Ikteerinen potilas päivystyksessä

Teema : hepatologia. English summaryPeer reviewe

Sulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointi- ja hallintamenetelmät – SuHE-hankkeen loppuraportti

Tutkimuksen päätavoitteina oli (1) selvittää sulfidisedimenttien esiintymisalueilla sijaitsevien turvetuotantoalueiden maaperän kuivatuksen aiheuttamaa valumavesien happamuus-kuormitusriskiä, (2) kehittää menetelmiä happamien kuormituspulssien ennakointiin ja seurantaan, (3) kehittää menetelmiä happaman kuormituksen neutralointiin ja (4) tarkastella jälkikäyttömahdollisuuksia happamilla sulfaattimailla sijaitsevilla turvetuotantoalueilla. Maaperän kuivatuksen aiheuttamaa riskiä valumavesien happamoitumiselle tutkittiin 15 turvetuotantoalueelta mm. maaperä- ja vesinäytteiden avulla. Turvetuotantoalueilta lähtevän veden laatua mitattiin jatkuvatoimisesti pH- ja/tai sähkönjohtavuusantureilla sekä käyntien yhteydessä kenttämittauksin ja vesianalyysein. Happamien kuormituspulssien ennakointia varten seurattiin myös pohjavedenpinnankorkeuksia sekä sadantaa. Happamien valumavesien neutraloinnissa testattiin isossa mittakaavassa alivirtaamaputkella varustettuja suodinpatoja sekä pienessä koossa mm. neutralointikaivoa ja kippaavaa neutralointilaitteistoa. Jälkikäyttömahdollisuuksien soveltuvuutta selvitettiin 12 tuotannosta poistuneelta alueella mm. maastokartoituksin. Hankkeen koekohteet sijaitsivat pääasiassa Pohjois-Pohjanmaan tai Lapin alueilla. Tutkittujen turvetuotantoalueiden maaperässä ei havaittu merkittäviä hapettuneita sulfidisedimenttikerroksia ja hapan vesistökuormitus oli melko pientä verrattuna maassa piilevään potentiaaliseen kuormitukseen. Jatkuvatoimisesta vedenlaadun seurannasta oli hyötyä kohteilla, joilla vedenlaatu vaihteli paljon. Pohjavedenpintoja ja sadantaennusteita seuraamalla voitiin karkeasti ennakoida happamien kuormituspulssien esiintymistä ja neutralointitarvetta. Testatut neutralointiratkaisut neutraloivat vesiä. Nykyistä tehokkaampi maankuivatus ja -muokkaus voi pahentaa näiden alueiden maaperän happamoitumista ja lisätä hapanta vesistökuormitusta. Suurimman happamuuskuormitusriskin alueilla suositeltavimpia jälkikäyttömuotoja ovat soistaminen tai muu vesitysmuoto sekä luontainen kasvittuminen

A nationwide real-world study on dynamic ustekinumab dosing and concomitant medication use among Crohn's disease patients in Finland

Background Real-world evidence to support optimal ustekinumab dosing for refractory Crohn's disease (CD) patients remains limited. Data from a retrospective nationwide chart review study was utilized to explore ustekinumab dosing dynamics and optimization, identify possible clinical predictors of dose intensification, and to evaluate ustekinumab trough concentrations (TCs) and concomitant medication use in Finland. Methods Information gathered from17 Finnish hospitals included clinical chart data from 155 adult CD patients who received intravenous ustekinumab induction during 2017-2018. Data on ustekinumab dosing and TCs, concomitant corticosteroid and immunosuppressant use, and antiustekinumab antibodies were analyzed in a two-year follow-up, subject to availability. Results Among 140 patients onustekinumab maintenance therapy, dose optimization was required in 55(39%) of the patients, and 41/47 dose-intensified patients (87%) persisted on ustekinumab. At baseline, dose-intensified patient group had significantly higher C-reactive protein (CRP) levels, and at week 16, significantly lower ustekinumab TCs than in patients without dose intensification. Irrespective of dose optimization, a statistically significant reduction in the use of corticosteroids was observed at both 16 weeks and one year, coupled with an increased proportion of patients on ustekinumab monotherapy. Antiustekinumab antibodies were undetectable in all 28 samples from 25 patients collected throughout the study period. Conclusions Nearly a third of all CD patients on ustekinumab maintenance therapy, with a history of treatment-refractory and long-standing disease, required dose intensification. These patients persisted on ustekinumab and had significant reduction of corticosteroid use. Increased baseline CRP was identified as the sole indicator of dose intensification.Peer reviewe

Inflammatory Bowel Disease in Patients with Congenital Chloride Diarrhoea

Publisher Copyright: © 2021 The Author(s) 2021. Published by Oxford University Press on behalf of European Crohn's and Colitis Organisation. All rights reserved. For permissions, please email: [email protected]: Congenital chloride diarrhoea [CLD] is a rare autosomal recessive disease caused by mutations in the solute family carrier 26 member 3 [SLC26A3] gene. Patients suffer from life-long watery diarrhoea and chloride loss. Inflammatory bowel disease [IBD] has been reported in individual patients with CLD and in scl26a3-deficient mice. Methods: We performed an international multicentre analysis to build a CLD cohort and to identify cases with IBD. We assessed clinical and genetic characteristics of subjects and studied the cumulative incidence of CLD-associated IBD. Results: In a cohort of 72 patients with CLD caused by 17 different SLC26A3 mutations, we identified 12 patients [17%] diagnosed with IBD. Nine patients had Crohn's disease, two ulcerative colitis and one IBD-unclassified [IBD-U]. The prevalence of IBD in our cohort of CLD was higher than the highest prevalence of IBD in Europe [p < 0.0001]. The age of onset was variable [13.5 years, interquartile range: 8.5-23.5 years]. Patients with CLD and IBD had lower z-score for height than those without IBD. Four of 12 patients had required surgery [ileostomy formation n = 2, ileocaecal resection due to ileocaecal valve stenosis n = 1 and colectomy due to stage II transverse colon cancer n = 1]. At last follow-up, 5/12 were on biologics [adalimumab, infliximab or vedolizumab], 5/12 on immunosuppressants [azathioprine or mercaptopurine], one on 5-ASA and one off-treatment. Conclusions: A substantial proportion of patients with CLD develop IBD. This suggests the potential involvement of SL26A3-mediated anion transport in IBD pathogenesis. Patients with CLD-associated IBD may require surgery for treatment failure or colon cancer.Peer reviewe

A nationwide real-world study on dynamic ustekinumab dosing and concomitant medication use among Crohn's disease patients in Finland

Background Real-world evidence to support optimal ustekinumab dosing for refractory Crohn's disease (CD) patients remains limited. Data from a retrospective nationwide chart review study was utilized to explore ustekinumab dosing dynamics and optimization, identify possible clinical predictors of dose intensification, and to evaluate ustekinumab trough concentrations (TCs) and concomitant medication use in Finland.Methods Information gathered from17 Finnish hospitals included clinical chart data from 155 adult CD patients who received intravenous ustekinumab induction during 2017-2018. Data on ustekinumab dosing and TCs, concomitant corticosteroid and immunosuppressant use, and antiustekinumab antibodies were analyzed in a two-year follow-up, subject to availability.Results  Among 140 patients onustekinumab maintenance therapy, dose optimization was required in 55(39%) of the patients, and 41/47 dose-intensified patients (87%) persisted on ustekinumab. At baseline, dose-intensified patient group had significantly higher C-reactive protein (CRP) levels, and at week 16, significantly lower ustekinumab TCs than in patients without dose intensification. Irrespective of dose optimization, a statistically significant reduction in the use of corticosteroids was observed at both 16 weeks and one year, coupled with an increased proportion of patients on ustekinumab monotherapy. Antiustekinumab antibodies were undetectable in all 28 samples from 25 patients collected throughout the study period.Conclusions Nearly a third of all CD patients on ustekinumab maintenance therapy, with a history of treatment-refractory and long-standing disease, required dose intensification. These patients persisted on ustekinumab and had significant reduction of corticosteroid use. Increased baseline CRP was identified as the sole indicator of dose intensification.</div

Microscopic colitis:clinical features and gastroduodenal and immunogenetic findings

Abstract The aims of this study were to investigate the clinical features, the endoscopic and histological abnormalities of ileocolonic and gastroduodenal mucosa and immunogenetic background of microscopic colitis (MC) and its subtypes collagenous colitis (CC) and lymphocytic colitis (LC). 30 patients with CC and 54 with LC were examined with different control groups used according to the study. The mean age at diagnosis was in the sixties in both CC and LC, with a female preponderance in both Autoimmune conditions such as celiac diseased (CD) were common in MC. Bronchial asthma associated with LC. Lactose intolerance associated with MC but colonic diverticulosis was rare. Ileal histological changes were common in MC. Focal gastritis did not associate with MC. Lymphocytic gastritis was found only in LC. Gastric endoscopic erosions were more prevalent in CC than in LC. The age at diagnosis of MC was higher in H. pylori positive than negative patients. The patients with MC had shorter duodenal villi than controls even when patients with CD were excluded. HLA-DR3-DQ2 haplotype and TNF2 allele carriage were more frequent in patients with MC compared to controls. The genotype GG of IL-6-174 was more prevalent in MC compared to the controls. IL-6 genotype did not associate with the serum IL-6 concentration. The concentration of IL-6 was higher in patients with CC than in LC. In conclusion, in addition to colonic typical inflammation, histological abnormalities were detected also in gastric, duodenal and ileal mucosa. CD was common in MC, but there was no association with specific types of gastritis. HLA association was found in MC. Polymorphism in the proinflammatory IL-6-174 gene displayed a possible association with MC. Although CC and LC share many clinical features, the differences in the occurrence of immune conditions, gastric abnormalities and IL-6 response point to differences in their pathogenesis.Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia mikroskooppisen koliitin sekä sen alaryhmien, kollageenikoliitin ja lymfosyyttisen koliitin kliinisiä piirteitä, mahalaukun ja ohutsuolen limakalvon muutoksia sekä immunogeneettistä taustaa. Tutkimukseen osallistui 30 kollageeni- ja 54 lymfosyyttikoliittipotilasta sekä verrokkeja. Sekä kollageenikoliitti että lymfosyyttinen koliitti diagnosoitiin keskimäärin 50&#8211;60 v iässä, ja molemmissa tautiryhmissä naisia oli enemmän kuin miehiä. Autoimmuunisairaudet kuten keliakia olivat yleisiä liitännäissairauksia. Astmaa esiintyi lymfosyyttistä koliittia sairastavilla verrokkeja enemmän. Laktoosi-intoleranssi oli yleistä, mutta paksusuolen divertikuloosia oli harvoin mikroskooppista koliittia sairastavilla potilailla. Ileumin muutokset olivat yleisiä. Mikroskooppinen koliitti ei assosioitunut fokaaliseen gastriittiin. Lymfosyyttigastriittia todettiin vain lymfosyyttisessä koliitissa. Mahalaukun eroosioita esiintyi enemmän kollageenikoliitissa kuin lymfosyyttisessa koliitissa. Mikroskooppinen koliitti ilmeni iäkkäämpänä niillä, joilla todettiin helikobakteeri. Pohjukaissuolen suolinukka oli keliakiasta riippumatta matalampaa kuin verrokeilla. HLA-DR3-DQ2 haplotyyppiä, TNF-2 alleelia ja IL-6-174-GG genotyyppiä esiintyi enemmmän mikroskooppista koliittia sairastavilla potilailla kuin verrokeilla. IL-6 genotyyppi ei vaikuttanut seerumin IL-6-pitoisuuteen. IL-6 pitoisuus oli korkeampi kollageenikoliitissa kuin lymfosyyttisessä koliitissa. Havainnot osoittavat, että mikroskooppisessa koliitissa limakalvomuutoksia on paksusuolen lisäksi myös muualla mahasuolikanavassa. Keliakia on tavallinen liitännäistauti. HLA-DR3-DQ2 on yleinen mikroskooppista koliittia sairastavilla myös ilman keliakiaa. IL-6-174-GG genotyypin yleisyys viittaa siihen, että tämä polymorfismi saattaa altistaa mikroskooppiselle koliitille. Vaikka kollageenikoliitti ja lymfosyyttinen koliitti ovat kliinisesti samankaltaisia sairauksia, erot tautiassosiaatioissa, mahan limakalvon muutoksissa ja seerumin IL-6-tasoissa viittaavat erilaisiin syntymekanismeihin

Turvetuotannon valumavesien lyhytkestoisten happamien valuntojen ennakointi- ja hallintamenetelmien kehittäminen

Suomen ympäristökeskuksen Sulfaattimailla syntyvän happaman kuormituksen ennakointi- ja hallintamenetelmät (SuHE) -hankkeen yhtenä tavoitteena oli kehittää happaman kuormituksen ennakointimenetelmä sekä sähköttömiin oloihin sopiva happamien valumavesien neutralointimenetelmä. Tämä diplomityö pohjautuu SuHE-hankkeen tuloksiin. Happaman sulfaattimaan tai mustaliuskealueen päällä sijaitsevan turvetuotannon valumavedet voivat ojituksen ja maan kuivatuksen seurauksena tapahtuvan sulfidien hapettumisen johdosta happamoitua. Happamoituminen liuottaa maaperästä siinä luontaisesti esiintyviä metalleja, jotka huuhtoutuvat sateiden myötä vesistöihin. Happamoituneet ja metallipitoiset valumavedet heikentävät vesistöjen tilaa ja aiheuttavat haittoja eliöstölle. Happamoituneita valumavesiä voidaan käsitellä neutraloimalla, jolloin veden pH saadaan vastaanottavaa vesistöä ajatellen sopivaksi. Happamuus voi turvetuotantoalueella olla jatkuvaa tai esiintyä vain ajoittain. Ajoittain esiintyvän happamuuden syynä voi olla pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelu, happaman sedimentin esiintyminen hyvin paikallisesti tai ojitussyvyyden vaihtelu eri tuotantovaiheissa olevien lohkojen välillä. Happamoitumista esiintyy kevät- ja syysvalunnan aikaisten virtaamahuippujen yhteydessä sekä kesän rankkasateiden jälkeen, mikäli näitä on edeltänyt kuiva kausi, jonka aikana pohjaveden pinta on laskenut ja sedimenttien hapettuminen on ollut mahdollista. Happamoitumispiikkejä voidaan ennakoida seuraamalla pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelua suhteessa mineraalimaan esiintymissyvyyteen. Kuivan kauden jälkeistä pohjaveden korkeuden nousua seuraa usein valumaveden pH:n lasku. Sähköjohtavuusseuranta ei ole käytännöllinen menetelmä happamuuspiikin ennakointiin koska pH:n ja sähköjohtavuuden muutokset ovat useimmiten yhtäaikaisia. Asiditeettimäärityksen tuloksia voidaan käyttää avuksi valittaessa neutralointimenetelmää ja -materiaalia. Asiditeettiin vaikuttavat pH:n lisäksi metallien saostumisreaktioissa syntyvän happamuuden kautta erityisesti liukoisen raudan, alumiinin ja mangaanin pitoisuudet. Asiditeetti kertoo neutralointimateriaalin kulutukseen kalsiumkarbonaattina. Hyvän neutralointikyvyn vuoksi materiaaliksi valittiin Nordkalk Oy:n valmistama granuloitu kalsiumhydroksidi, jolla saadaan aikaan välitön pH nousuvaikutus. Erilaisia passiivisia annostelumenetelmiä testattiin maasto-olosuhteissa. Liikkumaton neutralointimateriaali pinnottui ja inaktivoitui nopeasti johtuen käsiteltävän veden korkeasta metallipitoisuudesta ja suuresta vesimäärästä. Pyörivät metallirummut, joiden sisällä muoviverkon alla oli neutralointimateriaalia, olivat liian painavia virtaamaan nähden. Kippaava neutralointilaitteisto osoittautui parhaaksi menetelmäksi. Pienen mittakaavan laitteistossa vesi pumpattiin ämpäriin, jonka painopiste muuttui sen täyttyessä. Ämpäristä kaatuvan veden liike-energia aiheutti saavissa olevaan materiaaliin liikettä, jolloin vesi neutraloitui eikä neutralointimateriaalin teho laskenut pinnottumisen vuoksi. Täyden mittakaavan laitteistossa veden suunnitellaan kulkevan painovoimaisesti ylivuotona. Vesi kertyy kouruun, josta se kaadetaan materiaalisäiliöön. Kippaavassa laitteistossa veden pH nousi käsittelyn jälkeen tasolle 10–12 kun se alussa oli 3,5–4. Metallien saostumista ei ehtinyt tapahtua pienen mittakaavan testin jälkeen lyhyen viipymän vuoksi. Käsitellyn veden pH:n laskemiseksi ympäristön kannalta sopivaksi täytyy jatkotutkimuksissa kehittää menetelmiä. Metallihydroksidisaostumien muodostuminen on huomattavaa, mikäli käsiteltävän veden asiditeetti on korkea. Muodostuvan metallilietteen käsittelyyn tai sijoitukseen on kehitettävä ratkaisu. Ruostumaton teräs ei kestä käsiteltävän veden suurta happamuutta, joten laitteiston rakennusmateriaalin valintaan täytyy myös kiinnittää huomiota. Menetelmä soveltuu erilaisiin kohteisiin koska sen kapasiteetti on säädettävissä. Ylivuotona kulkevan virtauksen vuoksi laitteisto ei tarvitse sähköä. Menetelmän täysimittaista soveltuvuutta valumavesien käsittelyyn tulee arvioida jatkotutkimusten perusteella.A Management of Sulfide induced Acidity in Peat Harvesting (SuHE) project in Finnish Environment Institute aimed to develop an acid load forecasting method and a neutralization method for acidic runoff water in areas where electricity is not available. This thesis was written according to results of SuHE project. Acid sulfate soils or black schist located under a peat production area can be oxidized due to drainage. The drainage water is acidified because of the oxidation of sulfides. Formation of acid in the soil can solubilize metals which are drained to the recipient watercourse. High acidity load and dissolved metal concentrations cause severe ecological problems in streams and rivers. The acidic drainage can be treated by neutralization to make the water pH and acidity more suitable to be discharged to the water bodies. Acidic drainage can occur in the peat production area constantly or occasionally. Short term occurrence of acidity can be caused by groundwater level fluctuations, very local occurrence of acidic sediments or variation in drainage depth due to different production phases inside the production area. Acidic peaks occur in the spring and autumn high flow and in the summer after heavy rains, if there was a dry season before. During the dry season the ground water level has dropped and sulfide sediment is exposed to oxidation. The acidity peaks can be predicted by monitoring the groundwater level fluctuations in relation to the mineral soil depth. When a dry season is followed by heavy rain, rise of the groundwater level and a subsequent drop in pH is detected. Determination of electrical conductivity (EC) is not practical method to predict acidity peaks since pH and EC changes are recorded simultaneously. Results of acidity analysis can be used to select neutralization material and method. Acidity is affected by pH but also concentrations of dissolved of iron, aluminum and manganese. Precipitation reactions of metals generate protons which directly affects the acidity and consumption of neutralization material. Granulated calcium hydroxide was selected as neutralization material due to its good neutralization capacity and ability to immediately raise the pH. A variety of passive neutralization methods were tested in field. Stationary neutralization material was rapidly coated and inactivated due to the high acidity and large amount of water. Rotating metal drums with a plastic net were too heavy in relation to the flow and were ineffective. Tipping bucket water neutralization method was found to be most effective. In the small scale pilot water was pumped into the tipping bucket. Tipping of water on top of the granulated calcium hydroxide caused motion in material which prevented accumulation of metal precipitates and coating of the material. Full scale equipment is planned to run by gravity, eg. water fills the tipping bucket due to over-flow. Water is collected in a sump and then tipped into a container where neutralization material is. Tipping bucket water neutralization method caused water pH increase to 10–12 from initial pH of 3.5–4. Dissolved metals did not have enough retention time to precipitate in the small scale tests. Further studies should be made to get the after treatment pH more suitable to the environment. Formation of metal hydroxide precipitate is significant if acidity of the water is high. A solution for metal sludge treatment or disposal should be developed. Stainless steel cannot withstand high acidity of the water to be treated. Attention should be paid on the choice of building materials of the apparatus. The method is applicable to various locations because its capacity is adjustable. Using overflow to run water makes it possible to use the tipping bucket neutralization method in locations where electricity is not available. The suitability of tipping bucket neutralization method to full scale should be evaluated after further studies

Kieltenopettaja kielikasvatuksen ammattilaisena – asiantuntijuus muutoksessa

Suomalaisessa kielimaisemassa viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtunut ja alati jatkuva moninaistuminen on tehnyt monikieliset ja -kulttuuriset kohtaamiset osaksi arkea yhä useammalle. Kielitaidon käyttäminen, opiskelu ja oppiminen ovat tulleet kaikkien ulottuville, ei pelkästään formaalissa kouluopiskelussa vaan myös lukemattomissa pienissä ja isoissa informaaleissa koulun ulkopuolisissa tilanteissa. Myös näkemys kielitaidosta ja kieltenopiskelun tavoitteista on muuttunut. Kaikki tämä on muuttanut monin tavoin myös kieltenopettajien työtä ja työympäristöjä, ja sen myötä työssä tarvittavan asiantuntijuuden sisältöjä