Ohjaustyylit koululaisten napostelutottumuksia koskevassa suun terveysohjauksessa

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koululaisten napostelutottumuksia koskevaa ohjauskeskustelua suun terveydenhuollossa. Erityisesti tutkittiin, millaisia ohjaustyylejä ohjaajat käyttivät keskusteluissa. Tutkimusaineisto koostui 11-12-vuotiaiden koululaisten (n=29) ja suuhygienistien (n=4) välisistä, nauhoitetuista ohjaustilanteista keväältä 2002. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Tulokset osoittavat, että ohjauskeskusteluissa käytettiin sekä ohjeistavaa että ohjaavaa tyyliä. Keskustelujen alkuosa, napostelutottumusten kartoittaminen ja muutostarpeiden arvioiminen, toteutettiin ohjaajalähtöisesti ja rutiininomaisesti. Jatkokeskustelussa ohjaajat tasapainottelivat ohjaustyylien välillä: yhtäältä ohjaajat kertoivat, mitä koululaisten tulisi tehdä ja miksi, mutta toisaalta kysyivät koululaisten omaa näkemystä muutoksesta. Usein ohjaajien neuvot olivat ehdollisia sille, että koululaiset itse päätyvät omassa pohdinnassaan noudattamaan neuvoja. Tutkimus tuo esiin terveysohjauksen kehittämishaasteita erityisesti vastavuoroisen muutostarpeen määrittämisen osalta. Lisäksi tutkimus valottaa vastavuoroista tavoitteen asettamista ohjaavan toiminnan avulla

Diabetesta sairastavien ravintorasvojen käytön neuvonta perusterveydenhuollossa

Tutkimuksessa kuvattiin tyypin 2 diabeetikoiden ravitsemusneuvonnan, erityisesti ravintorasvoihin kohdentuneen neuvonnan, sisältöjä ja kestoja sekä keskustelun avauksia perusterveydenhuollon hoitajien ja lääkäreiden käynneillä. Seurantatutkimusaineisto kerättiin vuosina 2000 - 2002 videoimalla 17 potilaan neuvontakäynnit, yhteensä 129. Potilaiden käynnit hoitajilla vaihtelivat 2 - 11 käynnin välillä ja lääkäreillä 0 - 7 käynnin välillä seuranta-aikana. Aineisto analysoitiin sisällön erittelyllä. Hoitajat ja lääkärit käyttivät vähän aikaa ravitsemusneuvontaan ja rasvojen käytön neuvontaan. Keskustelujen avaukset painottuivat potilailla ravintorasvan laatuun. Hoitajat ja lääkärit avasivat keskustelut kolesteroliarvoviittauksilla, joihin potilaat usein reagoivat lyhyellä kommentilla. Rasvojen käytön merkityskeskustelut diabeteksen hoidon kannalta olivat vähäisiä. Potilaiden aikaisempaa ravitsemustietämystä ei juuri hyödynnetty keskusteluissa. Tulosten perusteella terveydenhuoltohenkilöstölle tulisi tarjota täydennyskoulutusta ravitsemusneuvonnan sisällöistä ja elintapojen muutoksia tukevista menetelmistä

Implementation and Outcomes of Lay Health Worker–led Self-management Interventions for Long-Term Conditions and Prevention: A Systematic Review

The aim of this study was to systematically review lay health worker (LHW)-led self-management interventions for adults with long-term conditions (LTCs) to see how the interventions have been implemented and to compose a synthesis of research findings, taking into consideration the intervention components that have been applied. We conducted systematic searches for articles published between January 2010 and December 2015 in five databases: Cochrane, MEDLINE, CINAHL, PsycINFO and Web of Science. Forty original studies were found that met the inclusion criteria: self-management with diabetes (n = 29), cardiovascular diseases (n = 8), and those at risk of cardiovascular diseases (n = 3). These consisted of 22 randomized controlled trials and 18 other trials, with durations of one day to 24 months. The findings showed that the training of LHWs and the implementation of interventions varied widely. A synthesis of the implementation methods covers the background of the LHWs and the interventions as well as the components applied in each. Eight interventions had effects on physical activity and eight on nutrition behavior. The review also includes preliminary findings on intervention components effective in improving physical activity and nutrition behavior, including self-monitoring as a behavior change technique and group meetings as an intervention format. The same components and behavior change techniques were applied in effective and non-effective interventions. The review found that LHW-led interventions have potential in promoting self-management in LTC. In the future, a qualified and evidence-based structure for LHW-led interventions is suggested in order to improve the systematization of interventions and their effects

Mistä elämäntapamuutoksessa on kyse?

nonPeerReviewe

Schoolchildren's oral health counselling within the organisational context of public oral health care : applying and developing theoretical and empirical perspectives

The purpose of the present series of studies was to examine the counselling communication activities in schoolchildren`s oral health counselling and the organisational context of public oral health care. Four studies based on two datasets were carried out. The counselling follow-up audiotaped data (2002–2003) comprised 97 counselling encounters. Thirty-one 11–13-year-old schoolchildren (n = 31, 15 girls and 16 boys) were included in the counselling sessions that were conducted by four dental hygienists. The organisation data collection (n = 58) was carried out by using a semi-structured questionnaire in 2002. Methods of qualitative content analysis and statistical analysis were applied for the analysis of the data. The results revealed that the schoolchildren’s oral health counselling was dominantly constructed dental hygienist-centred information and advice giving. The dental hygienists were experienced in gathering information on the schoolchildren’s oral health habits. Determination of need for change of the schoolchildren’s oral hygiene habits was normatively and explicitly manifested. Whereas, regarding snacking habits, the dental hygienists often determined the schoolchildren’s need for change implicitly through the speech practices of assessment, advice giving and change-inducing questions. In these cases the schoolchildren’s need for change fairly often remained ambiguous. Counselling strategies regarding discussion about change processes and goal setting occurred fairly rarely. The studied organisation was observed to be role-dependent, goal-oriented and task-centred. Unidirectional chain of communication and responsibility for interaction were observed as the descriptive attributes of communication. The employees experienced that their position in the organisation was fairly secure. A good sense of one’s position in the organisation was positively associated with several essential experiences regarding organisational factors. The communication satisfaction in the organisation had a moderating effect between the individual level and the organisational level. According to this study, the emphasis should be placed on reciprocal communication; giving and receiving feedback in leadership relations as well as opportunities to exert influence in the organisation. Furthermore, steps should be taken to develop communication activities that encourage schoolchildren to participate in counselling conversation, and to create structures that allow schoolchildren to have a voice in counselling. To improve the current counselling practice, qualitative studies of counselling processes are neededSuun terveydenhuollon neuvontakeskustelut ovat yhä yksisuuntaista tiedon jakamista ja neuvojen antamista, toteaa Kirsti Kasila. Kasila tutki väitöskirjassaan koululaisten terveysneuvontakeskusteluiden vuorovaikutuksellista rakentumista suun terveydenhuollossa. Terveysneuvonnalle on tarvetta, sen osoittavat koululaisten suuhygieniatottumukset ja -taidot sekä napostelutottumukset. - Pelkkä tottumusten kartoittaminen ja neuvojen antaminen eivät ole riittäviä muutoksen aikaansaamiseksi, Kasila sanoo. Terveydenhuollon ammattilaiset pyysivät vain harvoin koululaisia itseään arvioimaan käyttäytymistään ja tuomaan esille omia näkemyksiä muutoksen tekemisestä. Muutokset terveystottumuksissa vaativat kuitenkin omakohtaista asioiden prosessointia.Suun terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta ja koulutusta yksilö- ja käyttäytymislähtöisistä neuvonnan puhekäytännöistä tulisi kehittää. Myös koululaisilta vaaditaan uusia keskustelullisia taitoja ja uudenlaista asennoitumista neuvontaan. Passiivinen tiedon vastaanottajan rooli ei riitä, kun koululaisten toivotaan osallistuvan keskusteluun ja omaa terveyttä koskevaan päätöksentekoon. Enemmän keskustelua käyttäytymismuutoksestaKoululaiset ovat keskustelujen kannalta erittäin haastava heterogeeninen ryhmä. Keskustelullisen ilmapiirin ylläpitäminen neuvonnassa ei aina ole helppoa. Koululaisten vastaukset ammattilaisten kysymyksiin voivat olla hyvin lyhyitä, joskus epämääräisiä ja ristiriitaisiakin. Kasila tuo esille rakenteellisia ja kielellisiä tekijöitä, joiden kautta koululaisia voidaan kutsua osallistumaan keskusteluun. - Ottamalla koululaisten terveystiedoissa ja -käyttäytymisessä esiintyvät ristiriitaisuudet keskustelun ja ihmettelyn aiheeksi, neuvontakeskustelusta voi syntyä yhteistä ongelman tai arvoituksen ratkaisua, eikä pelkästään asiantuntijajohtoista ongelmaa määrittävää ja neuvoja antavaa keskustelua, Kasila kuvaa. - Tottumusten kartoittamisen jälkeen olisi tärkeää yhdessä koululaisen kanssa arvioida kerättyä tietoa ja sen jälkeen selkeästi ja konkreettisesti määrittää mahdolliset muutostarpeet, Kasila suosittelee. Tällöin keskustelu kohdentuu käyttäytymismuutoksen tarkasteluun. Suun terveydenhuollon organisaation normit, tavoitteet, toimintatavat ja resurssit muodostavat toimintaympäristön, jonka puitteissa terveysneuvontatyö tapahtuu.Kasilan väitöstutkimus koostuu neljästä osajulkaisusta, joissa käytettiin kahta eri aineistoa. Neuvontatutkimuksen seuranta-aineisto (2002–2003) sisälsi yhteensä 97 terveysneuvontatilannetta. Neljän suuhygienistin toteuttamiin neuvontoihin osallistui 31 koululaista, jotka olivat iältään 11–13-vuotiaita. Organisaatiotutkimuksen aineisto (n=58) kerättiin vuonna 2002

Hyvinvointivalmennus : trendikäs käsite vai jotain muutakin?

nonPeerReviewe

Tunnesidonnainen toiminnan säätely ja kokemusasiantuntijoiden sisäänpääsy sairaalaorganisaatioon. Päiväkirja-analyysin yhtymäkohdat Norbert Eliasin teoriaan

Sosiaali- ja terveyspalvelujen parissa kokeillaan yhä useammin uudenlaisia kokemusasiantuntija­käytäntöjä, jotka asettavat asiantuntijaorganisaatioita uuteen tilanteeseen. Tutkimuksessa selvitettiin kuuden kehittämiskumppanuuskokeiluun osallistuneen kokemusasiantuntijan päiväkirjojen avulla kokemusasiantuntijoiden sairaalaorganisaatioon astumisen ensivaiheita ja organisaatioon sisään pää­semistä. Tulosten mukaan kokemusasiantuntijatoiminnan aloittamiseen sairaalassa liittyy sosiaalisesti ja kulttuurisesti muodostuvia tunteita. Toiminnan ulkoinen säätely sekä subjektiivisten ja sosiaalisten tunnekokemusten itsesäätely ovat organisaatioon sisäänpääsemisen prosesseissa keskeisiä. Tuloksia on mahdollista verrata sosiologi Norbert Eliasin käsitykseen yhteiskunnan ja kulttuurin muutoksesta, jossa sosiaalisesti muodostuvien tunteiden säätely, kuten esimerkiksi häpeän säätely, näyttelevät tärkeää osaa. Havainnot tukevat myös osallisuuden määritelmää, jossa käsitteen olemus on monimuotoisesti yhteisöllinen sekä subjektiivinen