Sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta elvytysosaamisestaan simuloidussa hoitoelvytystilanteessa

Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulee hallita laadukas hoitoelvytys, jotta potilaat kärsivät elottomuuden aikana mahdollisimman vähän hapenpuutteesta ja sydän voi käynnistyä uudelleen. Realistisen itsearvioinnin tekeminen on edellytys ammattitaidon ylläpitämiselle ja koko työuran mittaiselle oppimiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja verrata sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoiden arvioita omasta elvytysosaamisestaan simuloidussa hoitoelvytystilanteessa kahden erilaisella koulutusmenetelmällä koulutetun ryhmän välillä, sekä verrata tuloksia asiantuntijoiden antamiin arviointeihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja vertailevana poikkileikkaustutkimuksena ja siihen osallistui 30 sairaanhoidon, 15 ensihoidon ja 15 lääketieteen opiskelijaa. Opiskelijat jaettiin A- ja B-ryhmiin, joiden sisällä muodostetiin neljän hengen elvytystiimejä. A-ryhmälle oli syyskuussa 2017 annettu ennalta sovittuun rooli- ja työnjakoon perustuvaa elvytyskoulutusta ja B-ryhmälle perinteistä elvytyskoulutusta. Kukin tiimi suoritti videoidun hoitoelvytyssimulaation, jonka jälkeen tiimien itsearvioinnit kerättiin Instrument for the evaluation of advanced life support performance-mittarilla (Peltonen ym. 2017). Ulkopuoliset asiantuntijat täyttivät saman mittarin kunkin elvytystiimin toiminnasta videotallenteen perusteella. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Molemmat ryhmät arvioivat elvytysosaamisensa hyväksi. A-ryhmän yhteispisteiden keskiarvo oli 100 ja B-ryhmän 91, asteikolla 118 – (-118). Opiskelijat kokivat osaavansa tekniset taidot ei-teknisiä taitoja paremmin. A- ja B-ryhmien itsearvioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat elvytyssuoritukset selkeästi itsearvioita huonommiksi. Molemmilla ryhmillä asiantuntijoiden arvio oli opiskelijoiden itsearviota tilastollisesti merkitsevästi huonompi yhteispisteissä ja ei-teknisissä taidoissa. A-ryhmän osalta myös teknisissä taidoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero. Hoitoelvytyksen yksittäisten osa-alueiden kohdalta suurimmat puutteet itsearviointitaidossa ilmenivät teknisten taitojen osalta elvytyksen tarpeen tunnistamisessa, rytmin tarkistuksessa ja defibrillaatiossa, sekä lääke- ja nestehoidossa. Ei-teknisten taitojen osalta puutteita itsearviointitaidoissa ilmeni eniten tiimin käyttäytymisessä ja tietojen hallinnassa. Kokonaisuutena sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijat arvioivat omaa hoitoelvytysosaamistaan todellista paremmaksi. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miten opiskelijoiden itsearviointitaitoa saataisiin parannettua ja mitkä asiat ovat yhteydessä realistisen itsearvioinnin tekemiseen

Kuivapäällystyksen vaikutus jauheen ominaisuuksiin : mikrokiteinen selluloosa ja magnesiumstearaatti

Mechanofusion is a dry coating method in which the high shear forces cause a mechanochemical reaction between the processed particles. With the approach it is possible to improve flowability of a host cohesive powder when the guest particle forming the coating is magnesium stearate. Applying mechanofusion in tablet formulations could make poor flowing large dose drug substances suitable for direct compression. However, it is well known that magnesium stearate decreases mechanical strength of the tablets and prolongs disintegration and dissolution time of tablets. A previous study, however, showed that it is possible to compress tablets from a formulation dry coated with magnesium stearate without reducing the dissolution rate. Dry coating with magnesium stearate and its effect on a plastic material, known to be sensitive for the negative effects of magnesium stearate, has not been studied previously. The aim of the study was to examine the effect of mechanical dry coating with magnesium stearate on the physical qualities and compression behaviour of a plastic material. The effect was studied by dry coating four grades of microcrystalline cellulose with different magnesium stearatecon centrations. The approach was to find an optimum between the flowability and compressibility of the powders by using different process parameters. Microcrystalline cellulose with median particle size of 23 and 78 µm were also mechanofused without magnesium stearate in order to examine whether mechanofusion itself has an effect on the properties of microcrystalline cellulose. Pure raw materials and Turbula-mixed magnesium stearate and microcrystalline cellulose blends were studied as references. Dry coating with magnesium stearate improved the flow properties of microcrystalline cellulose with D50 value less than 78 µm. Powders with D50 value greater than 144 µm, however, break down under the shear during the process and hence their flow properties were decreased. This suggests, that mechanofusion as a process is more suitable for the small particle size microcrystalline cellulose powders which, based on the results, can withstand the high-shear forces better. Mechanofusion of plain microcrystalline cellulose (D50 78 µm) revealed that the moisture content of the powder increased and stronger tablets could be compressed. Mechanofusion may cause changes to the microstructure of microcrystalline cellulose particles and to its ability to adsorb moisture. Dry coating with magnesium stearate was very effective even with short processing times and relatively low blade speeds, and it was challenging to compress hard tablets from the mechanofused mixtures. Plastic material was found to be sensitive for the negative effects of magnesium stearate, and better flow properties of a mechanofused powder resulted in weaker compressed tablets.Mekanofuusio on kuivapäällystysmenetelmä, jossa suuret leikkausvoimat saavat aikaan mekaaniskemiallisen reaktion prosessoitavien partikkelien välillä. Menetelmän avulla kohesiivisten jauhemassojen valuvuutta on voitu parantaa kuivapäällystämällä massa magnesiumstearaatilla. Huonosti valuvien suuriannoksisten lääkeaineiden soveltuvuutta suorapuristukseen voitaisiinkin parantaa mekanofuusion avulla. Magnesiumstearaatin tiedetään kuitenkin heikentävän tablettien lujuutta, pidentävän tabletin hajoamisaikaa sekä hidastavan dissoluutiota. Aikaisemmassa tutkimuksessa magnesiumstearaatilla kuivapäällystetystä formulaatiosta oli kuitenkin mahdollista puristaa tabletteja ilman dissoluution hidastumista. Tutkimusta mekanofuusiosta magnesiumstearaatilla ja sen vaikutuksesta tabletoitavaan massaan ei kuitenkaan ole tehty plastiselle materiaalille, joka on herkkä magnesiumstearaatin negatiivisille vaikutuksille. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten kuivapäällystys magnesiumstearaatilla vaikuttaa plastisen materiaalin fysikaalisiin ominaisuuksiin ja puristumiskäyttäytymiseen. Ilmiötä tarkasteltiin kuivapäällystämällä neljän eri partikkelikoon mikrokiteistä selluloosaa eri magnesiumstearaattipitoisuuksilla. Tavoitteena oli löytää optimi massan valuvuuden ja puristuvuuden välille prosessiparametreja muuttamalla. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, vaikuttaako mekanofuusio itsessään mikrokiteisen selluloosan ominaisuuksiin ja kahta raaka-ainetta (D50 23 ja 78 µm) mekanofuusioitiin ilman magnesiumstearaattia. Verrokkeina käytettiin puhtaita raaka-aineita sekä Turbula-sekoitettuja magnesiumstearaatin ja mikrokiteisen selluloosan seoksia. Kuivapäällystys magnesiumstearaatilla paransi massojen valuvuutta, kun mikrokiteisen selluloosan D50-arvo oli alle 78 µm. Kun massojen D50-arvo oli yli 144 µm, valuvuus kuitenkin huonontui, mikä johtui partikkelien hajoamisesta mekanofuusioitaessa. Voidaankin arvioida, että mekanofuusio prosessina soveltuu vain mikrokiteiselle selluloosalle, jolla on pieni partikkelikoko ja jonka partikkelit kestävät paremmin suuria leikkausvoimia. Kun mikrokiteistä selluloosaa (D50 78 µm) mekanofuusioitiin ilman magnesiumstearaattia, massan kosteuspitoisuuden havaittiin nousseen ja massasta saatiin puristettua lujempia tabletteja. Mekanofuusio saattaa vaikuttaa mikrokiteisen selluloosan mikrorakenteeseen ja siten myös kykyyn sitoa kosteutta itseensä. Kuivapäällystys magnesiumstearaatilla puolestaan oli hyvin tehokasta jo pienillä kierrosnopeuksilla ja lyhyellä prosessiajalla, ja mekanofuusioiduista massoista oli haastavaa saada aikaan lujia tabletteja. Plastisen materiaalin todettiin olevan herkkä magnesiumstearaatin negatiivisille vaikutuksille, ja mitä parempi valuvuus mekanofuusioidulla massalla oli, sitä heikompia tabletteja saatiin puristettua

Sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoiden arvio omasta elvytysosaamisestaan simuloidussa hoitoelvytystilanteessa

Terveydenhuoltoalan ammattilaisten tulee hallita laadukas hoitoelvytys, jotta potilaat kärsivät elottomuuden aikana mahdollisimman vähän hapenpuutteesta ja sydän voi käynnistyä uudelleen. Realistisen itsearvioinnin tekeminen on edellytys ammattitaidon ylläpitämiselle ja koko työuran mittaiselle oppimiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja verrata sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijoiden arvioita omasta elvytysosaamisestaan simuloidussa hoitoelvytystilanteessa kahden erilaisella koulutusmenetelmällä koulutetun ryhmän välillä, sekä verrata tuloksia asiantuntijoiden antamiin arviointeihin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana ja vertailevana poikkileikkaustutkimuksena ja siihen osallistui 30 sairaanhoidon, 15 ensihoidon ja 15 lääketieteen opiskelijaa. Opiskelijat jaettiin A- ja B-ryhmiin, joiden sisällä muodostetiin neljän hengen elvytystiimejä. A-ryhmälle oli syyskuussa 2017 annettu ennalta sovittuun rooli- ja työnjakoon perustuvaa elvytyskoulutusta ja B-ryhmälle perinteistä elvytyskoulutusta. Kukin tiimi suoritti videoidun hoitoelvytyssimulaation, jonka jälkeen tiimien itsearvioinnit kerättiin Instrument for the evaluation of advanced life support performance-mittarilla (Peltonen ym. 2017). Ulkopuoliset asiantuntijat täyttivät saman mittarin kunkin elvytystiimin toiminnasta videotallenteen perusteella. Aineisto analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla. Molemmat ryhmät arvioivat elvytysosaamisensa hyväksi. A-ryhmän yhteispisteiden keskiarvo oli 100 ja B-ryhmän 91, asteikolla 118 – (-118). Opiskelijat kokivat osaavansa tekniset taidot ei-teknisiä taitoja paremmin. A- ja B-ryhmien itsearvioiden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Ulkopuoliset asiantuntijat arvioivat elvytyssuoritukset selkeästi itsearvioita huonommiksi. Molemmilla ryhmillä asiantuntijoiden arvio oli opiskelijoiden itsearviota tilastollisesti merkitsevästi huonompi yhteispisteissä ja ei-teknisissä taidoissa. A-ryhmän osalta myös teknisissä taidoissa oli tilastollisesti merkitsevä ero. Hoitoelvytyksen yksittäisten osa-alueiden kohdalta suurimmat puutteet itsearviointitaidossa ilmenivät teknisten taitojen osalta elvytyksen tarpeen tunnistamisessa, rytmin tarkistuksessa ja defibrillaatiossa, sekä lääke- ja nestehoidossa. Ei-teknisten taitojen osalta puutteita itsearviointitaidoissa ilmeni eniten tiimin käyttäytymisessä ja tietojen hallinnassa. Kokonaisuutena sairaanhoidon, ensihoidon ja lääketieteen opiskelijat arvioivat omaa hoitoelvytysosaamistaan todellista paremmaksi. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miten opiskelijoiden itsearviointitaitoa saataisiin parannettua ja mitkä asiat ovat yhteydessä realistisen itsearvioinnin tekemiseen

Häiriöpäästöjen ympäristöriskianalyysi – YMPÄRI -hankkeen suositukset

Julkaisun 14.5.2007 päivitetty tarkistuslista (liite 1), seurausmatriisi (taulukko 2, sivulla 29) ja riskimatriisi (taulukko 3, sivulla 36) ovat erillisenä tiedostona.Häiriöpäästöjen hallinta on riskien hallintaa, jossa keskeinen hallinnan keino on riskianalyysi. Riskianalyysin avulla tunnistetaan ja arvioidaan riskit sekä niiden hallintaan tarvittavat toimenpiteet. Tässä raportissa tarkastellaan laitoskohtaista teollisen toiminnan häiriöpäästöjen ympäristöriskien arviointia. Hankkeessa laadittiin ns. YMPÄRI-suositukset hyvän ympäristöriskianalyysin sisällöstä ja terminologiasta sisältäen keskeiset häiriöpäästöjen ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi kehitetyt työkalut. Suomen ympäristökeskuksen, Turvatekniikan keskuksen ja VTT:n yhteistyö sekä haastattelut ja hankkeessa järjestetyt työpajat tarjosivat laajalle joukolle viranomaisia, konsultteja, johtamisjärjestelmäsertifioijia ja yritysedustajia mahdollisuuden kommentoida ja vaikuttaa ympäristöriskianalyysin sisällön määrittämiseen. YMPÄRI-suositusten avulla toimijat voivat varmistua siitä, että analyysi täyttää sekä ympäristö- että kemikaalivalvontaviranomaisten, kuin myös johtamisjärjestelmiä arvioivien sertifiointielimien vaatimukset. YMPÄRI-suosituksessa nojaudutaan vahvasti riskianalyysitekniikoiden hyödyntämiseen järjestelmällisessä riskien tunnistamisessa. Todennäköisyyden ja seurausten arvioimiseen annetaan selkeät ohjeet ja työkalut - ympäristöriskien seurausmatriisi ja arvottamismatriisi. Molemmat matriisit sisältävät jo valmiiksi näkemykset riskien hyväksyttävyydestä. Jatkohankkeessa on tarkoitus testata YMPÄRI-suosituksia muutamassa teollisuuslaitoksessa, tarvittaessa parantaa niitä ja laatia tietokonepohjainen ohjelma ympäristöriskianalyysien tekemisen avuksi

Treatment of Molluscum Contagiosum with 10% Potassium Hydroxide Solution

Background: To determine the efficacy and safety of topical 10% potassium hydroxide solution in the treatment of molluscum contagiosum (MC) .Methods: An open, prospective, non-randomized study of one year duration was conducted using 10% KOH solution to treat MC. Twenty eight patients completed the study. A total of seven appointments were planned; one baseline and six follow-up visits. 10% KOH was applied to molluscum lesions daily till the lesions resolved or till 3 months had elapsed.Results: Twenty eight patients, among which 22 were children, completed the study. The mean age of patients was 10.6 years. The total lesion count in the patients varied from 5 – 94, with the mean lesion count of 22.14 SD +_ 18.32. There was complete resolution of lesions in 20 (71.4%) of patients , 4 (14.3) had a near complete, 2 (7.1%) had partial and 2 (7.1%) patients had no improvement. 82% patients tolerated the treatment well with no side effects.Conclusion:10% KOH solution is an effective and well tolerated treatment for MC. It is less painful and cost-effective as compared to many well-established therapeutic modalities. It has the advantage of ease of application at home making it an acceptable and feasible option for the treatment of MC

Low- versus Mid-frequency Raman Spectroscopy for in Situ Analysis of Crystallization in Slurries

Slurry studies are useful for exhaustive polymorph and solid-state stability screening of drug compounds. Raman spectroscopy is convenient for monitoring crystallization in such slurries, as the measurements can be performed in situ even in aqueous environments. While the mid-frequency region (400-4000 cm(-1)) is dominated by intramolecular vibrations and has traditionally been used for such studies, the low-frequency spectral region (Peer reviewe

Pancreatic Cancer Organoids in the Field of Precision Medicine: A Review of Literature and Experience on Drug Sensitivity Testing with Multiple Readouts and Synergy Scoring

Pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) is a silent killer, often diagnosed late. However, it is also dishearteningly resistant to nearly all forms of treatment. New therapies are urgently needed, and with the advent of organoid culture for pancreatic cancer, an increasing number of innovative approaches are being tested. Organoids can be derived within a short enough time window to allow testing of several anticancer agents, which opens up the possibility for functional precision medicine for pancreatic cancer. At the same time, organoid model systems are being refined to better mimic the cancer, for example, by incorporation of components of the tumor microenvironment. We review some of the latest developments in pancreatic cancer organoid research and in novel treatment design. We also summarize our own current experiences with pancreatic cancer organoid drug sensitivity and resistance testing (DSRT) in 14 organoids from 11 PDAC patients. Our data show that it may be necessary to include a cell death read-out in ex vivo DSRT assays, as metabolic viability quantitation does not capture actual organoid killing. We also successfully adapted the organoid platform for drug combination synergy discovery. Lastly, live organoid culture 3D confocal microscopy can help identify individual surviving tumor cells escaping cell death even during harsh combination treatments. Taken together, the organoid technology allows the development of novel precision medicine approaches for PDAC, which paves the way for clinical trials and much needed new treatment options for pancreatic cancer patients

Pancreatic Cancer Organoids in the Field of Precision Medicine : A Review of Literature and Experience on Drug Sensitivity Testing with Multiple Readouts and Synergy Scoring

Pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) is a silent killer, often diagnosed late. However, it is also dishearteningly resistant to nearly all forms of treatment. New therapies are urgently needed, and with the advent of organoid culture for pancreatic cancer, an increasing number of innovative approaches are being tested. Organoids can be derived within a short enough time window to allow testing of several anticancer agents, which opens up the possibility for functional precision medicine for pancreatic cancer. At the same time, organoid model systems are being refined to better mimic the cancer, for example, by incorporation of components of the tumor microenvironment. We review some of the latest developments in pancreatic cancer organoid research and in novel treatment design. We also summarize our own current experiences with pancreatic cancer organoid drug sensitivity and resistance testing (DSRT) in 14 organoids from 11 PDAC patients. Our data show that it may be necessary to include a cell death read-out in ex vivo DSRT assays, as metabolic viability quantitation does not capture actual organoid killing. We also successfully adapted the organoid platform for drug combination synergy discovery. Lastly, live organoid culture 3D confocal microscopy can help identify individual surviving tumor cells escaping cell death even during harsh combination treatments. Taken together, the organoid technology allows the development of novel precision medicine approaches for PDAC, which paves the way for clinical trials and much needed new treatment options for pancreatic cancer patients