Increase in outbreaks of gastroenteritis linked to bathing water in Finland in summer 2014

Peer reviewe

Cultured fish cells metabolize octadecapentaenoic acid (all-cis delta3,6,9,12,15–18∶5) to octadecatetraenoic acid (all-cis delta6,9,12,15–18∶4) via its 2-trans intermediate (trans delta2, all-cis delta6,9,12,15–18∶5)

Octadecapentaenoic acid (all-cis Δ3,6,9,12,15-18:5; 18:5n-3) is an unusual fatty acid found in marine dinophytes, haptophytes and prasinophytes. It is not present at higher trophic levels in the marine food web but its metabolism by animals ingesting algae is unknown. Here we studied the metabolism of 18:5n-3 in cell lines derived from turbot (Scophthalmus maximus), gilthead sea bream (Sparus aurata) and Atlantic salmon (Salmo salar). Cells were incubated in the presence of approximately 1 μM [U-14C] 18:5n-3 methyl ester or [U-14C] 18:4n-3 (octadecatetraenoic acid; all-cis Δ6,9,12,15-18:4) methyl ester, both derived from the alga Isochrysis galbana grown in H14CO3, and also with 25 μM unlabelled 18:5n-3 or 18:4n-3. Cells were also incubated with 25 μM trans Δ2, all-cis Δ6,9,12,15-18:5 (2-trans 18:5n-3) produced by alkaline isomerization of 18:5n-3 chemically synthesized from docosahexaenoic acid (all-cis Δ4,7,10,13,16,19-22:6; 22:6n-3). Radio- and mass analyses of total fatty acids extracted from cells incubated with 18:5n-3 were consistent with this fatty acid being rapidly metabolized to 18:4n-3 which was then elongated and further desaturated to eicosatetraenoic acid (all-cis Δ8,11,14,17,19-20:4; 20:4n-3) and eicosapentaenoic acid (all-cis Δ5,8,11,14,17-20:5; 20:5n-3). Similar mass increases of 18:4n-3 and its elongation and further desaturation products occurred in cells incubated with 18:5n-3 or 2-trans 18:5n-3. We conclude that 18:5n-3 is readily converted biochemically to 18:4n-3 via a 2-trans 18:5n-3 intermediate generated by a Δ3,Δ2-enoyl-CoA-isomerase acting on 18:5n-3. Thus, 2-trans 18:5n-3 is implicated as a common intermediate in the β-oxidation of both 18:5n-3 and 18:4n-3

Intraoperative complications in kidney tumor surgery: critical grading for the European Association of Urology intraoperative adverse incident classification

IntroductionThe European Association of Urology committee in 2020 suggested a new classification, intraoperative adverse incident classification (EAUiaiC), to grade intraoperative adverse events (IAE) in urology.AimsWe applied and validated EAUiaiC, for kidney tumor surgery.Patients and methodsA retrospective multicenter study was conducted based on chart review. The study group comprised 749 radical nephrectomies (RN) and 531 partial nephrectomies (PN) performed in 12 hospitals in Finland during 2016–2017. All IAEs were centrally graded for EAUiaiC. The classification was adapted to kidney tumor surgery by the inclusion of global bleeding as a transfusion of ≥3 units of blood (Grade 2) or as ≥5 units (Grade 3), and also by the exclusion of preemptive conversions.ResultsA total of 110 IAEs were recorded in 13.8% of patients undergoing RN, and 40 IAEs in 6.4% of patients with PN. Overall, bleeding injuries in major vessels, unspecified origin and parenchymal organs accounted for 29.3, 24.0, and 16.0% of all IEAs, respectively. Bowel (n = 10) and ureter (n = 3) injuries were rare. There was no intraoperative mortality. IAEs were associated with increased tumor size, tumor extent, age, comorbidity scores, surgical approach and indication, postoperative Clavien–Dindo (CD) complications and longer stay in hospital. 48% of conversions were reactive with more CD-complications after reactive than preemptive conversion (43 vs. 25%).ConclusionsThe associations between IAEs and preoperative variables and postoperative outcome indicate good construct validity for EAUiaiC. Bleeding is the most important IAE in kidney tumor surgery and the inclusion of transfusions could provide increased objectivity.</p

Kasvonpiirteiden merkitys ihmisen parinvalinnassa

Kasvonpiirteet ja niiden arvioiminen ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen parinvalinnassa. Parinvalinnan päämääränä on löytää mahdollisimman hyvälaatuinen, itselle sopiva kumppani, ja yksilön viehättävyys kertoneekin yksilön laadusta kumppanina: monien viehättävien kasvonpiirteiden on todettu kertovan esimerkiksi yksilön terveydentilasta, hedelmällisyydestä ja luonteenpiirteistä. Viehättävyys on käsite, joka syntyy alitajuisesti kumppaniehdokkaan piirteiden, yksilön omien piirteiden ja preferenssien sekä yksilöiden ulkopuolisten tekijöiden, kuten resurssitilanteen, yhdistelmästä. Viehättävyyspreferenssit ovat useimmiten subjektiivisia, mutta tiettyjä piirteitä on todettu pidettävän myös universaalisti viehättävinä

Ihmisen ja muiden eläinten samankaltaisuuden käsitteleminen biologian perusopetuksessa

Tämän tutkielman piirissä samankaltaisuudella tarkoitetaan eliöitä yhdistäviä fysiologisia, käytöksellisiä ja kognitiivisia piirteitä, joita löytyy niin ihmisestä kuin muistakin lajeista. Samankaltaisuuteen liittyvät ihmisen eläimellisyys sekä eläinten piirteet ja kokemusmaailma. Tutkielmassa keskityttiin siihen, mitä yhteistä ihmisellä ja muilla eläimillä on. Samankaltaisuuden käsittelyä perusopetuksessa tutkittiin kyselytutkimuksen, haastattelututkimuksen sekä oppikirjaanalyysin keinoin. Aihetta lähestyttiin monimenetelmäisesti internetkyselylomakkeen avulla, joka sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä; puolistrukturoidun puhelinhaastattelun avulla sekä sisällön erittelyn periaatteita hyödyntävän oppikirja-analyysin avulla. Analyysimenetelmissä hyödynnettiin kvantitatiivisia menetelmiä sekä sisällönanalyysia ja -erittelyä. Kävi ilmi, että biologian opettajat ovat melko yksimielisiä ihmisen eläimellisyyttä ja eläinten kokemusmaailmaa käsittelevissä aiheissa. Oltiin lähes yhtä mieltä siitä, että ihminen on eläin, kehittynyt evoluution avulla eikä ole piirteissään erityinen, vaikka nämä piirteet ehkä ovatkin eri tasolla kuin muilla eliöillä. Tulosten perusteella samankaltaisuutta voisi opettaa esimerkiksi evoluution, ihmisen biologian ja eläinten käyttäytymisen yhteydessä, tulosten mukaan jopa jatkuvana osana biologian opetusta. Koettiin, että samankaltaisuus on tärkeä aihe muun muassa biologian oppisisältöjen sisäistämisen ja moraalikasvatuksen kannalta. Samankaltaisuutta ei tuoda suoraan esiin nykyisessä opetussuunnitelmassa (2014) eikä juuri oppikirjoissakaan. Se nähdään kuitenkin olennaiseksi ja tärkeäksi osaksi biologian opetusta, ja opettajilla olisi kiinnostusta tuoda sitä enemmän esiin biologian perusopetuksessa