Pelkona on, että hallinnon ja yhteistoiminnan sääntöjen kehittäminen asettaa rajan myös uusien innovaatioiden toteutukselle ja hyödyntämiselle, vaikka tarkoitus olisikin päinvastainen

Retained dental roots of adults : A nationwide population study with panoramic radiographs

The aim of this study was to assess the occurrence and nature of retained dental roots and their associations with demographics in the Finnish adult population. From the cross-sectional nationwide Health 2000 Survey of the Finnish population aged 30 years and older, 6005 participants with clinical oral examination and panoramic radiographs were included. Occurrence and characteristics of all retained dental roots were examined. Statistical analyses included chi(2), Kruskal-Wallis and Mann-Whitney U tests, and SAS-SUDAAN calculations. The mean age of the 6005 participants (46% men and 54% women) was 53 (SD 14.6) years. At least one retained dental root was observed in 13% (n = 754) of the participants. The 1350 retained roots included 461 (34%) roots retained entirely in bone and 889 (66%) partly in bone. The most common location of a retained dental root was the third molar region. Occurrence of retained roots partly in bone was associated with male sex and lower education. Occurrence of retained third molar roots entirely in bone was associated with female sex, younger age, higher education, and living in a city. Among all retained dental roots, the preponderance of third molars emphasized the demanding nature of extracting the third molar in women.Peer reviewe

Retinal OFF ganglion cells allow detection of quantal shadows at starlight

Perception of light in darkness requires no more than a handful of photons, and this remarkable behavioral performance can be directly linked to a particular retinal circuit???the retinal ON pathway. However, the neural limits of shadow detection in very dim light have remained unresolved. Here, we unravel the neural mecha-nisms that determine the sensitivity of mice (CBA/CaJ) to light decrements at the lowest light levels by measuring signals from the most sensitive ON and OFF retinal ganglion cell types and by correlating their sig-nals with visually guided behavior. We show that mice can detect shadows when only a few photon absorp-tions are missing among thousands of rods. Behavioral detection of such ???quantal???shadows relies on the retinal OFF pathway and is limited by noise and loss of single-photon signals in retinal processing. Thus, in the dim-light regime, light increments and decrements are encoded separately via the ON and OFF retinal pathways, respectively.Peer reviewe

The dual rod system of amphibians supports colour discrimination at the absolute visual threshold

The presence of two spectrally different kinds of rod photoreceptors in amphibians has been hypothesized to enable purely rod-based colour vision at very low light levels. The hypothesis has never been properly tested, so we performed three behavioural experiments at different light intensities with toads (Bufo) and frogs (Rana) to determine the thresholds for colour discrimination. The thresholds of toads were different in mate choice and prey-catching tasks, suggesting that the differential sensitivities of different spectral cone types as well as task-specific factors set limits for the use of colour in these behavioural contexts. In neither task was there any indication of rod-based colour discrimination. By contrast, frogs performing phototactic jumping were able to distinguish blue from green light down to the absolute visual threshold, where vision relies only on rod signals. The remarkable sensitivity of this mechanism comparing signals from the two spectrally different rod types approaches theoretical limits set by photon fluctuations and intrinsic noise. Together, the results indicate that different pathways are involved in processing colour cues depending on the ecological relevance of this information for each task. This article is part of the themed issue 'Vision in dim light'.Peer reviewe