Information Management for Tactical Decision-making in the Cardiac Care Process

Siirretty Doriast

Interprofessional collaboration and lecturers´ working life periods: Evaluation of the outcomes and pilot study of Competent Teacher Scale (CTS)

Nowadays healthcare and engineering education should respond to the demands of the continuously changing working life. The aim of this study was to describe the outcome of the eHealth related working life period to the competence of lecturers (N=28) of vocational education and to pilot test the developed Competent Teacher Scale (CTS). The lecturers self-assessed as best competence domain “Practice orientation”, the second best competence they assessed “Interprofessional collaboration” and as third competence domain they assessed “Development of education”. The lecturers self-assessed “eHealth” as the worst competence domain in point of the content of competence according to InnoHealth project. The first version of CTS worked well as internal assessment purposes in the project and should be further developed and tested in future

eTerveys – pilottien jatkuvuussuunnittelu Case eMedic

eTerveys pilotteja toteutetaan entistä enemmän pyrkimyksenä vastata väestön ikääntymisen, saatavilla olevan työvoiman vähenemisen ja kustannusten nousun aiheuttamiin haasteisiin. Useat pilotit eivät kuitenkaan saa todellista muutosta aikaiseksi, eivätkä ne jää vakituiseksi toiminnaksi. Tässä artikkelissa esitetään kirjallisuuden ja yhden eTerveys pilotin avulla esimerkki jatkuvuussuunnittelusta, jolla pyritään tukemaan pilotin muuttumista pysyväksi toiminnaksi. Artikkelissa esitetään prosessi, jota voidaan käyttää jatkuvuussuunnittelun apuna. Selvityksen perusteella jatkuvuussuunnittelua tulisi tutkia laajemmin eTerveyden alalla, jotta lukuisista eri alan hankkeista saataisiin pitempiaikaista hyötyä

Potilaspalautetta QR‐koodilla ‐ Käyttöönottopilotti Varsinais‐Suomen sairaanhoitopiirissä

Potilaspalautteet ovat yksi tärkeä menetelmä terveydenhuollon asiakaslähtöisen toimintakulttuurin luomisessa ja hoidon laadun jatkuvassa kehittämisessä. Vahva perusta potilaspalautteen merkitykselle tulee muun muassa terveydenhuoltolaista ja sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisesta kehittämisohjelmasta.  Potilaspalautetta kerätään terveydenhuollossa yleisesti manuaalisesti erilaisilla kyselyillä. Useimmat terveydenhuollon yksiköt keräävät palautetta myös sähköisesti internetsivujen kautta. Potilaille ja heidän läheisilleen palautteen antamisen tulisi olla mahdollisimman helppoa. Terveydenhuollon ammattilaisille puolestaan palautteen reaaliaikaisuus ja raportointijärjestelmän sujuva hyödyntäminen hoidon kehittämisessä ovat tärkeitä tekijöitä.Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata uuden potilaspalautemenetelmän, QR-koodin käyttöönottopilottia sekä verrata palautteenkeräysmenetelmää nykykäytäntöön Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP). Käyttöönottopilotti tehtiin yhteistyössä VSSHP:n kehittämispalveluiden, sydäntoimialueen, sairaanhoidollisten palveluiden, lasten ja nuorten klinikan sekä TapIn Solutions Oy:n kanssa. Pilotti toteutettiin Turun yliopistollisen keskussairaalan neljässä toimipisteessä: kuvantamisessa, lasten päiväsairaalassa, sydänpoliklinikalla ja -vuodeosastolla. Käyttöönottopilotti kesti noin 1,5 kuukautta. Pilotti tukee erilaisten potilaspalautemenetelmien käytettävyyden ja hyödynnettävyyden arviointia tulevaisuudessa.Arvioimme tuloksissa uuteen palautemenetelmään liittyviä käyttäjäkokemuksia loppukäyttäjien, henkilökunnan ja lähiesimiesten näkökulmasta suhteessa nykykäytäntöön. Pilotoitu menetelmä näyttäisi lisäävän palautteiden määrää. Muita uuden menetelmän vahvuuksia ovat palautteiden reaaliaikaisuus, palauteväittämien sujuva muokattavuus ja niiden liittäminen osaksi kehittämistä ja laadun parantamista, manuaalisen työn väheneminen ja kustannustehokkuus sekä reaaliaikaiset valmiit raportit. Suurin este potilaspalautteen keräämiselle ja hyödyntämiselle näyttäisi liittyvän enemmän henkilökunnan asenteisiin kuin käytettyihin menetelmiin. Potilaat ja / tai heidän läheisensä näkevät palautteen tärkeänä osana toiminnan kehittämistä. Patient feedback is an important tool in creating customer-oriented culture of public health services and in constant development of the quality of care. The health care act and the national development program for social welfare and public health service form a strong foundation for the significance of patient feedback. Quite often patient feedback is manually collected with different questionnaires in the public health care. In addition, most public health service units collect patient feedback electronically through their web pages. Giving feedback should be as easy as possible for the patients and their next of kin. As for the professionals of the public health services, the most important factors are real time feedback and the fluent use of the feedback reports in the development of patient care.The purpose of this article is to describe the implementation of a new patient feedback tool, QR code, and to compare it to the present practice in the hospital district of South West Finland (VSSHP). This pilot study was made in cooperation with the hospital district’s Development Unit, Cardiological Clinic, Medical Services, Children and Adolescent Clinic, and with TapIn Solutions Inc. The pilot was carried out in four units of the University Central Hospital of Turku: in the imaging unit, in the children’s day hospital, in the heart outpatient department and in the cardiological ward. The pilot study lasted about one and a half months and will support future evaluation of the usability and usefulness of different methods on gathering patient feedback.We evaluate the user experience of the new feedback tool from the end users', staff's and managers’ point of view in relation to the present practice. The piloted tool seems to increase the amount of patient feedback. Other strengths of the new method are: real time feedback, fluent revise of statements in order to develop and improve the quality of care, decrease of manual work and cost efficiency, and real time reports. One of the biggest impediments for collecting and utilizing patient feedback seems to be more connected to the attitudes of the staff than to the methods used. The patients and/or their next of kin see the feedback as an important part of the process of developing the care.

Differential Privacy for Adaptive Weight Aggregation in Federated Tumor Segmentation

Federated Learning (FL) is a distributed machine learning approach that safeguards privacy by creating an impartial global model while respecting the privacy of individual client data. However, the conventional FL method can introduce security risks when dealing with diverse client data, potentially compromising privacy and data integrity. To address these challenges, we present a differential privacy (DP) federated deep learning framework in medical image segmentation. In this paper, we extend our similarity weight aggregation (SimAgg) method to DP-SimAgg algorithm, a differentially private similarity-weighted aggregation algorithm for brain tumor segmentation in multi-modal magnetic resonance imaging (MRI). Our DP-SimAgg method not only enhances model segmentation capabilities but also provides an additional layer of privacy preservation. Extensive benchmarking and evaluation of our framework, with computational performance as a key consideration, demonstrate that DP-SimAgg enables accurate and robust brain tumor segmentation while minimizing communication costs during model training. This advancement is crucial for preserving the privacy of medical image data and safeguarding sensitive information. In conclusion, adding a differential privacy layer in the global weight aggregation phase of the federated brain tumor segmentation provides a promising solution to privacy concerns without compromising segmentation model efficacy. By leveraging DP, we ensure the protection of client data against adversarial attacks and malicious participants

Kansalaisten tietämys vieraslajeista Suomessa ja Karjalan tasavallassa. DIAS-hankkeen kyselyjen tulokset

Vieraslaji on haitallinen, jos se uhkaa luonnon monimuotoisuutta tai siihen liittyviä ekosysteemipalveluita. Haitallisista vieraslajeista osa on säädetty kansallisesti ja osa koko EU:n tasolla haitallisiksi. Haitalliseksi määriteltyjen vieraslajien maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Nykyisin haitallisten vieraslajien torjuntaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja käytetään resursseja. Tärkeä osa torjuntatyötä on lisätä vieraslajien ja niiden aiheuttamien haittojen tuntemusta sekä tietoa oikeaoppisista torjuntamenetelmistä. DIAS-hankkeessa (Osaamisen ja aineistojen vaihdon yhteistyöverkosto), jonka toteuttajina olivat Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus ja Karjalan tutkimuskeskus (KarRC RAS) tarkasteltiin vieraslajiasioita Suomessa sekä Venäjän Karjalassa. DIAS-yhteistyöhankkeen tavoitteena oli lisätä tietoa haitallisten vieraslajien aiheuttamista uhkista luonnon monimuotoisuudelle ja mm. virkistyskäytölle tai kotitalousviljelylle. Lisäksi tavoitteena oli jakaa hyviä kokemuksia erilaisista leviämistä ehkäisevistä toimenpiteistä ja hyviksi koetuista torjuntakeinoista niin järjestöille, tutkijoille, viranomaisille kuin kansalaisille. Luomalla uusia tiedonvaihtomenetelmiä sekä perustamalla ja yhdistämällä lajistoaineiston hallintaan ja avoimen datan jakamiseen hyödynnettäviä yhteisiä digitaalisia ICT-alustoja, voidaan maiden välistä viranomaisyhteistyötä parantaa. Hankkeessa toteutettiin internetpohjaiset Webropol-kyselyt kansalaisille Suomessa sekä Karjalan tasavallassa Venäjällä kesän ja syksyn 2020 aikana. Kyselyillä pyrittiin kartoittamaan, miten hyvin ihmiset tuntevat vieraslajit, vieraslajien levinneisyyttä sekä vieraslajien torjuntaa. Kyselyt sisälsivät samoja kysymyksiä / teemoja, mutta niitä oli sovitettu molempien maiden olosuhteisiin. Tässä raportissa esittelemme Suomen ja Karjalan tasavallan kyselyjen tulokset sekä vastaajien esille nostamia keinoja vieraslajien torjunnan edistämiseksi. Suomessa kyselyyn vastasi yhteensä 475 henkilöä. Vastaajien ikä painottui ikäryhmiin 40-49- sekä 50-64 -vuotiaat. Alueellisesti eniten vastauksia saatiin Etelä- ja Keski-Suomesta (asuinpaikka ja mökkipaikkakunta huomioitu). Karjalan tasavallan kyselyyn vastasi yhteensä 84 henkilöä, joista suurin osa asui tai vieraili säännöllisesti Petroskoin alueella. Eniten vastauksia saatiin 30-39 -vuotiailta henkilöiltä. Kyselyihin vastanneet olivat kohtalaisen tietoisia vieraslajeista. Eniten tietoa vieraslajeista oli saatu internetin välityksellä (vieraslajiportaalit) sekä paikallisesta mediasta. Myös sosiaalinen media ja tuttavapiiri nousivat esiin tärkeinä tiedonvälityskanavina. Suomessa vastaajat tunsivat parhaiten maaekosysteemien kasvivieraslajit ja toiseksi parhaiten selkärankaiset. Vesiekosysteemien vieraslajit olivat hieman vieraampia, samoin kuin metsien ja peltojen tuholaiset. Monet vastaajista olivat osallistuneet vieraslajien torjuntaan, useimmiten omassa lähiympäristössään, mutta melko usein myös talkoissa. Ideoita vieraslajitoiminnan kehittämiseksi saatiin kyselyissä paljon. Vastaajat toivoivat esimerkiksi viestinnän parantamista, ohjausta, paikallishallinnon roolin selkiytystä tai resursseja sekä muutoksia lainsäädäntöön. Myös torjunnan pitkäjänteisyyden tukeminen sekä vieraslajihavaintojen ilmoittamisjärjestelmien kehittäminen mainittiin. Suomessa pohdittiin erilaisia tapoja motivoida ihmisiä mukaan toimintaan ja kehitettiin järjestelmien toimivuutta, Karjalan tasavallassa taas toivottiin parempaa viestintää siitä, mihin havaintoja voi ilmoittaa. Suomessa toteutetun kyselyn perusteella muodostettiin toimenpidesuosituksia vieraslajien torjuntaan. Toimenpide-ehdotukset jaoteltiin eri teemoihin, kuten resurssit, koulutus, viestintä, sääntelyn kehittäminen, yhden luukun periaate (ilmoittamis- ja hallinnointijärjestelmät), motivointi sekä tapahtumat

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Helsingin kaupunkisuunnittelussa : kaupunkisuunnittelun asiantuntijoiden käsityksiä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja monialaisen yhteistyön toteutumisesta Helsingin kaupunkisuunnittelussa

Kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden agendalla niin inhimillisistä kuin taloudellista syistä. Elinympäristöt tavoittavat laajasti erilaisia ihmisryhmiä päivittäin, minkä vuoksi ratkaisuja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin laaja-alaiselle edistämiselle on perusteltua etsiä elinympäristöistämme. Kaupunkisuunnittelulla voidaan nähdä olevan keskeinen rooli siinä, millaisiksi elinympäristömme kaupungeissa rakentuvat ja muotoutuvat. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Helsingin kaupunkisuunnittelun asiantuntijoiden käsityksiä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen ja monialaisen yhteistyön toteutumisesta kaupunkisuunnittelussa. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää Helsingin kaupungin kaavoituksen ja maankäytön asiantuntijaa kevät-kesällä 2022. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla ja analysoinnissa on käytetty salutogeenista terveyden edistämisen teoriaa. Tutkimustulokset osoittavat väestötasoisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen toteutumista kaupunkisuunnittelun eri ulottuvuuksilla. Haastateltavat tunnistivat ympäristöhäiriöiden ehkäisyn, turvalliseen ja toimivaan ympäristöön ja asuntorakentamiseen liittyvien seikkojen painottumista suunnittelutyössä. Esille nostettiin huolta lähiluonnon säilymisen ja ympäristöön liittyvän kokemuksellisuuden jäämisestä suunnittelussa taka-alalle. Toisaalta käynnissä olevan kaupunkisuudistushankkeen voidaan nähdä laajentavan terveysnäkökulmaista suunnittelua alueelle, joka huomioi kokonaisvaltaisemmin ihmisten hyvinvointia. Haastatteluissa korostui suunnittelutyön ohjautuminen lainsäädännöstä ja määräyksistä käsin. Tutkimuksen tulokset nostivat monialaisuuden ja eri sidosryhmien kanssa tehtävän yhteistyön tärkeäksi osaksi kaupunkisuunnittelua. Tuloksista on havaittavissa monialaisen yhteistyön toteutumista sekä siihen liittyviä haasteita, joita tuli esille erityisesti sosiaali- ja terveystoimialan kanssa toimittaessa. Haastateltavat näkivät yhteistyön edellyttävän pyrkimystä ryhmien väliseen keskusteluun ja yhteisen näkemyksen muodostamiseen alueille tehtävistä muutoksista. Toisaalta yhteistyöhön liittyen tunnistettiin resurssien niukkuutta ja sektorikohtaisen talousnäkökulman korostumista, joiden voidaan nähdä vaikeuttavan monialaisesti orientoitunutta toimintaa. Haastateltavat ilmaisivat yhteistyön välttämättömyyttä ja arvoa sekä tarvetta sen kehittämiselle. Tutkimus tuo esille kaupunkisuunnittelun ja terveyden edistämisen välisen toimintakentän laajuuden ja monitahoisuuden. Jatkossa tulisi selvittää sosiaali- ja terveystoimialan roolia elinympäristöihin liittyvässä terveyden edistämisessä sekä kartoittaa keinoja kaupunkisuunnittelun ja sosiaali- ja terveystoimialan välisen yhteistyön parantamiseksi.The promotion of citizens’ health and wellbeing is included on the agenda of the Government, municipalities, and wellbeing service counties for both humane and economic reasons. Living environments gather a variety of large people groups daily. Therefore, finding solutions from our environment for comprehensive promotion of health and wellbeing can be justified. Thus, urban planning can play a key role in building and shaping our living environment. The objective of this thesis project was to investigate the perspectives of urban planning experts at the City of Helsinki on the promotion of health and wellbeing as well as the implementation of multidisciplinary cooperation in urban planning. The study involved interviewing seven experts of zoning and land use at the City of Helsinki during spring and summer 2022. A directed content analysis was applied to the material. Furthermore, salutogenic model for health promotion was utilised for the analysis. Results of the study indicate that the promotion of health and wellbeing at the population level is practiced in a variety of urban planning dimensions. The interviewees identified the emphasis on the prevention of environmental nuisances, safe and functional environment, and elements related to residential construction in planning efforts. Concerns over the conservation of the surrounding nature and experientiality related to nature were highlighted. Moreover, the on-going suburban regeneration project can potentially extend health-promoting planning to an area that better acknowledges the comprehensive wellbeing of residents. Furthermore, the interviews emphasised the directive nature of legislation and decrees on planning efforts. The results highlighted multidisciplinary activities and cooperation between different interest groups as a crucial part of urban planning. The results indicated the implementation of multidisciplinary cooperation and related challenges that emerged especially when working with the field of social and health care services. Interviewees perceived that cooperation implies an effort to dialogue between separate groups and to form a common perception on the changes to be performed on a specified area. Consequently, the scarcity of resources and the emphasis on sector-based economic perspective related to cooperation was identified. These elements have the potential to complicate multisectoral operations. Interviewees expressed the necessity of cooperation and its value, together with the need for further development. The study highlights the scale and complexity of the operational field between urban planning and health promotion. Future studies could focus on clarifying the role of social and health care sector in relation to health promotion through habitats and on surveying the methods for improving the cooperation between urban planning and social and health care sector in Helsinki