Asiakkuudenhoitomallin kehittäminen : case Talokeskus Yhtiöt Oy

Tässä opinnäytetyössä käsitellään asiakkuudenhoitomallin kehittämistä kiinteistöalalla toimivalle Case- yritykselle. Yrityksen liiketoimintoja ovat suunnittelu, konsultointi sekä ohjelmistoliiketoiminta. Erityisenä tutkimuskohteena työssä on, miten ristiinmyynti toteutuisi lähtötilannetta paremmin asiantuntijaorganisaatiossa jonka eri liiketoimintayksiköt ovat toimineet itsenäisinä toimijoina. Asiakassuhteiden johtaminen on muuttunut massamarkkinoinnista asiakasluokittelujen mukaisten asiakkuudenhoitomallien rakentamiseen ja toteuttamiseen. Teoriaosuudessa tarkastellaan asiakassuhteiden johtamista, asiakkaiden luokittelua, asiakkuudenhoitomallien käytäntöjä sekä asiakastyytyväisyyden mittaamisen periaatteita. CRM-tietojärjestelmät on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle ja opinnäytetyössä keskitytään asiakassuhteiden hoidon merkitykseen ja käytäntöihin. Opinnäytetyö on tehty aineistolähtöisenä monimenetelmällisenä tutkimuksena. Tutkimuksessa oli käytettävissä toimeksiantajayrityksen ulkopuolisella toimittajalla teettämän asiakastyytyväisyystutkimuksen vastausaineisto. Vastausaineistoa tarkasteltiin asiakkuuden hoidon näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimusta tehtiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavat henkilöt edustivat eri liiketoimintayksiköiden johtoryhmiä. Haastatteluissa pyrittiin selvittämään lähtötilannetta sekä tulevaisuuden tavoitteita eri liiketoimintayksiköiden näkökulmasta, nämä auttoivat kokonaiskuvan selvittämisessä. Opinnäytetyön empiirinen osa on osa luottamuksellista tausta-aineistoa. Lopputuloksena syntyi kehittämisehdotuksia yhden liiketoimintayksikön käyttöön ottaman asiakkuudenhoitomallin jalkauttamiseen koko toimeksiantajaorganisaation laajuudelta.This thesis examines customer relationship management and its different dimensions. The research question focuses on improving cross-selling in a large specialist organization with three independent business functions. Business units of the case-organization include consulting of construction and property maintenance as well as software development and software maintenance. Customer relationship management has changed during recent decades from mass-marketing to targeted, segmentation-based customer-care models. The theoretical part of thesis includes the study of different aspects of customer relationship management. It includes ways of customer classification, customer relationship models and the measurement of customer satisfaction. The study of CRM- information systems has been excluded from this thesis and the focus is on the best practices of customer relationship management. This study is data-driven and includes multiple research methods. The material of customer satisfaction survey implemented in 2016 was studied for this thesis. The answers were analyzed with focus on commentary about customer relationships. Another research method was theme interview with representatives of Case organization’s executive team. The interviews focus was on current situation concerning customer relationship management and cross-selling as well as future objectives. The interviews helped with the overall picture. The empirical part of this Thesis is confidential. The study results include development proposals concerning implementation of customer care model throughout the organization. The model has been piloted in one of the business functions

HAVINA - Vieraslajiportaali

Liite 3. HAVINA-loppuraporttiin URN:NBN:fi-fe2014062529465</a

Development of radiosynthesis methods for 18F-labelled radiopharmaceuticals : General considerations and production of a dopamine transporter radioligand

Positron emission tomography (PET) is a molecular imaging technique that utilises radiopharmaceuticals (radiotracers) labelled with a positron-emitting radionuclide, such as fluorine-18 (18F). Development of a new radiotracer requires an appropriate radiosynthesis method: the most common of which with 18F is nucleophilic substitution with [18F]fluoride ion. The success of the labelling reaction is dependent on various factors such as the reactivity of [18F]fluoride, the structure of the target compound in addition to the chosen solvent. The overall radiosynthesis procedure must be optimised in terms of radiochemical yield and quality of the final product. Therefore, both quantitative and qualitative radioanalytical methods are essential in developing radiosynthesis methods. Furthermore, biological properties of the tracer candidate need to be evaluated by various pre-clinical studies in animal models. In this work, the feasibility of various nucleophilic 18F-fluorination strategies were studied and a labelling method for a novel radiotracer, N-3-[18F]fluoropropyl-2beta-carbomethoxy-3beta-4-fluorophenyl)nortropane ([18F]beta-CFT-FP), was optimised. The effect of solvent was studied by labelling a series of model compounds, 4-(R1-methyl)benzyl R2-benzoates. 18F-Fluorination reactions were carried out both in polar aprotic and protic solvents (tertiary alcohols). Assessment of the 18F-fluorinated products was studied by mass spectrometry (MS) in addition to conventional radiochromatographic methods, using radiosynthesis of 4-[18F]fluoro-N-[2-[1-(2-methoxyphenyl)-1-piperazinyl]ethyl-N-2-pyridinyl-benzamide (p-[18F]MPPF) as a model reaction. Labelling of [18F]beta-CFT-FP was studied using two 18F-fluoroalkylation reagents, [18F]fluoropropyl bromide and [18F]fluoropropyl tosylate, as well as by direct 18F-fluorination of sulfonate ester precursor. Subsequently, the suitability of [18F]beta-CFT-FP for imaging dopamine transporter (DAT) was evaluated by determining its biodistribution in rats. The results showed that protic solvents can be useful co-solvents in aliphatic 18F-fluorinations, especially in the labelling of sulfonate esters. Aromatic 18F-fluorination was not promoted in tert-alcohols. Sensitivity of the ion trap MS was sufficient for the qualitative analysis of the 18F-labelled products; p-[18F]MPPF was identified from the isolated product fraction with a mass-to-charge (m/z) ratio of 435 (i.e. protonated molecule [M+H]+). [18F]beta-CFT-FP was produced most efficiently via [18F]fluoropropyl tosylate, leading to sufficient radiochemical yield and specific radioactivity for PET studies. The ex vivo studies in rats showed fast kinetics as well as the specific uptake of [18F]beta-CFT-FP to the DAT rich brain regions. Thus, it was concluded that [18F]beta-CFT-FP has potential as a radiotracer for imaging DAT by PET.Positroniemissiotomografia (PET) on kuvantamismenetelmä, jossa hyödynnetään lyhytikäisillä positronisäteilijöillä, kuten fluori-18:lla, leimattuja radioaktiivisia yhdisteitä, ns. radiolääkeaineita. PET:n ja 18F-leimattujen radiolääkeaineiden tärkeitä sovellutuskohteita on mm. neurologiassa, esimerkkinä dopamiinin kuljetusproteiinien (DAT) diagnostinen kuvantaminen: DAT:n toiminnan on osoitettu muuttuneen monissa neurologisissa ja psykiatrisissa sairauksissa kuten Parkinsonin taudissa. Uusien, spesifisten radiolääkeaineiden tuottaminen edellyttää sopivan radioleimausmenetelmän kehittämistä ja leimattujen yhdisteiden biologisten ominaisuuksien määrittämistä eläinmalleissa. Tyypillinen leimausreaktio 18F:lla perustuu nukleofiiliseen substituutioon [18F]fluoridilla. Leimausreaktion onnistumiseen voidaan vaikuttaa monilla tekijöillä, joita ovat mm. [18F]fluoridin reaktiivisuus, kohdemolekyylin rakenne sekä valittu liuotin. Tavoitteena on tuottaa puhdas lopputuote mahdollisimman hyvällä radioaktiivisella saannolla ja riittävän korkealla spesifisellä radioaktiivisuudella, näin ollen myös asianmukaiset analyysimenetelmät ovat ensisijaisen tärkeitä valmistusmenetelmän kehityksessä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena oli tutkia erilaisia nukleofiilisiä 18F-fluorausmenetelmiä ja optimoida valmistusmenetelmä uudelle DAT -merkkiaineelle, N-3-[18F]fluoripropyyli)-2beta-karbometoksi-3beta-4-fluorifenyyli)nortropaanille ([18F]beta-CFT-FP). Liuottimen ja lähtöaineen rakenteen vaikutusta leimausreaktion onnistumiseen tutkittiin radioleimaamalla erilaisia malliyhdisteitä, 4-(R1-metyyli)bentsyyli R2-bentsoaatteja, sekä yleisesti käytetyissä aproottisissa että uusissa proottisissa liuottimissa. Tulokset osoittivat, että tertiääriset alkoholit soveltuvat alifaattisten yhdisteiden, erityisesti sulfonaattiesterien leimaukseen, mutta aromaattisissa 18F-fluorausreaktioissa ne eivät toimineet. Serotoniinireseptori 5HT1A -ligandin, 4-[18F]fluori-N-[2-[1-(2-metoksifenyyli)-1-piperatsinyyli]etyyli-N-2-pyridinyyli-bentsamidi (p-[18F]MPPF), valmistuksessa käytettiin leimautuneiden tuotteiden analysointiin perinteisten kromatografisten menetelmien rinnalla massaspektrometriaa (MS). Ioniloukku-MS:n todettiin olevan riittävän herkkä menetelmä leimatun lopputuotteen tunnistamiseen reaktioseoksesta. [18F]beta-CFT-FP:n radioleimausta tutkittiin käyttäen kahta, 18F-fluoroalkylointiin pohjautuvaa menetelmää sekä suoraa yksivaiheista leimausmenetelmää, joista [18F]fluoripropyyli tosylaatti leimausreagenssina osoittautui toimivimmaksi: optimoitu leimausmenetelmä mahdollistaa [18F]beta-CFT-FP:n valmistamisen potilastutkimuksiin. Lisäksi [18F]beta-CFT-FP -merkkiaineen biologisia ominaisuuksia tutkittiin rotilla ex vivo. Tulokset osoittivat, että yhdiste kulkeutuu nopeasti ja spesifisesti aivoalueille, joissa DAT-proteiineja on runsaasti. Johtopäätöksenä todetaan, että [18F]beta-CFT-FP soveltuu DAT:n kuvantamiseen PET:lla

Verkkopankin käyttöoppaan kehitysehdotuksia

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli koota kehitysideoita Danske Bankin verkkopankin käyttöopasta varten. Työn toimeksiantaja oli Danske Bank. Tavoitteena oli kerätä asiakkaiden ja työntekijöiden mielipiteitä siitä, mitä verkkopankin käyttöoppaassa tulisi olla. Verkkopankin toiminnoista kohteena olivat tilit ja maksaminen, koska ne koettiin tärkeimmiksi toiminnoiksi. Kehitysideoiden pohjalta voidaan kehittää käyttöopas, joka parantaa asiakaspalvelun laatua, asiakastyytyväisyyttä ja antaa asiakkaille keinoja toimia entistä itsenäisemmin verkkopankissa. Työssä käytetty tietoperusta keskittyi asiakaspalveluun ja sen laatuun, käyttäjälähtöisyyteen ja verkkopalveluihin. Tutkimusosuudessa käytettiin menetelminä teemahaastattelua ja netscoutingia. Teemahaastattelu tehtiin kahdelle pankin työntekijälle, jotka olivat neuvoneet asiakkaita verkkopankin käytössä sekä seitsemälle asiakkaalle, jotka olivat verkkopankin käyttäjiä. Netscoutingin avulla verrattiin Danske Bankin, S-pankin ja Handelsbankenin verkkopankkien toimintoja. Tilien ja maksamisen toimintojen vertailun lisäksi verrattiin opastusta verkkopankin käyttämisessä. Teemahaastattelun ja netscoutingin tuloksista saatiin hyviä kehitysideoita, mitä verkkopankin käyttöoppaan tulisi sisältää. Kehitysideoita olivat muun muassa opastus tiliotteen saamiseen arkistosta, opastus uuteen maksuvälilehteen ja opastus IBAN-tilinumeroihin.The purpose of this functional study was to gather improvement ideas for the internet banking guide of Danske Bank. This study was commissioned by Danske Bank. The study’s object was to gather customers and workers opinions of about the internet banking guide and what it should include. The focus of the Internet banking was on accounts and paying because those functions were the most important. Based on the improvement ideas, it is possible to develop the guide, which improves customer service and satisfaction and gives more opportunities for the customers to operate independently in the internet bank. The theoretical part of the study focuses on customer service, its quality, user-orientation and online services in general. In the study the methods were theme interview and net scouting. The theme interview was executed with two staff members who worked in the bank and gave advices about internet banking. Seven customers, who used the internet bank, were also interviewed. Part of the study was to conduct a comparison of Danske Bank’s, S-pankki’s and Handelsbanken’s internet banks via net scouting. The focus of the comparisons was on the accounts and paying but also on the guiding of other internet banks. Various development ideas were produced based on results of net scouting and theme interviews. These ideas can be used in the internet banking guide. Some of those ideas were guiding how to get account statements from the archive, making a new payment and guidance for IBAN -account numbers

Kolloidiset ligniinipartikkelit vaneriliimoissa

Lignin is a by-product of the pulp production and it is mainly used for energy generation at the pulp mill. Lignin has potential to be used in many more valuable applications, such as in plywood adhesives. Lignin polymer has a phenolic structure and it is a non-toxic natural material, whereas the currently used phenol-formaldehyde (PF) resins in plywood applications are toxic and fossil-based. The goal of this thesis was to produce a lignin-based adhesive without any fossil-based components for plywood applications. The hypothesis was that colloidal lignin particles (CLPs) of lignin fractions would produce a strong adhesive. Also, the effect of a cationic component, such as gelatin and cationic lignin in the adhesion was investigated. Lignoboost lignin was fractionated to ethanol soluble lignin (ESL) and ethanol insoluble lignin (EIL) fractions. These fractions were characterised with Fourier Transform Infrared Spectroscopy (FT-IR) and differential scanning calorimetry (DSC). The colloidal lignin particles were prepared from these fractions for glue tests. Also, cationic lignin was prepared. These were characterised with particle size and zeta potential measurement. CLPs of different lignin fractions, cationic lignin and gelatin were concentrated to ~30% dry matter content. For gluing tests, ice cream sticks were glued with a lap-shear joint applying cold (CP) or hot pressing (HP). The tensile shear strengths of different glues were determined, and they were compared to polyvinyl acetate (PVA) glue. ABES testing was used in order to test lignin in different pressing temperatures and compare the adhesive strength to PF. Also, moisture resistance testing was done and FESEM images were taken of the glued surface. The FT-IR analysis of Lignoboost lignin and different lignin fractions showed that the fractionation has not affected the lignin structure. The DSC analysis showed that the glass transition temperature (Tg) decreased with fractionation. Tg for Lignoboost lignin was 178ºC and for ESL 138°C. EIL showed no clear Tg. Zeta potential was negative for CLP fractions and positive for cationic components. Particle sizes of CLPs varied with different fractions. Cationic lignin showed lowest and gelatin coated lignin the highest particle size. In the lap-shear testing, HP samples showed better results than the CP samples and this was because lignin softened in a higher temperature. HP gelatin showed maximum value of 6.4 MPa, followed by gelatin+EIL CLP, gelatin+CLP and gelatin+ESL CLP. Cationic lignin showed lowest adhesive strength. The PVA glue value (7.7 MPa) was not reached. In Automated Bonding Evaluation System (ABES) testing the PF value was exceeded with birch veneer but not with spruce veneers. Spruce veneers showed decreasing adhesive strength with increasing pressing temperature. Moisture resistance for CLPs+gelatin showed stabile bonding therefore indicating that there might be potential for plywood applications. The lignin glues used in this thesis showed good bonding, but did not reach the adhesive strength of commercial glue or PF.Ligniini on selluntuotannon sivuvirta, jota käytetään enimmäkseen sähköntuotantoon sellutehtailla. Ligniinissä on kuitenkin potentiaalia arvokkaampien tuotteiden käyttökohteissa, kuten vaneriliimoissa. Ligniinillä on fenolinen rakenne ja se on myrkytön luonnollinen materiaali, kun taas vaneriapplikaatioissa tällä hetkellä käytetty fenoli-formaldehydi (FF) on myrkyllinen ja valmistettu fossiilisista raaka-aineista. Tämän diplomityön tarkoitus oli valmistaa ligniiniliima vaneriapplikaatioihin ilman fossiilisia lisäaineita. Hypoteesina oli, että ligniinifraktioista valmistetut kolloidiset ligniinipartikkelit (CLPt) muodostaisivat vahvan liiman. Myös kationiset komponentit, kuten gelatiini ja kationinen ligniini, saattaisivat muodostaa vahvan adheesion. Lignoboost fraktioitiin etanoliin liukenevaan (ESL) ja etanoliin liukenemattomiin (EIL) fraktioihin. Nämä fraktiot karakterisoitiin infrapunaspektrometrialla (FTIR) ja pyyhkäisykalorimetrillä (DSC). CLPt valmistettiin näistä fraktioista liimatestauksia varten. Myös kationinen ligniinijohdannainen valmistettiin kokeita varten. Näistä mitattiin partikkelikoko ja zeta potentiaali ja ne konsentroitiin ~30% kuiva-ainepitoisuuteen. Liimatestaus suoritettiin vetolujuuskokeella, jossa näytteet kylmä- tai kuumapuristettiin ja niitä verrattiin kaupalliseen polyvinyyliasetaatti(PVA)-liimaan. Eri lämpötilojen vaikutusta ligniiniin tutkittiin ABES-testauksella ja verrattiin FF:n arvoihin. Myös kosteudenkestävyyttä tutkittiin ja liimojen pinnoista otettiin elektronimikroskooppikuvat. Lignoboostin ja ligniinifraktioiden FT-IR-kuvaajat vastasivat ligniinin kuvaajaa, joten fraktiointi ei vaikuttanut merkittävästi ligniinin rakenteeseen. DSC-analyysin perusteella ligniinifraktioissa havaittiin erilaisia termisiä ominaisuuksia. Fraktiointi pienensi lasittumislämpötilaa (Tg). Lignoboostin Tg oli 178ºC ja ESL Tg oli 138°C. EIL:llä ei havaittu selvää Tg:tä. Zeta potentiaali oli negatiivinen CLP-fraktioille ja positiivinen kationisille komponenteille. Partikkelikoot vaihtelivat eri fraktioilla, gelatiinilla päällystetyllä ligniinillä ja kationisella ligniinillä. Vetolujuuskokeessa kuumapuristetut näytteet antoivat parempia tuloksia kuin kylmäpuristetut näytteet ja tämä johtui ligniinin pehmenemisestä korkeassa lämpötilassa. Paras liimasauman vahvuus oli kuumapuristetulla gelatiinilla 6.4 MPa, sitten gelatiini+EIL CLP:llä, gelatiini+CLP:llä and gelatiini+ESL CLP:llä. Kationisella ligniinillä liimasauma oli heikoin. PVA-liiman vahvuutta 7.7 MPa ei saavutettu. ABES-testauksessa FF:n arvo ylitettiin koivuvanereilla mutta ei kuusivanereilla. Kuusivanereilla liimasauman vahvuus pieneni lämpötilan kasvaessa. Liimasidoksen kosteudenkestävyys CLP+gelatiinille oli stabiili, joten tällä voisi olla potentiaalia vaneriapplikaatioissa. Tässä diplomityössä käytetyt ligniiniliimat osoittivat hyvää sitoutumista, mutta eivät saavuttaneet kaupallisen liiman ja FF:n suorituskykyä

Lifestyle and glycaemic control before and after the onset of type 2 diabetes

Type 2 diabetes (T2D) is a complex disease with widespread physiological insults to the regulation of metabolic homeostasis, above all glycaemic regulation. The pathogenesis of T2D and its progression is broadly understood to be through a gradual decrease in peripheral insulin sensitivity, a compensatory rise in insulin secretion, and a gradual decline in beta-cell function, resulting in glycaemic dysregulation and eventual T2D. Unhealthful lifestyle factors such as low physical activity (PA), energy dense diets with poor nutritional value, and chronic positive calorie balance are associated with an accelerated decline in glycaemic control and obesity. Single nucleotide polymorphisms (SNPs) discovered in genome wide association studies (GWAS) have demonstrated a genetic susceptibility to T2D (65 SNPs), fasting glucose (36 SNPs), 2-hr glucose (9 SNPs), and obesity (97 SNPs). In Paper 1, in 3,444 adults in northern Sweden, we compared the predictive ability of lifestyle factors and the aforementioned SNPs with T2D and obesity for incidence of T2D, impaired fasting glucose (IFG), impaired glucose tolerance (IGT) and obesity over ~10 years. We found that lifestyle and genetic factors had broadly the same predictive ability (by ROC AUC) for incidence in T2D (75% vs. 74%), IFG (63% vs. 66%), IGT (64% vs. 61%) and obesity (68% vs. 73%). With exception of IGT, adding genetic factors to lifestyle models improved predictive ability with resulting continuous net reclassification improvements of 58%, 36% and, 64% for T2D, IFG and obesity, respectively. In paper 2 and 3, we overview the rationale, design and baseline results from two new prospective cohort studies within the DIRECT (Diabetes Research into Patient Stratification) Consortium. These cohort studies aim to improve prevention and treatment of T2D by discovering new biomarkers for glycaemic deterioration before (Cohort 1, N =2,335) and after the onset of T2D (Cohort 2, N =830). The cohorts are comprehensively assessed at follow-up visits at 18, 36 (Cohort 2) and 48 (Cohort 1) months. Aside from standard measurements, clinical assessments include: Beta-cell function, insulin sensitivity, glycaemia, objective PA, diet, abdominal MRI, genomic, transcriptomic, metabolomic, proteomic and microbiomic assessments. A potential mechanism behind the pathogenesis of T2D has been hypothesised in a ‘twin-cycle’ model. In the first ‘liver cycle’, peripheral insulin resistance, in combination with a positive caloric balance, leads to accumulating liver fat. The hyperinsulinaemia from insulin resistance leads to an increase in hepatic de-novo lipogenesis, further increasing liver fat. This leads to reduced insulin-mediated suppression of gluconeogenesis, further increasing glycaemia, insulinaemia and accelerating the liver cycle. The increased very low lipoprotein secretion from lipogenesis eventually increases ectopic triglycerides in surrounding tissue, such as the pancreas. This feeds a ‘pancreatic cycle’ where lipotoxicity and glucotoxicity reduces beta-cell function and postprandial glucose, further accelerating the liver-cycle. In paper 4, I test the ‘twin-cycle’ hypothesis and if the association between PA and glycaemic control is mediated by parameters within the model. Using structural equation modelling in newly gathered DIRECT baseline dataset, I find that: most of the relationships in the ‘twin-cycle’ hypothesis are observed as hypothesised in both prediabetes and T2D; that PA is associated with most parameters in the model; and, that the association of PA with glycaemic control and liver fat is mostly mediated by whole body insulin sensitivity

The choice is yours but it is politically tinged. The social correlates of political party preferences in Finland

The present study investigates the significance of political party preferences in Finland by drawing upon two perspectives. Firstly, the research engages in the tradition of economic sociology, as one of its critical premises is to address political preference as an essential factor driving individual action. In this respect, this dissertation argues that political preference is strongly embedded in citizens' lives by also challenging the views of individuals as atomized rational actors. This argument is supported by the empirical articles, in which party preference was the influential factor associating and influencing different attitudinal and behavioural variables. Accordingly, Finnish parties are comprised of groups of similar supporters, which make the parties separate networks that contribute to the structuring of Finnish society. Secondly, the study provides a comprehensive picture of the Finnish political spectrum and political cleavages in the early 2000s, especially regarding the supporters and members of the major parties, namely the Centre Party of Finland (CPF), the National Coalition Party (NCP), the Finns Party (FP), the Social Democratic Party of Finland (SDP), the Green League (GL), and the Left Alliance (LA). The central context of the research revolves around the 2011 and 2015 parliamentary elections, in which the populist party, the FP, shaped Finnish political hegemony to such an extent that a review of the party features by means of adequate analyses and interpretations is required. To that end, the dissertation consists of five research articles, each of which addresses the multidimensionality of party preference from different perspectives using different datasets. Party preference is examined through party identification and party membership. The research utilised multiple nationwide survey datasets and unique datasets gathered from member-based surveys sampled from the membership registers of the six major parties. The first article compares the consumer preferences of party supporters by utilizing nationwide surveys. In accordance with the results, we concluded that party identification predicts citizens' perceived consumption expenditure significantly even after controlling for social background and temporal variance. The second article addresses the social trust of different party supporters in the Nordic context, taking advantage of European Social Surveys (ESS). Our findings supported hypotheses on low trust among the supporters of populist parties. Remarkably, confounding factors did not function similarly among the populists when compared to the supporters of other parties. In the third artcle, we studied how political fragmentation has progressed from the beginning of the 2000s to the present by examining terrorism risk perceptions with a nationwide time series. Our main finding was that political fragmentation has become radically prominent, especially with regard to the external threat perceptions of citizens. The last two articles focused on the members of the parties. In the former member-based article, we compared the members and supporters of parties and defined the parties' internal dynamics in the light of social status and essential ideological indicators. The latter memberfocused article and the final part of the dissertation compared the views of party members regarding societal risks. We targeted the comparison framework both between the parties and also within the different parties. Both member-based articles underlined the firsthypothesis regarding the meaning of party preference behind citizens' attitudes. Additionally, we found an increasing difference between the new ideological parties, namely the GL and the FP, which is associated with the realignment of the traditional parties as well. This dissertation summarises the original articles with an in-depth discussion upon the social mechanism of political party preference and the contemporary characteristics of the Finnish political spectrum. The dissertation suggests that the Finnish political spectrum is divided and that it is embedded in citizens' behaviour and attitudes. In this respect, it is possible to evaluate citizens' behaviours and attitudes through their political party preference in addition to demographic and other behavioural factors.Käsillä olevan väitöskirjan ensisijaisena tavoitteena on tuoda empiirisesti esiin, minkälainen merkitys puoluekannalla on suomalaisten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Väitöskirjaan sisältyvissä artikkeleissa osoitetaan puoluekannan olevan uppoutunut kansalaisten elämään ja samalla tutkimus kiinnittyy taloussosiologiseen perinteeseen haastaen näkemykset yhteiskunnasta, joka koostuisi pelkästään sosiaalisista rakenteista irtautuneista rationaalisista yksilöistä. Väitettä tukevat empiiriset havainnot, joissa puoluekanta oli merkittävä ihmisten käyttäytymistä ja asenteita jäsentävä sosiaalinen kategoria. Tulosten mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa on nähtävissä eräänlaisia puoluekannan mukaan muodostuvia arvoverkostoja, jotka voidaan erottaa useissa asioissa muiden puolueiden kannattajien muodostamista verkostoista Toissijaisena tavoitteena väitöskirjalla on tarjota kuvailevaa tietoa Suomen poliittisesta kentästä ja poliittisista jaoista erityisesti suurimpien puolueiden kannattajien ja jäsenten näkökulmasta. Tutkimukset kiinnittyvät ajallisesti 2010-luvun eduskuntavaaleihin, joissa perussuomalaiset muovasivat uudelleen suomalaista poliittista hegemoniaa ja aikaisempia käsityksiä puolueiden profiileista. Väitöskirjan viidessä tutkimusartikkelissa käsitellään puoluekannan vaikutusta erilaisiin ilmiöihin vertailemalla eri puolueiden kannattajista ja jäsenistä muodostuvia ryhmiä. Tutkimuksissa hyödynnettiin useita väestötasolla edustavia kyselyaineistoja sekä ainutlaatuisia puolueiden jäsenrekistereihin pohjautuvia kyselyaineistoja. Ensimmäisessä artikkelissa vertailimme puolueiden kannattajien kulutustottumuksia. Tulostemme mukaan puoluekannan avulla voidaan ainakin osittain selittää kansalaisten kulutustottumuksia, kun kokoomuksen kannattajien kulutus poikkesi selvästi muista huolimatta taustamuuttujien vakioinnista. Toisessa artikkelissa käsittelimme puolueiden kannattajien sosiaalista luottamusta Pohjoismaisessa kontekstissa. Tuloksemme tukivat hypoteesia, jonka mukaan oikeistopopulististen puolueiden kannattajien luottamus muihin ihmisiin on verrattain vähäistä. Havaitsimme myös, että luottamusta yleisesti lisäävät sosiaaliset tekijät, kuten koulutus, eivät toimi vastaavasti oikeistopopulistien keskuudessa. Kolmannessa artikkelissa tarkastelimme, miten suomalaisen poliittisen kentän jakautuminen on edennyt 2000-luvun alusta nykypäivään tarkastelemalla väestön käsityksiä terrorismista yhteiskunnallisena riskinä. Havaitsimme, että väestön suhtautuminen terrorismiin on politisoitunut vuosina 2004–2017, kun vasemmisto- ja oikeistopuolueiden kannattajien riskikäsitykset ovat erkaantuneet yhä enemmän toisistaan. Kahdessa viimeisessä artikkelissa keskityimme puolueiden jäseniin. Ensimmäisessä niistä vertasimme puolueiden jäseniä ja kannattajia määrittelemällä puolueiden sisäistä dynamiikka sosiaalisen aseman ja keskeisten ideologisten indikaattorien valossa. Jälkimmäisessä jäsentutkimuksessa ja väitöskirjan viimeisessä osatutkimuksessa vertasimme puolueiden jäsenten näkemyksiä erilaisista yhteiskunnallisista riskeistä. Molemmat jäsenpohjaiset tutkimukset osoittivat, että puoluekannan vaikutus on voimakkaampi jäsenten kuin kannattajien keskuudessa. Lisäksi havaitsimme, että erityisesti vihreiden ja perussuomalaisten välillä ilmenevä uusi poliittinen jakolinja selittää myös muiden puolueiden kannattajien ja jäsenten asemoitumista eri asioihin. Tässä väitöskirjassa esitetään yhteenveto tutkimusartikkeleista ja käydään samalla perusteellista keskustelua puoluekantaan liittyvistä sosiaalisista mekanismeista ja suomalaisen poliittisen kentän erityispiirteistä. Väitöskirjassa osoitetaan, että suomalainen poliittinen kenttä on jakautunut ja se on uppoutunut kansalaisten käyttäytymiseen ja asenteisiin, mikä heijastuu puoluekannan välityksellä. Väitöskirjassa esitettyjen tulosten valossa puoluekantaa voidaan pitää hyödyllisenä analyyttisenä työkaluna muiden sosiaalisten tekijöiden lisäksi, kun haluamme ymmärtää kansalaisten sosiaalista käyttäytymistä ja asenteita

A neuroscientific perspective on cognitive and volitional impairment in criminal irresponsibility assessments: a case for a capacity-based approach

The law remains reluctant of joining forces with neuroscience to better understand human behaviour despite the fact that “preliminary biological explanations” exist for a number of relevant phenomena (Garland &amp; Glimcher, 2006, p. 131). Contemporary brain imaging techniques have enabled the study of law-related notions such as consciousness, morality and intent, to name a few (Gazzaniga, 2008, p. 412). Others argue that neuroscience is not advanced enough to uncover mental content that is pertinent to the law (Morse, 2011, pp. 849-850). It has also been suggested that even if it were possible to prove a precise correlation between the requirements for criminal responsibility and certain neural patterns, these patterns could only amount to “evidentiary support for the assertion that the criterion in question was in fact satisfied at the time of the crime” (Morse, 2006, p. 399). Plausibly, these claims do not warrant ignorance towards existing neuroscientific research, which is not insignificant in volume. Moreover, it is hard to see why the society as a whole would not benefit from legal determinations which are as rigorous and precise as possible. It could be argued that every insight – whether neuroscientific, sociological or evolutionary, for example – provides a “reality” of human behaviour from a distinct, but complementary point of view

New Editor-in-chief for Entomologica Fennica

Entomologica Fennica. 15 March 200